Ruokablogi Pallolaajennus ei elä negatiivisista arvioista. Minä ihmisenä elän niistä, mutta blogi elää (vähintään postaus per vuosi -tahdilla) palvellakseen laajaa fanikuntaansa. Siksipä kotiutin tölkin uutta Pepsiä kuin Kari Kallio parhaimpina vuosina kotiutti etenijöitä eli yhdellä ranneliikkeellä.
Toki kuka tahansa joskus elämässään Jämsän ulkopuolella käynyt ihminen pystyy jo kaupassa toteamaan, että tämän Pepsin maku on hirveä ja makuna tämä tulee olemaan lyhytikäinen. Minttu toimii mojitossa, joidenkin mukaan lampaassa, mutta ei kolissa. Tölkin väritys tuo mieleen hammastahnan, mikä ei sekään auta.
Mutta entä maku, saako kansainvälinen ruokabloggari parin koronan jälkeen mausta enää mitään irti? Maussa on ehdottomasti vahvana tuttu rautainen sokerittoman kolan maku. Siihen päälle on mielestäni saatu kyllä oivallisesti Pepsodent Xylitolin tuttu minttuisuus. Saattaa sopia siis henkilöille, jotka käyttävät ko. merkkiä. Kesän suosikkiblandista rommin kanssa tästä ei ole odotettavissa, ei edes Jusan mökin erämaaolosuhteissa. Mieluummin turvaudun itse järviveteen, jos sokerikolat loppuu.
Jäämme seuraamaan, miten pitkäikäinen tuote on kyseessä. Itse pelkäsin, että maku olisi niin paha suussa, että se kestäisi siellä kesään asti. Ei kestänyt. Epäilen, että ei kestä pitkään kaupassakaan.
