30.9.2012

Vesa pisti tuleen

Kutvosenaikaa on tullut kirjoitettua tätä blogia. Kaikenlaista hyvää ja jonkun verran shaibanderia on tullut nautittua, mutta koskaan en mitään tuotetta ole pyytänyt saada testattavakseni blogiin. Jos joku jotain on tarjonnut, en useimmiten ole kieltäytynyt, mutta enimmäkseen olen itse maksanut viulut. Esim. euron juustoihin, joita puolet teksteistäni käsittelee, niin niihinhän nyt ei niin paljon rahaa mene :D

Mutta nyt pyysin. Syynä on paasikivimäisesti maantiede, jolle en voi mitään. Katselin nimittäin tuossa joku aika sitten erästä niistä harvoista televisiosarjoista, joita viitsin silmätä. Kyseessä oli tietysti Tuuri. Kamerat seurasivat jonkun höyrypään höntyilyä kyläkaupassa, kun tää höyrypää pysähtyi hetkeksi Kola Sihi-juoman kohdalla. Tuota minun piti saamaan, mutta ko. kauppa sijaitsee hieman "litkän latkan läässä".

Pistin pyynnön ja kyläkaupan väki pisti kolaa postiin. Aijjai, kolaa postissa, kyllä kelpaa. En vain ole aivan varma tästä tuotteesta, valitettavasti. Maku on mukavan kolaisa, mutta happoa on köykäisesti minun makuuni. En tiedä, kenen valmistamaa juoma on, mutta pullo näyttää Vipin pullolta ja mausta jotenkin tulee mieleen pulloissa myytävä Rainbow-kola. Kaikkia näitä kolia kyllä juo, mutta jotain jää puuttumaan.Kola-Sihiä voi suositella tietysti Kola-Ollille, joka tunnetusti ei tykännyt hapokkaasta.

Mitä ideaan juoman tekemisestä tulee, niin siitä pitää kyllä nostaa hattua Vesa Keskisen bisnesmiesvainulle. Vesku on ymmärtääkseni Ankka-fani, joten siksikin hänestä varmaan kiva myydä tavaraa, mutta jo huumoriarvon takia tätä varmasti myydäänkin litroittain. Sihi-juomaa ei arvatenkaan ole mitenkään suojattu nimenä, se nyt vaan on Akkari-suomentajien keksintöä. Kumma kun kukaan ei aiemmin ole keksinyt sillä nimellä pullottaa.

Oiva oivallussilaus on itse pullon etiketti. Ankkojen tai nappisilmänallejen käyttö voisi olla ongelmallista, mutta rusetin käyttämistä on kenenkään hankala kieltää, vaikka viittaus on selkeä. Selvisipä asiaa googlatessani, että Iines on joskus toiminut jopa Sihi-juoman mannekiinina.

27.9.2012

Parin pyöräkuormaajan ravintola

En juurikaan ole vieraillut Michelin-ravintoloissa. Läheisimmät kosketukseni aiheeseen ovat ihmettely mediassa, kun joltain ravintolalta Helsingissä poistetaan tähti. Ja ainahan minä olen tyytyväinen kun hesalaisilta jotain viedään pois. Olen silti sitä mieltä, että tähtisysteemi on oiva tapa arvostella ravintoloita ja luoda niille mainetta. Ehdottaisinkin siis kansanomaisempaa arvoasteikkoa, joka koostuisi siitä kuinka monta pyöräkuormaajaa raflan pihalta löytyy. Rovaniemellä uusiin tiloihin muuttaneen Kantisburgerin pihalta löytyi yksi pyöräkuormaaja, yksi katujyrä ja yksi oranssilla kattovalolla varustettu henkilöauto. Tällainen työmiehen ajoneuvoista koostuva kombo lienee ainakin parin Michelin tähden arvoinen.

Itse tuplajuustoburgerini oli myös aivan asiallinen kokonaisuus, vaikkakin muovilautasen ja ruuan väliin laitettu paperi hieman kummastutti ja repeili ahmiessa. Oikeat lautaset tiskiin, jos aiotaan oikean ravintolan mainetta tavoitella ja jättää pikaruokaimago taustalle. Ihan mukava pieni ravintola tuo Kantis, asiakaspaikat on äkkiä täytetty ja tilauksessa kuluu pieni tovi, eihän kyseessä ole mikään grilli. Voin suositella testattavaksi kaikille näille leveysasteille jumalan armosta päässeille.

26.9.2012

Murooooooooooooooot

Yli vuosi sitten latasin tän kuvan valmiiksi odottaan, että kirjoittaisin jotain muroista. En selkeesti oo omimmalla alueellani, kun en vaan saa aikaiseksi. Alkaa tympäistä tuo työotsikko, jonka näen joka kerta Bloggeriin tullessani. Nyt siis kirjoitan.

Taannoisella Nykin lomalla vuokrasimme suurimmaksi osaksi aikaa kämpän muistaakseni 33. kadulta ekan ja tokan avenuen välistä. Oli ihan hyvä ratkaisu hinta-laatusuhteeltaan. Ennakkotiedoissa tosin ei sanottu sitä, että saimme kuunnella yläkerran äänekästä panemista useampaankin kertaan lomamme aikana. Eikö A vanhempasi maininneet asiaa? :D Teki mieli käydä pimpottamassa ovikelloa ja kysäisemässä (oletetulta) mieheltä parit pointterit, sillä sen verran kova vonku kävi. Samalla olisin ehkä saanut vastauksen mieltäni askaruttaneeseen kyssäriin: "Mikä siinä kello kolmessa aamuyöllä on niin eroottista, että silloin juuri pitää?" Mutta ajaudumme sivuraiteille.

Muroista diggaavalle nimimerkki Vaimolle kävi hyvin se, että aamupalalla ei ollut hotellin tarjoamaa settiä valmiina. Kun minä kirmailin hakemaan jotain bagelia lähikipparilta, niin hän imaili erilaisia muroja, joita ei Suomessa ollut tarjolla. Kuvan valikoimista (joo, joo saa Corn Flakesejä, tiedetään) parhaimpia olivat kuulemma Raisin branit ja Mini-wheatsit huonoimpia. Odotusarvoisesti roolit olivat juuri päinvastaiset, mutta sellaista se on. Muuta en osaa sanoa, kun en asiasta mitään tiedä.

Sen tiedän, että olen tyytyväinen, että pääsin tästä kuvasta eroon.

23.9.2012

Uutta tölkkiä pukkaa

Maailmaan mahtuu aina lisää nesteitä tölkeissä, jos multa kysytään. Ja koska tää nyt sattuu oleen mun blogi, niin multa kyllä kysytään taas. Limuhyllystä löytyi pari uudenlaista tölkkiä, joiden sisältö tosin oli ns. sama vanha.

Palmaahan lipitettiin taannoisessa artikkelissa ja jaffatölkkiä kehuin täällä. Diggaan kyllä tästäkin tölkistä, ehkä jopa enemmän kuin Jaffasta. Palma on kuitenkin aina ollut vähän ugssä Jaffaan verrattuna, joten kelpaa esittää vaihtoehtonuorta ja hörppiä tätä. Limukan makuhan ei ole se kaikkein voimallisin edelleenkään, mutta juohan tuota. Happo on happoa, you know.

Mountain Dew tuli Suomeen jo aikaja sitten. Tää oli näitä telkkarista tuttuja tuotteita ja nimi on kyllä herkullisen kuuloinen, mutta itse tuote ei ole hääppöistä. Kovin mitäänsanomatonta juomaa. Muistan, miten petyin ekalla kertaa. Ja silloin, kun maistoin tuota limukkaa, eho-eho. Tölkin väri ja ulkonäkö kuitenkin viehättävät tässäkin. Näyttää siltä, että tässä tölkissä tapahtuu paljon kaikenlaista. Totuus tietysti on toinen. En ymmärrä Dew'tä, mutta tölkin juotuani alkoi tehdä mieli vähän Spriteä. En oo ostanut vuosikausiin varmaan. Pistänpä listalle.

Mut lisää tölkkejä maailmaan, se on kiva. Palmaa voisi joskus ostaa nätin tölkin ja ookoosisällön takia saunajuomaksi, mutta meillä ei oo saunaa.

20.9.2012

Viisi juustoa, nolla kolaa...

Kävin juustohampurilaispäivän kunniaksi Mäkkärissä lounaalla. Valintaani helpotti se, että minua väsytti ja Amica tarjosi vain jotain epämääräisyyksiä. Ei mennyt tälläkään kertaa valinta mistiin.

Vedin kaksi juustoa, euron ranskalaiset (kai näistä jo tiesitte) ja pienen kolan. Varsin tasapainoinen ateria, varsinkin pienet ranulit jotenkin toimii, kun ranskalaisia pitää joskus olla, mutta ei niitä montaa viitsi syödä. Mutta tätä tärkeämpiä olivat ihmiset, jotka näin Rokkimäkissä.

Edelläni jonossa oli nuori raksamies, joka otti aika tosimieslounaan. Neljä juustoa ja vesi. Kaveri keskittyi olennaiseen. Tämä mies oli sankarini, mutta vielä parempaa oli luvassa. Paikalle luovineessa esiteinilaumassa oli yksi lapsi, jolla oli edessään lupaava tulevaisuus läkynä. Tää kaveri nimittäin osti neljä juustoa eikä muuta. Nämä naskalit onneksi kuitenkin lähtivät ruokansa saatuaan ns. kiitämään, joten en tiedä, söikö itse kaikki. Ehkä ne oli jollekin korstolle, jotta ei tulis välitunnilla turpaan.

Mutta sitten paikalle tuli miesjoukko, jossa oli kaksi tulevaa sankariani. Ensinnä huomasin, että yhdellä Sepoista oli edessään kolme juustoa eikä mitään muuta. Simppeliä, pihiä ja kaunista. Ihailin yksinkertaista ratkaisua hetken, mutta sitten vasta leukani loksahti, kun vasemmalla lähempänä kameraa istuvan miehen setti tuli pöytään. Viisi (5) juustoa eikä mitään muuta, ei juotavaa esmes.

Raplasin siinä puhelintani puolihuolimattomasti syödessäni, niin otinpa sankaristani oikein kuvankin blogiani varten. Hei jos luet tätä, niin keep up the good work! Jos satut tekeen samanlaista ruuduntuijotusduunia kuin minä ja harrastat liikuntaa yhtä paljon, niin siinä tuli vedettyä kerralla päivän kalorit. Ei huono, jää aikaa muuhunkin!

19.9.2012

Olvi taas tölkittää - ainakin hetken

Silloin kun olin nuori, Viivi ja Wagner oli vielä hauska sarjakuva. Nykyäänhän Juba alittaa riman päivittäin niin, että ei maksa vaivaa edes silmätä strippiä. Yleensähän ekassa ruudussa Viivi sanoo "En jaksaisi kokata", toisessa Wagner toteaa "Kävin eilen Turussa" ja kolmannessa possu pieraisee. Naura sille nyt sitten.

En tiedä, onko kyseessä vanha tuote, mutta itse en ainakaan muista nähneeni aiemmin Wagner-olutta ja Viivi-sidukkaa. Ei yllätä, että kyseessä on Olvin tuotos. Hehän ovat panneet tavaraa monella nimikkeellä ulos viime aikoina. Pitäis varmaan kysyä, kiinnostaisiko Pallis-bisse heitä seuraavaksi...

Väsyneellä sarjakuvalla ratsastava olut. Leikin nyt vähän Juhan Af Grannia ja katson tulevaisuuteen. Ei, en näe tälle tuotteelle pitkää elinkaarta... Fingerpori-olutkin tuli ja meni, joskin sehän ryssittiin jo siinä, että tavaraa myytiin pullossa... Vaikeeta hommaa, ite pitäis kaikki näköjään tehdä.

16.9.2012

Level failed!

Espoon pojat ovat laajentaneet vihaisten lintujen tuotevalikoimaansa. Kai lukivat mun taannoisen postauksen siitä, että kolaa on saatava. Mutta vitulleenhan se meni kuin ennenaikaisesti lauennut musta vihainen lintu konsanaan.

Moka 1: Appelsiini-kola. Mä en vaan suostu tajuamaan, mitä vikaa on kola-kolassa. Miksi pitää appelsiinia sekoittaa siihen? Rio Cola oli ok mehujää kasarilla, mutta senkin menestyi johtui siitä, että Kekkosslovakia-ajasta nousevassa maassamme ei paljon muuta ollut ja siitä, että se mehujää luikahti hauskasti kuorestaan ulos nuoltavaksi kuin katolisen papin kull... no siis hauskasti yhtä kaikki.

Moka 2: Mauttomuus. Miksi tehdä juomaa, joka ei maistu miltään? Ei edes pahalta appelsiini-kolalta. Onko tavoite tosiaankin myydä sitä vain 7-vuotiaille, joihin tölkki vetoaa niin paljon? Toivon, että jopa 7-vuotiaat tajuavat hyvän päälle sen verran, että jättävät tän tavaran kauppaan ja ostavat vaikka "sitä ihtiään".

Arvoisat Roviot, vielä tarkennuksena: tarkoitin, että olisitte tehneet kolanmakuista kolaa, joka maistuisi kolalta. Capite?

14.9.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Lopputulema

Tuli mieleeni, että varsinaisesti koskaan vetänyt yhteen tätä aloittamaani juttusarjaa Tuska vs. Flow -aiheesta. Nyt vedän.

Tuska > Flow.

P.S. Ja Tsekki edelleen boikotissa.

12.9.2012

Tulin, näin, testasin

Harvoin, jos koskaan, on sellaista kommenttiryöppyä tullut kuin aiemmin tänään postaamaani amarettoartikkeliin. Väki kehotti minua toteuttamaan varovaisen heittoni amarettokolan testaamisesta. No testasin. Hyvää on, maistuu dr.peppermäiselle, kuten Baariminna totesi. Eli hyvä on. Tätä olisi helppo siipaloida suuhunsa liikaa, mutta samahan pätee myös itse amarettoon.

Eli kiitos vaan vinkistä! Mistä tulikin mieleeni, että Fesessähän jo mainitsimme iki-ihanan Gloria-lehden lukijaäänestyksen parhaasta ruokablogista. Kaikkihan me Gloriaa luemme (sen mitä Nyyrikin selailulta ennätämme), joten käykäähän äänestämässä Pallis voittoon. Kuten Jusa sanoi taannoin: "Aina on mukava jotain voittaa."

Tästä äänestykseen >>

Karvasmantelista nautintoa

En tiedä viinoista juuri mitään, mutta tulipa taas todettua, että Italiassa osataan. Join ravintolassa joku aika sitten amarettoa kahvin kanssa ja oli niin hyvää, että piti kotiuttaa pullollinen. Hevillä vaan ei tavaraa löydä Alkosta.

Disaranno Originale vai mikä tää nyt olikaan viralliselta nimeltään, niin on ainoa, minkä tiedän tästä juomalaadusta. Tunnistaa kuvauksessa karvasmantelisuudesta, se kai se amaretton tunnus on. Karvasmanteli ja sana amarena viittaavat karvauteen, joka ei voisi olla kauempana tästä juomasta. Vissiin on kahmalokaupalla heivattu sokeria megeen kans, kun on niin nannaa.

Eritoten kahvin kanssa on hyvää. Ongelma on vain se, että normioloissa esim. kotosalla ei tule kahvia kauhean myöhään juotua. Toisaalta päihdyttäviä aineita ei tee mieli nauttia kovin aikaisin. Se on tää elämä vaikeaa näin siveellisyyden ristipaineessa. Kahvin kanssa amis on ihan styleä mielestäni, mutta väkisin tulee mieleen, että miltäköhän tää maistuisi kolan kera. Amarettokola... Aika junttia ajatella noin, pelkään. Ja luulen, että parempi olla kokeilematta moista, sillä muuten cosa nostra ottanee asiakseen tulla ojentamaan mua ja kohta nukun kalojen kanssa...

...enkä siis sillai Fingerpori-tyylillä vaan Kummisetä-tyylillä.

10.9.2012

A-luokan spydäriä

Siskonmakkara pääsee käsituntumallaan luultavasti aika lähelle jääkaapissa jäähdytettyä miehistä suvunjatkamiselintä. Makkaroiden puristelu ulos suolestaan ei ole mitenkään mukavaa puuhaa varsinkaan, kun tuntuu, että more often than not ne paketissa olleet makkarat ovat vähän rikkoontuneet ja makkaramäihää on vähän joka puolella. Mutta vaiva palkitaan, sillä siksikset ovat aika maukkaita mielestäni.

Yleisimmin ja tätä ennen aina olen käyttänyt niitä vain siskonmakkakeitossa, mutta nyt jostain S-market-Kooplussalehdestä silmiin osui siskonmakkaraspydäriohje. Testasin ja hyväksi havaitsin. Itse asiassa ruoka oli niin maukas, että piti tehdä sitä pian uudelleen. Ongelma oli vain se, että ei ollut keitettyjä perunoita eli piti ensin tehdä jotain ruokaa, joka hyödynsi niitä. Se on jo hyvä spydäri, jos väenvängällä pitää tehdä jämiä sitä varten. Spydäri on hyvää myös, jos meikäläinen diggailee kesäkurpitsaa siinä. Ei mulla mitään kesuria vastaan ole, mutta aika mitäänsanomaton tarjottava mielestäni. Moni hekumoi kesällä grillatun kesäkurpitsan tiimoilta, mutta mä en vaan tajuu. Mutta tässä se menee.

Ja ei, en aio kertoa reseptiä. Aika iisihän tuo on, harrastakaa kuvan perusteella reverse engineeringiä ja kokeilkaa. Hyvä on.

6.9.2012

Lapsuuden sankarille

Lapsuudesta muistan sinisen kääreen. Muistan sen, kuinka patukka oli kahden värinen sisältä, tummempi ja vaaleampi. Muistan, miten jämerältä se tuntui kädessä ja suli mukavasti suussa. Ja maistui herkkunannalta. Se oli Stratos.

Paha vaan, että Stratos on kuin uskottava keskustalainen poliitikko: viimeksi nähty joskus ysärillä. Monet kerrat olen ajatellut sitä vuosien saatossa karkkihyllyllä huokaillen, mutta en ole nähnyt. Olen alkanut jopa epäillä, että olen kuvitellut osin patukan hyvyyden... Vuosikaudet olen kaivannu.

Kannatti kuitenkin kirjoittaa pari vuotta Pallista, sillä sain nyt infoa siitä, että Stratoja (en viittaa Tolkkiin, kansalaistoim. huom.) olisi saatavilla ja Kampin K-supermarketista niitä löysin. Muutenkin olen saanut raportteja K-kauppojen hyvyydestä tässä asiassa. Ainakaan lähi-S:ssä niitä ei ollut. Käykää tsekkaan siis K:ssa. Superista ostin kerralla viisi, mutta jäi sinne pari.

Kädet vapisten avasin paperia ja haukkasin. Ja jo ensimmäisestä puraisusta tiesin, että en ollut kuvitellut mitään. Stratos-rakkaani oli tullut takaisin, housutkin siinä sotkeutuivat. Toivottavasti palasit pysyvästi, kultaseni. Elämäni on taas vähän täydellisempää. Euro patukasta on kovahko hinta, mutta näistä maksaisin vaikka kaksi.

Ostaostaosta.

4.9.2012

Mikä näitä karkkimaakareita oikein vaivaa?

Kuva: nim. Velipoika
Nimimerkki Velipoika whatsappasi minulle tuossa yksi päivä. Lähetti siis suomeksi sanottuna viestin. Hän valitteli sitä, että nykyään ei kaupasta tahdo löytää hyvää karkkipussia sitten niin millään. Ja näin se on.

Valittelin, että itsekin olin lyönyt kirveeni edellisviikolla kiveen isoon tyyliin, kun oli ostanut jonkun Fazerin uutuudeen, en muista minkä. Velipoika kysyi, että ai että Ocean Mixin. Ja sehän se oli, mitä molemmat oli natustanut. Yhteinen tuomiomme oli, että aivan turha pussi. Velipojalla jäi pussi jopa syömättä, mikä on aika paljon, sillä onhan kyseessä nyt kuitenkin karsu... En kyllä tätä täysin usko, eiköhän ne oo tullu syötyä vaikka väkisin.

Mutta jotenkin luulen, että karkkitehtaat ovat siirtyneet sellaiseen ansaintalogiikkaan, että tehdään samalla resepetillä vähän erilaista sokeripaskaa ja vaihdetaan pussin teksti kerran vuoteen. Ihmiset erehtyvät kyllä sen pussin kerran-pari ostamaan, niin omat saadaan pois. Siltä ainakin nykyään tuntuu, kun kaikki karkit on niin samasta muotista ja sellaista sokerimöhnää, että ei siitä mitään muuta saa kuin kahvat kylkiin. Niitä en halua, joten kai se on sama karkinsyönti lopettaa.

Mutta mutta mutta, aivan kuten Adolf Eichmann sanoi, yön pimein hetki on juuri ennen aamunkoittoa. Nimittäin olen saanut luotettavista lähteistä kuulla, että eräs kaikkein aikojen hienoimmista patukoista, eli Stratos, olisi tekemässä paluuta. Luotettava lähde oli nimimerkki Torpeedo, joka kommentoi vastikään ammoista Stratos-postausta. Oli kuulemma nähny Cittarissa niitä. Pitääpä pitää silmä kovana ja toivon lukijat, että te teette samoin ja informeeratte, jos jossain näette. Tuo ilmaa sisältävä suklaa on kyllä jotain aivan muuta kuin tämä kantasuomalainen shaibander.

3.9.2012

Ihme kun ei tarvinnu alkaa kuksaa vuolla...

Helsingin Asematunnelista hävisi Sibylla joku aika sitten, mutta uusi on ilmestynyt seinään Narinkkatorin laidalle. Menin paikalle. Enkä mee toiste.

Kuvan grilldoggi oli 3,5 euroa. Hodareita saa aika harvasti pikatyylillä, joten kai hinnan kanssa voi elää. Mutta tällä hinnalla oli hintansa. Sen kanssa en nääs suostu elämään vuonna 2012, että kortilla ei voi maksaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pakettiauton takakontti, josta makkaroita myydään vaan ihan siististi rakennuksessa oleva kipakki. Jumalauta rahaa piti kaivaa... Ja jos oikein ymmärsin, niin kyseessä ei ollut mikään väliaikainen ongelma. Ainoa järkevä selitys on se, että koko putiikki on pelkkä kulissi rahanpesulle, jolloin kaikki asiakkaat ovat oikeastaan vain tiellä..?

Oli sentään hätävarakakskybänen lompakossani, niin sain makkaran ostettua, kun kerran olin ostopäätöksen mielessäni jo tehnyt. Mutta raharaha, miksi sillä pitäisi maksaa? Ainaista kolikkojenjemmailua ja automaatilla jonottamista, kuka jaksaa? Lisäksi pelkään, että jos alan kantaa mukanani kolikoita, niin kohta Soinin "sutkaukset" alkavat korvissani kuulostaa osuvilta ja alan viitata Halla-ahoon sanalla "Mestari"...

Sorry arvon yrittäjä, mutta kerronpa sinulle jotain: en ole ainoa ihminen maailmassa, joka skippaa ruokapaikan sillä perusteella, että joudutaan jotain vaihtokauppaa tekemään. Onneksi sentään raha kelpasi, ei tarvinnut mitään käyttötavaraa antaa vaihdossa. Siitä huolimatta moisen amatöörimäisyyden takia konkurssi uhkaa ja pahasti, vaikka hodarit houkuttelevia olisivatkin.

2.9.2012

Eurokriisiä ratkomassa osa 3: Halvalla ei saa kuin parasta

Matkareportaasini edellisessä osassa olin syönyt ylihintaista gyrosta rantaravintelissa, jossa ei haluttu rahaa. Tällä kertaa vaelsin elokuun viimeisten helteiden paahdossa naapurikylään löytääkseni ravintolan, jossa ei tunneta lautasia. Halusin gyrokseni suoraan käteen. Rasvaisena ja ilman vittuilua.

Löysin kuin löysinkin katoksen, jossa pyöri varras mehukasta possunlihaa. Tässäkin paikassa oli terassi, mutta meininki tuntui silti sopivan gonzolta. Tiedät ravintolan olevan ytimessä kun portailla istuu yksisilmäinen katukissa. Vessassa oli pöntön sijaan reikä lattiassa. Kaverit ainakin osaavat säästää kriisissä. Päätin pistää kaikki munat samaan koriin ja tilata pita gyroksen, tuplana. Tuplan ja normaalin annoksen hintaero oli 30 senttiä, joten ratkaiseva askel oli duunarinkin helppo ottaa. Annoksen hinta jäi silti 2,50 euroon. Gyros osottautui todella ronskiksi pläjäykseksi. Tämän ravintolan jäbät eivät todellakaan ottaneet doublea annoksen nimessä kevyesti, nimittäin pitaleipiäkin iskettiin herkun pohjalle kaksi. Erittäin arvostettavaa ja näillä helteillä moinen annos pitää nälän melkein koko päivän.

Valtionvarainministeri Urpilainen olisi varmasti ollut mielissään poikien yritteliäisyydestä ja omistautumisesta dominoinnille. Asiassa on vain yksi ongelma, todella kookas sellainen. Annos oli parasta mitä olen täällä syönyt ja se köyhdytti minua vain 2,50 euroa. Kokiksen kanssa ollaan silti alle vitosen. Olin tietysti tyytyväinen ja asioin heidän kanssaan heti huomenna, muttei pennosilla minkään valtion talouskriisejä ratkota. Koko homma makaa auringon, oliivien ja gyroksen päällä, eikä se fetajuustokaan NIIN hyvää ole. Suosittelen kuitenkin lukijoille makumatkaa Kreikkaan, halvalla pääsee ja vielä ehtii helteillekin.

Palaan tänään takaisin Persunluurannikolle, ihannevaltioon jossa on kylmä, märkä ja ruuaksi puuroa. Koti on kuningas.