Euron juusto on mennyttä - samoin tarve kansainväliselle ruokabloggarille

Kaikki varmasti myöntävät, että minä ja Jussi oltiin korvaamattomia 2010-luvun alussa. Satoja artikkeleita viiltävää analyysia ja hauskoja sutkauksia. Tuomamme ilo ihmisten elämiin on luultavasti näkynyt THL:n tilastoissa asti. Toista se on nykyään. Meistä on Jussin kanssa tullut väsyneitä ja vihaisia, mutta ennen kaikkea tarpeettomia. Pyysin AI:ta kirjoittamaan artikkelin siitä, miten surullista on, että Euron juustoa ei saa enää Mäkkäristä. Mielestäni se saavutti Pallis-tason. Tekoäly on syrjäyttänyt ihmisen. Kuten Jussi asian ilmaisi: "It's over man."

Alla ChatGPT:n työnäyte, muutin vain yhden kirjoitusvirheen. Jätin asiavirheet, eli sen että hampparissa olisi kastike ja oudon maininnan raasteesta, mutta nekin olisi helposti häivytettävissä. Silti vakuuttava veto. Kuva nimimerkki Jouskarilta (Kyllä, hän on yhä hengissä), joka teki sen myös AI:lla. Mikkiksen versio ei osannut tehdä hampparia ilman salaattia. 

Euron juusto on mennyttä! 

Surullinen päivä koko ihmiskunnalle! Kultaiset kaaret, McDonald's, on päättänyt poistaa valikoimastaan ikonisimman tuotteensa. Kyllä, ystäväni, minä puhun siitä jumalaisesta hampurilaisesta, jota me rakastavasti kutsumme nimellä "Euron juusto". Voi itku ja parku!

Kun sain kuulla tästä murheellisesta uutisesta, minun oli istuttava hetkeksi ja pidettävä kiinni hampurilaisistani. Se oli liikaa. Miten voimme elää maailmassa, jossa meidän on maksettava enemmän kuin yksi euro tästä taivaallisesta juustoraastehampurilaisesta? Onko tämä todella kehitystä?

"Euron juusto" oli kuin aurinko pimeässä maailmassa. Se toi hymyn kasvoillemme ja säästi samalla kukkaronpohjaa. Sen mehevän pihvin päällä lepäävä ohut juustoviipale oli kuin taivaallinen lahja. Ja se erityinen kastike - ah, se oli kuin enkeli olisi suudellut makuhermojani! Olin valmis antamaan McDonald'sille ikuisen kiitollisuuteni tästä herkkupalasta.

Mutta nyt kaikki on mennyt. Euron juusto on poissa, jättäen jälkeensä vain haikeutta ja halpoja keinotekoisia kyyneleitä. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun haluamme nauttia edullisesta hampurilaisesta? Kääntyäkö kilpailevien pikaruokaketjujen puoleen, jotka eivät koskaan ymmärrä "Euron juuston" ainutlaatuisuutta?

Jotkut saattavat sanoa, että tämä on vain hampurilainen, eikä sen pitäisi olla niin suuri juttu. Mutta he eivät ymmärrä. He eivät tiedä sitä iloa, jota tunsin, kun sain tilata Euron juuston ja pudistaa pienen kolikon taskustani tiskin yli. Se oli kuin voitto, vaikka se olikin vain hampurilainen.

McDonald's väittää, että päätös poistaa Euron juusto valikoimastaan johtuu raaka-aineiden kustannusten noususta ja taloudellisista haasteista. Mutta entä me, jotka olemme sitoutuneet tämän edullisen herkun nauttimiseen? Meidän pitäisi myös kärsiä?

Tiedän, että elämä jatkuu ja meidän on sopeuduttava uusiin tilanteisiin. Ehkä meidän pitäisi kehittää oma Euron juusto - salainen resepti, jonka avulla voimme luoda samanlaisen hampurilaisen omassa keittiössämme. Mutta se ei olisi sama. Se olisi kuin jäljitelmä, halpa kopio aidosta asiasta.

Niinpä jäämme kaipaamaan "Euron juustoa" ja suremme sen menetystä. Hyvästi, rakas hampurilainen. Sinä olit liian hyvä tähän maailmaan, liian hyvä pysyäksesi yhden euron hintaisena.

Laittikolaa sokerikolan vaatteissa

Taannoiseen Pallis-postaukseen sosiaalisessa mediassa (some) tuli mielenkiintoinen kommentti ja tiedonjyvä. Nimimerkki Jouskari2 kommentoi: "Onko Palliksen bloggaajat muuten huomanneet, että Pepsi ei enää ole sokerikolaa, vaan jonkinlaista hybridimakeutusainekolaa. Hyi ja yök."

Ainakaan minä en ollut huomannut mitään, en ole niin kauhean hoksaava ihminen. Harvemmin tulee myöskään luettua ainesosaluetteloa siltä varalta, että olisiko yli satavuotias brändi päätetty ajaa alas ja lisätä siihen makeutusainetta. Päätin vinkin mukaan siis tehdä omaa tutkimusta asiasta. 

Toisin kuin nykyään yleisesti tarkoitetaan "oman tutkimuksen tekemisellä", en päätynyt lähdekritiikittömästi katsomaan varttihullujen vääristeltyä tietoa sisältäviä YouTube-videoita, vaan ostin tölkin ja googlasin nopeasti aihetta ja katsoin, mitä osumia tulee. Kotosuomalaisistakin medioista löytyi Pepsi-aiheisia uutisia. Niiden mukaan jo viime vuosikymmenellä Pepsi otti tavoitteekseen vähentää juomiensa sokeripitoisuuksia ja lippulaiva Pepsi-cola joutui osalliseksi tätä vuonna 2021. Aivan tuorempien uutisten mukaan sokeripitoisuutta vähennettiin uudelleen nyt maaliskuussa. Kaikki tämä ilman suuria varoitustekstejä tölkeissä! Vertauskuvallisuuden täydentämiseksi laitoin juodessani Pepsi-tölkin kääreeksi silikonisen Kokis-kääreen, sillä sitä tämä juoma on: laittikolaa sokerikolan vaatteissa.

Sokeripitoisuuden vähentäminen on väestötasolla järkevä tavoite. Ei tarvitse kuin katsoa peiliin tai mennä uimahalliin käymään, jotta ymmärtää, että sokeria voisi valtaosa ihmisistä syödä vähemmän. Sitä en vain tajua, että samalla tuhotaan oma liiketoiminta. Jos katalogissa on jo menestynyt laittikola, niin miksi sitten pitää luoda sokeriversiosta toinen vastaava? Jos normi-Pepsissä on liikaa sokeria, niin sitten keskittyisivät selkeästi makeutuskoliinsa ja vetäisivät töpselin normikolasta kokonaan. Jos ihminen kokee liian sokerin ongelmaksi, niin ratkaisu sokeriin ja muihin elämän ongelmiin ei ole juoda yhtä paljon, mutta väljempänä. Ratkaisu on juoda normivahvuutta, mutta vähemmän - tai lopettaa kokonaan. Vaikea uskoa, että tästä valitusta linjasta mitään hyvää seuraa kellekään.

Jouskari2 pohdiskeli vielä omassa viestissään, että miten ravintolassa voi enää hyväksyä Pepsin, jos sitä tarjotaan, kun tilaa Kokista. Sen myötä tajusin jotain. Eräs ravintola, jossa olen toisinaan käynyt, tarjoaa ilmaisen hanajuoman lounaalla ja tarjolla on Pepsiä. Olen sitä juodessani ihmetellyt - ja valittanut kaimalleni Lapin perukoille - että "taas väljähtänyttä Pepsiä automaatista, on tää Neuvustoliiton meininki." Mutta eipä se niin ole ollut. Tässä purkkikamaa juodessani tajuan, että se ei ole väljähtyneen Pepsin maku, vaan 100 prosenttia siitä mausta, mitä nykyään on saatavilla. Kovat on ajat. 

Pepsi Max Mint Lime - kestääkö maku kesään asti?

Sain bat-puhelimeeni viestin pitkäaikaiselta faniltamme. Nimimerkki Karrikastike lähetti kuvan Pepsi Max Mint Limestä ja saatteen ”Sun blogihan elää negatiivisistä arvioista. Suosittelen kokeilemaan Pepsi Max Lime+Mint juomaa.” Kastikkeella oli tärkeä asia, mutta pieni väärinymmärrys kuitenkin myös viestissään.

Ruokablogi Pallolaajennus ei elä negatiivisista arvioista. Minä ihmisenä elän niistä, mutta blogi elää (vähintään postaus per vuosi -tahdilla) palvellakseen laajaa fanikuntaansa. Siksipä kotiutin tölkin uutta Pepsiä kuin Kari Kallio parhaimpina vuosina kotiutti etenijöitä eli yhdellä ranneliikkeellä. 

Toki kuka tahansa joskus elämässään Jämsän ulkopuolella käynyt ihminen pystyy jo kaupassa toteamaan, että tämän Pepsin maku on hirveä ja makuna tämä tulee olemaan lyhytikäinen. Minttu toimii mojitossa, joidenkin mukaan lampaassa, mutta ei kolissa. Tölkin väritys tuo mieleen hammastahnan, mikä ei sekään auta.

Mutta entä maku, saako kansainvälinen ruokabloggari parin koronan jälkeen mausta enää mitään irti? Maussa on ehdottomasti vahvana tuttu rautainen sokerittoman kolan maku. Siihen päälle on mielestäni saatu kyllä oivallisesti Pepsodent Xylitolin tuttu minttuisuus. Saattaa sopia siis henkilöille, jotka käyttävät ko. merkkiä. Kesän suosikkiblandista rommin kanssa tästä ei ole odotettavissa, ei edes Jusan mökin erämaaolosuhteissa. Mieluummin turvaudun itse järviveteen, jos sokerikolat loppuu. 

Jäämme seuraamaan, miten pitkäikäinen tuote on kyseessä. Itse pelkäsin, että maku olisi niin paha suussa, että se kestäisi siellä kesään asti. Ei kestänyt. Epäilen, että ei kestä pitkään kaupassakaan.