30.6.2011

Ohjeita työnhakuun

Ei näin...
Ruokablogi Pallolaajennuksen Niksi-Pallis osuudessa tänään ohjeita työnhakuun. Hypätkää siis kyytiin.

Useimmat lukijathan tietävät tuon yleensä aika vittumaisen proseduurin. Oli itse hakuprosessin alku minkälainen tahansa, useimpiin rekrytointeihin liittyy ainakin yksi työhaastattelu. Tiedättehän tämän tilanteen, jossa noin kolme ihmistä hiillostaa yhtä raukkaa. Se on kuin olisi treffeillä, mutta kellään ei oo kivaa ja jo etukäteen tiedät, että näiden tyyppien kanssa tuskin päädyt samaan sänkyyn edes kuudennella kerralla, joka muuten ymmärtääkseni on takaraja alalla. Välillä näissä tilanteissa puhutaan jopa ruotsia, olen kuullut (siis työhaastatteluissa, ei treffeillä). Ei helkkari, ei huonolla valmistautumisella moisiin säpinöihin.

Juuri niin tein kuitenkin tuossa joku aika sitten. Olin haastattelussa vittumaiseksi paikaksi sanotussa Itä-Pasilassa (siis Itä-Pasila on vittumainen, en tiedä tästä työpaikasta). Menin paikalle junalla keskustasta. Hyvän valmistautumisen varmistaakseni kävin hakemassa Asematunnelin K-kaupasta tölkkikolan. En jukoliste meinannut löytää. Pelkäsin jo, että hommat menee munilleen ennen kuin ne alkaa, sillä eihän haastatteluun pullokolan voimalla voi mennä. Löysin kuitenkin tölkin ja hyppäsin junaan.

...vaan näin.
Hölin kolaa, mutta tyrin. En juonut tölkkiä nimittäin loppuun. Tiesin, että geimeissä menee ainakin puolitoista tuntia, joten luulin tekeväni viisaasti. Koska janoa minulla ei juuri ollut, jätin kolaa juomatta, jotta niin sanotut luonnolliset tarpeet eivät pääsisi yllättämään. Haastattelut ovat tarpeeksi vaikeita ilman kusenpidättelyäkin. No, haastattelu tuli, työpaikka meni. Jälkikäteen debrieffasin itse itseni ja totesin, että sen täytyi jotenkin johtua siitä, että jätin kolaa juomatta. Mikä muukaan sen selittäisi?

Jokunen viikko tämän jälkeen pääsin paikkaamaan mokani toiseen haastatteluun. Tällä kertaa otin kolan mukaan nykytyöpaikkani jääkaapista ja hölin sen kuuman ilman innoittamana loppuun jo ennen ratikkapysäkkiä. Kolapuun nektari voiteli käytökseni kultaiseksi ja Kummelia lainatakseni: "Olette loistava, paikka on teidän."

Eli loppukaneettina työhaun kultaiset säännöt: mieti, mitä sinulla on tarjottavana hakemaasi paikkaan, pistä CV särmään kuntoon ja juo kolat loppuun ennen haastattelua.

29.6.2011

Lihalautanen yhdelle

Hellun kasvissyöntivammassa on muutama hyötyseikka, ensinnäkin se ettei hän todellakaan tule syömään lihoja padastasi ja toinen on se että saan itse syödä kaikki lihat padasta. Amatöörille nämä kuulostavat samalta asialta, kuten ne ovatkin, mutta on kuitenkin hyvä toistaa tärkeimmät prinsiipit pariin kertaan. En tiedä montaa ärsyttävämpää asiaa kuin se, että jo valmiiksi niukat (kuvassa) ravinnot tai juomat pitää jakaa. Helppohan se Jeesuksen on sapuskansa jakaa, jos pystyy taikomaan yhdestä sisäfileestä vaikka sadalle mätöt. Meikäläisellä ei skillsit riitä (vielä) ihan sen tason kokkailuun. Arvostan elämää jossa minun on MINUN ja hänen on HÄNEN, eikä meidän tarvitse kovin paljoa ronkkia toistemme lautasia.

Tieto tästä järjestelystä lämmittää mieltä kun sattuu grillaamaan itselleen kerralla seuraavat herkut:
  1. yksi tavallinen Wilhelm makkara
  2. yksi pekoniin kääritty Wilhelm makkara
  3. noin 500g possun naturellia sisäfilettä
  4. kaksi pekoniherkkusientä mustapekkatäytteellä.
Sillä välin keittiön hengetär oli keittänyt uusia pottuja ja voisipulikastiketta. Jo siinä kelpaa. Pakko sen verran kommentoida grillauksia, että on äärimmäisen hyvä idea kääriä Wilhelmi pekoniin. Luonnollisesti makkara pitää paistaa optimaaliseksi ensin ja pukea pekoni vasta miltei valmiiseen makkaraan. Olisi kovin ikävää jos makkara ei sisältä olisi yhtä täydellinen kuin ulkoa. Se olisi vähän sellainen ladyboy makkara, muuten hyvä mutta sisällä löysä mulkku piilossa. Makkarahan on vähän haastava kääriä, mutta operaatiota helpotti vuolemani grillaustikut, joilla peksun pystyi lukittamaan paikoilleen. Suosittelen lämpimästi.

28.6.2011

Kofeiiniputki

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen aikoinaan. Ehkä vähän epämääräisesti sanottu, mutta Masahan on tunnettu kommenteistaan, joiden tulkitsemiseen tarvitaan vähintään sumuvaloja. Itse sanoisin, että loma on ehkä ihmisen parasta aikaa, ainakin heillä, jotka ovat onnekkaita ollakseen töissä. Itselläni alkoi loman toinen puoli, kahden viikon rupeama eilen. Tänään näyttää jo huonolta.

Vetelin aamupalaa ja huomasin yhtäkkiä istuvani kahvikupin JA kolatölkin kanssa kolmestaan. Ei hyvältä näytä. Suomalaiseen lomaperinteeseenhän kuuluu lomaputki, jotka pätkitään töihinpaluun aikaan A-klinikalla. Meikäläisen meno näyttää äkkiseltään siltä, että kohta tarviin K-klinikan apua. Ehkä syynä on juhannusmökkeily, joka näkyi alentuneena kofeinii-intakena. Rankkaa.

Huomasin myös, että Leinosella jumalauta kolme edellistä postausta. Pitänee skarpata, sillä moista en muista aiemmin tapahtuneen. Kirjoitan seuraavaan postaukseen lisää kolasta ja työstä. Yritän saada myös Matin mukaan kirjoitukseen jollain aasinsillalla. Stay tuned.

26.6.2011

Grilliaiheisen artikkelin triumfanttinen jatko-osa

Elämässäni oli vaihe, jolloin en ymmärryt miksi lähi-idän höpönassut jaksavat räjäyttää itseään ja toisiaan hiekan ja tiilenkappaleiden takia. Rakennettuani yhdeksästä punatiilen kappaleesta grillin itselleni ja naiselleni, ymmärrän autopommi-hassania hieman paremmin. Kyllä minuakin vituttaisi jos tuon joutuisi naapurin Eskon kanssa jakamaan. Kirjoitin aiemmin Suomen parhaassa ruokablogissa ettei grillillä itsellään ole väliä, kertakäyttöinenkin kelpaa. Joudun nyt muotoilemaan sanomani uudelleen. Grillillä itsellään ei ole väliä, ellet sitten ole niin saatanan kova jätkä että rakennat sen itse.

Rakentamiseni jäi puoliväliin, koska kyllähän tuo muurata pitäisi pysyväksi mestariteokseksi. Muuraisi kylkeen vielä isohkon pillun tai löysän kyrvän, voisi pihvien valmistuttua kärrätä koko höskän Kiasmaan. Saisi samalla paperit TaiKistakin ja pienen hassunhauskan artikkelin itsessään NYT-liitteeseen. Olkoon juhannuksena käyttämäni mökkigrilli tulevan lopullisen version demokappale. Viralliseen grillimestariteokseen voisi käyttää yhdeksän tiilen sijasta jopa 12 kappaletta, kenties enemmän. Tiiliä pitää olla paljon, koska grillistä tulee epäilemättä niin hieno että vieraat haluavat varastaa siitä muistoksi kappaleita. Kai tässä joutuu jo alkaa miettimään pientä matkamuistobisnestäkin. Kaikki tämä grillistä. On se hieno.

24.6.2011

Mitä saa pienellä määrällä kuolleita puita?

Vastaus tähänkin kysymykseen on luonnollisesti pizza, nimittäin kiviuunipizza! Kotitekoiseen kiviuunipizzaan ei kummoista krematoriota tarvitse, mutta ei leivinuuneja tai uunilla varustettuja takkoja jokaisesta pirtistä löydy. Vietin juhannusta mökillä, jonka varustukseen kuului Tulikivitakka, jonka yläosassa sijaitsee pieni leivinuuni. Kyllä kelpasi.

Minkälaisen krematorion tahansa löydätkin, tavoitelämpötila on noin 250 astetta. Tuon saavuttaa varsin kivuttomasti parilla sylillisellä kuivia koivuklapeja, halkojen tulee olla vähintään yhtä kuivia kuin Janne Katajan huumorintaju. Monissa uuneissa on paistopohja mukana, mikäli sellaista ei ole, voi tuhkat pyyhkiä uurnaan ja asettaa pizzan rasvatulle alumiinifoliolle. Rasvaus tekee kuulemma pohjasta rapean ja estää tarttumista. Folio kannattaa empiiristen kokemusten perusteella asettaa heijastava pinta ylöspäin, muuten tuppaa tarttumaan. Pizzan paistamisen aikana ehtii harrastaa pari kertaa seksiä, keskimääräinen paistoaika on siis noin 12 minuuttia. Paistamisen puolessa välissä kannattaa pizza kääntää, jotta kypsyys on tasaista.

Ai mitäkö täytteeksi? Itse laitoin tuplapepperonit ja vähän mozzarellaa, yksinkertaista voittokulkua yksinkertaiselle miehelle.

Ruokablogi Pallolaajennus toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja turvallista juhannusta! Sää ei syömistä estä!

23.6.2011

Päivärahan autuus

Vasemmalla: Nellimin Wilderness Hotellin Inarin siikaa. Oikealla: Ivalon ravintola Kultahipun lehtipihvi.
Verohallinnon (hail satan) mukaan päiväraha on "korvaus kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, jotka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta." Tämä siis tarkoittaa nälän pitämistä loitolla ja nestehukan estämiseen liittyviä toimenpiteitä. Meikäläiselle se tarkoittaa sitä että joku muu maksaa pöperöt, joten herkuttelulle ja kolan kittaamiselle löytyy budjettia. Tällä hetkellä talo maksaa lehtikuvaaja Leinoselle 34 euroa kokonaiselta päivältä ja 16 euroa puolikkaalta. Eräälle ruokabloggaajakollegalleni tuo tarkoittaisi 34 kipaletta juustohampurilaisia, mutta itse tykkään panostaa reissuillani laatuun. Se on mukava käydä vähän reissussa ja syödäkin vielä hyvin, etenkin kun joku muu on siihen jo rahatkin jemmannut.

Nellimin Wilderness Hotellin kylmäkaappiin oli minua ja kollegaani varten jemmattu muutama Inarin siika, ja täytyy kyllä sanoa että olipa todella hyvää. Pottumuusi, voi ja siika soveltuvat täydellisesti toistensa kavereiksi. Ruokajuomana luonnollisesti Pepsiä lasipullosta. Isot pisteet myös mukavasta palvelusta, vaikka hotelli ei käytännössä ollut edes vielä kunnolla toiminnassa. Täytyy tsekkailla kalatiskejä jospa ostaisi kotiinkin pitkästä aikaa Siikaa, tai vielä hienompaahan olisi itse sellainen kalastaa. Tähän upposi 21 euroa, eli jäljelle jäi 13 euroa päivärahabudjetista. Sekin toki meni henkeni pitimiksi ja riitti varsin hyvin.

Parin päivän terveysruokavalio kalaruokien parissa tuli päätökseensä Ivalon Kultahipussa, jossa oli aivan pakko täräyttää suonet tukkoon perinteisellä lehtipihvillä. Pihvi oli kookas ja erittäin maittava, kuten mikä tahansa jonka päällä lilluu maustevoi. Voisi jopa uskoa että kykenisin kuuntelemaan dubsteppiä jos sen päälle levittäisi maustevoita, mutta tuskin. Ison kolan kanssa lehtipiffi kustansi 19 euroa, joten rillutteluun jäi vielä 14 euroa! Tämän toki jätin suurelta osin käyttämällä, jotta jäisin voitolle reissusta.

Kyllä työläisen kannattaa.

Saarioisten piknik-ruokaa

En muista, olenko tästä kirjoittanut, mutta musta tuntuu, että aloitan toisinaan puolet blogautuksistani tällä tavoin enkä välitä asiasta nytkään. Kyseessä on roiskeläppä, kuten kuvasta näkyy. Niiden syömiseen on aivan omat aikansa.

Ensinnäkin ne allekirjoittaneella ovat jostain syystä työruokaa. Erinäisissä työpaikoissa ollessani olen mutustanut niitä lukuisia. Joskus kiireisenä tähtireportterina suihkiessani ne ovat olleet pikalounaina verrattomina. Estää nälkäkuoleman, mutta ei vie aikaa. Voittaa hinnassaan myös yhdeksän euron lounaat, joilla Kampissa köyhälle vittuillaan. Nyttemmin en ole niitä syönyt enää, mikä kertonee sekä mukavuushalun ja tulotason lievästä noususta.

Toisekseen - kuten kuvassa - ne ovat verrattomia piknik-ruokia. Tiedättehän tunteen (toivottavasti), kun on pullo skumppaa ja esim. chilipähkinöitä kainalossa ja matka puistoon. Yhtäkkiä, o-ou, huomaat, että nälkä se kurnii masussa. Kaupoista ei monestikaan saa mitään erityisen hyvin tähän sopivaa. Monissa ruoissa olisi se pieni väsääminen tai lämmitys ainakin. Tai sitten ne ovat jotain kuuden euron wrappeja, kiitos ei vaan. Ei ehkä tyylikkäin vaihtoehto, mutta jälleen roiskari siirtää nälkäkuolemaa tulevaisuuteen.

Muistutuksen sanana kuitenkin sanoisin, että näitä ei pidä syödä kotona eikä ennen kaikkea pidä lämmittää, syötiin sitten missä tahansa. Ruoan lämmittäminenhän herättää maut henkiin ja joskus ne vaan on Better Off Dead, kuten Alexi Laiho sanoisi.

22.6.2011

Ruokablogi Pallolaajennuksen vapaa-ajan osasto


Oheisessa videossa yksi syistä miksi blogimme on ollut hieman tavallista verkkaisempi näin kesäkuumalla. Pahoittelut, mutta uskon että uskolliset lukijamme ymmärtävät. Pitäähän sitä ruokabloggaajienkin välillä rentoutua. Kyseisiä aktiviteettejä voimme hyvinkin avoimesti suositella kaikille pöytäurheilusta kiinnostuneille.

20.6.2011

Erittäin spessua kusetusta

Maailmassa on paljon asioita, joita en tajua. Yksi listan kärkipäästä on lentokenttien hinnoittelu. On varmasti järkeviä perusteita sille, että kahvikuppi maksaa kolme egeä, mutta kahdeksan euron Tobleronea en ymmärrä.

Very special offer kyllä. Erittäin spesiaalin härski. Mitä tuollainen maksaa "maissa". Jotain viisi egeä ehkä? Jos ostat kolme, kuten tarjous sanoo, saat sen siis samaan hintaan kuin Stockalta. Miten tää voi olla kannattavaa käydä tällaista kauppaa, kuka näitä ostaa?

Kuva on Rollon lentokentältä. Kotimaanmatkaajille myydään ymmärtääkseni tavaraa ihan samoilla spekseillä kuin lähimarketissa. Ehkä jos menekki olisi valtava, voisi hintakin olla matala, mutta tässä ei ole siihen lähdetty. Ehkä tällä vedotaan johonkin vanhaan tunteeseen, että ruotsinlennollakin sai täksfriistä kartongin Mallua pilkkahintaan.

En tiedä, joku taloustieteilijä selitäkköön Tobliksen hinnan... Kai se on se vanha viisausta, että ei se ole tyhmä, joka pyytää.

19.6.2011

Ilmaista kolaa, onko rakkaampaa?

Olimme Leinosen kanssa rovaniemellä. Romantillinen viikonloppumme oli vääjäämättä päättymässä, mutta vielä oli aikaa pikaiselle Mäkki-keikalle. Aamumäkkiä.

Menimme ravintolaan, joka mainostaa itseään maailman pohjoisimpana Mäkkärinä. Nyt on sekin nähtynä, seuraavaksi suunnaksi sitten eteläisin. Ennen sitä söimme kuitenkin. Tilasin tietysti Value Meal Koiviston, johon otin kahvin kylkeen, olihan aamu.

Mutta voi vietävä, normikolaa ei saanutkaan. Kaikkea muuta kyllä, mutta ei sitä. Tilasin Zeron. Vitsikkäänä miehenä voivottelin jotain aiheesta, vaikka yleensä en paskoilla jutuillani piinaa aspoja. Nyt kuitenkin jotain hevostelin, vaikka ihan samahan se on, mitä sitä juo lopulta.

No, söimme siinä Jusan kanssa, kun vähän ajan kuluttua tämä sama myyjätypykkä tuli pöytämme viereen ja antoi mulle oikeaa kolaa, kun sitä en ollut saanut, mutta nyt laitteet oli reilassa. Lähes mykistyin tästä ystävällisyyden eleestä. Ilmaista kolaa <3

Jos Rovaniemen routaisa kaupunki ei olisi jo aiemmin hellinyt minua, viimeistään tuossa vaiheessa olisin lopulta menettänyt sille sydämeni. Ja Rovaniemen Mäkille. Mene sinne, syö siellä. Se on mesta paikka.

18.6.2011

Ei ollut jano eikä tehnyt mieli...

...mutta on se nyt pakko ilmaista kolaa juoda. Aina.

Kuten aiemmin, näin Mannerheimintiellä katuojassa (jos sellaiset olisi) tyhjän minitölkin. Tiesin, että tätä oli jossain tarjolla. Olin menossa Teerenpeliin Kamppiin ja ajattelin, että jos jumalat ovat suotuisat, tölkit ovat peräisin Narinkkatorilta. Kiitos Zeuksen, näin oli. Ensin törkymäärä kasvoi, sitten näin liehuvat liput.

Siinä vanhan linja-autoaseman (?) toisella puolella oli muuten joku Lidlin tapahtuma. En tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta kai promottiin kaupan tuotteita. Kummallista. Tuulipuvun suhina oli melkoinen. Kävelin kaukaa ohi - luonnollisesti.

Huomaan muuten, että aika harvakseltaan tullut kirjoitettua viime aikoina, siis meidän mittapuulla. Monta päivää välistä jäänyt. Toivottavasti fanikunta ei ole alkanut epätoivoistua. Kesällä on kaikkea kivaa (kuten esim. työnhakua), joten aika menee jotenkin huomaamatta...

16.6.2011

Anopin eväät

On täysin normaalia ja vähintäänkin toivottavaa käytöstä anopilta pistää grilli kuumaksi kun kaltaiseni kultakimpale naarataan eteiseen. Aiempien saaliiden kohdalla on voitu kokea pelonsekaisia tunteita, mutta ne päivät lienee historiaa. Nimittäin aikuisen naisen ei tarvitse kuin ohimennen kulmiensa alta kurkistaa, ymmärtääkseen että nyt pitää pistää kaikki peliin, jotta nämä geenit pysyvät suvussa.

Meikäläisen kohdalla tämä onnistuu vallan hyvin tökkäämällä sähkögrillin töpseli seinään ja paiskomalla erinäköisiä herkkuja kuvun alle hikoilemaan. Pihvi, pekoniherkkusienet (koskenlaskijalla), bonuspekonit ja kasvisnyytti pitänevät minut suvussa ainakin seuraavaan grilli-iltamaan saakka. Lohessakin oli kuulemma suola kohdillaan, mutten kyennyt maistamaan ähkyn noustessa päähän asti. Kolankin oli tuo eteerinen äitihahmo heittänyt kylmään jo hyvissä ajoin ennen messiaan tuloa.

Oikeastaan ainoa kohta missä tästä voisi parantaa olisi, jos ruoka olisi pöydässä jo ulko-oven avautuessa. Mutta silloin minulle jäisi vähemmän aikaa hurmata, mikä tietysti olisi suuri sääli ja vääryys. Joten eiköhän jatketa näillä eväillä.

Merta edemmäs karkkia ostamaan

Yksi kiinnostus rapakontaa matkaamisessa oli se, että pääsin testailemaan karsuja ja muita, jotka olivat tuttuja teeveestä. Esim. allekirjoittaneen suokkarissa Seinfeldissa mainitaan usein (ymmärtääkseni tuotantoyhtiön yms. harmistukseksi) erilaisia tuotemerkkejä. Mm. Jujyfruitseja ja Raisinetsejä. Selitys oli se, että jutut eivät olleet yhtä hauskoja, jos merkkejä ei mainittu.

No anyway, näitä siis testailin ja ihan hyviä esmes Jujyt olivat, vaikka eivät ehkä niin erikoisia kuin odotti. Raisinetsit oli ihan suklaarusinoita. Mutta katsokaas tuota kolmatta tuotetta. Aijjai, lakupötköä suoraan puukotuksistaan (uutisissa puukotuksen tiimoilta viimeksi tätä kirjoittaessani) tunnetulta Vaajakoskelta.

Kun kävimme ensimmäistä kertaa ruokakaupassa, tutkimme sitä totta kai tavallista tarkemmin. Ko. kauppa ei kauhean iso ollut ja, kuten monesti ulkomailla, karkkihylly oli varsin vaatimaton. Siitä huolimatta tältä pikkuiselta hyllyltä löytyi Pandan lakua. Aika hullua mielestäni, mutta hyvä niin. Ehkä Panda on uusi Nokia?

Kaiken kaikkiaan ulkomailla käydessään aina muistaa, miten helkkaristi me suomalaiset syömme karkkia. Ei sitä muuten niin monenlaista olisi tarjolla.

14.6.2011

Himalättyä "kebabin" kera

Olin viikonloppuna Jamiroquain viitoittamalla tiellä, eli niin sanotusti deeper underground. Kävin nimittäin Helsingin Roihuvuoressa. Pienen muuttoreippailun ohessa oli aikaa myös tankkaamiseen, joten tie vei Roihiksen Kotipizzaan.

Koska en itse maksanut ruokaa, otin tietysti vaihtelun vuoksi lättyä vähän kalliimmasta päästä. Taisi olla 4-5 täytettä tässä, nimeltään varmaan kebab. Melko vittuilua, sanoisin.

En ole enää Krunan Kotsarin pormestari, mutta kyllähän Kotipizzan lättyjä syö. Kebab kuitenkin petti pahemman kerran. Katsokaa tuota pizzaa, montako kebabsuikaletta siinä näette? Ei niitä montaa ole, siäl se suikale ettii kaveriansa vaa turhaa on tyänsä...

Kebab on ajoaineena sellainen, että sen runsauteen on tottunut. Kebabannoksethan ovat tunnetusti lihaisia. Siksi, jos keimopizzaa tehdään, se pitää tehdä joko kunnolla tai unohtaa koko juttu ja laittaa tonnikalaa. Kyllä jämpti on niin.

Huomasin muuten, että Rabbe on taas lukenut Pallista. Meinaa nimittäin tuoda heinä- tai elokuussa markkinoille pizzan, joka sisältää sisäfilettä. Voi voi, pelottaa, että sekin ryssitään. Kuitenkin laitetaan jotain suikaletta eikä sitä ihtiään, kuten alkuperäisessä Pallis-versiossa. Pitäis alkaa konsultiksi kai...

13.6.2011

Muuttourheilujuomaa

Voi jumaleisson, että oli ratkiriemukas lauantai allekirjoittaneella. Oli aika helkkarin kuuma ja käytin sellaiset 12 tuntia olemalla muuttoapuna kaverille.

Ei todellakaan pitäisi laittaa tällaista rimakättä kantamaan mitään hehtosohvia takapuolenahtaisiin porraskäytäviin, mutta minkäs teet, kun on läpeensä hyvä luonne. Jossain vaiheessa meinasi vähän ottamaan voimille tuo urakka, niin tuli todettua, että vanhat keinot todellakin ovat parempia kuin pussillinen uusia.

Kola on niin must-juttu, että sitä ei tarvitse mainita, mutta kuvassa kaksi muuttojuomien aatelismiestä. Vissy ja Sandels. Tohtori suosittaa, paitsi heille, jotka ajavat muuttoautoa. Tai siis saa nekin sitä vissyä, siis...

7000 kilometrin matka näiden tähden

Takaisin Amerikkaan. Manhattanilla dinereitä tulee vastaan noin 15 metrin välein lukuun ottamatta ehkä jotain viidennen avenuen yläpäätä, jota kansoittavat Vuittonin Luissi, Armanin Giorgio, joku Tiffany ja muut venäläisturistien suokkariturhuudet. Sopivan löytäminen ulkopuolen perusteella on vaikeaa, jos ei mahdonta. Siksi kannattanee painella vain johonkin sisälle.

Yksi matkakumppanini kohokohta reissussa liittyi juuri dinereihin ja ennen kaikkea niiden tarjoamiin mustikkapannukakkuihin aka pluuperipänkeikseihin. Hän oli niitä joskus aikoinaan jenkeissä syönyt ja halusi uusia. Olivathan jytkyjä nuo, joita Murray Hill Diner tarjosi. No, kaikkihan siellä oli suurta.

Hirmuisia lättyjä ja kannullinen vaahterasiirappia kylkeen. Ei ihan huono kombinaatio. Mutta jopa mulle ehkä liian makea aamiainen, uskokaa tai älkää. Olen pekonimies. Mutta jos diggaa, niin silloin täytyy syödä. Mun tietojen mukaan tää on aika peruskauraa dinereissä. Tosin vastakkaista tietoa tarjoaa Bruce Willisin vähäisillä älynlahjoilla siunattu gimuli elokuvassa Pulp Fiction.

"Zed's dead baby, Zed's dead."

Btw, jos jollakulla on oikeiden aitojen amerikkalaisten pluuperipänkeiksien resepti povarissa, niin saa vuotaa tänne. Vaimo varmaan tykkäisi.

12.6.2011

Starbucksia kylmäkaapista

Oli tossa joku aika sitten puhetta Starbucksista ja allekirjoittanut kehotettiin testaamaan kylmäkaapista löytyvät SB-juomat. Olin jo huomannut nämä aiemmin ja purkin kylkeä luettuani olin skeptisyyttä täynnä.

Silti testasin tavaran rohkeasti. Tällä kertaa ei tarvinnut muuttaa näkökantaani. En oikein tajua, mitä tää on. Tää oli joku mokkalattesuklaasetti tää, jonka sumiksella otin. Maistui laihalta kaakaolta. Se oli eka kylmä kahvijuoma, jonka koskaan olen juonut, mutta vaikea ainakaan näille Starbucksin juomille on mitään ruusuista tulevaisuutta povata.

Ehkä en vain ole kohderyhmää, ehkä näiden ei ole edes tarkoitus muistuttaa kahvia. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olen väärässä. Vahva brändihän SB:llä on, joten siltä kannalta kiinnostus näihin juomiin on luultavasti kova. Väkisin tulee mieleen, että ehkä nämä myös on juuri sen makuisia kuin niiden pitää. Ei kai ne muuten maistuisi tältä? Frezzaa vai mitä ne on ne lasipullojutut, joita hipit juo, niin niitä en ole maistanut, niin ei ole verrokkia.

Niin tai näin, loppukaneettina mainittakoon, että parasta juomassa oli teknisesti onnistunut teleskooppipilli.

Rakas kolapäiväkirja

Oman kolankäytön monitoroiminen on hemmetin hankalaa. Tuppaa unohtua merkitä ylös mitä, missä ja milloin juo. Onneksi lähes jokainen lasillinen kolaa on ikimuistoinen. Yritän siis kirjata ylös juomisiani kesäkuun ajan ja julkaista tieteellisen tutkimuksen blogissamme heinäkuussa.

Kuvassa näkyy etten esimerkiksi 10.6. ole muka juonut kolaa kello kolmen jälkeen? Miksi en? Muistaakseni siksi että join illalla kaljaa. Osa kolanjuonnin vähyydestä johtuu siitä että ostin tarjouksesta Pepsin lisäksi pari pulloa 7uppia. Virhe sinänsä, mutta yritän pitää päiväkirjan realistisena enkä liioitella tai vähentää juomistapojani.

"Lasi kolaa kotona" on yleensä 0,4 litran lasi ja sitä isommat annokset merkitään tarkemmin. En esimerksiki (enää) juo kolasnapseja kotona, myös kahvikupista kolattelun olen jättänyt pois.

Pahin virhe on unohtaa merkitä kolat ylös joko heti tai saman päivän iltana. Päiväkirjaa pidän älypuhelimella, joten tiedot on kätevä kirjoittaa muistiin aina kun kolaa kuluttaa. Usein tämä kuitenkin unohtuu ja menee todella tiukaksi muistaa toissapäivän juomisia, mutta aika hyvin ne saa päähän jos vain muistaa mitä on tullut tehtyä. Jos olen katsonut leffan, muistan juoneeni pari lasia. Kokkaillessa menee aina tölkki kolaa, toinen ruokaillessa. Ei tämä niin yllätyksellistä ole kuin voisi odottaa, en ole esimerkiksi vielä kertaakaan herännyt yöllä juomaan kolaa. Yöllinen kolasnapsi voisikin toimia hyvin näin kesällä.

Jatkakaamme materiaalin keräämistä.

9.6.2011

Suklaapiiras ilman otsikkoa

Helkkari, olisi tästä pitänyt kirjoittaa silloin, kun oli vielä tuo suklaatausta. Leinonen vaan vaihtaa taustaa niin herkästi, niin en ehtinyt. Nyt ollut koskemattomana tää artikkeli varmaan pari kuukautta. Joka tapauksessa, siinä on suklaapiirasta by vaimo. Aika jeessiä. Pehmyttä ja suklaista.

Nonparellit on hauskoja. Muistan miten lapsena ne olivat kovin kiinnostavia. Purkillinen nonppiksia olisi ollut kiva tuhota. Ei ne kyllä taida monetkaan paljon miltään maistua, mutta väriloisto lupaa hupaisia hetkiä. Oliskohan ideaa mahdollista levittää muuhunkin? Nonparelleja lasagnen päällä vaikka...

Oon jo pitkään miettinyt, että pitäis alkaa kokeilla ainakin elintarvikevärejä. Joku sininen perunamuusi olis esimerkkinä ihan hauska. Onko jollakin kokemusta näistä?

8.6.2011

Parvekkeella grilli, elämällä tarkoitus

Nykyinen grillini, lempinimeltään "unidentified frying object". Hehehe.
Olen elänyt suuren osan elämästäni ilman grilliä. Pohdin asian olemusta jo viime syksynä. Tuolloin haaveissani pyöri jäkiksen MM-kullan lisäksi kaasugrilli, jossa olisi hieno kansi ja krematorion verran grillaustehoa. Syksyn alennusmyynnit jättivät minut kylmäksi ja kevät saapui grillittömälle parvekkeelleni. Lämmin kevättuuli vihelsi parvekkeeni tyhjässä nurkassa kuin se viheltää skootterilla ajavan teinin haarojen välissä, joskus niin korkealta että vain koirat kuulevat. Tuon äänen kuullessaan kaltaiseni miehen sisinpään tulee yksinäinen ja synkkä olo.

En tiedä mikä käytetyn sähkögrillin vastaanottamisen järjellisyys on, mutta tein sen välittömästi tilaisuuden saapuessa nenäni alle. Nyt parvekkeellani on lentävän lautasen näköinen grilli, jolla ensimmäisten kokeiden perusteella pystyy valmistamaan ruokaa muullakin tavalla kuin kuivaamalla. Siinä on yksi säädin ja yksi punainen valo, jonka syttymisen ja sammumisen logiikkaa en ole vielä täysin ymmärtänyt. Grilli ei vähäisestä tehostaan johtuen käryytä kovin paljoa, joten naapuritkaan eivät ole vielä tehneet elämästäni märkivää avohaavaa. Yläkerran naapurini tosin luovuttaa tasaisin väliajoin kännissä verta rappuuni, joten hänellä tuskin on nokan koputtamista käristelyihini.

Grilli on heppoinen, mutta niin olen minäkin. Eikä sillä varmastikaan ole väliä millainen grillini on, vaan tärkeintä on sen olemassaolo. Tämä mystinen olento, joka kypsentää sisäfileeni ansaitsee paikkansa kodissani viimeistään sillä hetkellä kun harvat hampaani uppoavat sen kypsentämään kuolleeseen eläimeen. Tällainen lämmin suhde miehen ja grillin välillä ei katso laitteen kokoa tai hintaa. Tästäkin grillistä tulee varmasti läheinen ystävä minulle ja hiljalleen alkuaan saavalle karsinogeenisyövälle kehossani.

Ruokablogi Pallolaajennus haluaa kiittää grillin minulle lahjoittanutta tahoa anteliaisuudesta ja solidaarisuudesta vaikeina aikoina. Yksinäisyyden tuuli ei ujella enää parvekkeellani.

7.6.2011

10 kahvia

Olen jo jonkun aikaa valokuvannut erilaisia kahveja. Sellaista refleksikuvaamista, jota harrastan. En tiennyt, mihin proggis oli menossa, mutta sitten päätin tehdä kokoomajutun tälle ihanalle juomalle. Tässä teille siis 10 erilaista kahvetta Koivisto-kommentein höystettynä.

En muista, olenko kirjoittanut tästä, mutta kuvassa on halpaa kahvia mukavassa miljöössä. Juvenes-mukillinen Tampereen yliopiston alakuppilassa. Olen opiskellut ko. laitoksessa ja viettänyt noissa pöydissä lukuisia rattoisia hetkiä. Kahvihetket sopivat mm. tyttöjen naurattamiseen, tuntemattomien ihmisten arvosteluun ja yleiseen maailmanparannukseen. Vaikka en vielä niiiin vanha ole, Alakuppilassa käynti tuo nostalgisen tunteen.


Tästä "laitoksesta" nostalgia on kaukana. Vitutusta ja myöhästelyä se vain aiheuttaa. Kuva on siis VR:läisestä ravintolavaunusta. Ai satana, että oli makeaa mennä lentämällä Rovaniemelle ja takaisin. Matka-aika murto-osa junasta, samoin hinta. Tuhkapilvet jos vältetään, toimintavarmuus aivan eri sfääreissä. Norwegianin kahvia en kyllä maistanut, kun ei tarvinnut aikaa tappaa. VR:n kahvia juo, koska se on hyvä vaihtoehto mielessä välkkyvälle itsemurhalle.


McKahvi. Mäkkäreistä saa kahdenlaista kahvia. Osasta normikeitinmatskua, toisista sellaista automaattijuomaa. Automaattijuoma on hiivatin kuumaa ja toisinaan pahaa, näin olen huomannut. Normikahvi on normikahvia. No, ainakin Mäkkärikahvi on melko edullista. Toimii aamupalalla erinomaisesti juustohampparin kaverina. Tämä kuppi jaksoi työmaalle asti. Huomatkaa post-it-laput. Varmasti jotain tärkeitä muistiinpanoja niissä.


Automaattikahvia muistaakseni Kansallisarkistosta Rauhankadulta. Joskus lounaanpäälle vetäissyt tällaisen. Ihan hauska imata, saapa olla rauhassa ihmisiltä, kun ko. automaatin luona ei ketään normaalisti ole. Automaattimatskut on jotenkin pelottavia vaan. Tuokin on cappuccino luultavasti. Suspicious. Mutta sisältää ihmisen tarvitseman kofeiinin ja sehän riittää. Joskus aikaisemmassa työpaikassani oli ilmaisperiaatteella toiminut automaatti. Tuli muuten naksuteltua sitä...


Kaikenmaailman kissanristiäisiin sitä toisinaan joutuu syystä tai toisesta. Se voi olla sukulaiskeissi, työasia tai joku muu. Onneksi kahvia on useimmiten tarjolla. Se auttaa.



Paremman luokan kissanristiäisissä on myös kaakkua.


Ja kissanristiäisiähän riittää niin, että kaikkia ei voi edes muistaa. Ei ole aavistustakaan, missä tilanteessa olen tän kuvan näpsäissyt. No, kahvia oli ainakin tarjolla, joten luultavasti kestin.
Tämä kahvi on eräs suomalaisia instituutioita. Loukkaamaton ja vailla haastajaa kuten Marski ja Mika Häkkinen. Se on työpaikan kahvitunti. Useimmilla työpaikoilla lienee jonkinlainen systeemi kahvinjakeluun. Olen nähnyt niitä monenlaisia, melko älyttömiäkin. Mutta kahvia on saatava, ihan sama miten. Itsehän olen muuten alkanut juoda kahvia, kun eräällä työpaikalla sitä meni aina vähän haaskiin. Aloin sitten särpiä. Nykyisin tuo sweet nectar of life on lähimpiä ystäviäni.
Lentokentät ovat oma maailmansa. Kuppi kuravettä 3 egeä, kuulostaa melko reilulta. Itse kuitenkin olen sitä koulukuntaa, että lentokentälle on kiva mennä ajoissa. Älyttömät turvamääräykset, laittomat lakot ja matkustamiseen tai omatoimiseen ajatteluun tottumattomat ihmiset aiheuttavat toisinaan viivästyksiä. Kun kaikki menee sujuvasti, on ennen lähtöä aikaa särpiä helvetin kallista kahvia. Kuva btw taitaa muuten olla käsittelemätön eli sen sortin kikkailusta turha syyttää.


Samoin tämä kuva. Tämä on ns. pelkokahvi. Nimitys tulee siitä, kun vierailet ihmisen luona, joka ei juo kahvia. Hänellä on kuitenkin keitin ja kahviakin kaapissa. Itse ainakin mietin aina - viimeksi tätä kupposta keittäessäni Leinosen tykönä -, että a) kuinka kauan tuo kahvipaketti on ollut auki ja 2) milloinkahan keitin on viimeksi puhdistettu. Näitä asioita et voi tietää, mutta aamukaffe on kuitenkin saatava, maksoi mitä maksoi. Leinosen hifi-gourmet-keitin turautti muuten aika hyvät kahvit. Suosittelen kokeilemaan, jos yövytte.

Litra kahvia to go

Takaisin Amerikkaan. Joskus muinoin tutustuin joko GoogleMapsiin tai -Earthiin. Siinä sai karttoihin yhdistettyä monenlaista dataa. Jostain syystä laitoin kartalle näkymään kaikki Starbucks-kahvilat Manhattanilta. Jukoliste niitä oli.

Tosiaan, Manhattania tallatessa eräs ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on: "Kylläpä täällä on Starbuckseja." Kun kävelee sisään ja tilaa esimerkiksi cappuccinon heidän keskimmäistä kokoaan (enteellisesti nimeltään grande), niin ensimäinen asia, joka tulee mieleen, on: "Kylläpä tässä on iso muki kahvia."

Oikeesti, osasin sitä tietysti odottaa, mutta ensimmäinen grande cappuccino löi kyllä silti sillä kuululla ällikällä. Toiset juovat virvoitusjuomia moisesta, jenkit lyö siihen kahvia. Menolippu Happy Placeen. Ei sillä, nopeasti noihin tottui. Parin päivän kuluttua törppö tuntui jo ihan normaalilta. Hyvältä se maistui jo ekalla kertaa, meikä diggaa.

Ei vaan tarvitse odottaa, että ketju Suomeen tulisi. Aamulla töihinmenoaikaan SB:t pullistelevat asiakkaita ja muutenkin niissä riittää väkeä. Suomen kahvittelukyldyyri on eri maata. Useimmat juovat kahvinsa kotona ja ensimmäinen asia, mitä töissä tehdään on kahvinkeittimen lataaminen tai pikapyrähdys automaatille. Tärkeää on tietty se, että useimmalle plusneljäkymppiselle Juhla Mokan lisäksi kelpaa vain Presidentti ja muut ovat kirosanoja. Haha, perinteinen "tällä hinnallahan saa paketin kahvia" -valistuskaan tuskin sopii Tähtidollarin systeemeihin. No, maassa maan tavalla.

6.6.2011

Kun kissa on poissa kotoa ja niin edelleen...

Ainakin televisiosta, ja varmasti monilla lukijoilamme myös tosielämästä, on tuttu se tilanne, että aviopuoliso A tulee kotiin reissusta ja löytää aviopuoliso B:n sängystä muhinoimassa jonkun vieraan kanssa. Tuttua on yhtä varmasti myös käytettyjen ehkäisyvälineiden löytäminen tai outojen rintaliivien roikkuminen lampunvarjostimesta.

Ihan näihin sfääreihin ei päästy meikäläisen kotiinpaluussa, mutta jotain melko iljettävää löysin silti, kun tulin parin päivän Rollo-reissulta. Ohessa autenttinen näky siitä, mikä eteisen lipastolla lepäsi. Huh-huh, melko järkyttävää. Melkein mieluummin ottaisin ne vieraat rintaliivit lampunvarjostimeen. Täällä on ilmeisesti syöty omenoita JA hedelmiä, sheesh...

5.6.2011

Kebunossi - Odotettu pettymys

Teksti: Koivisto Kuva: Leinonen
"Aika vitun suolaista", kuvaili ajatusten Ounasvaara eli Jussi Leinonen tämänkertaista testikohdetta. Se on kebabmakkaraa Kabanossin tyyliin. "Kastike makkaran sisällä", lupaa kääre. On sanomattakin selvää, että kun Jussin kanssa olimme makkarahyllyllä apetta etsimässä, otimme paketin kyytiin.

Kebab... Mitä siitä sanoisi? Se on kaunista ja ruskeaa, maukasta ja hyvää. Grillimakkaraa, jota mainostetaan kepulla, siitä tietää, että nyt odotukset nousevat korkealle ja todennäköisesti rysähtävät nopeasti alas. Niin kävikin. Tämä menee saman "odotetun pettymyksen" -kategoriaan kuin kaikki Renny Harlinin elokuvat.

Kai tässä kebabbisuus tulee siitä, että makkara sisältää jotain tulisehkoa kastiketta. Yhtä hyvin tää voisi olla vaikka tulikeppi-nimellä. Jostain syystä makkara on myös hiivatin rasvaista, mikä ei auta yhtään. Missä tässä on kebab, show me the kebab!?

Jos yritetään markkinoida makkaraa kepulla, niin sitten pitäisi olla kebabsydän makkaran keskellä. Tai silkkaa kepua samanlaisessa kuoressa. Meikäläinen ainakin söisi. Näitä ei.

4.6.2011

Sisäfilepekonipepperonipizza

Teksi: Koivisto Kuva: Leinonen
Rovaniemen kaukopartioreissu on artikkelin kirjoittajalla sujunut hyvin. Olen dominoinut sekä pöytäläpy- että pöytäfudisareenoita. Leinonen on keskittynyt lähinnä ulisemaan kuin halvemman luokan ( eli < 20 euroa per laaki) prostituoitu.

Pitää kuitenkin syödä, että jaksaa voittaa. Ja mikäpä olisikaan lappilaisempaa kuin pizza. Leinonen tekee parempaa pizzapohjaa kuin mitä hänen kuvionsa ovat Stigan tuottamissa tikkupeleissä. Sopivien täytteiden miettiminen on aina vain riesa.

Tällä kertaa valinta oli helppo, sillä eilen grillissä käristettyä sisäfilettä oli vielä jäljellä. Mitä siis muuta kuin sisistä, peksua ja kylkeen vielä salamia. Salami on kevyt versiota, kun se sopii Leinosen mielestä hyvin pizzaan vähentämään rasvaisuutta. Joo, hyvä että se on kevytversiota, sillä muuten tää pizza vois olla aika jytky.

Lopputulos oli ihan hyvä, vaikka vähän harmitti se, että ei kokkausaikana sattunut menemään tokkaa ohi ikkunan alta. Poro olisi ollut oiva lisä tähän.

3.6.2011

Kesä

Aijjai, Suomessa on lumi maassa 11 kuukautta vuodessa ja aurinkokin on harvinainen vieras taivaallamme. Joskus sää kuitenkin hellii ja siitä pitää ottaa ilo irti. On ainakin kaksi hyvää tapaa ilon irti ottoon. Malli keskiviikoltani.

Tapa 1: Ulkona syöminen. Jos ulkona ja sisällä on samat olosuhteet, niin ulos se on suunnattava. En tiedä, mikä siinä viehättää, mutta kai se on just se tunne, että hei oon ulkona ja perse ei ole jäässä. Monessa suomalaisessa kaupungissa on vaan se ongelma, että jos syöt ulkona, vieressä jyräävät autot lataavat lyijyä kaaliisi sen minkä ehtivät. Kansallisarkiston yläritsiltä löytyvä Cafe Hausen tarjoaa sillä suunnalla liikkuville pari ihan kivan rauhiaisaa pöytää lounaan ajaksi. Keskiviikkona tarjolla oli myös hyviä suolakurkkuja.

Tapa 2: Skumppa puistossa. Joo, Suomen ongelma on se, että ihmiset juo liikaa viinaa ulkona, nuoret ja vanhat. Jos kuitenkin pidetään kohtuus mukana ja yritetään käyttäytyä, niin ulkoskumppa toimii kyllä. Muoviset kuohuviinilasit mielestäni must. Ulkoilmassa kannattaa kuitenkin varoa, sillä jumalauta lokki teki tarpeitaan meikäläisen päälle keskiviikkona. Kuitenkin verratonta ajanvietettä, kunhan kakkapommitukselta välttyy. Kesän ensimmäisenä hellepäivänä korkit poksuivat niin, että Espalla sai väistellä.

Kolmas tapahan muuten on ehta old-school suomalainen grillaus. Olen saanut vahvistamattomista lähteistä tietää, että sitä olisi luvassa nyt viikonloppuna, kun olen nääs Rollossa. Luvassa toivottavasti hyvää ruokaa ja varmasti Leinosen nöyryyttämistä. Aijjai.

2.6.2011

Mehujen YK

Eri maissa on eri brändit. Jenkeistä ei jostain syystä Marlin mehuja löytynyt... Löytyi kuitenkin esim. Minute Maid -tavaraa. Ei siinä mitään, mutta katsokaapa tuota toista kuvaa.

Tämä mehu on niinkin moninainen kombinaatio kuin omena. Siis omenamehua, jonka valmistamisen ei pitäisi olla niin kovin vaikeaa. Se ei ole mikään hedelmäpommi tai karpalomehu, joka yleensä sisältää kuutta eri mehua, mutta ei karpalomehua. Omenamehu on omenamehua. Mutta entä tuo maalista, josta mehussa käytetyt hedelmät ovat kotoisin?

Sisältää omenamehutiivistettä vaatimattomasti USA:sta, Argentiinasta, Itävallasta, Chilestä, Kiinasta, Saksasta ja Turkista. Mehujen YK, kuten vaimo totesi. Todellakin.

1.6.2011

Ruokablogi Pallolaajennuksen tieteellinen siipi tiedottaa

Kuva: Leinonen/Pallolaajennus arkisto
Rakas kolajuomapäiväkirja, tänään join kello 9.00 tölkillisen Coca-Colaa..

Aion siis todellakin pitää kolapäiväkirjaa koko kesäkuun. Kirjaan ylös juodun määrän, annoksen koon (tölkki/pullo/lasi), merkit ja juomisen ajan. Kuun lopussa minulla on kohtuullisen selkeä tilasto siitä mitä kolaa juon, miten paljon, mihin aikaan ja sairastunko diabetekseen jo ensi vuonna vai vasta myöhemmin. Tutkimuksen tulokset julkaistaan Suomen parhaimmassa ruokablogissa (Ruokablogi Pallolaajennus) heinäkuun 2011 aikana, yritän oppia käyttämään Exceliä siihen mennessä. Tavoitteena on luoda hienot diagrammit blogautuksiin!

Mikäli arvon lukijoilla on jotain mielenkiintoisia näkökulmia tämänkaltaiseen tutkimukseen, älkää vaietko nyt vaan kirjailkaa kommentteihin ideoita!

Olutta ja paskanmakuista vettä

Bud Light, se on nimenä tuttu, vaikka en ole varma, törmääkö ko. tuotteeseen Suomessa kovin helposti.  Mä en tajua, todella hämärää on mielestäni se, että en tölkistä löytänyt tietoa siitä, paljonko siinä on alkoholia. Ymmärtääkseni kuitenkin siinä pitäisi olla melko perusmäärä alkoa, mutta kaloreita vähemmän. Eikös Koffi tai joku tee lite-olutta ja siinä on jotain neljä volttia? Ehkä ollaan samoissa.

Olen kuullut Bud Lightistä sanottavan, että se on kuin vettä joisi. Pitää muuten paikkansa. Ongelma on vaan se, että siinä on hienon hieno oluen maku. Eli se on käytännössä siis pahanmakuista vettä. Kuka maksaisi pahanmakuisen veden juomisesta, en tiedä. Entä kuka haluaa päihtyä vedestä, vaikeaa tuotakaan teille kertoa. Mulla kyllä laittipudi jää hyllyyn tästedes, sillä kestän kalorit kuin mies, joka en ole. En varmaan puolta saanut tölkistä juotua, viemäriin piti kaataa.

Perus-Budia ostin siksarin vuokrakämppämme jääkaappiin. Jotenkin se on niin jenkkiä, että piti. Sitä kyllä joi, ihan perusbisseä. Oon tölkkimies, koska niiden logistiset ominaisuudet ovat aivan huippuja, mutta tykkään noista jenkkipullosiksareista. Ei mikään sellainen kääre, josta yhden ottaminen vaatii nyhräystä. Jotenkin sympaattinen kahvasysteemi. Ja tyylikäs.