29.4.2011

Vappuspecial

Vappuna syödään nakkeja ja ollaan päissään. Joku kuolee puukkoon ja vaihtoehtoteinejä vituttaa kun pitäisi mangahahmojen piirtämisen sijaan ryypätä ja rellestää. Osa liittyy facebookissa "kerään itse roskani vappuna"-ryhmään ja tietää jo silloin jauhavansa paskaa. Koko lössi menee johonkin nätille paikalle piknikille juomaan kaljaa, skumppaa, viiniä, kossua, jallua ja lömppiä. Kännäämisen välissä syödään pottusalaattia, nakkeja ja kaikkea muuta paskaa. Seuraavana aamuna pönttöön losahtaa monimuotoinen kakka, mistä pääsemmekin tippaleipiin..

Uskon että tippaleipä on syntynyt 1700-luvun säätyläishuusseissa kunnon ryyppyreissun jälkeisenä krapula-aamuna. Vappuna toki ryypättiin paljon jo silloin. Nykyajan WC-teknologia ei anna mahdollisuutta 1700-luvun tapaiseen kakan havainnointiin ja leivoskulttuurin innovaatioon. Kakka molahtaa veteen ja menettää muotonsa, emmekä koskaan näe mitä sillä olisi annettavaa. Ennen vanhaan 1700-luvulla, kun Aira Samulin oli vasta lukiossa, kakat väännettiin ulkohuussiin muiden kakkojen päälle. Uskon että tippaleivän keksijä on ihastellut jätöksensä monimuotoisuutta ja nyrkin voimalla pakottanut vaimonsa jäljentämään kikkareen pullan muotoon. Toki tämä on vain yksi teoria, mutta kun tippaleivän ulkomuotoa katsoo ajatuksella... onhan se ihan selvä homma!

Hauskaa vappua lukijoille Ruokablogi Pallolaajennukselta!

Mahdollinen tuplalounastaja havaittu

Vedin Kotsarissa aika tykisti valkosipulia.
Paluumatkalla työkaveri valitti, että pilvi
seurasi mua. Eli valkosipulia oli juuri sopivasti.
Jotkut kohtaamiset ovat outoja. Kerron taustoja. Syön töissä useimmiten joko pomoni tai kollegani kanssa. Jos pomoni, syön KT:lla heti, kun se aukeaa puoli yhdeltätoista. Jos kollegani, syön joskus vähän ennen kello 12 KT:lla tai jossain muualla.

Jos menemme pomoni kanssa lounaalle, niin useimmiten syömässä ovat samat aikaiset aatut. Heidän joukossaan myös henkilö X, jonka tunnen. Hän on siellä lähes aina, minusta tuntuu. Mutta mutta, jos menenkin kollegani kanssa syömään, tapahtuu kummia. Emme hirveän usein käy Kotipizzassa, mutta aina toisinaan kyllä. Ehkä kerran kuussa käyty nyt tänä vuonna about. Ja varmaan joka kerta herra X on käynyt siellä myös.

Mahdollisuudet sattumaan ovat kumman pienet. Miten X on aina aamupäivällä KT:lla, kun minäkin olen, mutta jos satun tuntia myöhemmin olemaan pizzalla, niin X on siellä myös. Normaalivartaloinen miekkonen kyseessä, mutta onko hänellä kolibrin aineenvaihdunta. Jotta kone pysyisi käynnissä, hänen täytyy syödä aluksi perus kotiruokaa satsi ja päälle pizza. Niin sen täytyy olla, sattuma olisi vähän liikaa.

On tietysti mahdollista, että X:llä on juuri sama ruokamaku kuin mulla. Ja on hän on niinä päivinä, kun itsekin olen dissannut KT:ta, niin päätynyt juuri Kotsariin. Mutta mikä selittää aikaeron? Se selittyisi samasta syystä kuin mullakin, eli ehkä seuran vuoksi ajautuu useimmiten syömään vähän aikaisemmin kuin muuten. Hyvin epävarmaa päättelyä, sanoisin.

Kyllä se on niin, että X on ihmiskolibri. Soittakaa Skiigge Böylle.

28.4.2011

Appelsiinimehu 500 CL

On muuten kallista mehua. Litranen tölkki maksaa reilut kolme euroa. Se jos mikä on mersuluokkaa. Törppö löytyy markettien kylmiöistä, mutta olen Ronald-sedän luona tutustunut tähän mehuun ensin.

Olen viime aikoina syönyt hampparini Mäkissä - silloin harvoin kun aterian ylipäätään olen ottanut - mehun kera, kuten olen mainostanut. Se alkoi kolattomuudesta, mutta nyttemmin olen tykästynyt Tropicanan appelsiiniin. Raikasta, reipasta ja hyvää. Harmi vaan, että se ei isosta purkista lasiin kaadettuna maistu yhtä hyvältä kuin jääkylmänä pikkutörpöstä siemailtuna. Tai ehkä se on se kuupee siinä kaverina, joka sen saa maistumaan...

Joka tapauksessa hienostelevien viikonloppuaamiaisten ehdoton valinta. Tyyliin kerran kesässä. Normihienosteluun riittää kyllä halvemmat Brazilit ja muut. Mutta kokeilkaa, jos Mäkkiin eksytte, ettekä vieläkään ole ottanut opiksi.

27.4.2011

Leinosen keittiössä: Eau de pizza pepperoni


Leinosen keittiössä™®© juttusarja jatkuu! Tällä kertaa käsittelyssä on kotipizzan tekeminen aina taikinan kanssa läträämisestä paistettuun pellilliseen saakka. Kuten ennenkin, valotan prosessia videolla (HD:na Youtubessa!) ja lyhyellä kertomuksella herkun valmistuksen vaiheista.
  1. Kaikenlainen keittiötoiminta vaatii taustalleen musiikkia. Pizzan tekemiseen sopii erittäin hyvin erään lihavan miehen debyyttialbumi, joka valitettavasti jäi hänen viimeisekseen. Big Punin Capital Punishment löytyy ainakin Spotifystä ja ostaakin levyn voi.
  2. Ennen varsinaista paskaisten käsien pesemistä taikinassa kannattaa varmistaa että on muistanut ostaa kaupasta kaiken tarpeellisen. Taikinaan tarvitset vettä, hiivaa, öljyä, suolaa ja vehnäjauhoja.
  3. Paljastan teille nyt oman salaisen reseptini pizzapohjalle. Tällä kombolla tulee kaksi pellillistä normaalissa uunissa. Toisen pellin syöt seuraavana päivänä tai teet hellullesi pizzan jossa ei ole lihaa, ja itket koko kokkauksen ajan kookkaita kyyneliä. Kaada kulhoon noin neljä desiä kainalolämmintä vettä, sekoita siihen ripaus suolaa ja luraus öljyä. Kuivahiivaa laitan puolikkaan pussukan vaikka ohje käskeekin pistää kokonaisen, fight the power. Tuorehiivastakin riittänee puolikas. Tärkeintä on että laitat kaiken vähän sinnepäin, tämän takia jauhojakin taikinaan laitetaan niin kauan kuin taikina alkaa tuntua sopivan kiinteältä, muttei kovalta.
  4. Heitä taikina vesihauteeseen, silloin se nousee kätevästi vaikka hiivaa ei olekaan mahdottomasti. Taikinan noustessa voitkin kätevästi juoda pikarillisen kolaa ja pilkkoa täytteet. Tällä kertaa käytin tuoreita herkkusieniä, tomaattia, paprikaa, katkarapuja ja pepperonia.
  5. Levitä taikina leivinpaperille ja nosta se pellille vasta levittämisen jälkeen, säästät hermojasi tällä työjärjestyksellä. Tykkään mehukkaasta pizzasta, joten pohjakastikkeeksi lurautin yrttimaustettua tomaattimurskaa. Tomaattipyreen käyttö yksinään tekee pizzasta kuivakan ja tunkkaisen joten välttäkäämme sitä. Kannattaa myös muistaa jättää pizzaan sopivasti reunaa paljaaksi, jotta kastike ja täytteet eivät valu pitkin peltiä uunissa.
  6. Murskan päälle kannattaa jo heittää vähän juustoa sitomaan muita täytteitä pohjakerrokseen. Loput täytteet mielivaltaisessa järjestyksessä pizzalle ja koko komeus uuniin. Pepperonit tai metukat kannattaa aina jättää päälimmäiseksi, jotta saavat rapeutta pintaansa. 225 asteessa pizzan kuuluu olla uunissa sopivan aikaa, tarkkaile tilannetta ja poista lätty uunista kun juusto alkaa saada kullanväristä fiilistä pintaansa. Tsekkaa pohjan koostumus nostamalla lättyä reunasta, palauta komeus uuniin jos pohja on liian pehmeä.
  7. Nauti parhaassa seurassa eli yksin tai persujen puoluetoimistolla.
P.S. Ylimääräinen vinkki: Taikinan voi tehdä vaikka tuplana ja kääräistä pari könttiä muovipussissa pakkaseen odottelemaan pizzanhimoa!

26.4.2011

Setä Ötker teki patskun

Tässä blogissa on tarkasti käsitelty hollannin(?)setämme tohtori Oetkerin seikkailuja. Tämä tohtori Sykeröön toisinaan sekoitettu veijari on taas tuutannut uutta tavaraa maailmalle. Tai en tiedä, onko tämä uutuus, mutta uutta minulle, ja - vanhaa hokemaa toistaakseni - tässä blogissa se riittää.

Sykerö on kekseliäs mies, mutta ei Ötkerikään jää kauas. Pinaattipizzan keksimiseen on varmasti tarvittu näkymäsimulaattoria tai jotain muuta mieltä laajentavaa. Täytetty patonki on ideana maanläheisempi, mutta silti mielenkiintoinen. Siksi lähetimme paikalle parhaan miehemme, eli allekirjoittaneen.

Tämä versio sisälsi ainakin salamia ja parsaa, muuta en muista. Aika mielenkiintoinen combo, mutta kyllähän me tiedämme hollantilaiset ja "heidän hassut sienensä". Tällaista jälkeä löysällä huumepolitiikalla saadaan aikaan, mutta minä olen valmis kestämään parsaa, jos saan siitä hyvästä vähän salamia.

Valitan, söin just pizzaa, niin on vähän levottomat jutut. Mutta asiaan. Hintaa kaksi patonkia sisältävällä boxilla oli kaksi euroa jotain. Mielestäni "ihan ookoo" kuten nuo leivätkin. Hyvä hätävara pakastimen perälle unohdettavaksi, sanoisin. Vaihtelua myös niille iänikuisille pizzoille. Viimeistä tuomiota hyvyydestä tai pahuudesta en osaa pyhäpietarimaisesti vielä kuitenkaan sanoa. Syön pari lodjullista ja palaan ehkä asiaan.

25.4.2011

Se non c'è il pane, mangiare la pizza

Pitkät pyhät ovat vaatineet veronsa: kaapissa ei ollut leipää. Mistä nyt pikkuhiukopalaa? Mieleeni tulivat onneksi Dino Ortolanin vanhat viisaat sanat: "Jos ei ole leipää, syö pizzaa." Pakastimessa oli onneksi Rainbown pizzapohjia ja muissa kaapeissa muita tykötarpeita. Kinkku-punasipuli-kaprispizzaa kahdella juustolla. Ei pöllömpää näin pikaveistelyksi. Nälkä lähti ja samalla ratkesi aamupalaongelma.

Keisari luomuolut ei nimensä arvoinen

Nykyään keskityn pääasiassa kehonrakennukseen, enkä kaljoittele kuin saunomisen yhteydessä. Kotioloissa saunaoluena toimii yleensä kollegankin hyväksymä Pirkka olut, jolle ei mielestäni tällä hetkellä löydy todellista haastajaa. Vähän kuin Rocky toisen Apollo matsin jälkeen.

Kyläillessäni muiden saunojen lauteilla sorrun joskus vieraisiin kaljoihin. Tällä kertaa entourageni yllytti minut ostamaan tölkillisen Keisari Luomua. Koko kansakunnan ihmetykseksi puolen litran tölkki luomukaljaa ei maksanut tuplahintaa verrattaessa tavallisiin kansansuosikkeihin. Hinta oli pyöreästi 2,5 euroa, eli jopa Karhuja ja Koffeja halvempi. Lapin Kultaahan ei juo homokaan, tai BB-Saulistahan ei ikinä tiedä. Halpa hinta on tosin luomukaljalle rajoite, en usko että kemikaalimuijan ja muiden fanaatikkojen blogeissa kirjoitettaisiin mistään näin edullisesta. Luomunhan on oltava kallista ja sillä selvä. Jos Keisari meinaa menestyä, nostaisin hinnan vähintään neljään euroon. Menee tiedostuneisiin kuin persu eduskuntaan.

Tietysti halvan hinnan ja luomuisuuden yhdistyessä olisi pitänyt jo kusetustutka toimia, mutta otin riskin. Tölkin tekstin mukaan juoma on "suomalainen suodattamaton luomuolut", haluaisin esittää tarkennusta tekstiin. Versioisin sen seuraavalla tavalla "suomalainen suodattamaton ja täten vitun pahanmakuinen luomuolut". Täytyy toki myöntää etten antanut Luomu Keisarille parhaita olosuhteita onnistumiseen, se ei nimittäin nautittaessa ollut jääkylmää, vaan pelkästään kylmää. Tästä huolimatta kalja oli kitkerää ja jälkimaultaan oikeastaan todella pahaa. En ole varma ymmärränkö mainostekstin oikein, mutta mielestäni näin paha kalja kannattaisi kuitenkin suodattaa eikä antaa kaiken töhnän valua tölkkiin. Olisi pitänyt tajuta valuttaa tuo vaikka paskaisen teepaidan läpi ennen juomista.

24.4.2011

Makkaran ja erittäin terävän puukon suhteesta


Kelit alkavat olla siinä tikissä, että talven aikana hoikistuneet muodot tarkenee lähteä pilaamaan tulille. Jos ja kun bensaa on riittävästi nuotion kyhäämiseen, seuraava asken olinkin grillimakkaran kuviointi. Talvellakin makkaroita toki syödään, mutta usein muotoseikat eivät ole omissa käsissä. Tekniikoita makkaran viiltelyyn on yhtä monta kuin persuilla puoluekantoja, eikä absoluuttisen oikeaa tapaa ole muita kuin se mitä Timo käyttää.

Lanseerasin jo oman tapani viime syksynä tässä blogautuksessa, näkemykseni ei ole muuttunut edes näin vaalien jälkeen. Viiltoja makkarassa tulee siis edelleen olla poikittain, vähintään yhtä tiheässä kuin 16-vuotiaan ranteissa. Ajoittain kuitenkin kannattaa leikkiä ruualla, kuten Jeesus tarkoitti. Kansalaisjournalistina omistin kevään ensimmäisen kyrsän Pallikselle. Perinteinen Wilhelm toimi aika hyvin luovan kuvioinnin alustana. Hiillos tirisee vähemmän, joten se voisi olla optimaalinen taidemakkara.. Jäämme odottamaan lukijoiden panoksia vaikkapa Facebook sivumme kautta! Kuka ehtii ekana mulkun näköisen makkaran kanssa?

23.4.2011

"Hirveetä paskaa."

Lainaus on vaimolta, eli jos Olvi haluaa haastaa jonkun oikeuteen kommentista, se on hän. Hän vain haistoi tuotetta, meikäläinen maistoi. Ja olen kyllä samaa mieltä, mutta älkää viittikö haastaa mihinkään.

Makustelin pari suullista ja kaadoin loput viemäriin. Olin juonut tätä ennenkin kerran, ja muistelin sen olevan pahaa, mutta piti vielä kansalaisjournalistittaa se. Eipä olis kannattanut. Muistan, kun kuulin tästä tavarasta. Innolla odotin ja voi, että putosin korkealta.

En ole lonkeroasiantuntija, mutta jostain olen saanut päähäni, että kultalonkero olisi urheilujuoman makuista. En ole varma, sillä en ole juonut muistaakseni. Tuohan on siis kolanmakuista kultalonkeroa. Väärää markkinointia, sillä vaikka tuo on mustaa väriltään, se maistuu Batterylle. Ainakin sikäli, kun voin tietää, sillä en ole B:tä juonut 10 vuoteen ja silloinkin noin tölkillisen.

Mutta että kolanmakuinen. En tiedä, mistä ne on saanut sen päähänsä. Kolamies ei tykkää.

21.4.2011

Lidlin cheekjuoma

Lueskelin kollega Koiviston namiskuukkelijutut ja niistä innostuneena sorruin Lidlireissullani ostamaan tuollaisen Liberte Lime pullon. Lidlistä ei muuten koskaan tule ostettua mitään terveellistä tai tavallista syötävää, toisaalta en koskaan syö mitään terveellistä. 1,79€ limejuoma sisältää 4,5 volttia alkoholia, joten kyllä tällaisen putelin jälkeen kuka tahansa teinityttö alkaa sammaltaa, Koivisto mukaanlukien. Paitsi amistytöt eivät ala sammaltaa, ne vaan käärivät yhdellä kädellä sätkiä ja laskevat laskettua aikaa toisella. Koivisto laskee laskettua aikaa molemmilla käsillään.

Tuoteseloste kertoo juoman olevan "maustetusta hedelmäviinistä valmistettu limetinmakuinen juomasekoitus". Halla-ahoillaanpa nyt vähän, vaikka ei päätelmissä syytetäkään mamuja paskasta limejuomasta. Ensinnäkin, miksi hedelmäviini pitää maustaa? Oma kokemukseni 48 tunnin viinien keittämisestä vahvistaa sen että se karmea maku tulee juurikin niistä hedelmistä. Ehkä se karmea maku siis on peitetty tällä limen maulla? Litku kuitenkin tuoksui epäilyttävästi simalta ja maistui limen makuiselta oluelta. Viinat viinana ja limut limuina.

Tässä pullossa ei ollut oikeastaan mitään muuta hyvää kuin se, että tiesin ettei se ollut Breezeriä. Breezeri kun on helvetin kallista ja ei todellakaan hintansa väärtiä. En antaisi itselleni anteeksi Breezerin ostoa, rahat kun voi käyttää paremmin vaikka veikkaamalla pitkävetoa NHL playoffseista. Ilmainen ja melko varmasti paska rivi ensiyölle: Canadiens, Canucks ja Sharks.

Mäkki-voitto

Harvoin teen samaa virhettä kahdesti. Tänään en, vaikka meinasin jukolauta unohtaa mennä sundaelle kokonaan. Ostosten kanssa tulin muulina sisään, mutta kyllä kannatti. Tämä yksilö oli jotenkin tavallistakin parempi. Ehkä aiempi Daim-kokemus vielä oli takaraivossa. Teki mieli syödä toinen perään...

Mutta mutta, jos en erehdy (harvinaista sekin), sundaen hinta on noussut. Hinta oli 1,25 euroa. Pahus vieköön, inflaatio laukkaa. Markka takas ja niin edelleen.

Älä kuuntele Mäkin dissaajaa, kuuntele Nallea

Kevät tunnetusti herättää viettimme. Tunsin sen vahvasti kupeissani tiistaina töissä. Alkoi tehdä mieli suklaasundaeta. Mainostin asiaa feisbuukissa, johon eräs Mäkki-vastainen ystäväni totesi, että ainoa hyvä asia ko. ravintelissa on Daim McFlurry. Mähän uskon kaiken, mitä sanotaan, joten lähdin kokeilemaan.

Pettymys, voi mikä pettymys. Daim on hyvää, mutta ei toimi tässä. Se on vain sellaista tylsää hampaisiin tarttuvaa muhua pehmiksen seassa. Voi miten kahdehdin jädeseuralaistani, joka imasi suklaa-S:n napaansa. Tuota ruskeaa nektaria pehmiksen kanssa, huokaus...

Tässä tapauksessa uskon Nallea (ei Wahlroos) ja jätän flurrit ostamatta. Alle puolet halvemmalla yli tuplaten parempaa. Ei voi lyödä sitä.

20.4.2011

Pääsiäinen ja munat

Jumalan pojaksi väitetyn miehen sanotaan kuolleen ristillä, joten me syömme suklaamunia keväisin. Jatkumo on selkeä, joten ei siitä sen enempää. En kyseenalaista, vaan käyn suoraan asiaan.

Suklaamunat ovat enimmäkseen ihan turhia. Epäilen vahvasti, että jossain päin maailmaa on pahan suklaan tehdas, joka niitä väsää. On tietysti yksi poikkeus, niin kuin kaikkeen, ja se on tietty Kinder. Se normisuklaa-valkosuklaacombo vaan on hyvä.

Kinder tekee muutakin tavaraa, mutta maksiminautinnon saamiseksi pitää ostaa munia. Se on perseestä, sillä ne ovat painoonsa nähden kalliita. Ituhippiä korpeaa myös se, että sisällä on turhanpäiväistä muoviroinaa. Silti niitä on ostettava muutamia. Ja lapsillehan nämä on suunnattu, muistakaamme. Kinder on jo jonkun aikaa ollut pienimmästä päästä munia. Muumien ja muiden kilpavarustelu on ajanut siitä ohi. Nyt Kinski on vastannut haasteeseen maximunalla. Kuvan jööti tais olla jotain kuusi euroa. Pakkohan se oli kokeilla, vaikka hinta huimasi köyhää.

Ei ollut hintansa arvoinen, mutta hyvä silti. Sen verran makeaa suklaata, että puolikas muna riittää himojen tyydyttämiseen mainiosti. Yllätysjuttu sisällä oli kooltaan melkein kuin normikinderi. Kiinnosti kieltämättä, että mitä sisältä paljastuu. Sisältä paljastui valoa taittava prismahärpätin, jonka voi kiinnittää ikkunaan. Ei oikein toiminut monellakaan tapaa, mutta sehän ei ole mitään uutta. Mielestäni paremman munan saisi, kun maxikinsun sisällä olisi normimuna...

LUKIJAN KUVA: Ohitusleikkaus Special

Lukija kävi Ämeriikässä. Kyseessä on cincinnatilainen herkku ja
ylpeyden aihe, Cincinnati Chili Cheese Coney! Ja kyllä, sieltä cheddarin
alta tosiaan löytyy kaksi nakilla, vahvalla  jauhelihakastikkeella,
sipulilla ja sinapilla täytettyä hodaria. Kelpais Koivarille!

Pallisdee: Namiskuukkeli - Totuus VK Orangen takana

Olen puhunut namiskuukkelista muutamia kertoja tässä blogissa. Kyseessähän on siis VK-juomayhtiön appelsiinituote. Lukijamme nimimerkki Typy tutustutti minut tavaraan taannoin. En teinivissyille kauheasti lämpene, mutta tälle kyllä. Juomalle keksitty söpis nimi auttaa osaltaan ja aina toisinaan tulee huitaistua naamariin tällainen. Mutta viime aikoina olen ollut ulalla.

Aluksi nimittäin ostin VK:ni Alkosta. Siellä se oli Breezerien ja muiden seurassa hyllyssä. Sitten kuitenkin huomasin joskus, että jukopliuta, tätähän saa normikaupastakin. Olin ymmyrkäisenä.

Syynä ymmyrkäisyyteeni oli se, että olin luullut, että näissä juomissa on votka ajoaineena. Nimikin taitaa olla lyhenne sanoista vodka ynnä kick. Täällä Kekkosslovakiassa votkapohjaista juomaa ei kuitenkaan saisi myydä ruokakaupassa, sillä se saattaisi johtaa alkoholin liikakäyttöön ja lieveilmiöihin, joilta nyt olemme säästyneet.

No, luinpa sitten kerran pullonkylkeä ja totesin, että kyseessä on olutpohjainen tuote. Olin vähän pettynyt. Edelleen selvitin kuitenkin netistä, että votkaahan siinä on. Olin jo sekaisin. Tampereella viikonloppuna salapoliisintyöni tuotti tulosta, kun käteeni lyötiin Alkosta ostettu puteli. Votkaa siinä oli. Kuulia oli siis kahdenlaisia, kuin Pekka Töpiksessä konsanaan. Erona pulloissa on se, että Alkon laadussa kyljessä lukee vodka, kaupantavarassa alcoholic tai jotain sinnepäin. Aika kummallista mielestäni, että myydään erilaista ainetta samanlaisissa pulloissa, mutta tämän ajateltuani samalla päähäni pälkähti, että kai ero on sama kuin kaupan ja Alkon lonkeroissa. Eihän siinäkään järkeä ole.

Asian selvitettyäni aion siirtyä juomisessani Alkon tavaraan, ja tästähän muuten seuraa se, että mojito-testikin täytyy tehdä uudelleen. Olutmojis ei vaan voi olla hyvä. Täytyy kotiuttaa Alkon VK-mojito, joka sisältänee rommia. Katsotaan, miten käy. Ehkä joskus hulluttelen ja teen makutestin olut- ja votkanamiskuukkelin välillä. Tähän ehkä tarvitsen namiskuukkeliasiantuntija Typyn apua, joten alahan varata kalenteristasi aikaa.

19.4.2011

Päivitystietoa kansalle

Kuvassa oleva Stone'sin seinästä bongattu
sionistinen viesti ei tiettävästi liity tapaukseen
1. Kirsikkakolatilanne: Lukijamme Baariminna tiesi kertoa, että Koffin dillet ovat keksineet, että kirsikkakola on kausituote tulevaisuudessakin. Maaliskuusta elokuun loppuun sitä saa. Tämän tiedon hän kommentoi tuonne aiempaan artikkeliin, kiitoksia vaan paljon. Eli hamstratkaa elokuussa tavaraa.

2. Foursquare: Harrastajille tiedoksi, että Pallolaajennus Koivisto löi 177 pistettä tiskiin tuossa viime viikolla. Piti perkula yrittää, kun en-muista-kuka oli skorettanut 160-jotain. Kilpailullinen luonne. Mä alan lähestyä kans sitä tilannetta, että myöhästelen paikoista. Huolestuttavaa on myös se, että olen jo kahden Mäkkärin mayor. Koppasin euron juuston asematunnelissa ja ylenin...

3. Sperma: Hesarissa uutisoidun tuoreen tutkimuksen mukaan sinisorsien siemenneste tappaa bakteereita.

Tölkkitervetulo

Kävin jäsen Jouskan luona pikavisiitillä. Pitää ihan näin valtakunnan verkossa kehua miestä: sellaiset "päiväkahvitarjoilut" oli mies loihtinut, että ei paremmasta väliä. Pallolaajennus-mies tiesi tulleensa heimoveljen kotiin, vaikka Oiva Toikkaa taloudesta saattaakin löytyä.

Väittäisin tuota tölkkikavalkadia varsin kauniiksi. Blair'sin naksut ovat myös aina tervetulleita, vaikka jytkyjä ovatkin. Tuo medium ei onneksi kirvele enää ulos tullessaan. Kuvassa on tarjoilujen miehekkäämpi puoli, oli siinä vähän pehmopaakin tavaraa pöydässä ja pahemmanlaatuista kuolausta, mutta pitäydymme asiassa.

Tsekatkaa muuten tuo oikeanpuoleinen tölksä. SeittämänUppia antioksidanteilla. No just. "Mä kaadan tätä happoa sisälleni ja se on terveellistä..." Joo kyllä, ajattelin mennä halpaan. Hyvää se on silti, onhan se cherryä.

Mutta eipä tässä muuta. Katsokaa nyt ihmiset kuitenkin mallia tuosta. Jos tiedätte, että mä oon tulossa käymään, niin tuollaisesta menusta kovin ilostun, ellen jopa herkisty.

18.4.2011

Silminnäkijä: Pieni pizzahetki...

Kuvan pizza ei liity ohjelmaan, mutta toimi
helvetisti paremmin kuin YLE Areena.
Tämä tulee nyt vähän myöhässä, kuten Urpilaisen loppukiri, mutta tuleepahan kuitenkin. YLE esitti telkkarissa puolen tunnin Silminnäkijän, jossa pohdittiin onko pizzojen myyminen vitosella kannattavaa, vai onko spekulaatio vain rasistien liikkelle laittama keppi ulkomaisen yrittäjän varastetun pyörän rattaissa?

Voisin esittää syvällisiäkin pohdintoja ohjelman aiheesta, mutta en ole kyennyt katsomaan kyseistä tallennetta YLE:n Areena palvelusta. Muutaman kerran olen yrittänyt ja kaikki yritykset ovat päättyneet siihen että joudun odottamaan pienen hetken, jotta voisin katsoa 30 sekuntia ohjelmaa ennen seuraavaa pientä hetkeä. Olen yleensä varsin tyyni ja rauhallinen henkilö, mutta tällainen surkea paska saa kyllä veren kiehumaan. Kuvittele nyt, olet kaatanut eleganttiin lasiin kirsikkakolaa, kulhossa on naksuja ja sitten ohjelman katsominen on verrattavissa Japanin luonnonkatastrofiin. Japanialaisille tilanne on varmasti vaikea, mutta tämä Areenan surkea toimivuus on ylitsepääsemätön katastrofi. Jungner saisi pyytää palveluksena Kristillisdemareilta jotain kriisiapua tänne.

Otin kerran yhteyttä Yleen Areenan surkean laadun tiimoilta. Kyselivät ensin tietokoneestani ja yhteydestäni, molempien ylittäessä suositukset kirkkaasti lähettivät linkin johonkin vanhaan jalkapallopeliin ja kysyivät näkyykö se hyvin? Näkyihän se. En kyllä tiedä mitä helvettiä se auttaa, että voin katsoa ongelmitta Ghanan ja Ukrainan alkusarjaottelun jo päättyneistä kisoista? Kai se sitten todistaa, että järjestelmä toimii!

Voit yrittää katsoa ohjelman täältä, mutta varmista että lähistöllä on jokin lasiesine jonka voit heittää seinään vitutuksen yltyessä. Mikäli sinulla on lapsia, ota yksi lähietäisyydelle jotta voit purkaa kiukkusi jälkikasvuusi. Mikäli pystyt katsomaan ohjelman kokonaisuudessaan, viitsitkö kertoa kommentteihin mitä siinä selvisi?

Мурманск: Maassa amerikkalaisten tapaan

Jos Venäjällä ja etenkin Murmanskissa pääsee nälkä yllättämään, eikä halua syödä ydinvoimalla kypsennettyä kaalia, täytyy löytää paikka josta saa amerikkalaistyylistä apetta. Pääkatu Prospekt Leninalla sijaitseva Fusion tarjoaa erittäin maittavia annoksia maailman eri keittiöistä, poislukien Ranska (!!!). Löytyy sushia, soppaa, pastaa ja tietysti hampparit ja pensselit. Miljööltään paikka on erittäin tyylikäs ja moderni. Tarjoilijoilla on nahkasukkahousut ja seiniin on upotettu akvaarioita. Ainoa miinus tulee taustamusiikkina soitetusta piritrancesta, joka olisi voinut toimia mikäli Sergeit olisivat tarjonneet ovella piriä narikkalapun sijaan. Eivät tarjonneet.

Uhkapelurien innoksi en kuitenkaan valinnut pienimmän kertoimen omannutta hampurilaisateriaa, vaan otin sandwichit ranuleilla. Juomaksi 0,25l Pepsi, joka jo aiemmin todettiin täydellisen kokoiseksi janojuomaksi. Neljä raikasta kolmioleipää ja rapeat ranulit sulattaa kenen tahansa (pois lukien Päivi Räsänen) sydämen.

Itse ruoka kustansi 295 ruplaa, eli noin seitsemän euroa. Käypä hinta mielestäni. Jääpähän ruplia jäljelle jos tarvii maksaa lunnaat omasta munuaisesta, lapsesta tai jostain muusta melko tärkeästä.

17.4.2011

VAALIT 2011: Vihreille pataan

Vihreät ovat lanseeranneet kampanjansa ikäänkuin vastustamaan Persujen kampanjaa. Ovat niin ääripäissä toisistaan nämä kaiffarit. Ei siinä mitään, mutta turpaan taisi tulla aika ronskisti. Tätä kirjoittaessa 35,8% äänistä on laskettu ja Vihreät ottavat muutaman prosentin pataan ja Persut nostavat kannatustaan 14 prosenttia. Jytky tuli ja kerron nyt miksi.

Ainoat vihreät joita kansa äänestää ovat edelleen Rainbown Vihreät, De Gröna. Ne ovat Persuja eniten lähellä oleva vihreä asia ja luonnollisesti nämä menevät kansaan kuin sukkeluudet Soinin suusta. Rainbown Vihreät pussi sisältää useita satoja perunalastuja, kaikki niistä erilaisia. Yksikään näistä sadoista sipseistä ei kuitenkaan kuseta ketään. Pussissa luvataan että kohta syödään sileitä suolaisia perunalastuja ja pussi todellakin sisältää perunalastuja eikä esimerkiksi paria uutta ydinvoimalaa.

Nämä vihreät eivät lähde sooloilemaan, eivätkä kikkaile hienoilla kansainvälisillä mausteilla. Lastut kunnioittavat perinteitäikkäitä suomalaisia arvoja, öljyä ja suolaa. Muuta ei tarvita eikä jumalauta kaivata! Sipsikantaa on tottakai hyvä rikastuttaa eri vaihtoehdoilla, kyllä grillisipsejä ja tillisipsejä pitää olla, mutta koskaan ei pidä unohtaa tavallista perussipsiä.

P.S. Tämä muuten oli Ruokablogi Pallolaajennuksen 500. artikkeli. Kiitos kaikille lukijoille kommenteista ja ajastanne. Facebookin fanisivulla on jo 251 fania, joukon jatkoksi kannattaa liittyä. 300. fani voittaa maittavan yllätyspalkinnon!

VAALIT 2011: Mikä mättää vihreissä

Vielä ei reiluun tuntiin saada tietoa äänestyksestä, mutta ennakkoon näyttäisi nyt vahvasti siltä, että vihreille on käymässä niin sanotusti köpelösti näissä kemuissa. Ehdin piipahtaa tänään puolueen kopissa tuossa keskustassa ja huonolta näytti. Sumppia sai, mutta kastettavasta ei tietoakaan. Pahinta oli se, että maito oli loppunut.

Vaikka maitovallan vastustamisen voi tietysti nähdä myös vastavetona kepun maitopolitiikalle, väittäisin, että puolue, joka ei maitoa edes saa vaalikoppiin, ei voi lähennellä edes kymmentä prosenttia ääniosuudeltaan. Mielenkiintoiseksi käy.

VAALIT 2011: Namu punatukkaiselta demarilta

Vähän huono flaksi on käynyt vaalien suhteen. Ei kai ole tullut kierrettyä kylillä tarpeeksi, joten en ole saanut juuri mitään suuhunpantavaa poliitikoilta. Eräs demarikansanedustaja jakoi sentään karsua Tampereen rautatieaseman läheisyydessä perjantaina.

Tää oli klassikko, sillä sisältä paljastui Marianne tai vastaava karkki. Se lienee yleisin vaihtoehto, luulen. Yllätyksetön ja tylsä valinta kuin Petteri Nummelinin otto Leijoniin, mutta niin se vaan käy vuodesta toiseen.

Tää oli kolmas teksti Vaalit-teemaan, joka jotenkin kuivahti kokoon. En saanut tarpeeksi matskua kokoon. Vain kolmelta puolueelta ja heiltäkin vähän. Kuitenkin, kun tiedetään Palliksen voima, ei voi olla ajattelematta, että ehkä tässä nyt on hallitus luotu. Kokkarit, demarit ja persut, voisiko olla?

VAALIT 2011: Tapaus kokkarit

Piristin itseäni ruokatunnilla kurvaamalla Kolmen sepän patsaalla. Siellä miehet ja naiset ovat viime aikoina myyneet itseään - ihan luvallisesti. Tällä kertaa uin kokkareiden katiskaan.

Skippasin prosyyrit (paitsi persulehden, se piti tsekata) ja keskityin tarjoiluihin. Tälläkään kertaa onni ei suosinut minua niin, että olisin saanut lämmintä safkaa, mutta kaffetta nyt kuitenkin. Kahvin kyytipojaksi otin LU-keksiä (tai halpaa kopiota) ja paksua hapankorppua.

Tuo paksu happari osoittautui joksikin makeaksi yritelmäksi. En tiedä, vähän niinku kotitekoista Daimia olis syönyt. En ole koskaan kokeillut tehdä D:tä itse, mutta varmaan vähän tollaista siitä tulisi. En kyllä tajua koko juttua, sillä Daim ilman suklaapinnoitetta on aika tylsä ajatus.

Lisäksi päädyin miettimään korppua symbolisella tasolla. Mitä se mahtaa kertoa kokkareiden ajamasta politiikasta tulevan neljän vuoden ajalla? En tiedä, mutta Oy Jälkiviisaat jeesustelijat Ab varmaan kertoo sen reilun neljän vuoden kuluttua. Joka tapauksessa, soinilaiset vievät tässä suhteessa voiton. Heidän omppupiirakkansa oli parempaa. Se oli ihan jytkyä tavaraa.

16.4.2011

Tour de Koivisto IV - Lukijamatka Tampereelle

Viikonloppuna toteutettiin Pallolaajennuksen ensimmäinen lukijamatka. Tour de Koivisto pakkasi kimpsut ja kampsut, hyppäsi junaan ja suuntasi Tampereelle. Siellä kierrettiin hieman yhdessä kera nimimerkki Typyn.

Alussa näytti huonolta. Kansalaisjournalisti joutui täydessä junassa samaan koppiin besserwisser Apple-teinien kanssa. Meinasi ottaa koville, mutta Philip Anselmon kanssa taistelimme parin tunnin matkan ja selvisimme. Palkkio kuitenkin oli hyvä, sillä painelimme rautatieasemalla treffattuamme Typyn kanssa häntä suorana pizzeria Napoliin (1).

Tämä eräs Suomen vanhimmista pizzerioista pröystäilee yli sadan pizzan listallaan ja vaikuttava lista onkin. Lisäksi pizzat ovat hyviä ja pizzan kylkeen tuotava valkosipulikippo ihan mahtava. Meikäläinen diggaa täpöllä. Tällä kertaa söin savustettua saksanhirveä, villisikaa, pekonia ja kaprista sisältäneen lätyn ja annan täydet pisteet. Voi nami.

Napolista suuntasimme kohti kauppaa, mutta otimmekin ex tempore -oluet. Päädyimme Sohoon (2). En kauhean usein täällä käynyt Tampereella asuessani, vaikka jokunen olut tuli kumottua noina vuosina. En kyllä tiedä, miksi en ole käynyt. Kiva mesta, jonka ruokiakin kehutaan. En ole syönyt, mutta kannattanee kokeilla. Olut oli aika aromikasta ja hyvää. En muista nimeä.

Jotkut kaupat - kummallista kyllä - ovat mieluisempia kuin toiset. Joissain ketju-S-marketeissa ei pitäisi eroja olla, mutta silti Tampereen S-market Pendoliino (3) on yksi suokkareistani. Edes typerästi kirjoitettu nimi ei häiritse. Kuvassa punnitaan espanjalaisia tomskuja, jotka olivat aikas hyviä. Selvästi ollaan menossa tomaattikautta kohti, koska olen viime aikoina syönyt oivallisia tomskuja.

Loppuilta vietettiin yksityiskodissa (4). Tarkempi osoite jääköön kartalle laittamatta, jotta stalkerit eivät ala Typyä kiusata. Ohjelmasta voidaan kuitenkin kertoa sellaista, että ruokalistalla oli viiniä, namiskuukkelia ja chilipähkinöitä ja että allekirjoittanut kälätti kuulemma liikaa jonkun tuiki tärkeän vaaliohjelman aikana.

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että miettikäähän ihmiset, miten kivaa mun kanssa olisi viettää aikaa, kun dokumentoin koko illan näin tarkasti. Jollakin voisi mennä hermo, mutta ihmiset yllättävän helposti tuntuvat tottuvan siihen. Epänormaalista räpsyttelystä tulee normaalia. "Aina se tota tekee", he kai ajattelevat. No, yksi etuni tietysti on, että mulla on parhaat jutut. Se kompensoi.

Petkuhuiputusta

Menin vanhanaikaiseen, joten kostoksi kirjoitan negatiivisen mutta realistisen artikkelin. Olin semisti kiireessä ja nälkäinen. Parkkeerasin Asematunnelin Picnicciin, kun näin sen edessä mainoksen. Kuvassa oli patonki ja lasi limua sekä isolla hinta 4,90. Pienellä luki, että "siis hei toi limukka maksaa erikseen." Vituttaa moinen.

No, olin jo tilaamassa, kun minulle selitettiin ero, joten kärsin tappioni. Söin rucola-mozzarella-tiesminkä -leivän. Söin sellaisen, koska salami-mikälietä ei ollut ko. paikassa. Vituttaa moinenkin. Syödessäni aloin miettiä Subwaytä väkisin. Tuo leipäpaikkahan on sulattanut juuston lisäksi myös Leinosen sydämen.

Ei Picin leivässä mitään vikaa ollut, mutta kyllä se on selvä, että Subi vie voiton. Pitäispä käydä piipahtamassa, sen leivät ovat syntisen hyviä. Vittumaiset mainokset vain laventavat eroa kilpailijoihin. Tosin kyllä Picniceissä täytyy jotain hyvääkin olla, sillä niitä on joka niemessä ja notkelmassa. Pelkästään Larussakin niitä taitaa olla kaksi.

15.4.2011

Aaron-B feat. Jesse N

Verkkohuutokaupat, niissä myydään vaikka mitä. Varsinkin eBayssä, josta olen ostanut ainakin Stallone-julisteen ja piuhan iPodiini. Molemmat sain halvalla. Huutokaupoissa myydään kuitenkin tavaraa kalliillakin. Muistan esim. lukeneeni uutisen jostain typykästä, joka eBayssä myi neitseellistä tavaraansa miljoonahintaan... Paljonkohan saisi hampparisämpylästä, johon Jeesus on ilmestynyt?

Jeesus on ehtivä kaveri, se ilmestyy milloin minnekin. Joskus se on rakennuksen ikkunassa tai missä lie revityssä talouspaperissa. Jesse taitaa myös ruoan, sillä hänet on tavattu ainakin pizzassa ja paahtoleivässä, muistelen. Kuvassa J on ilmestynyt vaimoni Aaron-burgeriin. Jesseä kohtasi karu kohtalo, sillä hänet syötiin. Mussuttikohan vaimoni mahaansa siis miljoonan?..

14.4.2011

Rock Around the Mäkkäri

Jalkani veivät mut tuossa yksi päivä Mäkkäriin. Korkkasin uuden tuttavuuden, Töölön ravintolan. Eipä ole aiemmin tullut asiaa tuonne. No, nyt hain sieltä Foursquare-pojot ja aamupalan. Lisäksi yllätyin.

Valistunut espoolainen gimuli kertoi minulle, että kyseessä on "Rokkimäkki". Siellä on prätkää, skebaa ja nimmaria seinät täynnänsä. No okei, moottoripyörä on lattialla, mutta kuitenkin. Aika erikoista. En ihan äkkiä keksi yhtä paljon normeista poikkeavaa McDonald's-ravintolaa. Kaipa tällekin joku selitys on, ja luulen, että tavalliseen tapaan joku fiksuista lukijoistamme sen minulle kertoo. Vissiin tää on aika vanha tapaus tää rock-henki paikassa.

Siihen asti, että saamme lukijalta selityksen, ja senkin jälkeen:  jos olette esim. Noordikselle menossa tai muuten Taka-Töölön suunnalla, käykäähän tutustumassa.

Ja alkupalaksi ottaisin hampparin...

Olin dinneripaikkaa vailla tuossa toissaviikonloppuna ja päädyin teinimutanttikilpikonnan mukaan nimettyyn Leonardoon Kaivokadulle. Otin siellä kuvan, jonka jukoliste tuhosin vahingossa. Kerron siitä silti.

Tein nimittäin erään maailmanhistorian parhaimmista juomatilauksista, kun tilasin Pepsin ja punkkua. Musta ne on aika hoopot yhdessä, mutta Pepsi olikin aperitiivi. Hyviä olivat molemmat. Mutta nyt kuvan kimppuun: siinä on alkupalani, minihampurilainen.

Mielestäni idea on loistokas. En muista, olenko aiemmin syönyt hampparia alkupalaksi, mutta toivottavasti ei ollut viimeinen. Toteutus ei lopulta ollut paras mahdollinen. Lohipihvi vai mikälie ei ollut oikein allekirjoittaneen makuun, mutta menköön tällä kertaa. Uutuudenviehätys vetosi silti. Peukkua tälle!

13.4.2011

Мурманск: Sergeille mitoitettu aamukola

Toveri Koivisto Koivistovitš pohdiskeli taannoin mikä olisi optimaalisin kolasäiliön tilavuus. Amerikkalaiset veivät silloin voiton, mutta Venäjälläpä maailma onkin taas ihan erilainen. Nimittäin lasipullollinen kolaa siellä on 2,5 desiä! Mielestäni tuo kaksi ja puoli desilitraa on vallan loistelias määrä nautittavaksi akuuttiin janoon tai vitutukseen. Se on tasan puolet puolesta litrasta. Puoli litraa on yhteisen konsensuksen mukaan liian suuri määrä kertanautinnoksi.

Nautiskelin kolani parhaimpaan saumaan eli aamulla. Tärskäytin suhteellisen torakkavapaan hotellihuoneeni tölsyn päälle vain huomatakseni että paikallinen aamu-tv esittää materiaalia pöytäjääkiekosta! Jumalauta! Siellä ne Sergeit veti laidasta-keskelle-sisään kikkoja kuten meikäläiset täällä. Pelialustakin oli tuttu ja turvallinen Stiga Play-off. Joukkueina Suomi ja Ruotsi. Mitäpä sitä venakotkaan klassikkoa muuttamaan.

Mitä voimmekaan päätellä tästä uudesta tiedosta venäläisten kolapullon koosta? No ainakin sen, että Suomen naapurimaat osaavat hoitaa kolapoliittiset asiat paremmin kuin me itse. Tiesin svedujen hanskaavan hommat, mutta että usein parjatut venäläisetkin ovat touhussa tällä tasolla. Hieno maa!

12.4.2011

Kaksi salamisiivua ja kasa sallaadia

Jeesuksella (nimi muutettu) oli aikoinaan käytettävänään viisi leipää ja kaksi kalaa ja kaveri silti ruokki koko joukon porukkaa. Melko pallismaista, sanoisin. 

Tapahtuneesta on monenlaisia tulkintoja. Jotkut uskovat tarinaan kirjaimellisesti, kun toiset tulkitsevat sitä niin, että safkaa oli enemmän, mutta viisi leipää ja kaksi kalaa vertautuu siihen, miten kukin antoi vähistään toisilleen ja kaikki saivat syödäkseen. Kolmas porukka käyttää Raamattua sätkäntekoon.

Luulen, että Helsingin Aleksilla Wayne'siä pitävä pariskunta kuuluu tuohon ekaan koulukuntaan. Tilasin nimittäin ko. paikassa ihan hyvähintaisen bagelin. Siinä saa emmeet lautasella pöytään ja annoksensa saa ja joutuu itse kokoamaan. Tilasin salamiversion ja lautasella minua tervehti kaksi tsiivanderia salamia. Katsokaa nyt tuota kuvaa, eikö ole surkean näköistä?

Yleensä ottaen kahvilan pitämisessä niin moni asia maksaa niin paljon, että ihmettelen, auttaako salamipihtaus mitään. Come on, antakaa nyt edes kolmas siivu, niin saadaan bageli peittoon. Ihan hyvä setti tuo oli, vaikka vähän hipstermäinen tietysti. Salamia kuitenkin oli liian vähän, ja paha maku tuosta jäi, koska Corey Tayloria lainatakseni, meige ei ole Jeesus.

Мурманск: Esipuhepiirakka

Murmanskin perusteella Venäjä näyttäisi näin pintaraapaisun jälkeen olevan maa, jossa kaikki on halpaa vaikka maksaisi tonnin, mutta vodka on aivan ilmaista. Venäjällä on myös paljon kulkukoiria, kaikissa paskan eri sävyissä kulkevat murret osaavat myös noudattaa liikennevaloja. Sergeit tuntuivat muutamien kohtaamisten perusteella olevan lempeää ja varsin asiallista porukkaa. Ilmainen vodka voi tietysti vääristää tilastoja. Ylitin kuitenkin rajan takaisin Suomeen mukanani lompakko, passi, puhelin ja kaksi kappaletta munuaisia.

Kuvan pullapiirakkapallukka sisälsi lihaperunasosetta ja maksoi parikymmentä ruplaa. Eli noin puoli euroa. Näitä oli mukava napata mukaan nälän yllättäessä. Tietysti kielimuuri aiheutti sen ettei aina tiennyt mitä missäkin piirakassa oli sisällä, joten pari kaalipiirakkaakin tuli maistettua.

Kuluvan viikon aikana paneudumme Murmanskin ihmetyksiin Ruokablogi Pallolaajennuksen (RBPL) näkökulmasta. Rajaltakin pääsi hyvin yli vaikka olinkin reissussa toimittajaviisumilla. En tosin ole varma mitä Sergeit olisivat sanoneet jos kuulusteluissa olisin sanonut olevani matkalla kirjoittamaan ruokablogia. Eivät varmasti mitään.

Euron juusto > Soinin Timppa

Kansa puhui, pulinat pois ja muita one-linereita. Johtuneeko siitä, että tää hamppari ei ole kitissyt puheajastaan vai mistä, mutta nyt löytyi Soinin-kaataja. Se on euron juusto.

Ehkäpä kampanjan valtti oli se, että juusto ei yrittänyt kepuloida studioon mukaansa äijäpuoluesihteerinsä sijaan naiskansanedustajaa tai esitellyt hämäriä sopimuksia ehdokkailleen. Rehtiä suoraa juustoilua kansan syville riveille. Tavallisen kansan ääni on kuultu ja sitä ääntä kohti työnnetään hampparia. Ugh.

11.4.2011

Mohis tulee, tai siis tuli aikaa sitten

Mojito on ollut keskiössä jo pitkään (drinkki mainittu muun muassa tässä mahtiartikkelissa), jo joitain vuosia ollut muodikas, muistelen. Onhan se loogista, että suomalaiset siitä diggaavat. Kuuba on tunnettu kuumasta auringosta, tiukkakroppaisista rantapojuista ja Fidelistä - Suomessa on loskaa, läskejä ja Conan O'Brienin näköinen suoralla kansanvaalilla valittu naispresidentti.

No asiaan, suuresta suosiosta kertoo se, että juomaa saa ostettua pullossa maitokaupasta. Löysin taannoin yllätyksekseni omasta pullokaapistani tyhjän VK Mojito -putelin. Pitipä siihen itsekin tutustua sit.

VK on limuviinavalmistaja, jonka tuotteisiin olen tutustunut namiskuukkelin kautta. Se onkin juoma, jota en näköjään ole käsitellyt ollenkaan. Onpa kumma. Pistänpä sen pikalistalle, mutta nyt puhuttiin mojitosta, kaupassa myytävästä.

Yksi asia ihmetyttää näissä kaupan tavaroissa. Mojitossahan ajoaineena on rommi, kuten tiedämme. Sikäli kun taas itse tunnen suomalaista alkoholilainsäädäntöä, kaupassa saa myydä vain käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia, ei siis viinapohjaisia kuten aito mojis olisi. VK Mojito on siis käytettyä mojista. En tiedä, mitä Ernest Hemingway sanoisi moisesta...

Itse mausta hankala sanoa. Kyllähän näitä juo. Vähän vaan tulee kahdella tapaa höntti olo näistä. Ensinnäkään täähän ei ole ton käymisjutun takia mojitoa, se on syy yksi. Toinen syy on se, että nämä tällaiset juomat on vähän teinivissymäisiä. Ei niitä aikuinen kehtaa ostaa, ajattelevat että diilaan niitä nuorille :D Namiskuukkelia voi ostaa, ei muuta.

Mutta tiedättekö mistä tietää, että mojito on jo läpeensä suosittua? Niin suosittua, että kun peräkammarin persukin tietää, mistä on kyse, muodikkaampien on syytä vaihtaa drinksua. No siitä, että mojito-lonkero on keksitty. Kyllä, näin mainoksen. En oo lonkeromiehiä, mutta täytyy kansalaisjournalistin ominaisuudessa maistaa. Ja, sikäli kun tuohon etsi-toimintoon on luottamista, en ole kolalonkeroakaan arvostellut blogissa. Jos sitä yhä saa, täytyypä haukkua kama joskus. Lonkeroviikko tulossa joskus. Voin sitten samalla kertoa siitä, miten viaton mies kuuli lonkeroseksistä.

10.4.2011

Black Wind, Fire and Steel

Sori lukijat, olin ensin pari päivää sairaana ja sitten pari päivää en maistanut mitään. Se kai vaikuttaa tuo maistamattomuus. Paitsi että ei maista mitään ruokaa, myöskään ruokablogin kirjoittaminen ei maistu, eho-eho.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat peppuihmisiä, toiset tissisellaisia. Minä tiedän, kumpaan porukkaan minä kuulun. Grilliruoan diggailu jakaa ihmisiä vähän samaan tyyliin. Meikä ei ole ihan älytön eli yletön fani. En tiedä, miksi. Useimmiten kuitenkin, kun syön grilliruokaa, se on on ihan hyvää. Näin myös Töölöntorilla.

Itse vedin klassisesti porilaisen, naiseni oman suokkarinsa eli makkaraperunat. Annoskateushan tossa helposti iskee, mutta pelimies laskee tilanteen todellisen luonteen ja meikähän nuo makkaraperunatkin söi loppuun.

Porilainen on melko moniulotteinen grilliruoka (ja monet porilaiset ovat moniulotteisia ihmisiä, kansalaistoim. huom.). Toisinaan se on minimalistinen, toisinaan kovin runsas. Tässä oli runsaammin täytettä ja meikä diggasi. Leipä muuttui jotenkin snadisti kovaksi, mutta sen kesti ja portsu oli hintansa arvoinen. Hintaa en tosin muista.

Myös makkaraperunat olivat ihan jeessit, sikäli kun muistan. Ruoan kanssa nauttimani tölkkikola tietysti jumalainen ja ruoan jälkeinen Bodom-keikka ihan kelpo pitkästä aikaa myös.

6.4.2011

Taudin taltuttaminen

Niin uskomattomalta kuin se tuntuu, meikäläisenkin terveillä elintavoilla voi näköjään joskus sairastua. Kyllä, olen itsekin shokissa. Yksi mahdollinen syy on se, että olen juonut kolaa liian vähän, mutta en pysty lääketieteellisesti sitä todistamaan - ainakaan vielä.

Anyhoo, sairaana pitää vetää jotain lääkettä, niin tulee parempi olo. Finrexiniä suosin usein, koska kuuma juoma tekee höpöä myös käheälle kurkulle. FR:n seuraksi tohtori Koivisto suosittaa stroopwafelia.

Söpöä muuten, että FR sisältää myös kofeiinia. 30 mg per pussi. Kai se on tarkoitettu piristämään sairasta tai jotain. Ihan mopoannos vaan, perus suomalainen henkäisee aamukaffella moninkertaisen annoksen. Toiminee kofeiinittomiin ituhippeihin, mutta he toisaalta lääkinnevät itseään imeskelemällä märkää froteeta.

Nuoruuteni Hot Rodit

NHL:n original six kuusikkoon kuuluivat Boston Bruins, Chicago Blackhawks, Detroit Red Wings, Montreal Canadiens, New York Rangers ja Toronto Maple Leafs. Toiseen meille suomalaisille ehkä tärkeämpään alkuperäiseen nelikkoon kuuluivat Taffel Sips, Taffel Grills, Taffel Juustosnacks ja Taffel Hot Rod. Ainakin tällaisena minä muistan pienen kyläkaupan sipsihyllyn 80-90-lukujen taitteessa. Sen jälkeen markkinoille on tullut miltei rajaton määrä eri makuja ja koostumuksia. Ilmeisesti nykyajan lerppakullit vaativat enemmän.

Laitoin eilettäin helluni hakemaan lähikaupasta naksuja ja kolaa. Valmistautuessaan kauppareissulla hän tiedusteli mitä sipsejä haluan, lähikauppani kun on koomarket, eikä täten tarjoile Rainbown vihreitä. Mietin kuumeisesti ja äkkiä synapseissani välähti, Hot Rodeja tietenkin! En ollut maistellut Hot Rodeja sitten peruskoulun, joten makujälki oli jo kylmentynyt.

Aika hyviä ovat edelleen, mutta kyllä vuodet ovat olleet näille naksuille raskaita. Pienenä sipsit pystyi pujottamaan sormiinsa ja napostelemaan sillä tavalla. Nykyään se on hankalampaa, koska sipsit ovat pienentyneet tai sormeni suurentuneet. Syy saattaa myös olla näiden kahden yhdistelmä. Veikkaan kuitenkin sipsien pienentyneen, koska muutoin miehisen kroppani häpeäpilkku ovat pienet kädet. Ura olisi varmasti auennut keinosiementäjänä tai nyrkkinussijana, mutta sipseille sormeni ovat liian suuret.

Aika paljon putoaa pois Hot Rodien arvosta, jos ne eivät enää mahdu sormiin. Aikansa kutakin, myös Hot Rodeja.

5.4.2011

Pariisin perunat

Kun jenkit ja lopulta kaikki muutkin paitsi partypooper maat lähi-idässä ovat pöllineet ranskanpotut pois ranskalaisilta, piti niiden mulkeroiden keksiä uudet perunat tilalle.

Pariisin perunat ovat luonteeltaan samanlaisia kuin ranskalaiset ihmisetkin. Ne ovat pieniä, pyöreitä, rasvaisia ja niistä on vaikea saada mitään otetta. Ne ovat myös mittasuhteiltaan vittumaisia. Tavanomainen suupalallinen koostuu esimerkiksi palasta kuollutta eläintä, joka kaipaisi kaverikseen kaksi pariisin perunaa. Potut vain sattuvat olemaan niin hankalan muotoisia ettei samaan haarukkaan ole mahdollista seivästää kuin yksi peruna. Jossain siellä Pierré nauraa viiksiinsä ja nojailee polkupyöräänsä.

Soini on oikeilla linjoilla EU:sta eroamisen kanssa, ainakin silloin voisimme yhteisellä sopimuksella kieltää näiden pallukoiden maahantuonnin tänne Persunluurannikollemme. Jos pyöreitä pottuja haluaa, onhan meillä puikuloita joista voi sorvata pyöreän jos niin haluaa, mutta kuka haluaa? Ei varmaan kukaan, paitsi Gallialaiset.

Tämänkin rakentavan kritiikin seasta on kuitenkin todettava että peruna joka paistetaan rasvassa ja maustetaan jollain punertavalla, maistuu aina helvetin hyvältä. Se onneksi ei ole millään tavalla Ranskan tai ranskalaisten ansiota, niinkuin ei oikeastaan mikään muukaan.

3.4.2011

Pesto, pesto, pesto!

Genovasta on tullut kaikenlaista merkittävää. Tai ainakin kaksi asiaa, Cristoforo Colombo -niminen tutkimusmatkailija ja basilikapohjainen kastike. Kolumbusta eivät kaikki pidä oikein minään, sillä he väittävät, että Amerikka ei koskaan ollut varsinaisesti hävyksissä, joten ei sitä ole voinut kukaan löytäkäään. Saattaa olla, mutta peston merkittävyyttä älköön kukaan kiistäkö.

Itsetehty pesto on ollut meidän perheessä jo pitkään to do -listalla ja viimein uskaltauduimme siihen. Varustuksenamme oli muun muassa Ikea-mortteli ja Jamie Oliverin basilikaa. Lopputulemana oli niin hyvää pestoa, että itkuhan siinä meinasi tulla.

Reseptien kanssa oli pientä epämääräisyyttä, joten inasti liikaa tuli valkosipulia ja suolaa. Siitä huolimatta tavara oli niin hyvää, että jokainen suupala tuntui perstaskussa asti. Yhdestä puskasta ei paljon tule kastiketta, mutta tarpeeksi kahdelle. Kokeilkaa kotipestoa hyvät ihmiset. Kaupan pesto tunnetaan meillä eräänlaisena hätävararuokana. Kotipesto on jotain aivan muuta... Kohtalaisen kalliit aineethan siihen menee, mutta joka sentin arvoisia ovat.

Nelineliö

Facebookilla lienee nykyään vajaat 700 miljoonaa käyttäjää. Foursquarella niitä on noin 7 miljoonaa, eli palvelu on feseen verrattuna aika UuGeessä. Ihan hauska systeemi sinänsä kyllä. Käyttääkö joku, tunteeko kukaan vai ovatko lukijamme metsien miehiä, jotka ei teknohömpötyksiin lähde ja jotka ei vain todellakaan jaksa ymmärtää tarvetta koko Facebookille, onko ihmisten elämä todellakin niin ankeata, että kaveritkin löytyvät vain tietokoneen ruudulta? (kursivointi: HS.fi keskustelut)

Asiaan, asiaan. Siis Foursquare on paikkatietopohjainen (wink wink, Anna) sosiaalinen palvelu. Idena on se, että kaupungilla tai missälie liikkuessasi kirjaudut puhelimessa olevalla ohjelmalla paikkoihin. Niinpä kaverisi voivat nähdä, että jaahas, taas Jussi on Mäkkärissä, Nuuksiossa tai jossain muualla ja itse voit nähdä, mitä paikan aiemmat kävijät suosittelevat vaikka juotavaksi. Perussettiä, tiedättekö.

Lisäkoukkuina hommassa on esimerkiksi se, että useimmiten kirjautuva käyttäjä on paikan mayor eli pormestari. Joissain paikoissa - harvoissa kyllä ainakaan Helsingissä - mayor voi saada jotain ekstraa, vaikka ilmaisen jälkiruoan tai alennusta tuotteista. Hauskempaa se on vain kamuille päteä, että tää on mun mesta. Tajuaako kukaan mistä on kyse? Itsekin aluksi vähän nirsoilin hommaa, mutta nyttemmin olen lämmennyt tälle. Pitäis vaan enemmän olla kamuja systeemissä. Tällainen utelias kaveri pysyisi paremmin kartallla :D

Eilen kävi niin, että fäni sattui samaan ravinteliin meikäläisen kanssa. Se ilmoitetaan siinä kirjautuessa, että Pertti V. tai Pallolaajennus K. on in da haus. Niin, olen huumorimäen miehenä skipannut oman nimeni ja käytän Pallolaajennus Koivisto aliasta. Niinpä, jos menee esimeriksi Helsingin Sokoksen Mäkkäriin, niin saattaa tuttu mies olla pormestarina siellä. Go check it out.

Vielä kysyn, käyttääkö joku Foursquarea? Onko kovia pormestariuksia? Itse olin mm. Stone'sin pormestari taannoin, mutta se vietiin. Sokoksen Mäkki on vielä hyppysissä ja jos joku jumalauta sen multa vie, niin suutun.

Kuivaa lihaa

Kuvassa kuivattua poroa, ei muumionaisen genitaalialue.
Kuivaamiseen liitetään pääasiassa negatiivisia mielleyhtymiä ja merkityksiä. Kerrostalon hissin lattialta joudutaan kuivaamaan kuset, koska syrjäytynyt nuorimies ei osannut pidättäytyä sikolättinsä sisätiloihin asti. Edesmennyt Kirkakin lauloi siitä miten kyyneleet kuivataan. Vesivahingon sattuessa paikalle kutsutaan kuivausmiehet ja lasku on useimmiten hyvinkin mittava ja verrattavissa vitutuksen kokoon. Mikäli koiran kuono on kuiva, piski on luultavasti sairas. Näitä riittää, ja kuiva meininki jatkuisi niin kauan kuin jaksaisin luetella.

Onneksi on olemassa kuivien housujen ohella eräs toinenkin hyvä kuivattu asia, nimittäin liha. Liha tietysti johtaa sarjaa myös märkien asioiden listalla, mutta kuivattu liha on paikkansa herkkujen hall of famessa ansainnut.

Vastoin yleistä ajattelutapaa, kuivalihaa ei kuivata kevätauringossa, vaikka sillä vaikutuksensa prosessissa onkin. Tärkein elementti lihan kuivauksessa on tuulella ja viimalla. Ainakin täällä lapissa lihaköntsät ripustetaan räystäiden alle, lintujen ulottumattomiin juurikin näihin aikoihin keväästä. Aikaisimmilla kuivaajilla lihat alkavat jo olla vuoltavissa. Ja hyvää on, kunhan muistaa laittaa suolaa reilusti ja onnistuu löytämään oikean kuivuuden asteen. Lihan on oltava Päiviräsäsmäisen kuivaa, mutta silti mehukasta tavalla joka on Päivi Räsäselle tuntematon. Siitä vain kokeilemaan.

Mikäli ei eteläisestä sijainnistaan tai muista seikoista johtuen onnistu saamaan käsiinsä aitoa asiaa, voi aina vetää kuivat. Heh heh.

2.4.2011

Kansa puhui taas

Äänet on taas laskettu. Pallolaajennuksen lukijoiden mukaan vastaus kysymykseen "Onko Carrolsia olemassa" on "Soini, Timo". Kysymys-vastauspari kuulostaa sellaiselta filosofialta, joka syntyy yhdistämällä Linnunradan käsikirja liftareille Juoppohullun päiväkirjaan. No ei siinä mitään, kansa tietää.

Nyt kuitenkin tarvitaan uutta äänestystä. Jos Soini voi selättää Carrolsin, hän on selvästi pääministeriainesta. Nyt pitää mies pistää kovimpaan mahdolliseen testipenkkiin ja vastustajaksi ottaa kovista kovin, euron juusto. Nyt uudestaan äänestämään, go go go!

Taas TV-voittaja

Otsikossa käyttämäni sana "TV-voittaja" ei tälläkään kertaa viittaa mihinkään Timo Koivusalon tuottamaan, ohjaamaan ja näyttelemään elokuvaan, joten ei tarvitse peljätä arvon lukijat. Viittaan sanalla kuvan TV-sekoitus pussiin. Voihan hohtimet, mitä kultaa taas tuutattu markkinoille.

Suklaalla kuorrutettuja karkkeja, muun muassa liitulakuja. Jumatsuiggander. Kiitos vaan Vallilan Veronica Marsille tästäkin tiedonannosta. Ko. naiselta saa aika hyviä karsusuosituksia, siitä pisteet. Malaco ei sen sijaan saa pisteitä, vaikka hyvä karkki tiskiin onkin lyöty.

Tää on aika tuore karkkilaji ja vieläkin saattaa kaupasta saada käsiinsä pussin, jossa on paljon sekundaa joukossa. Kaikilla karkeilla ei ole nimittäin suklaatakkia, vaan ne on taviksia. Joissain pusseissa näitä kai voi olla paljonkin. Nyttemmin ongelma on korjattu, mutta on vaikea ymmärtää, miten näin pahasti on voitu Malacolla ryssiä.

Onko ne pussittanu monta kuukautta karkkia vaivautumatta avaamaan yhtään ja tarkistamaan, että suklaa - tuo nimessäkin mainittu lisäke - on paikoillaan? En ymmärrä. Ihan helkkaristi karkkia on näin kuitenkin tehty, koska muuten olisi varmaan kylmästi heitetty epäonnistuneet satsit mäkeen. Nyt näitä kuitenkin on myyty paljon. Tulla nyt markkinoille kakkoslaadun tavaralla... Voi veljet.

Mutta hyviä ovat, käännän toisenkin posken ja ostan näitä toistekin. Toivottavasti ovat 100-prosenttisen suklaateutt... suklaututtej... suklaututettuja?... toivottavasti kaikki karkit on silloin peitetty suklaaseen.

1.4.2011

Gaddafi-special

Olen viime aikoina liikkunut kirjoittelussa tieteenfilosofisissa sfääreissä käsitellen muun muassa niinkin monitulkintaisia asioita kuten (tölkin) koon merkitys ja Carrolsin eksistentiaalisuus. Siirtykäämme hetkeksi takaisin perusasioiden pariin eli hyvien voileipien hehkutukseen.

Kun Italia, Espanja ja Ranska lyövät viisaat päänsä yhteen, niin kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa. Välillä keksitään direktiivejä kurkun käyryydestä, toisinaan pommitetaan Libyaa, mutta joskus lopputuloksena on herkullisia voileipiä. Näin juuri kävi tänään eli eilen.

Meikäläinen diggaa patonkia, vaikka se Ranskasta tuleekin. Siinä suhteessa eroamme Leinosen kanssa toisistamme. Se on hyvä pohja monelle leivälle, ja tällä kertaa heitin päälle chorizo-makkaraa ja pecorino-juustoa. Ei voi muuta sanoa kuin magnifique, estupendo ja ottimo! Paras leipä pitkään aikaan ja upposi meikäläiseen kuin täsmäpommi tripolilaiseen basaariin. Jääkaapissa on yhä chorizoa ja pecorinoa, joten todellakin tulen ahtamaan tätä itseeni viikonloppuna. Ostin pecorinoa itsetehtyä pestoa varten ja olen digannut. Suolaista, mutta hyvää.