Kuinka varmasti pilata rullakebu

Kaiman edellinen postaus käsitteli pitkästä aikaa kebua. Jatketaan samalla teemalla. Tuttu teema, se lienee Palliksen historian käsitellyimpiä, mutta olen itse joutunut huomaamaan, että nykyisellään ei kebua ihan hirveästi kulu. Lomalla kuitenkin meni pitkästä aikaa.

Kesä 2020 jää matkailun historiaan erikoisena kesänä. Niinpä minäkin kävin lomallani pikaiseen myös Lempäälässä, kaupungissa(?), jonka fanimme tietävät siitä, että olen ollut siellä töissä noin kahdeksan tuntia aikoinaan. Joka tapauksessa tarvitsin tankkauksen ja minulle suositeltiin erästä pizza-kebab-paikkaa kelvollisena. Menin paikalle ja otin tietysti rullan. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että muita kebabmuotoja ei varsinaisesti edes tarvita. 

Jos puhutaan kebabista, annoksen voi pilata monella tapaa. Yksinkertaisimillaan liha voi olla pahaa. Liha voi olla myös kylmää. Lihaa voi olla liian vähän suhteessa muuhun ja ehkä teoriassa liian paljonkin. Annoksen voi pilata myös kastikkeilla, ainakin pahalla kastikkeella, liiallisella salaatinkastikkeen käytöllä, mitäänsanomattomalla kastikkeella ja ehkä teoriassa liian tulisellakin kastikkeella. Väärin sekaisin olevat ainekset voivat pilata ruoan (tätä ongelmaa ei muuten ole rullassa) samoin kuin esim. löysät ranet (eikä tätä). Tässä muutamia esimerkkejä, lukijat voivat kommenteissa mainita, jos jotain unohdin. 

Joillain asioilla ei niin ole väliä. Rullakebunkin saa tarjolle erilaisilla tavoilla. Jotkut suosivat isoa jöötiä, toiset katkaisevat sen kahtia. Yksi käyttää alumiinifoliota käärintään, toinen jotain sellupohjaista ja laittaapa joku sen tarjolle paljaaltaankin. Nämä varianssit eivät mielestäni voi pilata annosta. Kukin ravintoloitsija päättää itse ja itse pystyn mukautumaan näihin tilanteisiin. Mutta Lempäälässä tuli tarjonnan suhteen sellainen kierrepallo, että oksat pois. 

Kuten kuvasta näkyy, rulla on kahdessa osassa ja päälle on heitetty taiteellisesti jotain soosia. Olin hämmentynyt. Olen melko kokenut haarukan ja veitsen käyttäjä, joten pystyin syömään annoksen. Maku, kastike, liha, kaikki oli sinänsä kunnossa. Mutta silti, söin rullan haarukalla ja veitsellä. Mielestäni melko kohtuutonta. Jumala on luonut rullan heavy duty -koon tortillaksi ja sellaisena se pitäisi pitää. Tuli olo vähän kuin Seinfeld-sarjassa, jossa eräässä jaksossa yleistyy tapa syödä Snickers-patukka haarukalla ja veitsellä. Me ollaan selkeästi kaltevalla pinnalla, mitä seuraavaksi..?

P.S. Pahoittelut muuten siitä, että en ole edellisen viiden vuoden aikana tullut yhtään paremmaksi valokuvaajaksi.  

Olemme pelastettuja: Vihdoinkin hyvä valmiskebu!

Kebab on hyvää, onko vastaväitteitä? Voitte poistua. Menkää jo. Kiitos. Hipit...

Pääasiassa kaikki mikä on hyvää ravintolassa, on vaihtelevalla vaivan määrällä toteutettavissa kotioloissakin. Olen Pallolaajennus-blogin pidennetyn kesäloman aikana kehittänyt itsestäni melkoisen pizza-profeetan. En ole rakentanut kotipihalle uunia, enkä nostata taikinoitani sapelihammastiikerin ruhon kanssa jääkaapissa useita öitä, mutta perkeleen hyviä pizzani ovat. Kysykää vaikka vaimoltani.Pidän pizzani melko simppeleinä, mutta välillä vaan haluttaa kunnon kebu-syvyyspommia. Erilaisia lastuja saa, Pirkalla on omansa, samoin Lidl tarjoilee omaa pakastettua varianttiaan. Mutta nyt löysin sen mitä Indiana Jones etsi jo Kadonneen aarteen metsästäjissä. Hyvän valmiskebabin.

Tuote on ollut markkinoilla alkuvuodesta 2020, mutta olin luovuttanut asian suhteen jo vuosia sitten. Ihan ok-tason pettymykset muiden lastujen kanssa eivät stimuloineet kartoittamaan skeneä enempää. Snellman Street Food grillattu kebab vie lihomispelin ihan uusille tasoille. Tämä kampe on namia.

Hintaa on tuplat paskoihin tuotteisiin verrattuna, mikä aiheuttaa Pirkka brand ambassadorille hieman totuttelua. Mutta kun tämän kebun laittaa suuhun, munasolu ovuloituu vaikka olisit mies! On pussukka kuitenkin 300 grammaa suolaista tantraseksiä, joten alle 5 euron hinnalle saa vastinettakin.

Päätin kokeilla kebabbia pizzassa. Pyöräytin italialais-rovaniemeläis-newyorkilaisen pohjan ja jysäytin reilummasti herra Snellmanin mömmöä päälle. Jotta suolan vähyys ei olisi ongelma, terästin sen purevuutta pepperonilla. Kebab-tuotteen erottaa aiemmista yritelmistä sen lastujen ohuus, joka mahdollistaa halleluja-huutoja inspiroivan suutuntuman. Aiemmat kebablastut oli selvästi hakattu tylsällä kirveellä kebab-vartaasta, joka itsessään oli pääosin aaltopahvia. Street food kebu on game changer kuten pervitiini oli jatkosodassa.

Lastujen ohuus tulee ilmi krematorion lämpötiloja hipovissa lukemissa. Kebu ottaa itseensä juuri oikeassa määrin, kasvattaen sen hekumoivaa suutuntumaa jopa paremmaksi kuin perinteisissä kebab-ravintoloissa, joissa tarjoilu voi olla vetistäkin.

Kyllä, minä sanoin sen. Tämä kebu on oikein laitettuna parempaa kuin se sama tukun alipaahtunut kebab-varras, mitä joka ikisessä perustason pizzakebabbilassa tarjoillaan. Messias on laskeutunut.

Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

27.7.2020. Tämä päivämäärä on heinäkuun aikana herättänyt kiihotusta sosiaalisen median (lyh. SoMe) kanavissa. Terävimmät tyypit totta kai tajusivat ulkomuistista, että tuo on Ruokablogi Pallolaajennuksen kymmenvuotispäivä. Meillä Jusseilla on kaikkea ja vähän enemmänkin, niin emme lahjoja tarvitse, mutta lukijoillemme halusimme antaa lahjan. Tässä siis uuden, keskustelevamman juttusarjan avaus:

Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

They don't make them like they used to. 80-luvun Skeletorkin on pian isompi kuin lasipullokola.

Koivisto: Työpaikalla tuli ihmisillä, ei siis mulla, puhetta limsojen ekologisuudesta ja hapotuslaitteesta ja vastaavasta. Keskustelun innoittamana kävin vastarannankiiskenä tietysti ostamassa lasipullokolaa. Järkytyin ostaessani, palataan siihen kohta, mutta mietin taas, että lasipullokola on ehkä pallismaisin ruokajuttu, mitä maailmassa on, vai mitä sanot?



Leinonen:
Kyllä, kuomaseni. Pallis on aina profiloitunut eliittimediaksi. Täten etenkin juhlan hetkellä, tai arjen kohdellessa erityisen kaltoin, valinta on elegantti lasipullo kokista. Muovipullo maistuu siltä, että kierrättäisit itsesikin. Tölkki on hyvä, mutta niin arkinen ja ei ollenkaan erityinen. Kymmenien vuosien empiiristen kokeiden perusteella olet varmasti samaa mieltä, että musta kulta maistuu parhaalta lasipullosta, jo sen pelkkä muotoilu saa meidät osaksi ikiaikaista nautiskelun perinnettä. Amerikkalaiset ryövääjät tarjoilivat varmasti lasipullosta pirtua jo alkuperäiskansojen intiaaneille. Pullossa on perinnettä, mutta nyt maailmassa myrskyää, kerro toki miksi?

Koivisto:
No jumalauta. Ensinnäkään en meinannut löytää lasipullokolaa, mitä ei tietysti pidä ihmetellä, kun kyllähän sellainen näinä aikoina pitää vähän häpeillen ostaa, mutta kun pullo löytyi, se oli pienentynyt! 0,25 litraa. Siis vähemmän kolaa. Vähemmän! Lisäksi kaunis sorja pullo lyhentynyt. En ymmärrä ollenkaan.

Leinonen:

Järkyttävää. Kaataisin kokista kauniin pullon muistolle, mutta nyt sitä on lähes desilitra vähemmän, joten moiseen ei ole varaa. Muistelen kyllä että herra Koivisto on aiemmin hehkuttanut 0,25 litran tölkkiä ja olen nyökytellyt harmoniassa. 0,25 on varsin tehokas siemaus kolaa, 0,33 (jälkiedit: lasipullokola oli muuten 0,35 l) voi olla liikaa kiireiselle ja lopputölkin jämät voivat väljähtää mikä on aina sääli ja menetys. Mikä järkyttää sinua eniten tässä muutoksessa?

Koivisto:
Jaa oon? Oltiinkohan me nuoria ja tyhmiä? 7,5-unssista jenkkitölkkiä ainakin oon joskus dissannut. Mutta asiassa järkyttää se, että kyllä 0,33 on täydellisin kerta-annos. Puoli litraa on joskus liikaa, mutta en keksi tilannetta, jossa nollakolmekolmonen olisi liikaa. Sitä vähäisemmät voivat olla ja se on perseestä, jos homma jää kesken. Ylipäänsä herää kysymys, että miksi piti muuttaa. Jos lasipullokola ei liiku kaupasta, niin ei se koon syy ole.

Leinonen:
Saatan muistaa väärin, tai saatat puhua paskaa, asialla ei suuremmin ole väliä.
Tietänet varmaan, että Coca-Cola tuli Suomeen 1952 kesäolympialaisiin? Jenkit dominoi kisoja ja siemensivät vielä meitä metsäläisiä kolajuomallaan. Saksalaisten reissu tovia aiemminkaan ei jättänyt yhtä pysyviä jälkiä, vaikka Lapin polttivatkin. Mutta päivän knoppi onkin, että tuo 1952-kisojen 0,25 litran puteli oli juurikin tuo mitä nyt myydään. 0,33 litraa oli myöhempien aikojen pyhien lihavuusmestaruuskisojen virallinen pullo, tai jotain sellaista. Eli tavallaan tässä palataan juurille. Mutta jos joku kuvittelee, että kaksi ja puoli desiä riittää huuhtomaan esimerkiksi pizzan alas. Check yourself, fool! Ja check again, jos luulet että kunnon kulinaristi sortuisi muovipullokolaan, jonka kyljessä lukee jonkun muun nimi tai jotain muuta epätoivoista.

Koivisto:
Juurille palaaminen. Mihin kaikkeen sitä voitaisiin soveltaa. Poistetaan autoista vaikka turvavyöt. Nollakaksvitosen pullon muistelen, että sain sellaisen koulussa ekaluokalla, kun perinneruokaviikon lopuksi oli hamppareita ruoaksi. Mutta pidin pulloa silloinkin pienenä. Tärkeää on myös huomata, että vanha korkea pullo oli hienompi. Ei mikään pullea putukka. Mutta ei sillä, tulevaa kun mietitään, niin eiköhän lasipullot limsoissa entisestään vähene, nytkään meinaa kolaa löytää. Käy kohta kuin litran lasipullolle, siirtyy legendojen joukkoon.

Leinonen:
Eiköhän olla valmiita toivottamaan kevyet mullat 0,33 litran lippulaivalle. Uusikin pullo on hieno ja nätti, muttei siinä ole samaa juhlan tuntua. Sen juominen on kivaa, muttei enää tunnu kohokohdalta. Meidän pitää kätkeä ne hienoimmat muistot syvälle sydämeemme, kuten kätki Neitsyt Maria kun Galileassa impeytensä huolimattomasti menetti.

Koivisto:
Kiitos opastuksesta, pastori. Näin se täytyy tehdä, mutta omalla kohdalla koville ottaa aloitella 2020-lukua tietoisena, että lasipullokola on käytännössä mennyttä. En suostu mopoiluun. Voimaa meille kaikille.