31.3.2011

Myyjän markkinat (Pannaanko kaikki mausteet?)

Tulin kamun kemuista viimeviikonloppuna. Vaihdoin keskustassa bussia. Jatkoin matkaani Lasipalatsin pysäkiltä, joka ei luonnollisestikaan sijaitse Lasipalatsin edessä. No joka tapauksessa, siinä pysäkin hollilla myytiin hodareita.

Ei mulla ollut edes nälkä, sillä bile-emännän pöperöt olivat olleen maukkaita, mutta tunnen vastuuni kansalaisjournalistina ja otin hodarin kärristä. Köyhdyin kolme euroa. Sain sillä pikkusämpylän, jonka välissä oli kaksi pikkunakkia, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Näyttää kuvassa isommalta kuin olikaan.

Hauskaa oli se, että myyjämies kysyi minulta, haluanko kaikki mausteet. Totta_kai halusin, mutta aika vähän oli haluttavaa, koska onhan tuo aika minimalistinen kattaus. En hinnasta valita, sillä kello kävi jo uutta vuorokautta. On varmasti aika kuluttavaa hommaa myydä ruokaa kännisille pimeässä ja kylmässä, joten myyjä on hintansa ansainnut. Ja todellakin tuohon aikaan on myyjän markkinat eikä Mäkkäristäkään saa euron juustoja. Silti kysymys on melko humoristinen.

Suomessa hodariständit ovat aika harvinaisia. Ne nukkuvat päivät ja valvovat yöt kuin Anssi Kela konsanaan. Tiedä sitten, miten hyvin hodarimyynti kannattaisi. Tuskin kai hyvin. Mutta jos niitä saa yöllä myydä, niin kai päivälläkin. Vähän gourmetimmat tarjottavat, niin kai niitä joku myös ostaisi. Suomeahan väitetään maailman amerikkalaisimmaksi maaksi ja mikä olisi amerikkalaisempaa kuin hodarikärry?

30.3.2011

Kokovertailun lisälehtisillä

Lisäys edelliseen artikkeliin. Imaisin tuon Cherryn saunanpäälle ja mitä huomasin, kun otin tölkiltä pois viilentävän takin? Tämäkin amerikanihme tulee Suomeen Ruotsin kautta! Me ei ite osata ees importata Cherryä, näköjään :)

Kokovertailu

Joskus taannoin blogin keskustelupuolella käytiin lyhykäinen vaihto siitä, mikä on paras kokoluokka limsoille. Puhuttiin 0,33 litran tölkeistä ja briljeerattiin 12 unssin kanistereilla. Minä kerron teille nyt totuuden.

Kuvassa joukko kerta-avattavia juomakokoja. 0,33 litran pullo, puolen litran tölkki, 12 unssin tölkki ja 0,33-litrainen klassikko. ES-bisse on lähinnä verrokkina joukossa, sillä sen kokoluokassahan ei limsoja ole.

Haluaisin kovin tietää, miksi limpparia ei saa puolen litran tölkeissä? Tää on taas näitä maailman kummallisuuksia. Limua saa isoissa ja pienissä pulloissa ja esim. olutta saa kyllä pienissä ja isoissa tölkeissä. Samoin energiajuomaa saa noissa kokoluokissa, ja isot Battery-tölkit ovat minusta helvetin pelottavan näköisiä, sivulauseena mainittakoon. Mutta limua ei saa isoissa tölkeissä, mitään merkkiä. Tietäisiköhän Torsti syyn?.. Yksi hyvä syy on se, että 0,5 litraa olisi liikaa. Limu pitää nauttia tuoreena.

Seuraava putoaja on lasipullo. Se on logistisesti huonompi, koska se on raskaampi ja menee rikki. Don't get me wrong, jääkylmä lasipullo on mitä kaunein ja ihanin asia ja itsekin pidän sellaista jääkaapissa paraikaa. Mutta se onkin vitutushätävara. Normikäyttöön suosin tölkkiä, joita on vertailussamme kaksi jäljellä.

0,33 litraa ja kaksitoista unssia ovat kooltaan lähellä toisiaan. Merkkaamatonta tölkkiä olisi varmasti vaikea tunnistaa. Ero tulee tietysti siitä, että Napoleonin ansiosta me Euroopassa käytämme järkeviä mittayksiköitä. Mutta, mutta... Tällä kertaa jenkkien tölkki vie kuitenkin voiton. 0,33 ja 0.355 litraa ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta 0,355 on isompi. Se ei kuitenkaan ole liian iso, kuten 0,5 litraa olisi. Eroavaisuus on hyvin pieni, ehkä noin kielellinen limunaatia, mutta silti: jenkkitölkissä on enemmän.

Pettämätöntä Koivisto-logiikkaa. Voitte ottaa päättelyni ohjenuoraksenne, uskovaisella kiihkolla, olkaatten hyvät.

Pieni suuri näkkileipäartikkeli

Jos syön leipää on se yleensä perinteistä ruisleipää tai paahtoleipää. Patonkeja yritän välttää, koska niistä tulee mieleen ranskalaiset ja se pilaa hyvänkin päivän. Näkkileipä edustaa minulle sitä kovaa pintaa johon jäinen voinappi yritettiin raastaa lukemattomia kertoja peruskoulun aikana. Peruskoulun aikana elämä on muutenkin hankalaa, naama kukkii ja viereisessä pulpetissa ölisee tuleva persu. Näkkileivän brändi ei siis ole se voimakkain, mutta onneksi näkkärilläkin on puolensa.

Leivänhän yleensä saa yksittäiskappaleena, tai korkeintaan kaksipuolisena yksikkönä, jonka väliin leikkeleet ängetään. Näkkileipänsä kuitenkin saa avoimena laattana, josta itse voi lohkoa omanlaisensa palasen. Tai syödä leipänsä kuin sotaveteraanit, Ludvig Borga ja muut tosimiehet, kokonaisena.

Standardisoitu näkkileipä koostuu noin neljästä tavallisesta näkkäristä, joten on varsin luonnollista jos leveään leipäänsä haluaa laittaa neljän eri voileivän täytteet. 4 in 1, sitähän se on nykyään!

Aloitin kevyesti savuporolevitteellä ja kurkuilla, levite oli creme bonjouria, jonka savuporon määrään petyin melko rankasti. Toisena kitalakeani kosketteli meetwursti pohjainen kurkku- ja tomaattipeti. Mainoskatkomaisesti kolmas pätkä on pelkkää juustoa, oikeastaan vain sen takia että viimeinen kinkkupläjäys maistuisi entistäkin paremmalta.

Kuten voitte arvata, lopputuloksena on monipuolinen ja rapsakasti rouskuva välipala. Suosittelenkin juuri tätä tapaa koostaa neljä leipää yhdelle pohjalle, vaihtoehdot ovat rajattomat!

29.3.2011

Classico!

On jotain nautintoaineita, joiden makuun pitää tottua, jotta niistä voi tykätä. Pikacapis on yksi niistä.

Tutustuin tähän tavaraan, kun taannoin asustin viikon ajan Salzburgissa erään gimulin nurkissa. Ko. naisella ei ollut kahvinkeitintä, joten tyytyminen oli pikatuotteisiin. En nyt tähän hätään muista miksi, mutta pikacappuccinosta oli tullut hänen juttunsa.

En jumaleisson saa nykyään työaamuina edes juotua kahvia, sillä nukkumisintoni on vienyt voiton aamukahvista. Surkeaa. Tämän takia - ja osin nostalgiasyistä - ostin töihin pikacapia. Se on hyvää aamuisin ja aina, kun nikkikset iskevät. Mutta oudon makuista tää on. Ekalla kertaa sitä irvistää, toisella irvistää, mutta kolmannella kerralla makuun on jo tottunut. Kai makunystyrät antautuvat ja vetävät itsensä offlineen tai jotain.

Onko tavara tuttua jollekulle? Kohta olen jyrännyt purkillisen tätä ja edessä on varaston täydennys. Luulen, että tyydyn normaaliin pikakahviin. Jos joku osaa suositella jotain juotavaa, saa kertoa.

28.3.2011

McLoogie

Yleensä tilaan jotain normaalia, mutta ei ole tavatonta, että tilaisin hampparipaikoissa jotenkin tavanomaisesta poikkeavan burgerinkaan. Aika mitäänsanomattomasti avattu, mutta sanotaan jotain painavampaa: Big Mac Feastin kastikkeella on yksi nykyihastuksistani. Yhdistelmästä opin diggailemaan jonkun valveutuneen lukijan ansiosta - totta_kai.

Kun tilaan erikoispurilaisen joko ajattelen tai sanon ääneen, että toivottavasti kukaan ei räkäise purilaiseeni. Vitsailen, mutta vitseissä on usein puolet totta, kuten tiedämme. Toivottavasti ei tällä kertaa kuitenkaan. Ihan mun mielenrauhan vuoksi voisi muutamat pikaravintoalalla työskennelleet ihmiset sanoa, että työ on tasaisen v-mäistä eikä erikoisannoksiin ole lisätty sen enempää ylläreitä kuin muihinkaan. Se on helppo ajatella, että parilan ääressä on houkutus kouluttaa snobia, joka keikaroi omalla erikoismaullaan.

Mulla tuo juttu on tosin vielä hyvin hallussa, sillä syön enimmäkseen listalta. Mainittakoon kaksi outoa burgerinpopsijaa eräältä kartonkitehtaalta. He tilasivat aina erikoissämppärit. Työkaveri numero 1 ei syönyt sipulia. Joku mun ikäinen jamppa (kaikkihan tietää, miten vanha olen) ei sietänyt sipulia. Joskus joko Hese tai Mäkki pisti kaverin purilaiseen sipulin ja tää kaveri oli kuulemma vaikka kuinka ja kauan nypertänyt purilaisen kanssa ja perannut jokaisen hitusen pois. Grow a pair, son, sanoisi Leinonen.

Toinen diggailu oli mielestäni vielä oudompi. Olen ehkä tästä joskus kirjoittanutkin. Yksi mies nimittäin halusi aina Big Macin pleininä, eli ilman mitään. Pelkkä sämpylä ja pihvit. Sitten mies ruutasi väleihin ketsuppia. Aika minimalistista, sanoisin. Tässä ratkaisussa toisaalta etuna se, että rään huomaisi välistä helpommin, vaikka pallikarvat edelleen vaikeampia olisivatkin...

Osuuteni Carrolsgateen



Olen elämässäni yhden kerran käynyt Carrolsissa, siitäkin on aikaa noin 15 vuotta. En oikeastaan muista juurikaan millainen ateriani oli, koska olin hyvin peloissani suuressa kaupungissa. Jumalauta ne ajavat siellä junilla keskellä kylää! Sen muistan että hampparissa oli ronski viipale tomaattia, muuta ei muistu mieleen. Evoluutio oli kenties oikeassa.

Pystyin kuitenkin löytämään kylmästä sielustani empatiaa sille, joka syystä tai toisesta pettyy hampurilaisravintolassa. Oli syynä sitten liiallinen majoneesi, brändisabotaasi tai nahkeat ranskikset, pettymys on kokonaisvaltainen. Tämän takia päätin liittää tähän artikkeliin opasvideon miten kyseisen tilanteen kanssa tulee toimia. Videoleike on Michael Douglasin tähdittämästä elokuvasta Rankka päivä, alkuperäiseltä nimeltään Falling Down. Suosittelen elokuvaa sukupolville jotka ovat kasvaneet ilman kyseisen mestariteoksen potentiaalista vaikutusta.

Seuraavan kerran ruuhka-aikaan Helsingin keskustassa.. Pysy kaukana Carrolsista, koska jollain voi olla rankka päivä.

27.3.2011

VAALIT 2011: Pelinavaus

Vaalit tulevat ja silloin poliitikot muistavat, että ai niin, on olemassa sellainenkin kansanosa kuin rahvas. Niinpä meitä huomioidaan aivan erityisesti. BZ antoi asematunnelissa minulle postikortin itsestään the other day, mutta ruokaa tai kaffetta en ollut saanut ennen tätä päivää vielä keltään. Persut korjasivat tämänkin vääryyden.

Kävelin Ruoholahdessa, kun toisella puolella katua oli asuntovaunu viritettynä ja kahvi kuumana. Menin paikalle. Paikalla oli ilmeisesti persuehdokkaita ja heidän myötäjuoksijoitaan. Tarjosivat sumppia ja samalla kysäisivät äänestysasioista. Meikäläiseltä ei kysytty mitään eikä kukaan huomioinut, kun kansalaisjournalistin itselleni kahvin, piirakanpalan ja karkin. Ehkä näytin selkeästi siltä, että en äänestä persuja, vaikka mikä olisi. Oi, olisipa se niin... No anyway, ruokaplokihan tämä on, ei politikoida liikaa.

Jos perussuomalaiset hoitaisivat valtiontalouden yhtä hyvin kuin leipovat omenapiirakkaa, niin ajatus puolueen hallituspaikasta ei olisi ollenkaan huono. Piirakka oli maukasta, täytyy sanoa. Kahvikin kelpasi. Mietin kyllä kaffetta ottaessani, että olisin vierauskoreudesta ottanut tavoistani poiketen lorauksen maitoa joukkoon. Peruspersuhan ei siedä edes kahvia mustana, vaikka "ei työperäistä maahanmuuttoa vastustakaan."

Ylläripylläri tuli kuitenkin karkkiosastolla. Perussuomalaisen "takin" alta paljastuikin vihreä namu. Odotin, että sinivalkoisen paperin takaa olisi tullut vitivalkoinen, suorastaan puhtoinen Marianne, mutta se olikin jotain aivan muuta. Olisiko tämä enne? Kuoriutuuko persuehdokkaistakin vaalien jälkeen tuulivoiman kannattajia ja seksuaalivähemmistöjen kamuja? Jäämme seuraamaan asiaa.

26.3.2011

Onko Carrolsia olemassa?

Ja äänestys alkaa nyt. Kysymys on yksinkertainen: onko Carrolsia olemassa vai ei?

Nyt ei ole kysymys nietzscheläisestä filosofoinnista, vaan siitä että haluan tietää mielipiteenne siihen, onko Carrols Carrols vai pelkkä Hese, jossa hampparit kääritään eri papereihin ja myyjillä on erilaiset nutut. Kirjoitin taannoin Carolina-ateriasta, ja kommenttiosuudessa tästä oli kahta mielipidettä.

Lukijan opastamana annoin paikalle toisen mahdollisuuden tämän äänestyksen aikaansaamiseksi. Menin paikalla ja kansalaisjournalisoin Clubiaterian. Tuomio on tylyhkö.

Ensinnäkin perunat. Ne on ihan Hese-perunoita, juurikin samanlaisia. "Totta kai ne on Hese-perunoita, dorka, kun Hese on ostanut paikan ja ne käyttää samoja emmeitä. 
Tämä ei ole uutinen!" ajattelee tällä hetkellä Rami Etelä-Karjalasta. Aivan Rami, olet oikeassa, mutta pointtini on se, että jos menee paikkaan A syömään, ei halua mielleyhtymiä paikkaan B. Samahan se olisi painella suoraan B:hen. Eli miinus.

Kolakuva on tuolla ylhäällä. Kolme jääpalaa. Come on... Miinus.

Entä purilainen? Se oli ihan hyvä, mutta sama ongelma kuin perunoissa, sillä erolla että tämä viittasi C:hen, nimittäin ÄmCeehen. Hamppari oli Big Mac Carrolsin takki päällä. Hamppari oli kuitenkin ihan hyvä, joten tästä tulee plus-miinus-nolla.

Siinä mielessähän tämä on hyvä combo, että jos joku haluaa syödä Bic Macin Hesen ranskalaisilla, niin Carolla se onnistuu. En vaan tiedä, kuinka yleinen toive tuo on. Kokonaisuutena kokemus muistuttaa mielestäni huorissa käymistä. Hampurilaisateria on periaatteessa samanlainen kuin muualla, mutta jotenkin halpa olo tulee. Tuntuu, että vastapuoli jotenkin petkuttaa, se vain esittää jotain, mitä se todellisuudessa ei ole.

Ajattelen, siis Carrolsia ei ole enää olemassa.

25.3.2011

Missä aasialainen teemaviikko, siellä ongelma

Kuvan norsu ei liity tapaukseen.
Pariloitua siikaa, aromaattista kastiketta
Porsaangripsejä Aasialaiseen tapaan
Kasvis-nuudelisalaattia
Katkarapukormaa, basmatiriisiä
Satay broileria, kasviksia, basilikaa ja kookosta
Tom Yom herkkusienikeittoa
Appelsiinilassia

Joskus olisi viisaampi jäädä kotiin nukkumaan aamulla. Esim. silloin kun työmaaravintolassa on Aasia-teema. Ja tonne piti vielä mennä syömään, sattuneesta syystä. Jumalalla on todellakin pirullinen huumorintaju. Siitä hänelle pisteet.

Härkiä, stetsoneja, lassoja, heppoja ja tauriinia

En ole koskaan ratsastanut hevosella, syitä on monia, mutta suurin niistä kenties se etten nouse sellaisen eläimen selkään jolla on niin valtava mulkku. No way José. Härälläkään en ole koskaan ratsastanut, mutta jonkin verran härkää on tullut syötyä. Hevostakin on syötyä osana metukkaa, ei sen enempää.

Voisin kuvitella ratsastavani ponilla, jonka mulkku on merkittävästi pienempi ja käynti säyseää. Mutta en missään vaiheessa perussuomalaista elämääni nousisi vauhkoontuneen konin selkään, enkä kyllä vauhkon poninkaan selkään. Kesyjä härkiä lienee turha lähteä etsimään, hulluja kaikki. Tony Halmekin kesytettiin, muttei lopulta menestynyt vankeudessa.

Onneksi maailma pitää sisällään tarpeeksi pöljiä ihmisiä, jotka tekevät nämä uhkarohkeat ja eläimien ihmisoikeuksia loukkaavat asiat puolestani. Rodeo on jo pitemmän aikaa kokenut rastatukkaista ja sukupuolesta riippumatonta akkamaista vastustusta eläinoikeusjärjestöiltä. Tämä vastustus on saavuttanut mittavia merkkipaaluja rodeon kokonaisvaltaisten kieltojen muodossa. Rodeo on onnistuneesti kielletty Isossa-Britanniassa ja Alankomaissa. Järjestöjen seuraava suuri projekti tämän jälkeen on pilkkimisen kieltäminen Zairessa ja Keniassa. Onnea matkaan.

Rodeo energiajuoma on edullista ja oikeastaan melko huonoa. Sokerin imelyyttä on liikaa ja fiilis on vähän muutenkin tahmainen. Jos syövän haluaa, on maittavampiakin tapoja sen hankkimiseen.

LUKIJAN KUVA: Röstiperunat

Nimimerkkiä Simbersson käyttävä kätilötuttavani lähetti valokuvan röstäreistään.
S kertoo, että jos haluaa vaihtelua perunoihin, niin sipulilla ja yhdellä munalla
saa kivat röstit. Sitä en tiedä, missä moinen vaihtokauppa onnistuu, eho-eho. 

24.3.2011

Koivistolainen kuva-arvoitus

Sattui taas sen verran omalaatuisen näköinen annos ja outo kuva eteen, että pitää laittaa veikkausrinki pystyyn myöhäisillan ratoksi. Mitä siis kuvassa onkaan?

Syöty jossain eiralaisessa hipster-ravintolassa.

Kun joulupukki punaiset pöksyt sai

Tässä blogissa on sen kahden kirjoittajavekkulan toimesta ylistetty naapurimaatamme Ruotsia jo varmasti kyllästymiseen asti. Nyt sitä kuitenkin tulee lisää, sillä jälleen olemme saaneet todistuksen, että tässä halvan tölkkikolan maassa hommat vaan osataan.

Pääsin taannoin vierailemaan erään Pohjois-Euroopan merkittävimmän historiantutkijan kotiin ja siellä käteeni osui Kokiksen historiikki. Hirveä tiiliskivi tämän taikajuoman vaiheista. Selasin sitä ja sain vastauksen yhteen minuun vuosia askarruttaneeseen asiaan. Olen jostain antanut itseni ymmärtää, että joulupukin univormu olisi nimittäin Coca-Colan mainoksista peräisin ja samaa tämä - toki ei mitenkään puolueeton - kirja minulle kertoi.

Klassisesti kai Suomessakin joulupukki on ollut melkoinen resupekka. Tällainen puistokemistin näköinen hiippari pelottaisi varmasti jopa enemmän kuin nykyversio, vaikka sekin on jo tarpeeksi. Koko konseptihan on melko sadomasokistinen: lapsiraukat itkevät ja pelkäävät, mutta saavat Nikko-auto vaivanpalkaksi. Mutta nyt eksyn taas aiheesta, sillä kolastahan tässä piti puhua ja Ruotsista.

Tässä opuksessa joulupukin punaisen, halittavan ja pyöreän formaatin keksijäksi mainittiin viinaanmeneväksi mainostettu Haddon Sundblom. Nimi kertoo paljon. Mies syntyi Michiganissa Yhdysvalloissa, mutta juuret juontuivat kauas Pohjolaamme. Wikipedian mukaan Haddonin äiti nimittäin oli Ruotsista ja isä - yllätys, yllätys - Ahvenanmaalta, Suomen suuriruhtinaskunnasta. Geeniperimän vaikutus on siis selvä: Ruotsista tuli luovuus ja menestys, Suomesta viinanhimo.

Tokikin netissä on kirjoittelua siitä, että ei Hadu mitään luonut, vaan että se oli vakiintunut kuva spukesta. Niin tai näin, kyllä kokkelimainokset on varmasti ollut se viimeinen kourallinen nauloja joulupukin habituksen vakituuntimisen arkkuun. Ja siis käsi ylös kaikki, jotka ovat yllättyneet, että se on millään muulla kuin ruotsalaisella geeniperimällä naulattu. Ne vaan osaa.

23.3.2011

Tom Hanks, pähkinöitä ja niljakas papparainen

My mooommma always said, elämä on kuin suklaakonvehtilaatikko, tarinoi Hanksin Tomppa eräässäkin elokuvassa. Pointtina höyhenenkerääjällä siis se, että koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Olen hieman eri mieltä, sillä kyllähän esim. Pandan Juhlapöytä -laatikon saaja tietää jo etukäteen, että edessä on vain syrjäytyminen, päihteet ja Itä-Helsinki.

Itse vanhana peitsenkääntäjänä muokkaisin sanontaa, että elämä on vähän kuin risoton tilaaminen - koskaan et tiedä, mitä saat. Risoton olomuotoja on nimittäin monia, ainakin Suomessa. Toisessa ääripäässä on parmesaania tihkuva, jumalainen italialainen mössö - toisessa peruskoulumainen "tässä nyt on ajoaineena riisi, joten sanomme tätä risotoksi" -sekoitus. Kuvan setti on kansallisarkistolta. Valitettavasti lähempänä peruskoulua kuin tahmaa.

En tiedä, mitä mieltä vanha kalakamuni Silvio "Capo di tutti capi" Berlusconi olisi. Tuskin lämpenisi. Ja valitettavasti Berrillä oli vinhaa perää tannoisissa suomiruokadissapuheissaan, vaikka rassukkasuomalaiset ottavat kaverin puheen aivan liian tosissaan. Fakta kuitenkin on, että risottoon kuuluu mielestäni jonkunasteinen tihkuminen. Tuo ruoka ei tihku, se vaan on, eikä oleminen riitä. Pähkinät olivat siinä hyviä, mutta muuten ei.

Itse asiassa tuo mainitsemani peruskoulu on aika kuvaava. Suomalaisen yläkoulurakennuksen kyllä tunnistaa: tietty pökkelömäisyys, suuret ikkunat ja luontaantyöntävät pintamateriaalit. Et halua astua jalallasi ko. paikkaan, sillä tiedät, mitä se pitää sisällään. Sama pätee liian usein suomalaiseen risottoon. Sen tunnistaa jo kaukaa ja haluaa tilata jotain muuta. Kaikille lounasruokalanpitäjille muistutukseksi, että risoton tekeminen on kuin elämä: pelkkä riisin keittäminen ylikypsäksi ei riitä.

22.3.2011

Markkinalakua

Kävinpä tuossa ohimennen markkinoilla. Markkinoilta ostettiin juniorina saatanan kalliita jääkiekkokortteja, metrilakuja ja taiwanilaisten katulasten valmistamia huonolaatuisia pyssyleluja. Pyssyt hajosivat, kiekkokorteista ei sattunut kohdalle arvokortteja, mutta lakut olivat aina hyviä.

Nyt aikuisena, komeana könsikkäänä, markkinoilta tulee ostettua vain ja ainoastaan lakua. Elämäni ei kaipaa pärekoreja, muikkuja, silakoita, kotimaista herhiläishunajaa, mattoja, karvalakkeja tai eduskuntavaaliehdokkaiden flaijereita. Elämästäni kuitenkin puuttuu säännöllisin väliajoin laku.

Tällä kertaa kuuden (6) lakupötkön valikoimani koostui seuraavista yksilöistä:

1. Tavallinen, peruslaku. Olisi muuten Soininkin suokkari mutta sattuu olemaan mustaa.
2. Noitapilli. Klassikko, joka ei persusteluja kaipaa.
3. Kirsikka. Mikäli sinulla on mahdollisuus valita kirsikanmakuista suuhunpantavaa, älä epäröi.
4. Kirpeä salmiakki. Ei perusteluja, koetapa itse valita kuusi lakua nopeasti!
5. Kirpeä mansikka. Kaipasin noitapillille, peruslakulle ja kirpeälle salmiakille kontrastia.
6. Sukulaku. Kolmikon BisBis, Minttulaku ja Sukulaku ykkönen ansaitsee paikkansa pussissa.

Koko pussi vitosella. En tiedä onko se halpa, mutta kyllä noita helppoheikkejä aina mielellään tukee. Astetta paskamaisempaa hommaa nimittäin tuo torimyyjän ammatti. Kids, stay in school!

Mediapelin uhri?

Aikoinaan tölsystä tuli Mediapeli-niminen ohjelma. Nimi varastettiin Paavolta, alkuillasta keskusteltiin ja yleisö äänesti päätöksen. Muistatteko? Juontajana toimi sittemmin varsin hyvässä nosteessa ollut Peter "Mä ihan haisen menestykseltä" Nyman.

Muistan, että eräässä jaksossa keskusteltiin jotain hampurilaisista. Se liittyi siihen, että Hese osti Carrolsit, joita uhkasi sukupuutto. Tiedättehän tuon amerikkalaisketjun, joka löysi uuden kodon kylmästä pohjolasta. Jostain syystä ns. helsinkiläiset olivat peloissaan siitä, että turkulaiset tulee pakkosyöttämään hampurilaisia, jotka sisältävät majoneesia. En moista tajua, sillä kaikkihan ovat tervemenneitä Mäkkiin.

Nykyään Caroja on yhä kourallinen, vaikka useimmat hävisivätkin. Nämä loputkinhan ovat vain Carrolseina esiintyviä Hesejä, mutta kuitenkin. Helsingistä löytyy yksi ihan paraatipaikalta Aleksilta. Kävin tyyppaamassa jo joku aika sitten. Jostain syystä päädyin testauksessani Carolina-ateriaan. Kai perusteena oli se, että halusin perusvahvan suorituksen. Jos haluat testata jääkiekkojoukkueen vahvuuden, älä mee ykköskentän sentterin puheille, vaan laita testipenkkiin kolmoskentän laituri. Sama pätee hampurilaisravintoloihin.

Ja tää laituri oksensi cooperissa jo kilometrin jälkeen. Pettymys, pettymys, pettymys eikä mitään asiaa pleijereihin... Ranut oli muistaakseni luokattomia ja itse purilainen mitäänsanomaton. En vain tajua. Onko joku statussymboli, että pitää käsissään erilaista hampparipaperia? Carrols on jotenkin old-schoolia, siististi cool? Tiedän, että ihmisetä käy täällä. Heitä näkee ikkunan läpi ja tunnen jopa sellaisia. Selitys, please.

Laitan sen kolmanneksi peruspaikkojen pyhässä kolminaisuudessa: 1) Mäkki 2) Hese 3) Carrols.

21.3.2011

LUKIJAN KUVA: Pötkäle.

Lukijamme AH heitti postilla, kuvassa porsaan ulkofile pötkäle.
Setti on kuulemma helppo: pötkälettä poikki, lihanuijalla ohuiksi
ja pannulle runsaan rasvan kera. Lopuksi pötkäleet lautaselle ranujen kanssa.
Kiitos kuvasta! Monesti oon itsekin lihapötkön ostamista miettinyt.
Ehkä siirryn seuraavaksi tekoihin.

Undisputed heavyweight champion of the breakfast

Kirjoitin jo aiemmin tässä kuussa unelmakaksikosta Rocky Bacon & Apollo Eggs, mutta äskeinen aamupalani oli niin tyrmäävä että on melkein pakko ottaa revanssi heti perään.

Nostin tasoa juomalla tavallisen kolan sijaan triumfanttisen paluun tehnyttä Cherry kolaa. Muuten.. Kuten kunnon kansalaisjournalistien kuuluukin, olemme Palliksessa seuranneet Cherryn tilannetta lähes herkeämättä. Tulevaisuudessakin toimimme uskottavimpana lähteenä kirsikanmakuisten juomien saralla. Elegantin makuaistin omaavat voivat siis huoletta bookmarkata ja likettää blogia facebookissa.

Monikulttuurisvitamiinipitoisesta ruokavaliostani huolimatta löysin itseni hikoilemasta kuumeisena, joten siivutin kokonaisen appelsiinin pekonin ja kahden munan kylkeen. En tiiä joko ne jaffat tulloo vai menikö ne jo, mutta hyvää oli. Kädentaitoiset lajitoverini tietysti kysyvät nyt mielensä sopukoissa, miksi siivutin enkä vain kuorinut? Vastaus on yksinkertainen. Appelsiinin kuoriminen on neliraajahalvauksen jälkeen vittumaisin asia mitä tiedän.

Tarkkasilmäisimmät voivat isommassa kuvassa huomata myös D-vitaamiinipitoisen ravintolisän. Jumalauta tämä alkaa muistuttaa niitä paskoja terveysblogeja, joita kukaan ei lue. Anteeksi. Onneksi seuraava postaus käsittelee sisäfilettä..

20.3.2011

Dallas

Tuu-tuu-tuu-tutu-tuuttuu-tuuuttu-tuu-tuu! Äskeisestä Dallas televisiosarjan teemabiisin versioinnista huolimatta tämä artikkeli ei käsittele kyseistä sarjaa tai muitakaan cowboy asioita kuten ulkomaalaisvihaa, öljykauppoja ja rynnäkkökiväärejä.

Sen sijaan olemma pullien top-40 listan kärkipäässä ja Sami Aaltostakaan ei näy missään. Dallaspullan rakenne lähentelee täydellisyyttä. Jo ensimmäinen haukku aikuisen ihmisen suulla saattaa suuhun rapeakuorista mutta pehmeää pullataikinaa ja keskustan vaniljavoimössöä. Seuraava haukku saattaa suuhun melkein pelkästään vaniljavoiherkkumössöä.

Kyseinen yksilö on melko varmasti vain rakkaudella paistettu valmispulla hiihtokeskuksen kahviossa, mutta helvetin hyvä silti. Runsas voin määrä korjaa kaiken. Japanilaisetkin voisivat välttää ikävät harakirisessiot kaatamalla voita reaktoreihin. Melt that shit right away.

En ole koskaan itse leiponut pullaa, ainakaan sillä intensiteetillä, jolla tulevaisuudessa leivon Koivistoa turpaan pöytäjääkiekossa. Pitäisi melkein kokeilla Dallaspullien tekemistä kotona, aloittaa suoraan huipulta.

Lukijapizzaa

Kuva: Jussi "play.com" Leinonen
Pahoittelen lukijoille, että viime päivät ovat olleet vähän hiljaisempia postausrintamalla. Ollut pientä ruuhkaa täällä kotitoimistolla. Toivottavasti olette kuitenkin selvinneet ilman pallispuutoksesta aiheutuneita itsemurhayrityksiä, onnistuneita itsemurhia ja/tai murhaitsemurhia.

Kyselin tuossa, että minkälaista pizzaa pitäisi tehdä. Leinographer oli tulossa käymään ja mietittiin pizzaa, mutta ei keksitty täytteitä. Hommahan meni munilleen, kuten Jussin kanssa usein, eli ei se ehtinyt "kiireisen aikataulunsa takia" kuuluisaa pizzaansa vääntämään, mutta ostinpa sitten Rainbown pizzapohjia.

Kiitos lukuisista herkullisista ehdotuksista. Oli jopa valinnanvaikeus. Valinnaksi osui lopulta nimimerkki Typyn pekoni-punasipuli-kapris -setti. En olisi esim. kaprista keksinyt itse varmaan laittaa, mutta toisaalta kattaus sisälsi turvallistakin valintaa, kun se sisälsi pekonia. Sopiva liukuma kohti kartoittamattomia vesistöjä.

Pekonia en ollut itse aiemmin käyttänyt pizzassa. Ostopizzoissa se on aina vähän kirjoittamaton täyte. Toiset paikat tarjoavat liian löysää tavaraa. Itse ratkaisin dilemman paistamalla peksun kohtiskypsäksi ennen kuin heitin lätylle. Hyvä ratkaisu, hyvä minä. Pizza oli oikein mainio kokemus, kiitos Typylle siitä. Kokeilkaahan muutkin.

Täytyy melkein kuitenkin pistää kirjanmerkkeihin tuo sivu ja jos pizzaa tekee, ottaa joku trio arvioitavaksi. Ehkä kuitenkin sitä ennen deletoin kaikki ananasta sisältävät ehdotukset. Jukoliste jotkut eivät lukeneet ohjeistusta. Anteeksiantamatonta. Mutta siitäkin huolimatta pizzakasta sunnuntaita kaikille!

P.S. Nimimerkki Typy voi tulla noutamaan palkintonsa eli saunomaan mun kanssa ihan kuin hänelle itselleen sopii.

P.P.S. Leinonen totta kai otti tukkaan pöytäläpyssä. Meikä yhä undisputed champion.

17.3.2011

Bringing back the cherry

Kuva: Jussi "Apollo" Leinonen
"Neitsyys meni ja vikisi mennessään", sanoi typy, kun ladosta könysi. Niin se on, on asioita, jotka menevät kerran eivätkä sitten palaa. Tai ainakin asiantilan palauttaminen vaatii käyntiä Tiina Jylhän klinikalla Virossa. Joskus kuitenkin kaivatut asiat palaavat takaisin itsellään.

Niin voi olla käymässä even as we speak, mina damer och herror. Katsokaas, kysehän on Cherry Cokesta, tuosta jumalien nektarista. Sitä myytiin taannoin vähän aikaa, mutta ei enää. Siis Suomessa pullotettua inhimillisen hintaista versiota.  

Limited edition, voi jumaleisson. Kirosin tuota asiaa joskus taannoin blogissa. Se tekstihän pullojen kyljissä oli, mutta luulin sitä huonoksi vitsiksi, sillä miksi kukaan tekisi moista herkkua vain vähän aikaa? No totta se teksti tiesi, kun kola katosi. Nyt kuitenkin on merkkejä siitä, että ehkä järki on voittanut.

Jussi "Mä olin yleisön suosikki Vuoden lehtikuvaaja -skabassa" Leinonen nimittäin osti kuvan pullon Hellsingin asematunnelin Koosta. Siinä on kolme lupaavaa asiaa: se on Cherryä (1), siinä on suomietiketti (2) ja etiketissä ei lue limited edition (3). Ja neljä: sitä ylipäätään oli kaupassa. Lupaavalta näyttää, ehkä saamme Cherryn takaisin. Onko joku jo nähnyt pulloja kaupoissa? Onhan 1,5-litrainenkin tulossa?..

Muistakaa kuitenkin: kuulitte tänkin ekana Palliksesta.

15.3.2011

Mitä pizzaan täytteeksi?

Tää kuva on vanunut ainakin puoli vuotta valmiina, mutta
ei ole ollut käyttöä. Ei tää nytkään kyllä aiheeseen liity...
Meillä on Jussin kanssa ongelma. Pitäisi tehdä pizzaa, mutta ei keksitä täytteitä. Voisko joku lukija auttaa pikapuoliin? Ehdottakaa kolmen kovaa koplaa, niin me tehdään huomenna pizza (ja todennäköisesti haukutaan täytteet ja niiden keksijä).

Henk. koht. pyyntöni, ei please ananasta. Eikä poroa, Jussi saa sitä liikaakin Lapissa.

14.3.2011

Italian Bitch Motherfuckin' Truth!

Kuvan Spicy Italian ei liity tapaukseen.
Söin leivän. Se oli 30cm pitkä ja siihen tuli kinkkua, salamia ja pepperonia. Kokojyväleipään laitettiin myös erinäisiä kappaleita monimuotoisesta luonnostamme, valkosipulisoossia ja vähän Hot Louisiana kastiketta. Mausteina oreganoa ja mustapippuria, suolan jätin pois koska se tappaa varmemmin kuin tsunami.

Jos Suomessa olisi laillista mennä naimisiin leivän kanssa, se olisi tämä leipä. Persut eivät salli edes homojen avioliittoa, joten en lyö vetoa miehen ja leivän pyhästä yhteydestäkään. Aina voi toivoa kuitenkin. Veisin leivän häämatkalle Haaparannalle, ostaisin tölkin Dr. Pepperiä ja harrastaisimme todella ällistyttävää threesomea auton takapenkillä.

Tässä leivässä on luonnetta. Se on lihaisa, mutta silti kevyen rapea. Olen hyvin harvoin pitänyt suussani mitään näin maittavaa 30 senttistä asiaa. Toisin kuin me ihmiset, tämä leipä on kaikin puolin täysin tasapainossa. En muuttaisi siitä mitään. En lisäisi edes pekonia! Meillä ihmisillä, kansakuntana, lajina on paljon opittavaa tämän kaltaisilta leiviltä. En pistäisi pahaksi jos tämä leipä opettaisi lapsiani ala-asteella.

Ajatellaanpa vähän. Miksi leivässä on molempia salamia ja pepperonia? Tavallisessa, kuolevaisessa, leivässä olisi korkeintaan toista näistä makkarapuun hedelmistä. Vastaus on yksinkertainen, koska se on mahdollista! Tämä leipä ei jätä mitään epäilyjen varaan, se on omassa painoluokassaan kiistaton mestari. Edes Clubber Lang ei voisi katkaista tätä voittoputkea. Niin hyvää se on.

LUKIJAN KUVA: Tuoretta piirakkaa

Nimimerkki Typy leipaisi ensimmäistä kertaa koskaan karjalanpiirakoita ja hyviä kuulemma tuli. Niin hyviä, että piti lähettää lukijan kuvan Suomen johtavaan ruokablogiin. "Ne on oikeesti tosi helppoa tehdä, mutta vie aikaa se rypistely ja täyttäminen", Typy valisti Pallis-lukijoita. Herkulta piirakkasi näyttää, Typy! Siitä kaikki siis rypyttämään. Jos rypytät tai teet jotain muuta, lähetähän kuva jussi [tiedät-kyllä-mikä-merkki] jussikoivisto.net.

Koivistolainen kuva-arvoitus

Jälleen pulmavisaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Mitä on kuvassa? Jotain valmista pöperöä, mutta mitä?

Oikein vastanneiden kesken ei arvota mitään, mutta he saavat päteä huonommilleen.

13.3.2011

Betonia perunoiden nimikkeellä

Rainbow jumalauta pettänyt kahdesti. Ensin pyttipannun osalta aiemmin tällä viikolla ja nyt valkosipuliperunoissa. En tiedä, mitä helvettiä ne käyttää perunoina, mutta vaikea uskoa, että ne normaaleita perunoita olisi.

Spydäriä lämmitin antaumuksella ja taidolla, mutta silti osa perunoista oli ikävän kovia. Tänään possunlihan kaveriksi lämmittämäni valkosipuliperunat jumalauta petti totaalisesti. Uuni oikeassa lämmössä, aika vähän yli määrätyn ja perunat olivat kovia. Helvetisti yliaikaa ja perunat muuttuivat muhuksi, mutta olivat silti kovia. Helvetti, mikä paskaa.

Meinasi leipoa ihan kunnolla kiinni. Onneksi sattui olemaan jostain syystä eilistä riisiä jääkaapissa, vaikka monesti ei moisia säästellä, kun niitä kuitenkaan tule syötyä. Nyt tuli ja pelastui se, mikä saattoi. Mutta tässä a word of advice: älä osta Rainbown valkosipuliperunoita. Pakastevalkkarit on mielestäni ihan jees, koska ne on niin helppoja. Tarpeeksi harvoin syötynä menee. Mutta pitänee ensi kerralla ottaa taas hyväksihavaittuja "merkkituotteita".

12.3.2011

Hillo it is


Hillo voitti ja oikeinhan se on. Tänään eräs henkilö kuitenkin rehdisti myönsi äänestäneensä mantelimassaa. Vaikutti normaalilta tyypiltä, mutta mistä näitä tietää. Mainittakoon - vaalisalaisuuden hengessä -, että Leinonen äänesti Soinia. Jos siis joskus tulevaisuudessa joku kävelee kadulla vastaan ja kysyy, mitä yhteistä on Palliksen laskiaispullaäänestyksellä ja vuoden 2011 eduskuntavaaleilla, vastaus on, että Jussi äänesti molemmissa persua.

Ei muuta. Liitteenä vielä kuva yhdestä hyvästä laskarista. Sain tänä vuonna vain hyviä, pehmeän muhevia. Olen saanut raportteja myös kovista pullista. It's a damn shame...

11.3.2011

Lapsikola

Lentäminen on aika hurja ajatus. Metalliputkilot suihkivat tuolla taivaalla parhaimmillaan sananmukaisesti tuhatta ja sataa, vaikka alumiini on aika paljon ilmaa raskaampaa. Lapselle lentäminen varmasti erityisen vänkää. Kuitenkaan en muista paljoakaan siitä, kun olin lapsena lentokoneessa. Muistan kuitenkin tärkeimmän: kolaa sai oudoista pienistä tölkeistä.

Jostain syystä, kai tilaa säästääkseen ja asiakkailleen vittuillakseen, lentoyhtiöt tarjoavat kolan usein tällaisista mopoista. Kaljaa ei moisissa sormustimissa tarjota, mikä selittynee sillä, että haluavat välttää lentokonekaappauksia. Kahden viikon lanzaroteryyppyputkelta palaava keski-ikäinen palanut suomalainen mies ei vastaisi teoistaan sellaisen nähdessään. Kola-Jullit saavat sen sijaan kärsiä logistiikan vuoksi.

Kovin harvoin olen näitä tölkkejä nähnyt missään muualla kuin 10 kilometrin korkeudessa. Käytännössä en juuri koskaan, sillä tämänkin sain tuliaisina lentokoneesta. Mahtaako näitä saada edes Haaparannasta? Venäjältä saa, kertoo vaimoni, mutta Venäjällähän kaikki on pientä.

En tiedä, ehkä näille voisi olla joku käyttö? Oikein pieneen vitutukseen ehkä. Normikäyttöön tää on kuitenkin liian pieni, sillä koot oot kuitenkin on mietitty juomapuolella aika loppuun asti, kuten joskus lähitulevaisuudessa verkkoon pätkähtävästä tekstistä voitte itse todeta.

10.3.2011

Kuolemattomuudesta ja lisäaineista

Ihminen on jo luomistyön krapula-aamun tunneista lähtien pohtinut ikuisuuskysymystä kuolemattomuudesta. Kuinka voisimme elää ikuisesti? Tähän asti paras keino elää ikuisesti on ollut tehdä jotain merkittävää ja tällä tavoin jättää jälkensä ihmiskunnan koottuun kaanoniin. Tavalliselle suomalaiselle tämä on kuitenkin hankalaa, kaikki eivät voi kirjoittaa merkittäviä kirjoja eivätkä säveltää upeita aarioita. Kaikilla ei myöskään ole resursseja kaasuttaa muutamaa miljoonaa vähemmistön edustajaa, mutta älkäämme vaipuko surkeuteen! Vastaus on nimittäin ollut täällä jo useita vuosia, kukaan ei vain ole tajunnut sitä.

Mediassa ihmetellään päivittäin sitä kuinka lisäaineet ovat pahasta ja kuinka ei ole luonnollista jos ruisleipä säilyy viikkotolkulla. Samaan hengenvetoon ihmetellään mitä tapahtuu kun näitä säilöntäaineita kulkeutuu eineksien mukana elimistöön?

Kop kop! Kuka siellä? Kuolemattomuus!

Eikö kaiken järjen mukaan säilöntäaine myös säilytä ihmiskehoa? Jumalauta! Onko todellakin näin että tämä tieteellinen näkökulma julkaistaan ensimmäisenä Ruokablogi Pallolaajennuksessa? Mahtaa aikalaisia vituttaa. Itse en lähde asiaa sen enempää tieteellisesti tutkimaan, minulla kun on ihan oikea päivätyökin.

Tähän asti ns. tietoiset ihmiset ovat pyrkineet lukemaan elintarvikkeiden sisältölistauksia E-aineiden pelossa, tänään se kaikki muuttuu. Tieto varmasti räjähtää käsiin ja markettimme hyllyt tyhjenevät välittömästi kolmioleivistä ja energiajuomista, mutta yrittäkäämme välttää tönimistä ja mellakointia. Kaikille riittää kyllä.  Jos kuitenkin satut kuolemaan vaikkapa hirvikolarissa, lähiomaisesi voivat asettaa sinut kaappikellon viereen koristeeksi. Lisäaineet nimittäin pitävät huolen siitä, ettet mätäne ikinä.

Kuka olisi uskonut että Graalin malja löytyy eineshyllyltä? Tulevaisuus on tänään.

Pallolaajennuksen maailmankuva leviää (eli näin Leinosta riistetään)

En nyt löydä - yllättäen - etsimääni artikkelia, mutta kaikkihan tiedämme Jussin mieltymyksen kipata kebab-pizzerioista saatava lisukesalaatti lätyn päälle ennen syöntiä. Hieman outo tapa, mutta olen kokeillut ja ihan hyväksi havainnut. Niin on ilmeisesti Rabbe myös.

Kuvassa ei nimittäin ole tietenkään salaatti, vaan pizza jonka sain tuollaisena eteeni Krunan Kotipizzasta the other day. Olin saanut raportteja tutuilta, että siellä olisi burgerpizza myynnissä. Idea burgeripizzastahan on myös meikäläisten kautta tullut, sillä kerroin siitä joku viikko sitten. Aika nopeasti R reagoi, siitä pisteet.

Kotsarin BurgeripizzaLeinosenTyyliin oli ihan jees. Otin sen lisäpekonilla, kun sellaista kysyttiin. "Tuleeko pekoni?" -kyssäriin on vain yksi vastaus, nääs. Pizzan täytteitä ovat kai jauheliha, cheddar, salaatti, suolakurkku tai joku sellainen burger-henkinen combo. Ei se kyllä hampparilta maistu, enemmänkin pizzalta, mutta se suotakoon anteeksi. Kannattaa kokeilla, jos etsii erilaista. Aika hauskaa vaan tuo salaattityyli, toivottavasti sä Jusa saat osasi noista pizzarahoista.

9.3.2011

Who ya gonna call?

Kuvan lohisoosi ei liity tapaukseen.
Koska kaikki eivät kuitenkaan ole meidän faneja fesessä, niin laitetaan linkki tännekin. Aamulehden Moro-liite kävi jutussaan käsiksi Tampereen suurimpaan pizzaan. Kovaan hommaan kannattaa hankkia paras apu, eli soittaa mulle.

Kun ei saa sitä, mitä haluaa

Helkkari, kun en saa penniäkään siitä, että kehun jotain paikkaa Palliksessa. Pitäisi melkein haukkua hyvät paikat, niin aina pääsisi kivasti istumaan loossiin, kun väki vähenisi. Näinhän tietysti kävisi, kun tuhannet lukijamme lukevat Pallista kuin Renny Harlin Raamattua ja seuraavat sankareidensa ohjeita. Näin se on, ja vastaanväittäjille voisin antaa perus suomalaisen reilun deadlinen, eli erotkaa tänään kello 18 mennessä, please.

Mutta en lähde sille linjalle, vaan elän puhtoisesti kuin Charlie Sheen. Helkkari, en oikein keksinyt mitään järkevää tapaa upottaa CS:ää tekstiin, mutta pakko oli. Mies todellakin on viimeaikaisilla teoillaan ansainnut tulla pallistetuksi. Mutta asiaan, sanoi Pontius Pilatus, kun rautakaupasta tuli.

Kuvassa on siis Stone'sin club sandwich. Hyvä. Söin paikassa, vaikka mestan pormestari yritti kieltää. Ruokaretken aikana tapahtui jotain epäsuomalaista kivaa myös, mikä nosti kyllä paikan pisteitä entisestään. En nimittäin saanut sitä olutta, jota olisin halunnut, kun satsissa oli ilmeisesti jotain outoa.

Ei siinä mitään, jouduin vain juomaan saksalaisen vehniksen sijaan suomalaista. Syötyäni maksoin laskun, kuten systeemiin kuuluu ja satuin törsäämisiäni ihmetellessäni huomaamaan, että olin saanut oluen kummallisen edullisesti. Kuitissa juoma ja sen koko oli oikein, mutta hinta oli väärin. Vähän liian hyvä sattuma ollakseen joku tietokonevirhe. Lienee siis ollut pieni kompensaatio siitä, että en saanut sitä, mitä halusin. Parilla egellä ei ole mulle sen enempää merkitystä kuin Stone'sille, mutta arvostan elettä.

Vielä kun joku antaisi alennusta siitä, että elämässään ei saa sitä, mitä haluaa.

8.3.2011

Näyttääkö tää carbonaralta?

Edelliseen carbispostaukseen liittyen jatkan aiheesta.

Eräs nainen on nimittäin jo jonkin aikaa luvannut tehdä meikäläiselle carbonaraa. Ei ole näkynyt vielä kutsua feisbuukissa eikä nainen ole pekonia tarjonnut kohdattaessa. Kävin hänen luonaan tässä yksi päivä, mutta ei silloinkaan.

Suklaajäde ja mutteripannukahvi on totta kai hyvää ja kiitoksen arvoista, mutta ei tuo mitään carbonaraa ole. Yritänkin nyt tässä luoda vähän ryhmäpainetta ja/tai kansanliikettä aiheesta. Ellu, tee Jussille carbonaraa. Ellu, tee Jussille carbonaraa. Kaikki mukaan! Ellu, tee Jussille carbonaraa...

Hoi laari laari laa

Olin vakilounasmestassani viime viikolla ja kokin edessäsi väsäämän annoksen sijaan sorruin laariruokaan. En edelleenkään laaria tajua, sillä kokkiruoka vaan tuntuu jotenkin, että saa enemmän vastinetta rahoilleen ja lisäksi ruoat ovat yleensä mielenkiintoisempia. Toisin oli tuolloin.

Tarjolla oli mango-melonisalaatti ja mankeloitua maksaa, joten valinta oli helppo, kun carbonara kurkki laarista. Kuollutta possua soosissa ynnä pastaa ja päälle juustoa. Oli ihan hyvää, vaikka vähän rekkamiesmäinen annos olikin. Välistä kuitenkin hyvä näinkin.

Jotenkin mielenkiintoinen kuva tuli. Perinteisesti "kaikissa hienoissa ravintoloissa" on sellaiset ruokalistat, että jokaisen ruoan vieressä on valokuva annoksesta. En tiedä, voisi carbis jäädä tilaamatta, jos tällaisen kuvan kanssa myytäisiin. Se olisi harmi, sillä kuten sanottua, syötäväähän tuo oli. Yksi kysymys vaan tulee mieleeni: mikä hitto tuo vihreä judanssi on tuossa semi-keskellä?

Pepsillä on paikkansa

Maailmassa on paljon ikuisuuskysymyksiä. Miksi Juudaksen alkuperäinen evankeliumi kadotettiin, miksi Tony Halmeen annettiin levyttää ja kumpi on parempi Pepsi vai Coca-Cola? Nuorempana olin poliittisesti aktiivinen ja toin puoluekantani erittäin selvästi esille, olin siis Coca-Colan miehiä. Näin kypsällä aikuisiällä voin todeta, että hyvää tuo Pepsikin on.

Tärkeintä tässä debaatissa kuitenkin on se, että näillä kahdella juomalla todellakin on eroa. Mikäli et maista eroa, suosittelen sinun hankkiutumaan lääkärihoitoon välittömästi. Kerro heille tilanne ja he kyllä osaavat auttaa, vaiva saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Pepsi on jotenkin pehmeämpää, kenties hieman hapantakin. Kokis hyökkää kuin maahanmuuttokriitikko raiskausuutisen perään, Pepsi on vähän miedompaa.

Pepsin puolesta puhuvat myös sen edullisempi hinnoittelu ja ajoittain marketteihin ilmaantuvat tarjoukset. Joskus 4-packin saa halvemmalla kuin Subutexiä Ranskasta. Eräs Leijonaviinan juonnin ammattilainen kehui myös Pepsin lantrinkiominaisuuksia, kokis ei kuulemma sovi lainkaan Leijonan kanssa. Pakko kai se on uskoa. Pepsillä on tässä maailmassa paikkansa, vaikka yllättävän monta artikkelia ehdittiin tähänkin blogiin kirjoittaa ennen Pepsin laajamittaista noteeraamista.

7.3.2011

Mix and match

Jatketaan tuosta edellisen postauksen kemuista. Ystäväni täytti kuvan servietissä näkyvän määrän vuosia. Sitä juhlimme hieman.

Alkoholinkäyttöön liittyy monia uskomuksia. Yksi sitkeästi elävä on se, että jos juo erilaisia alkoholijuomia illan aikana, tulee kovempi darra. Testasin tätä toteamusta illan aikana. Join erilaisia juomia, vain yhden kutakin. Olutta, siideriä, punkkua, skumppaa, viskiä ja erilaisia drinksuja, näitä nyt ainakin. Kohtalaisen määrän, en liikaa, vaan sivistyneeseen tuiskeeseen asti.

Eikä aamulla ollut mitenkään huono olo, ei erikoisempaa darraa. Nukuin vain huonosti, kuten asiaan meikäläisellä kuuluu. Jos miksailu vaikuttaisi, niin nyt olisi pitänyt varmaan kolahtaa ns. mandoliinikrapula, mutta ei. Myytinmurtajien latua perässä tampaten totean, että tää on nyt murskattu tää myytti.

Lopuksi kuvassa myös muita tarjoiluja. Oli hyvää, maltan tuskin odottaa nelikymppisiä... Ja Jussi, ei siis ollut sushia, älä huoli :)

LUKIJAN KUVA: Terveiset Kolasta

Lukijan terveiset Kolasta. Mikähän mahtaa olla tonttien ja talojen neliöhinta tuollapäin? Onko teemapuistoa?
Kuvan lähetti Anssi Jokiranta. Vaivanpalkaksi julkaistusta kuvasta Anssi ei saa yhtään mitään.

Joskus the chase is better than the catch

Jo kahdessa eri tilaisuudessa olen juonut kuvan viiniä. Motörhead-orkesterin nimikkovinkkua. Kumpikaan pullon ostaneista miekkosista ei tietääkseni ole bändin kova fani, mutta kai bändi on tarpeeksi rock, jotta sen voi ostaa, vaikka musa puuduttaisikin.

Valitettavasti kuitenkin tässä tapauksessa ajatus viinistä ja sen ostaminen on se hauskin osa, ei sen nauttiminen. Ekalla kerralla join tavaraa bileruoan taustalla, toisella kertaa lipitin pari lasia muutaman oluen päälle. Ekalla kertaa en digannut, toisella kertaa tavara meni notkeammin alas, mutta eipä ole hääviä, sanoisin. Vähän kuin yhtyeen musa siis: menettelee, jos ottaa pari bisseä alle.

Hinta-laatusuhde on sekä Mötikän viinissä että bändin levyissä sama. Kummastakaan en maksaisi 15 euroa kuin korkeintaan huumorimielessä. Alun perin tätä sai alkosta vain laatikkokaupalla eli kuusi pulloa kerrallaan, mutta saamiemme tietojen mukaan nykyään sitä saa pullottain myös. Aussiviini muistaakseni.

6.3.2011

Valesmetana vitutti ruokailijaa - katso kuva!

Kyllä ottaa pattiin, kun hyvät asiat jotenkin ryssitään. Tai tässä tapauksessa, kun venäläisessä ruoassa epäonnistuttiin, niin nimenomaan ei ryssitä. Satuin huomaamaan yksi päivä Kansallisarkistolla syödessäni, että seuraavalla viikolla ko. paikassa saisi blinejä mädillä. Totta_kai menin paikalle.

Kai blineissä on erilaista koulukuntaa, mutta mulla on takapuolessa sellainen kutina, että Suomessa saa liian paksuja blinejä. Ainakin ne vähät, mitä olen Venäjällä syönyt, olivat muistaakseni ohuita. Niin tai näin, ohuet olisivat parempia.

Tällä kertaa sain paksua, mutta se ei ollut ongelma. Ongelma oli eritoten tuo oletettava smetana tuossa. Jumaleisson, varmaan jotain peruskermaviiliä, vain 2 % rasvaa. Sipulikin oli aika pliisua, mutta sille ei nyt aina voi mitään, mutta tuo "smetsku" oli taatusti tahallinen valinta... Helkkari, jos halutaan välttää rasvaa, niin syödään porkkanoita, mutta jos halutaan tehdä jotain rasvaista, niin tehdään se kunnolla eikä lähdetä mihinkään loufät-pelleilyyn.

Perkula. Pettymys. Potutti.

Laskiaispullavaalit

Valmistauduin skippaamaan laskiaisriehan ja kastuneet kalsarit syömällä laskiaispullan. Se sisälsi mantsikkahilloa, onneksi. Myöhemmin huomasin että olisin aivan hyvin voinut sokkona ottaa myös mantelitäytteisen pullan. Hyi saatana. Miksei kukaan enää varoita hengenvaarallisista tilanteista isoilla kylteillä ja äänimerkeillä? Kerrankin kävi tuuri, pitäisi varmaan tehdä täys lappu kenoa tänään.

Ruokablogi Pallolaajennuksessa kuittaamme laskiaisen, pullat, märän perseen ja vaurioituneen häntäluun äänestyksellä parhaasta täytteestä laskiaispullan sisälle. Kermavaahto on vakio, mutta entäs loput? Mikä mömmö valuu pullaa haukatessa rinnuksille?

Kuten aina, äänestyksen löydät tuosta oikealta. Äänestys on auki poikkeuksellisesti vain laskiaispullasesongin ajan eli noin pari päivää.

Elämme muutosten aikaa, joten suosittelen että nukkuvienkin puolue astelee areenalle. Ehkä nämäkin pullat satavat persujen laariin.

5.3.2011

Pala Ruotsia Vantaalla

Ruotsalaiset osaavat, siitä ei varmaan tämän blogin lukijoilla ole epäilystä, sillä sen verran taajaan me Leinosen kanssa naapureitamme fanitamme. Lisää tulee.

Ikea, se lienee suurimpia ruotsalaisia menestystarinoita Matsin ja Peterin ohella. Hieno ravintolaketju, josta saa myös edullisia mööpeleitä. En muista, olenko koskaan käynyt paikassa syömättä lihapullia. Tuskin. One ne vaan hyviä. Ja tuo puolukkahillo, siinäkin on asiat kohdallaan.

Ikeassa on erinomaista myös se, että lihapullat ovat universaaleja. Jos alkaa siis ulkomailla tulla ikävä Ruotsia, kuten monesti tulee, niin ei muuta kuin huonekalukauppaan.

4.3.2011

Leivoksia, nami-nami

Leivoksista on vaikea pahaa sanaa sanoa. Vai väittääkö joku vastaan? Toki, kaikki eivät ole yhtä hyviä kuin toiset, mutta leivokset ovat mielestäni aina hyvä vaihtoehto, oli sitä leipää sitten tai ei.

Vaimoni - jaahas, taas jauhan hänestä, mutta siihen on syynsä. Normaalisti varastan häneltä puolet niistä hyvistä jutuista, mitä blogissa jauhan, niin välistä on hyvä antaa kredittiäkin. Mutta hän filosofoi jotain sellaista, kun kuvaa latasin nettiin, että vaaleanpunainen kuorrute on kyllä maukkainta. Ja onhan se.

Vaikka se olisi samaa settiä, niin vaaleanpunaisuus tekee siitä kyllä parhautta. Miettikää vaikka berliininmunkkia, vaikka se ei leivos olekaan. Jumalauta muuten, kohta 500 artikkelia kirjoitettu eikä bertsuja mainittu. Pitääpä korjata tilanne. Mutta takaisin aiheeseen.

Kuvan leivos lienee vaimoni all-time feivöritti ja loistokas se onkin. Tiedätte kyllä kenen mukaan nimetty, ja jos ette, saatte hävetä. Minä en sitä kerro. Muistan kuulleeni tähänkin leivokseen liittyen tarinan, että jotku Porvoon Martat tmv. olisivat kehittäneet leivoksen tätä tiettyä tyyppiä varten, mutta liekö pitää paikkansa sen enempää kuin se, että Maria A olisi sanonut tuota alun lausahdusta leivoksista.

Mutta loppukaneettina mainittakoon, että leivokset on hyviä ja myös te äijät saatte syödä niitä. Koklatkaa vaikka tätä kuvan kauneutta.

3.3.2011

No kebab, no business

Olin tuossa Torniossa kauppakeskuksessa pizzalla. Katsahdin vapaasti kasvatettujen kurittomien lasten tahmaaman ikkunalasin läpi harmaaseen maisemaan, vain nähdäkseni miesten hilaavan Classic Pizzan valomainosta Hiacen takatilaan.  
Classic Pizza on epätoivoisesti yrittänyt pysyä pelissä mukana, osittain erittäin naurettavin keinoin. Suosittelen lukijaa virkistämään muistia lukemalla aiemmasta artikkelistani tuntemuksiani Classic Pizzan Guinnesstason rimanalituksista.

Minut valtasi suuri ilo kun näin kyltin laskeutuvan katon rajasta maahan ja siitä piiloon pakettiauton paskaiseen takatilaan. Olisi varmaan kannattanut jättää paskanjauhaminen vähemmälle ja pistää siihen pizzaan kebabia. Olisi ehkä jäänyt pari lanttia niille veteraaneillekin, joita mainostitte tukevanne veroja maksaessanne.

Onnea matkaan valitsemallanne tiellä, toivottavasti jostain päin Suomea löytyy dille joka maksaa paskasta laatutuotetta enemmän vain siksi, että se on kotimainen. Persuillahan menee galluppien mukaan hyvin, joten toivoa on.