31.7.2012

R.I.P. Rainbown Vihreät?

Kuvitus: Pallolaajennus arkisto
Tähän asti olen kieltänyt todellisuuden. Olen ajatellut että syy miksi Rainbown vihreitä ei enää kaupoissa näy, johtui siitä että ne olivat niin hyviä ja täten vietiin käsistä. Mieleni alkoi kuitenkin tehdä legendaarisia sipsejä niin kovaa, että aloin ottaa asiasta selvää. Suuntasin S-Ryhmän Rainbow-tuoteryhmän nettisivuille, tarkemmin sen "Snacksit ja napostelu"-osastolle. Ei näy vihreää. Samalla Chips nimellä myydään nykyään poimutettuja perunalastuja. Poimutetut ovat kuin Colin Farrell Douglas Quaidin roolissa Total Recallissa  – kalpea varjo Arnoldista.

Tiesin yöunieni olevan historiaa, joten lähetin S-Ryhmään kyselyn aiheesta. Minkä takia koko brändin paras tuote on murhattu salaa kuin Biggie, Tupac ja Big L? Olivatko kenties sipsit niin hyviä, että muita pusseja ei enää ostettu? Uhkasiko Taffel tai Estrella lähettää nootin S-Ryhmään markkinoiden dominoimisesta?

S-Ryhmän vastaus Inex Kuluttajaneuvonnan kautta kuului seuraavasti: "Mukava kuulla, että tuotteemme on miellyttänyt teitä. Ikävä kyllä kyseinen tuote on poistunut valikoimistamme jo jokin aikaa sitten, eikä sitä tosiaan valitettavasti ole enää saatavilla.
Olemme jatkolähettäneet viestinne yrityksessämme eteenpäin tiedoksi asianosaisille henkilöille."

Toivottavasti kyseiset henkilöt kykenevät kantamaan paineet niskassaan ja tekemään ihmisyyden kannalta oikean ratkaisun. Toivottavasti surumielinen viestini saavuttaa henkilön joka "pulled the plug" tämän tuotteen kohdalta. Miten hän edes nukkuu yönsä, toivottavasti huonosti kuten minäkin.

Muistin virkistämiseksi Rainbown vihreitä koskevia artikkeleja Palliksessa:

17.4.2011: VAALIT 2011: Vihreille pataan
29.8.2010: Rainbown vihreät

30.7.2012

Kaksi vuotta dominointia täynnä

Nonni lapset, se on sitten kaksi vuotta Suomen parhaan ruokablogin tekemistä takana. Syntymäpäivä oli tuossa pari päivää sitten, mutta kuka sitä nyt lomallaan mitään muistaisi. Kiitos tähänastisista.

Juhlan kunniaksi päätin vähän vilkaista taas google-hakuja, joilla sivuillemme on tultu. Niitä on tuhansia, joten syväanalyysi on mahdotonta, mutta mulkaisin huvikseni tukun sellaisia hakuja, joilla on tultu blogiin vain kerran. Näin luultavasti löydän oudoimmat. Tällaista löytyi:

- Eroon kolan juonnista 
(voi veljet, miten tulitkin väärälle sivulle)
- Fotos tmnt
(Leinosen spesiaali on kerätä näitä kilpparihittejä)
- Timo Soinin lempiruoka
(Ei myö sitä tiietä, mutta mä veikkaan populistin erikoista.)
- Dolph Lundgren pituus
(Dolph-googlaukset on aina yhtä lol)
- Saatananperkele
(toivottavasti blogin lukeminen auttoi)
- Tekemistä vaimolle
(No sehän vois vaikka imuroida)
- Ruskeaa siemennestettä
(Mene lääkäriin, mene lääkäriin!!)
- Spermaa pizzassa
(Et tyytynyt tavanomaiseen?)
- Samuli Edelmann shirtless
(sick.)
- Mulkun näköinen viina karahvi
(Tällainen olis kyllä kova.)
- Miksi japanilainen porno on pikselöityä
(Koska japanilaiset kiihottuvat pikseleistä.)
- Sylverster Stallone rintalihas
(Noni, eiköhän tää riitä.)

Näin. Palataan astialle, jos jaksetaan kirjoittaa jotain.

18.7.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Sabatonille porkkana maistuu

Sabaton saisi kyllä jotain tehdä metrohousuilleen, vähän huono viba tulee ainakin suomalaiselle...
Vielä kerran paluu Tuska Open Air Metal Festivalille. Sabaton-haastattelu on jäänyt roikkumaan kuin Jeesus ristilleen, mutta raapastaanpa menemään.

Lauantain pääesiintyjän jututtaminen oli mielenkiintoista. Näin tavantallaajan kannalta festarien backstage rohmuamisoikeuksineen kuulostaa aika hyvältä meiningiltä, jos oot starba, mutta miten se on, onko takahuone-elämässä glamouria? Jututin Sabatonista Pär Sundströmiä ja Thobbe Englundia. Jätkät olivat aika tervehenkisen ruotsalaisen oloisia: juuri niitä miehiä, jotka pysähtyvät suojatien eteen päästääkseen sinut yli ja - vaikka häviäisivät toisinaan jotkut väsyneet MM-kisat - luutivat olympiafinaalissa tarvittavat kiekot reppuun.

Festarielämä backstageineen on miesten mielestä ihan ookoo, on isot hyvät puitteet. Pienemmillä areenoilla meininki on vähän hissumpaa. Bäkkärilä syödään ja vaihdetaan vaatteet - muuten elämä on bussissa. Kilometrejä lähiaikoina Sabatonin veljet saavat niellä kuin Matti Esko, sillä keväällä mainion Carolus Rex -kiekkonsa julkaissut orkesteri kiertää ensi vuoden syksyyn mennessä yli 200 keikkapaikkaa. Aika paljon.

No miten sitä sitten jaksaa rundata, mitä ruokaa poijjaat toivovat bäkkärille? Heti alkuun Thobbe veti mattoa altani toteamalla että "veggies and sparkling water" on sellaista, mitä tarvitaan. Kasviksia ja vissyä! Selitys on se, että epäterveellinen ruoka lihottaa. Vaikka puolitoistatuntinen keikka kuluttaakin, ei sitä sovi sen enempää pizzaa vetää kuin normityössäkään - ja oluetkin vasta työpäivän jälkeen. Ymmärrän laihuusaspektin, itsekin pelkään lihovani, kuten tiedetään. Ruotsalaisten rokkarien tapauksessa ei myöskään tarvitse sanoa kuin sanat Yngwie J. Malmsteen, niin pizza jää helposti lautaselle. Mutta olen silti pettynyt.

Esimerkiksi juustolautaspyynnöt, jotka aiemmassa artikkelissa mainitsin, ihmetyttävät miehiä. Sehän lihottaa, Thobbe jälleen huolehtii. Siihen on kuulkaa syynsä, että ruotsalaiset ovat meitä kauniimpi kansa, he miettivät ulkonäköään selkeästi. Mutta en täysin masennu ja käyn vastahyökkäyseen. Ehdotan, että eikö kiinnostaisi joskus vaatia Japanissa bäkkärille vaikka hapansilakkaa ja julmustia, jos keikkaelämä tympäisee. No ei. Pär toteaa, että "sehän olisi ihan typerää". Erikoisempaa voi pyytää, jos tekee mieli, mutta ei sellaista voisi vaatia. Siitä valitettaisiin, jos ruokaa ei olisi ollenkaan tarjolla, mutta diivailuun nämä kaverit eivät ole sortumassa. Erikoisin asia raiderissa heidän mielestä on se, että he vaativat crew'lleen samat setit kuin itse bändille. Niin ruotsalaisen tasa-arvoista kuin vain voi olla. Miten KUNINGASkunnasta tällaista sakkia voikaan tulla?!

En tiedä. Joskus on tullut mietittyä, että olisiko pitänyt mankua kitara pienenä ja alkaa rokkitähdeksi. Mutta olisiko se sen arvoista, jos ei voi pizzaa ja kaljaa syödä koko päivää joka päivä? Vai voisikohan suomalainen rokkari niin tehdä... Se kuva, mitä minulla monista heistä on, niin ovat kuitenkin aika börjeä porukkaa. Nämä aidot Ruotsi-Börjet sen sijaan ovat tervehenkisiä, harmittavan tervehenkisiä. He eivät näe edes ristiriitaa Vissyä ja vihanneksia -dogmansa ja sodasta ynnä tappamisesta kertovien laulujensa kanssa. Kyllä mättöruoka moiseen paremmin sopisi. He kuulemma "laulavat kamalista asioista, mutta hymyilevät sen tehdessään". Pär sanoo, että ei heidän tarvitse todistaa olevansa pahoja - ja Thobbe viimeistelee muistuttamalla lihomisesta. Kiekko lipuu maaliin, se on jälleen kerran Folkhemmet 6 - Kekkoslovakia 5.

Annan orkesterille viimeisen mahdollisuuden ryhdistäytyä. Kysyn, mitä Sabatonia kuunnellessa pitäisi syödä ja juoda. Alkuperäisjäsenen oikeudella Pär tuumii asiaa aikansa ja sanoo, että he toivovat, että Sabatonin musiikista tulee hyvä mieli, joten ruoan pitäisi olla samanlaista. Lopulta hän vastaa, että tacoja syötäväksi ja olutta juotavaksi. Thobbe naurahtaa, että tacot tosiaan ovat Pärin mieleen. Oho, pieni särö löytyy siis terveelliseen elämään! Mutta mutta, sekin on vain osa ruotsalaisuutta: ammuttiinhan Palmekin. Se on se pieni särö, joka tekee kokonaisuudesta täydellisen - Heja Sverige!

Näin se on. Jos hakemalla haetaan positiivisia puolia, niin miekkoset olivat kyllä mukavanoloisia ja keikka hyvä.

P.S. Kuunnelkaa muuten ihmiset Carolus Rex -lättyä. Se on viimeaikojen paras hevikiekko.

P.P.S. Koska tämä artikkeli sisältää jo Jeesuksen ja Olof Palmen, haluan viimestellä kokonaisuuden sanomalla: Renny Harlin.

17.7.2012

Sopiiko ananas pizzaan? Äänestä!

Epäilemättä nistin kusen makuista Otto ananaslonkeroa mainostetaan sanomalla ettei ananas sovi pizzaan, mutta palanpainikkeeksi kylläkin. Melko riskaabelia lähteä rakentamaan mainoskampanjaa ananaksella täytettyjä pizzoja dissaten, mutta voi myös toimia siihen porukkaan jotka eivät lämpeä ananakselle. Tiedän ainakin että kollega Koivisto ainakaan ei innostu ananaksesta. Omiin suosikkeihini se ei kuulu, mutta voin silti valita pizzan jossa on ananasta.

Päätimme selvittää ananaksen todellisen soveltuvuuden ja täten myös kyseisen mainoksen totuudellisuuden ainoalla oikealla tavalla, kysymällä Palliksen lukijoilta! Sinä päätät.

Voit vastata kyselyyn aina 27.7. kello 12 asti. Kysely sijaitsee sivustomme oikeassa laidassa. Kommenteissa voimme myös arvioida ananaksen olemusta ja käyttötarkoituksia syvemminkin.

12.7.2012

Ruotsalainen kebab unelma

Eräänä yönä heräsin hikisenä kuin Arnold Schwarzenegger Sharon Stonen viereltä Total Recallissa. Siis siinä oikeassa Total Recallissa, ei tässä naisten ja lasten versiossa joka nyt on tulossa teattereihin. Syy hikeeni ei kuitenkaan liittynyt Sharoniin tai keneenkään muuhun naishenkilöön, vaan OLW:n valmistamiin sipseihin jotka maistuvat kebabilta. Sundin ja Foppa ovat vieläpä nimenneet sipsinsä Kebab Drömmeniksi. Erittäin arvostettavaa ja samalla kuitenkin ennalta arvattavaa. Suomessa on taas tyritty oikein kunnolla ja tietysti ruotsalaiset hoitavat homman himaan sillä välin kun meikäläiset hierovat viivelähtöä maalin takana. Kebu on dominoinut Suomessakin roskaruokamarkkinoita jo hyvinkin pitkän aikaa, silti kukaan ei ole saanut päähänsä tehdä kebabin makuisia sipsejä, puhumaatakaan kondomeista ja alusvaatteista. Tässä kohtaa tulee karusti ilmi suomalaisilta uupuva voittamisen kulttuurin alemmuustila. Kaikki avaimet voittoon tarjotaan, mutta kukaan ei osaa lyödä kunnaria.

Suomessa jokainen sipsikeisari polkee markkinoille erilaista sourcream and onion yhdistelmää ja lisää jonkun paskan mausteen ja uuden värin pussiin kerran vuodessa. Samaan aikaan Ruotsissa uskalletaan unelmoida kebabista, herätä keskellä yötä kirjoittamaan unelmat ylös ja aamulla nousta muuttamaan maailma.

Mitä sipseihin itseensä tulee.. Kebabsoossin olemus tuntuu kielellä mietona nuolaisuna ja maku ei ole liian päällekäyvä. Tunnelma on kuin söisi grillisipsejä, jotka on uitettu jumalan armosta kebab-kastikkeessa. Mitäpä mies muuta kaipaisikaan, ellei sitten Sharon Stonea vierelleen salamurhaa hautomaan.

10.7.2012

Jussin suuri kaljatesti

Pahoittelen tämän jutun myöhäistä postausajankohtaa, mutta menköön. Hankin Juhannuksen iloksi Haaparannan Systembolagetista kuusi erilaista olutta koreissa lasipulloissa. Olisipahan jotain iloa, jos kukaan ei satu hukkumaan. Kuten tässä blogissa on muutamaan otteeseen todettu, lasipullo on juomien nauttimiseen ehdottomasti paras keksintö. Kaljat arvioidaan antamalla tähtiä yhdestä viiteen. Arvosteluperusteet ovat todellisen palvelujournalismin epämääräiset ja satunnaiset, eikä niihin oikeastaan voi luottaa edes päissään.


Miller

Miller oli ennen testiä jollain kierolla tavalla eniten odotuksia sisäänsä kätkenyt puteli, mutta Milwaukeen kalja ei kuitenkaan ollut hääviä. Kantaesityksensä henkilökohtaisella tasolla kokenut Miller on todellinen väliinputoajien olut. Se on se oluiden avainnippu joka mahtuu terassin laudoituksen välistä vittumaisella tavalla. Ei sitä oikein pahaksi voi sanoa, mutta samalla se pysyy ison marginaalin päässä minkään tason elämyksestä. Odotin enemmän amerikkalaiselta kaljalta, jonka etiketissä on sentään kotka.
2/5 tähteä
Budweiser

Testin ensimmäinen kalja on klassinen Bud, King of beers pullokin toteaa. En välttämättä yhdy mainosjargoniin, mutta janojuomana tämä toimii. Tämäkin lähinnä siksi, että Bud muistuttaa olemukseltaan aika paljon vettä. Suhtautumiseni Budiin on suopeaa myös, koska diggailen läskiä amerikkaa ja tämä on testin ensimmäinen kalja. Hyvä tapa aloittaa testi huuhtelemalla makunystyrät Budin kaltaisella omalla tavallaan olemattomalla pullolla. Mutkaton juotavuus ja negatiivisten fiilisten välttäminen ei voi olla huono asia.
3/5 tähteä
Heineken
Todella murskaava pettymys, muistuttaa suuresti 90-luvulla loistaneita artisteja joiden 2000-luvun tekeleet ovat korkeintaan katkeria lämmitelmiä menneestä suuruudesta. Tämä kaljojen Dingo on testin suurin pettymys. Jos Bud pystyy menestymään testissä olemattomuudellaan, Heinie kompastuu kitkerään jälkimakuunsa ja hipsterien tuhoamaan imagoonsa. Luulin että tuollainen määrä kärpäsiä viestisi muustakin kuin paskasta. Ei kuitenkaan. Jos joku tästä diggaa niin on vain yksinkertaisesti väärässä.
1,5/5 tähteä
Corona Extra
Tiesin Coronan tasavahvaksi suoriutujaksi jo ennen testiä. Coronaa tuputetaan aina meksikolaisissa ravintoloissa, mutta tosimieshän juo sielläkin aina kolaa. Odotin tältä kaljalta enemmän pirteyttä fleivörin saralla, mutta kyllä tämä silti kärkeen menee tässä vaiheessa. Ihan pieni lisäys sitrusta tekisi tästä kaliasta loistavan. Testin huonon tason ansiosta jo pelkkä tasavarmuus ja kitkerän jälkimaun puuttuminen vie Coronan paalupaikalle.
3/5 tähteä

Halmstad summer lager

Ostopaikasta ja nimestä päätellen ruotsalaisten sesonkiolut ja tästä ilmeisestä syystä aivan perseestä. Pullossa oli häilyvä maininta päärynästä, mutta ei sitä tästä ojavedestä maistanut. Tässä vaiheessa testiä alkoi tuntua siltä, että olisi pitänyt näiden kaljojen sijasta ostaa vaan muutama lasipullo kolaa. Olisi paljolta pahalta välttynyt.
1,5/5 tähteä
Carlsberg Hof

En tarkalleen tiedä mitä Hof kirjainyhdistelmä kaljan nimessä tarkoittaa, mutta maun perusteella se on lähempänä hall of failia kuin hall of famea. Kenties Hasselhoff on suunnitellut oluen? Luulisi että uimarannalla nautittu kylmä olut tekisi vaikutuksen, mutta ei. Luottoni tanskalaisiin on potkupallon EM-kisojen jälkeen pohjalukemissa ja Carlsberg ei onnistu korjaamaan juuttien mainetta. Peruskaljaa, kuten arvata saattaa.
2,5/5 tähteä





Ja mitäkö opimme tästä testistä? No ainakin sen että lasipullo ei tee autuaaksi, päinvastoin. Lasipullon pyhä olemus asettaa juomalle odotuksia, joita se harvoin pystyy täyttämään. Eivät nämäkään kaljat välttämättä aivan pepusta olleet, mutta vajaaksi jäi kuin Evilän ponnistus. Lasipullo on ongelmallinen kuin teräväpiirtotelevisio. Ei siitä ole paljoa hyötyä, jos pelaat 8-bittistä Nintendoa. Ehkä olut on todellakin tarkoitettu juotavaksi tölkistä, eikä koreasta ohukaisesta lasipullosta. Otetaan kalja sellaisena kuin se on tarkoitettukin otettavaksi. Helvetin kylmänä ja ilman makuaistia.

Mulle stobellinen originaalia

Koska on kesä ja moni suomalainen palaa tänäkin vuonna töihin katkaisuhoidon kautta, jatketaan alkomahooliaiheella. Sain kotitoimistoon whatsapp-viestin. Kuva on otettu Hollannissa ja sen nähtyäni päätin pyytämättä ja yllättäen blogauttaa aiheesta. Niin että groeten, als je de persoon op de foto vaan...

Astetta harvemmin nähtyä varmaan lonkero ulkomailla ehkä Thaikkuja ja vastaavia lukuun ottamatta. En tiedä, miten paljon lonkeroa on yritetty markkinoida ulkomaille, mutta suosio on säilynyt suomalaisten yksittäisominaisuutena. Olis hauska törmätä juomaan jossain, mutta osa ongelmaa voi olla, että tätä ei vältsyyn tunnistaisi juomalistalta.

Lonkero on tietysti aika suomalainen sana, eivätkä tunnetusti selkeäkieliset hollantilaiset sitä varmaankaan saisi suustaan hevillä ulos. Niinpä juomaa myytiin kuulemma ainakin tässä ravintelissa eräällä toisella nimellä. Keksiikö kukaan, mikä se voisi olla? No se on niinkin omaperäinen nimi kuin Original. Jotenkin omglollauttavaa, mutta hyvä nimi mille tahansa asialle - kunhan se on alkuperäinen!

Tarkkasilmäisemmät varmasti huomasivat, että kuvan stobeissa on myös SAUNAVASTAT UPOTETTUINA JUOMAAN... niinku mitä ihmettä hei, ootteko polttanut huonoa ruohoa vai?! Tarjoilija oli kuulemma sanonut syyksi rehuille, että "juoma kaipasi piristystä". Niinno, onhan se toisaalta tuopillinen harmaata lientä, semisti aneeminen mutta silti...

Anyway, Original-nimellä myytävän saunavastalonkeron nähtyäni olen taas pari pykälää lähempänä "Nyt olen nähnyt kaiken" -pistettä. Tai sitten mua vaan on koijjattu taas ja kuvan lähettävä nauraa partaansa paraikaa...

9.7.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Visionääri Koivisto

Kirjoittaessani taannoin juttua Alkosta löytyvästä viskikolasta, visioin siitä, miten isompien festareiden kannattaisi lanseerata omia drinksujaan. Tuskalle näkymäsimulaattorini suositti jotain jallupohjaista.

Omaa tölkkiä sentään ei ollut - vielä - tarjolla, mutta jallu oli vahvasti mukana meiningeissä oman baarinsa kautta ja tuntui tekevän kauppansa. Taas tuli todistettua se, kuka on visionäärien visionääri = Koivisto. Hei ei teillä Finnish Metal Eventseissä olis mitään sivukeikkaa tarjolla?!

6.7.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Sopiikohan lihapullat ja Dave Mustaine yhteen?

Ainakaan paikalla, jolla haastattelin Sabatonin poikia,
euron juustoja tai kokaiinikekoja ei näkynyt missään...
Kuinka moni on kuullut tarinan yhtyeestä, joka vaati backstagelle tarjolle m&m-karkkeja niin, että ruskeat on poimittu joukosta pois? Minä ainakin olen. Interwebbin ihmemaan mukaan se olisi ollut Van Halenin vaatimus. Stoori on osoitus siitä, miten suuri suosio saattaa aiheuttaa ihmisissä kusipäisyyttä. Onneksi meillä Leinosen kanssa on vielä jalat maassa suursuosiosta huolimatta.

Kävin Tuska Open Air Metal Festivalin yhteydessä jututtamassa tuottaja Niklas Nuppolaa aiheesta. Saavatko starbat, mitä haluavat ja mitä he oikeastaan haluavat? Ainakin näin festarikävijän näkökulmasta takatilat ja oikeus vaatia mitä vaan kuulostaa melko paratiisimaiselta combolta. Voisiko sitä sitten pyytää kuun taivaalta, jos Jussi Koivisto yhtyeineen tulisi paikalle.

Kuulemma suurempien esiintyjien mukaan mennään aika pitkälti. Jotakin muutoksia raidereihin nykyään kuitenkin tulee, esimerkiksi yksittäisiä juustolautasia ei yleensä tehdä, vaan ne hoidetaan buffet-tyylisesti. Itsekin kysyin, että juustolautasia?! Ja kyllä, moinen löytyy kuulemma monen raiderista. Aika heavyä. Takavuosina tuollaisetkin tarjoilut tehtiin kullekin bändille erikseen ja Nuppola kertoi, että bändit joskus saattoivat valokuvata ruoka-annoksiaan. Moni hevibörje olisi siis varmasti hyvä ruokabloggari.

Ylipäätään Tuskassa vierailleilla yhtyeillä ei ole yleensä mitään sen kummempia vaatimuksia, hevipumput eivät kuulemma ole diivailuun sortuvia. No ehkä Van Halenit ja Jennifer Lopezit kiertää vähän eri areenoilla. Ja sekään ei oo katastrofi, vaikka raideria ei täysin pystyttäisi täyttämään, asiasta pitää vain sopia yhtyeen kanssa. Jotenkin vähän tylsän kuuloista... Bäkkärille säkillinen tuoreita euron juustoja ja iso keko kokkelia, sellaisia niiden vaatimusten pitää olla! Ovatko muusikot oikeasti niin vaatimattomia jeppejä, että suhtautuvat asioihin kuin minä töistä kotiin tullessani: kiva jos jotain ruokaa on tarjolla.

Alkoholivaatimuksia orkestereilla on varmasti ja näköjään myös juustolautasjuttuja. Mutta mitä ruokaa sieltä sitten saa, jos vaikka Leinosen kanssa perustetaan duo ja noustaan sivulavalle ens kesänä? Haastattelupäivänä oli kuulemma tarjolla cateringin puolesta lasagnea, sitä edeltävänä oli ollut lihapullia. Aatella, siellä se Megadeth-nokkamies Dave Mustaine on ehkä kans vetänyt lihapullia ja perunamuusia. Pari pullaa muusin alle piiloon, jotta Effelson ei nää, montako se syö... Äksyksi haukuttu Dave oli aika leppoisa perjantaina - ehkä pullat oli ollut hyviä.

Mutta entä mikä sitten oli Nuppolan näkemys, että mitä tehtäisiin, jos vaikkapa juurikin mainittu Taavi keksisi pyytää ämetämmejä niin, että ruskeat on joukosta blokattu pois? Kuulemma ensin luultavasti yritettäisiin ilman moista, että josko kelpaisi, mutta jos se kynnyskysymys olisi, niin olisi se kai sitten eroteltava. Näissä karkeloissa artisti ei maksa, vaan päättää.

P.S. Jos raiderit kiinnostaa, niin täältä löytyy syväkurkkujen vuotamia listoja.

5.7.2012

Vähän erikoisempaa tähän väliin

Joskus salaattipöytä yllättää. Esmes sinä päivänä, kun kävelin ton kuvan kulhon ohi. Punasipulia ja banaania samassa setissä, tule uudestaan?

Meitä oli pöytäseurueessamme varmaan kaikki, jotka ihmettelimme ruokaa. Jotkut muut sitä ottivatkin, mutta kaikki olimme niin lerppakullisia, että emme tohtineet kokeilla. Jotenkin vähän tuntuu epäsuunnitellulta setiltä tää - iskiköhän paniikki? Banaanit oli jo ruskeita ja sipulit iti... Jotain piti keksiä.

En ainakaan muista, että olisi aiemmin tullut vastaan, mutta mä nyt mitään muista. Kertokaa viisaammat, onko tää joku kähtäväläinen perinneruoka.

Ja lopuksi, kahden edellisen artikkelin putkea jatkaakseni, haluan sanoa: Halla-aho.

3.7.2012

Nakkiwilhelmi, aikamme Jeesus

Löysin viimein svedulandiasta French Dog-sämppäreitä, porakoneelle siis ei ole enää niin tarpeellista käyttöä. Nämä tötteröt mielessäni astelin lähikaupan makkarahyllylle, henkisesti valmiina pettymään kotimaani tarjontaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin väärässä! Wilhelmiä saa nykyään myös tuhdin nakin muotoisena suorana pötkönä! Mukana tulee näimmä kastike, tässä tapauksessa BBQ tai salsa, vaihtoehtoja saattaa olla enemmänkin.

Nakki osottautui taatuksi Wilhelmiksi, joten tikun nokassa tai grillillä homma pelaa kuin ajatus. Kaipaisin muutenkin suosittuun nakki-formaattiin enemmän tarjontaa. Perusnakkeja on kyllä moneen lähtöön, mutta varsinaiset elegantein makuvaihtoehdoin koristellut nakit loistavat poissaolollaan. Liekkö syy maamme ilmapiirissä ja Jussi Halla-ahossa. Hakkaraista ei tästä voi syyttää.

2.7.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Tuskassa pariloidut

No niin, Tuska - eli virallisemmin Tuska Open Air Metal Festival - vedettiin läpi viikonloppuna. Luvassa tapahtumasta on muun muassa Sabaton-velikultien haastattelu, mutta lähdetään liikkeelle tärkeimmällä eli syömisellä. Tuska ei nääs turhia kainostele ruokakattauksillaan. Yleisilmettä ruoissa voisi kuvata aika rekkamiesmäiseksi. Sushia ei ollut tarjolla, joskin eksyneille hipstereille olisi suuhunpantavaksi ollut kyllä kevätrullia vietnamilaisesta. Skippasin.

Peruspaistomättöä edustivat erilaiset kebabit ja spydäripohjaiset jutut. Festarikebu ei mua vakuuta, joten otin pyttipannua, joka olikin ihan jees. Jumalattoman jytkyjä vaan annokset, oli niinku olis pistänyt Soinin lihoiksi ja siivuttanut Halla-ahon siihen päälle. En jaksanut kokonaan edes kahdeksan euron kattausta, joten nöyrtyminen olisi ollut totaalista 10 euron setissä. Mutta kai sitä kuluttaa, jos maihareissa ja latexissa vetää koko ehtoon wall of deathia.

Extrapisteitä Tuska saa siitä, että Dr. Oetkerin pizzoilla oli koju paikalla. Aika styleä ja perusvarmaa tavaraa, jos et halua kikkailla. Itse kuitenkin villisti testailin ja otin burrittoa, joka olikin kovin makoisa. Joskus syöminen festareilla on pakkopullaa, mutta tästä jopa nautin. Tuska on - kai - tunnettu melko rauhallisena juhlana, vaikka hevissä aggrea onkin. Poliiseja ei siis paikalla paljon väkimäärästä huolimatta näkynyt, mutta heitäkin oli ajateltu, sillä Sibyllä möi hodareita. En valitettavasti jaksanut enää niitä.

Kaksi ihmetystä jäi mieleeni. Ykkönen on se, että kaikissa Suomen kesätapahtumissa, ihan kaikissa myydään muikkuja. Toinen on se, että miksei normaalisti saa tällaista lounasta mistään? Joutuu tyytymään joihinkin keittoihin, kun voisi syödä tappajapyttäriä. Olis ihan hauska kerran vuoteen :D

Yksi miinuskin tarjoilussa oli. Tuska ei ole yksin syyllinen, osasyy siihen on Helsinki ja Suomi, mutta todellakin aion antaa palautetta lokeista. Ne olivat helvetinmoinen riesa ruokapuolella. Ens vuodeksi jotain siimaa kehiin tai jos Jussi Pajuselle sopii ja ylimääräinen tussari löytyy, voin tulla haulikon kanssa rässimään, perkele. Lokit helvettiin...

Anyway ihan positiivinen viba jäi ruokatarjoiluista, eipä ollut aiemmin analyyttisemmin tullut niihin pureuduttua. Katotaan, pääsenkö Flow'hon elokuussa, voi olla erilaiset setit siellä, mutta hevareilta on ihan hyvä haaste heitetty ilmaan.

P.S. Pakko lopuksi todeta ruokaan liittymättä, että Tsekki Velkoineen kaikkineen on boikotissa. Jumalauta Sabatonin ohella odotin eniten yhtä ehdottomista suosikeistani, Lamb of God -poppoota. Ja menivät sitten pidättään keulamies Randy Blythen kuolemantuottamuksesta ja keikka peruttiin. Jos poliisi ja oikeusasteet toteavat miehen syypääksi, voin boikotin poistaa, mutta täytyy sanoa, että otti päähän.