Ruokablogi Pallolaajennus

Vltava pettymys

2012-01-26T21:11:00.000+02:00

Huom. Baariminna, taas tarvitaan ehtymätöntä tietouttasi.

Kävin äsken ns. After Work -oluilla. Se on ihan mukava käydä välillä sellainen/-set huitaisemassa hyvässä seurassa. Seurassa ei tälläkään kertaa ollut vikaa, mutta vähän tuntuu, että taisin mennä väärään paikkaan tunnelmoimaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin Helsingin keskustan Vltavassa ja luulen, että se oli myös viimeinen. Kuvassa on puolen litran tuoppini sikäläistä olutta eikä se minusta puolen litran stobelta näytä.

Tilasin puolen litran oluen ja sain eteeni noin 0,35 litran oluen, jossa lopputuoppi oli vaahtoa. Kysyin (kahdesti, kun en selväpäisyydestäni huolimatta meinannut ymmärtää), että onko tämä puolen litran tuoppi ja niin minulle sanottiin: vaahto on kuulemma olutta. Kyllä siitä vaahto nopeasti karisi ja hädin tuskin neljään desiin sisältö jäi.

Arvoisa Baariminna, onko oikeasti näin, että vaahto on olutta?

En mielestäni ole turhasta nillittävää tyyppiä ja sen hyväksyn, että joskus mennään vähän alle viivan ja vaahtoa päälle, eihän sen tuopin kanssa aina voi ruveta toslaamaan. On se kuitenkin nyt helkkari, jos maksaa yli 7 (seitsemän) euroa oluttuopista eikä saa lähellekään sitä määrää mitä tilaa.

Vltava on boikotissa ja suosittelen samaa arvon lukijoille.

Haussa keisari-muki

2012-01-22T23:35:00.001+02:00

Hei arvoisat lukijat. Pressavaalien eka kierros meni ja se keskimmäinen Paavo pärjäsi aika hyvin. Kanto ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti ja miehelle kävi kuin Thornelle konsanaan: Saldoksi jäi kolmas sija sekä reilut 10 000 myytyä ja varmasti kosolti myymättömiä Paavo ja Mikä-se-vaimo-onkaan -mukia.

Tietääkö kukaan mistä moisen saisi? Haluaisiko joku pettynyt kepulainen luovuttaa omansa huumorintajuiselle ruokabloggarille? Onhan se osa kyldyyrihistoriaa, mutta 20 euron hinta on yhtä naurettava kuin Soinin selitykset vaali-illassa...

Olis kyllä komee juoda kolaa Paavo-mukista.

P.S. Asiaan liittyen tuli mieleen, että muistaako joku Kakkosen Hakupalat-ohjelman? Rahalla tehty oli...

Combot kunniaan

2012-01-21T12:03:00.000+02:00

Lohta ja uunimakkaraa.

Olen viimeaikoina elänyt hullutellen. Lounasruokalassani on melko normimeno. Tarjolla on yleensä keitto, kasvisruoka ja kaksi normiruokaa. Toisinaan myös eilisiä jämiä. Useimmiten teen valinnan kahden normiruoan välillä, mutta en aina, sillä toisinaan otan usempaa kuin yhtä ruokalajia.

Kaikkia tämä ei miellytä, mutta mulle sillä ei ole väliä. Olen sitä epähienoa porukkaa, joka voisi tarvittaessa syödä ruokansa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka yhteen isoon soikkoon soseutettuna. Moukka mikä moukka.

Toissaviikolla onnistuin tavallista paremmin, sillä sain lautaselleni uunimakkaraa ja lohta. Normaalisti en sentään samaan haarukkaan näitä cocktaileja kokoa, mutta oli sen verran hyvä combo, että oli pakko kokeilla. Ei nyt ihan täysosuma :D

Suosittelen kuitenkin rohkeasti kokeilemaan eri yhdistelmiä makumaailmassa. Pizza ja muikut esimerkiksi ovat ihan muikea yhdistelmä ja viime viikolla testaamani lohikeitto ja palapaisti -yhdistelmä oli melkoinen voittaja kyllä, suosittelen. Se on vähän kuin Soini ja Väyrynen olisivat pressavaalien toisella kierroksella. Ei se mikään ole vakavasti otettava yhdistelmä, jota kannattaisi juhlatilaisuuksissa tarjota, mutta arjen piristyksenä ihan kiva ajatus.

Lohta ja pastaa bolognalaisittain.

Muikkuja ja pizzaa, totta_kai.

Mukulan sallaadiyllätys

2012-01-18T09:35:00.000+02:00

Pikablogautus aiheesta "aina ei mene putkeen".

Oltiin poikain kanssa Sonera-whateva-se-nykyään-on-stadionilla Mukulan mestassa syömässä. Ulkona Litti juoksi paikallaan ja Mursu katsoi vierestä. Me söimme.

Miekkosella (Mukulalla, ei Mursulla) on ihan hyvä sallaadipöytä. Otin montaa sorttia ja päälle soosia, jonka luulin olevan jotain guacamoletyylistä settiä. Muutkin ottivat sitä - eivät yhtä runsaasti - sillä erolla, että ajattelivat sen olevan jotain pestosettiä. Molemmat väärin.

Taisipa olla wasabitahnaa ja niin sanotusti "sen johdosta" salaattini oli aika jytkyä syötävää. En usko, että edes Timo Soini itse olisi tästä annoksesta irvestelemättä selvinnyt sen enempää kuin tulevasta presidentinvaalien ensimmäisestä kierroksesta.

Laita Nyrki ens kerralla vaikka guacista tilalle, pliide. Miksi kukaan wassua salaattiin haluaisi?

Mikäs täällä etelässä on ollessa, palmut huojuu ja banskut kasvaa

2012-01-16T09:29:00.000+02:00

Olimme lapsennukutuskävelyllä toissaviikolla. Sinä kaikkein v-mäisimpänä päivänä, kun satoi vaakasuoraan Bauerin hokkareita ja tuuli 40 metriä sekunnissa. Ei näkynyt ketään muita vaunuihmisiä, vaikka normaalisti niihin törmää yötäpäivää. No, ei ollut turha reissu: lapsi nukkui ja näin jotain outoa.

Kurjuuden keskellä erään auton tuulilasiin oli kasvanut banaani. Melko harvinainen ilmiö varmaan, jos on luonnollinen. Toisaalta, jos se ei ole kasvanut siihen, on hankala tietää, miten se siihen on päätynyt. Joku työläinen aamulla niin kiireinen, että ei ehdi aamupalaa muuten syödä, vaan pitää ottaa nopee tuulilasibansku? Illalla käy lataamassa banaanin autolle ja kahvit portaisiin. Vois toimia muhun, kun en ehdi muuta kuin vartin suihkun ottaan aamuisin.

Tietysti voihan tuo olla joku viestikin. Tai romanttinen mies tuo mielitiettynsä autolle banaanin merkiksi tykkäämisestään. Jotain 2010-luvun riiaushömpötyksiä kenties? Ei sillä, surullista kyllä tunnen yhden naisen, johon banaanilahjat varmasti uppoaisivatkin.

Äänestä vuoden 2011 paras ruokablogi!

2012-01-12T19:28:00.001+02:00

Leinosen kanssa meitä on vaivannut kiire, laiskuus ja vitutus, joten emme ole ehtineet laittaa edes vuoden ruokablogi -äänestystä laittaa pystyyn. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi Leinonen, kun neitsyys meni eli nyt pesee ja linkoaa.

Lyhyestä virsi kaunis, ennakkoraati on typistänyt valintamahdollisuutenne kahteen. Hallitseva mestari Ruokablogi Pallolaajennus saa vastaansa Timo Soinin Plokin.

Pallis on viime vuonna tehnyt tunnetuksi muun muassa kolan eri olomuodoissaan, euron juustot ja pekoniliukuvoiteen. Ruokablogi Pallolaajennuksen ansioiksi ennakkoraati arvioi lisäksi kirjoittajien komeuden. Plokin kansalle tarjoamaa antia ovat puolestaan olleet muun muassa mamukriitikon papupata, pötymuusi ja populistiseljanka. Erityispisteet Ploki saa mukanokkelista sutkauksista.

Siinäpä se. Äänestys päättyy, jos onnistun sen oikein tekemään, ensi sunnuntaina samaan aikaan pressavaalien eka kierroksen kanssa. Muistakaa äänestää molemmissa.

Tässä vielä ehdokkaat numeroineen:

2. Ruokablogi Pallolaajennus
666. Timo Soinin Ploki

McSchweiz

2012-01-12T09:29:00.000+02:00

Kävin Mäkissä, vaihteeksi. Vedin Value Meal Koiviston, vaihteeksi. Kola taas kallistunut, tietää taas mihin palkankorotus hupenee. Silti törsäsin lisää. Toblerone on aika kuulua suklaata, eikä suotta. Hyvää kamaa, varsinkin isoina palasina. Pakkohan se oli siis ToblisMcFlurryä testata sit, vaikka en flurrismies olekaan.

Ja petyin kyllä. Toblerone ei suutuntumaltaan eikä oikein maultaankaan ehkä sovi jäden sekaan. Combo on jotenkin epämääräinen. Tärkeintä kuitenkin on se, että Mäkkärissä on jo täydellinen jäätelö, joten vaihtoehdot on ihan turhia. Suklaasundae, nyt ja aina. Flurri on paljon kalliimpi ja huonompi...

Oonkohan koskaan kirjoittanut valkoisesta Toblesta. En muista. Sehän nimittäin on parasta, jos Tobleronesta puolestaan puhutaan. Ruskeaan voi tällainen ensimmäisen maailman kermaperse kyllästyä, mutta valkoiseen ei koskaan...

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että tammikuisella kotimatkalla ei oo paljon järkeä kyllä syödä jäätelöä. Mutta sitähän elämä on: joskus pitää ottaa kultamitali ilman mitalia (mä teen tästä vielä sanonnan!)...

Tapahtui Kasitien varrella...

2012-01-10T22:20:00.000+02:00

Olin taas ennen joulua Raahen lähellä grillillä. Tässä vanhassa artikkelissa nimeksi joku lukija mainitsee Reipparin. Se se olkoon. Siinä kirpparin vieressä, juunou.

Viimeksi söin Ahtaajan, tällä kertaa muistaakseni Masuunin. Joku tuollainen nimi sillä oli, Raahe elää teräksestä. Ruoka oli perussettiä, eli ihan jees, joskin myös vähän pelottava. Kuitenkin vähemmän pelottava kuin Ahtaaja tupla-Lördaageineen.

Parasta tällä kertaa oli seura, enkä puhu nyt meidän autokunnasta vaan alkuasukkaista. Pari jotain kolmekymppistä jannua. He eivät paljon puhuneet, mulla silti loistavia. Olis varmaan snagaritappelu saatu tarvittaessa pystyyn. Vaan kun oon rauhan mies.

Toinen kaveri tilasi annoksen nimeltä Kultamitali. Myyjätär kysyi, tuleeko kaikki mausteet, kaveri vastasi hetken - muistaakseni semipitkän hetken - mietittyään, että "kaikki muu paitsi se mitali". En tiedä, mitä se halusi tarkoittaa, mutta putosin sisäisesti. Kaikki muu paitsi mitali? En olis kyllä itse keksinyt... Kaveri vaikutti siltä, että sen saisi sekoamaan viemällä pyöreään huoneeseen ja sanomalla, että nurkassa on puuroa. Mä luulen, että "kaikki muu paitsi mitali" elää sukujuhlissamme vielä pitkään.

Parempi oli hänen hieman skrodempi ystävänsä, joka sai ruokansa myöhemmin. "Pieni ahtaaja", myyjätär totesi ja kaveri kävi hakemassa ruokansa. PIENI ahtaaja, lollerson. Iso kova jäbä ja PIENI ahtaaja, voi voi, pääni tulvi hauskoja läppiä kuin plussapalloja, plop plop plop. Veljellinen "Hei voisit sä kyllä vähän enemmän yrittää", olisi esim. toiminut oivasti. Toivottavasti kaveria edes vähän kuumotti hakea PIENI ahtaajansa. Tällainen liukas luikkukin sentään söi Masuunin...

Kiitos Kultamitali ilman mitalia ja PIENI ahtaaja, en unohda teitä, tarina elää.

Kättä pitempää

2012-01-08T13:20:00.000+02:00

Japanialaisen Canonin valmistama 400mm f/2.8 teleobjektiivi oli kuulemma maksanut työpaikalleni 7500€ + verot. Sillä näkee kauas ja se painaa paljon. Ounasvaaran kupeessa sijaitseva Ounasvalkea pizzakebula myy rullakebabia, joka maksaa 7,5€ sisältäen verot. Sillä ei ole juurikaan valokuvausteknistä käyttöä, mutta hyvä tötterö se on silti. Jos Canon objektiivi painaa paljon, myös tämän kaliiberin rullakebab saa minut ennen pitkää painamaan paljon. Mutta senhän me jo tiedämme.

Olisi pitänyt kokovertailun vuoksi lisätä kuvaan jokin pieni asia, kuten tulitikkuaski, thaimaalainen penis tai Koiviston kakara. Uskokaa kuitenkin sanaani, sillä tämä oli loistokkaan urani suurin rullakebab tähän mennessä. Äärimmäisenä makuelämyksenä tätä ei voi pitää, mutta asiansa ajavana jättiläisenä yleisilme jäi plussan puolelle. Suosittelen.

Pelkoa ja pihviä Karigasniemessä

2012-01-04T12:51:00.000+02:00

Tuuli tuivertaa ilman sen suurempaa tunnetta kantatie 92:n päätepysäkillä. Tästä jos jatkaa eteenpäin, kaikki on perkeleen kallista ja ihmiset puhuvat norjaa ilman humalatilaa, joten annetaanpa olla. Valoa on vähän, vaikka talvipäivä seisahtuikin jo tovi sitten. Mutta kyllä tässä harmaan kelmeässä kelissä pystyy havainnoimaan bensiinin tolkuttoman hinnan ja sen että Norjan raja elättää kolmea kauppaa muutoin kitukasvuisen oloisessa pitäjässä. Puhuvat että norjalaiset ostavat kaupoista paljon ruokaa ja tupakkaa, maksavat ostokset öljyn tahrimilla seteleillä ja polttavat loput pihalla ämpärissä. Hiukoo. Kylän ensisilmäyksellä ainoa ravintola, Kalastajan Majatalo eli Hansabaari vaikuttaa paikalta jossa saa poromiehen puukon lisäksi ruokaa. Puukko on todennäköistä, koska luonnollisesti seuruettamme koristaa lähikylän saamelaisneito. Emme kuitenkaan ole tulleet geenejä pilaamaan, vaan syömään. Emme ole myöskään tappaneet yhtään petoeläintä reissullamme, joten neidon kiinnostus meitä kohtaan lienee hyvinkin rajallinen.

Nainen, joka ainakin näyttää Ritvalta ottaa vastaan grillipihvitilaukseni kysymällä miten haluan pihvini paistettavan. Totean olevani nössö ja pelkääväni liian raakaa, joten otan lihani kypsänä. Nainen joka näyttää Ritvalta vaihtaa painoa jalalta toiselle, nojaa kassakoneeseen ja opastaa minua lappilaisen retoriikan saloihin. Pihvien paistaminen on kuulemma täällä erilainen homma kuin etelässä. Eteläläisten well done on täkäläisten medium. Syynä tähänkin ovat norjalaiset. Heille maistuu kunnolla paistettu liha. He kuulemma nakkaavat etelänpellejen tyyliin paistetun mediumin samaan ämpäriin, jossa juuri polttivat ylimääräiset käteisensä. Varsinaista syytä tähän mieltymykseen ja sen sanelemaan paistoasteikon heittoon ei tämän tarkemmin tiedetä. Tieto tästä ei kuitenkaan poista lerppuutta kullistani, vaan tilaan pihvini varmuuden vuoksi medium plussana, täten lähes varmistaen kokin ejakulaation pihvilleni. Näin tarkka ruoan tilaaminen alkaa jo oikeuttaa paikkaa homo-saulin ja homo-adamin kanssa ravintolan pihalle painimaan. Nössön elämää.

Annos on aivan hyvä. Kyllä tällä tovin tuiskussa pärjää, ainakin siihen asti että pääsee norjalaisten rahanuotiolle lämmittelemään. Maustevoi on jäässä kuin riu'un tavoin pukeutunut saamelaistyttö jota kollegani jututtaa, mutta kermapotut ja liha itsessään ovat melko korkealuokkaista lounasruokaa. Lisäpisteet Hansabar ansaitsee mukavan pyöreästä kolajuomahinnoittelusta, puoli litraa mustaa irtoaa kahdella eurolla. Ei noin halpa norskeille maistu, mutta meikäläiselle hyvinkin.

Ilta ruokabloggarin elämästä

2012-01-03T22:45:00.000+02:00

Taannoin heitin hetulaa chilen siskojen ja veljien tarjomasta pienestä viiniehtoosta. Se oli siksi rankka keikka, että siellä kuvattiin videota. Se on perseestä, koska jälkikäteen sitä miettii, että toivottavasti en ole jauhanut mitään sontaa kameran ollessa tähdättynä minuun. Ja mainittakoon, että jotkut meistä jauhavat shaibanderia myös vaikka eivät olisi huppelissa. Syntymästä saakka huono läppä.

Onneksi videossa ei ole ääniä, niin sitä ilkeää katsoa. Tsekatkaa pätkä ja pähkäilkää, kuka kuvassa näkyvistä geekeistä on ihannoimanne ruokaguru vai onko kukaan :P

Kolanterin lisälehtisillä: Kolaa huuleen, kirjaimellisesti

2011-12-28T09:59:00.000+02:00

Ei varmaan tule kellekään lukijalle yllätyksenä, että meikäläinen ei montaakaan lahjaa saanut jouluna. Risuja korkeintaan olenkin ansainnut, mutta sain jostain syystä myös lahjan nimimerkiltä Itä-Pasilan Salarakas. Kai siksi, että mulla on parhaat jutut.

En nyt lähde sivupoluille, mutta monet naiset ovat siitä ärsyttäviä, että he antavat hyviä lahjoja. Puhun syvästä kokemuksesta, sillä vaimoni kuuluu tähän joukkoon. Se on ärsyttävää siksi, että siihen on hankala vastata mitenkään, jos on tällainen puupää. On ikävää tuottaa omalta osaltaan pettymys, kun itse saa jotain hyvää ja kaunista. Synttäreihin on vielä aikaa, mutta mietin jo jotain höpöstä tai edes semisellaista. Mutta takaisin asiaan.

Kuvan combo oli varsin sykähdyttävä setti eikä tämmöiseenkään meikäläinen voi mitenkään kontrata. Paketti sisälsi lisäksi vielä suklaata, mutta parasta oli ehdottomasti tuo huulirasva. Olin nähnyt ko. tuotetta jo aiemmin. Sitä myydään - jostain minulle tuntemattomasta syystä - paremmin vaatekauppana tunnetussa KappAhlissa. Pari skragaa olen sieltä ostanut ja nähnyt tuotetta kassalla. Olen kuvitellut sitä joksikin normirasvaksi hassussa putilossa, niin en pettymyksen pelossa ole ostanut. Nyt kuitenkin sain sitä käsiini ja tuikkasin mielenkiinnolla huuleeni. Ja miten kävikään.

Kävi hyvin. Jo tuoksu yllätti minut. Tämä oli kuin olikin kolamaista. Ei tää kokista ole, vaan ehkä hajusta tulee mieleen joku kolamehujää, mutta tuoksu on selvä. Maku ja tuntuma huulissakaan ei ole hullumpi. En huulirasvaa käytä, sillä sulohuuleni ovat itsekostuvat, mutta tätä voisin käyttää kyllä. Kai tää on tarkoitettu joillekin pissiksille, mutta mähän olen henkinen sellainen. Hyväksyn tuotteen.

P.S. Nyt kun asia tuli puheeksi, varsinkin blogin lukuisilta naislukijoilta otetaan kiitollisena vastaan kaikki lahjaideat, oli kyseessä vaimo tai muut naisihailijat. Auttakaa puupäätä, pliide.

Joulukolanterin 24. luukku: Lasipullokola

2011-12-24T10:00:00.042+02:00

Lasipullokola. La-si-pul-lo-ko-la... Aika kiva sana, runollinen jossain määrin. Itse korkkaan sellaisen tänään Joulupukin synttäreiden kunniaksi. Se on sellainen joulunihme, josta itämaantietäjätkin olisivat ihmeissään.

Elämäni toisesta - tätä nykyä hiljalleen kolmannesta - suuresta rakkaudesta en kuitenkaan äkkiä keksi mitään sellaista, jota minä kera kaimani emme olisi tässä blogissa jo sanoneet. Ylisanat eivät tunnu miltään, hehkutuskin on hieman väkinäistä. Lähtisikö vittuilu luonnostaan... Ei oikein.

Olen pahoillani Jussi, oon heikoin lenkki enkä keksi mitään nasevaa, joka kelpaisi lasipullolle - ja sinulle.

Mutta sehän se kuuluu suomalaiseen jouluun, odotusten pettäminen. Suuret haaveet rentoutumisesta pitkän syksyn päätteeksi, perheen kanssa vietettyä laatuaikaa. Hyvää ruokaa, iloisia lapsia lahjoineen ja ehkä lasillinen punkkua rakkaan kanssa. Iltasella levollinen lasipullokola kuusen ääressä, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan silmät täynnä uskoa tulevaisuuteen...

Totuus on karumpi ja jouluresepti lyhyt: Kossu naamaan ja perhe hankeen, jos sellainen - perhe tai hanki - löytyy.

Siitäkin huolimatta tai juuri sen takia, hyvää joulua kaikille. Pallolaajennus jatkaa odotusten pettämistä taas arjen palattua.

Joulukolanterin 23. luukku: Kultainen kola

2011-12-23T10:00:00.001+02:00

Okei. Käytännössä ja ainakin teoriassa Kollega Koivisto kirjoitti jo alumiinipullokolasta. Mikä tietysti sopii hänelle ja hänen vajavaiselle loistokkuudelleen. Itse ajattelin kirjoittaa kultaisesta pullosta, mikä tietysti sopii minulle. Kiss the ring ja niin edelleen. Lastenvaunujen pukkaamista loskan seassa ei pelasta edes timanteille vuorattu kokis.

Näin kola tulisi juoda, etenkin merkkipäivänä, mikä kohdallani tarkoittaa mitä vain arkipäivää. Pullon hohtoa laskee toki se, että kyseessä on jokin Daft Punk tribuuttituote. Kyseessä siis ei ole Ruokablogi Pallolaajennus tribuuttituote, joka olisi vähintään kullattu pandakarhun kallo. Tämä on vain kullan väristä alumiinia. Mutta ei sitä tarvitse kertoa niille tavallisille kuolevaisille jotka maan rakosista vilkuilevat triumfanttista kultapullosta siemailuani.

Alumiini on sen verran paksua, ettei sitä kuninkaallisilla käsivoimillani kovin helposti saa kasaan. Pullo siis pakkaseen ja tilanteen tullen kolat jääkylmään kultapulloon. Kyllä siinä siniverisen kelpaa katsella hikoilevaa herkkua. All hail the king, kiss the ring!

Joulukolanterin 22. luukku: itsensä pettäminen

2011-12-22T10:00:00.012+02:00

Tämä kuva ärsyttää minua. Kesä, lämpö, shortsit... kuka niitä haluaa nähdä, kun tähän aikaan vuodesta säät on yhtä helvetin persettä ja pimeäkin 27 tuntia vuorokaudessa. Silti kirjoitan tästä, koska on mukava haukkua tuotteita. Ja ihan vittuillakseni ajoitin tän päivälle, joka tietääkseni on talvipäivänseisaus tänä vuonna.

En enää valitettavasti muista, miten haukkuisin tätä juomaa. Sen muistan, että ei tämä kaksista ollut. Yrittääköhän tää olla jotain kolavissyä tai jotain vai sitten normilimukkaa. Kevyt olo vie jotenkin vissyraiteille ajatukseni ja jo siitä tietää, että en tykkää. Vissy on jees, mutta kolaan sitä ei varmaan kannata sekoittaa.

Mutta siis nyt tsekkasin netistä. Kevyt olo -juomat on tavallista vähemmän sokeria sisältäviä limppareita kai olevinaan. Ja siis sitä sokrua ei ole korvattu makeutusaineilla, sitä vaan ei oo. Näin tätä tänään kaupassa, eli kyllä tätä joku on ostanut. Kai nykyään terveysintoilijoiden terveysintoillessa tätäkin myydään.

Mun suhtautuminen on se, että kestän kemikaalit ja kaiken sonnan tai sitten en juo ollenkaan. En halua semiterveellistä kevyttä oloa vaan kunnon sokereita. Kevyet olo jätän hipstereille.

P.S. Jotenkin epäonnistunut tuo etikettikin, ei houkuta. Itse pitäis kaikki tehdä.

Viinejä kera jalkapalloilijoiden

2011-12-21T20:39:00.000+02:00

Kuvasta näette, että syön jopa sienisalaattia, jos se on ilmaista.

Ei, otsikkoni ei viittaa Elossa-saagaan, jossa Andeilla syötiin jalkapalloilijoita, kun ei oikein muutakaan ollut. Tää juontaa juurensa siihen, että allekirjoittanut kerrankin kutsuttiin johonkin.

Normiruokabloggarit varmaan kiitävät kukasta kukkaan, mutta mua ja Jusaa vaan ei kutsuta mihinkään. Me joko ei olla tarpeeksi vakavastiotettavia tai sitten vain ei osata käyttäytyä. Chileläisillä viininpolkijoilla kävi kämmi ja pääsin maistelemaan heidän tuotteita kera Keken ja Pasin. Futarit pistettiin aiemmin viinikouluun ja nyt valistettiin myös kansaa. Linkkaisin verkkosivun tähän, mutta siellä kuvattiin myös jotain videota, joka jonnekin ilmestyessään paljastaisi allekirjoittaneen fyysisen alennustilan.

Mut ihan hyvää tavaraa oli pöydässä. Pirunkellaria olen imaillut aina toisinaan, kun olen sellaisen pihinä miehenä raaskinut ostaa. "Ja kyllähän sitä juo", sanon omaa tyyliä uskollisesti noudattaen. Juuri edellisessä postauksessa hieman nalkutin viinasta jouluns, mutta täytynee pullollinen cabernet-mallista Casillero del Diabloa kotiuttaa joulupöytään. Mietoja maltilla, ihmiset.

Btw. kuulin mielenkiintoisen asian viini-iltamassa. Viinihidalgo kertoi, että muistaakseni about 95 prossaa Suomessa myydyistä viineistä maksaa alle kybän pullo. Onhan se tuplat halvimpaan laatuun, mutta silti yllättävän alhainen. Ei sillä, itse en ko. kipurajan yli varmaan koskaan...

Joulukolanterin 21. luukku: Tab xtra

2011-12-21T10:00:00.002+02:00

Tehdessäni tutkimusta tuliaisiksi saamani Tab xtra kolajuoman kulttuuriperimästä, törmäsin ylläolevaan mainokseen. Mainoksen rinnakkaistodellisuudessa miekkonen siemailee rannalle kolaa, tsiigaa ohi kulkevan tsigunan persettä ja saa päälleen vaimoltaan kostoksi vettä ja halauksia. Todellisuudessa jossa me muut elämme skenaario olisi luultavasti päättynyt korkokengän kantaan mykiössä. Ei se mitään, kiinnostukseni kolaan heräsi kyllä bikinimallin myötä.

Minulla ei todellakaan ollut hajuakaan siitä, että Tab on Coca-cola companyn lanseeraama tuote! Tarkoitettu alunperin 60-luvulla yhdeksi ensimmäisistä sokerittomista kolajuomista. Olemme siis Saatanan alkulähteillä. Tämä lienee se kola jota Antikristus joisi. Luulin jo Tabin olleen menneen vuosituhannen lumia, mutta näyttävät vieläkin tekevän tätä jossain maailman synkässä kolkassa. Kontrolloidussa makutestissä ainakin tämä xtra versio oli ala-arvoista. Tämä on tällaista olematonta kolaa, jota tulee juoda vain jos omistaa diabeteksen tai pahan aivovamman. Voisin kuvitella että kun viimeisetkin Tabiin 60-luvulla retkahtaneet hipit kuolevat, loppuu valmistuskin. Ellei sitten joku käsittämätön hipstervillitys nosta Tabia takaisin parrasvaloihin. Karppauslimu? Ehkä!

Onko Rainbow ryhdistäytymässä?

2011-12-20T21:01:00.000+02:00

Pirkka-olut lienee suurimpia neronleimauksia, joita K-ryhmän sikariportaassa on saatu. Lehtiläpänderin mukaan olut on ollut melkoinen myyntivaltti ja kyllähän sitä juo, vaikka se ei Euroshopperille pärjääkään. Halpa kama toiminee myös sisäänvetotuotteena. Yhden ässän kaupassa lienee saatu itkupotkuraivareita asian tiimoilta, mutta yhä siellä nukutaan.

Lonkkua ja sidua Ässästä saa, mutta ei sateenkaariolutta. Sopiminen asiasta on varmaan vaikeaa, sillä panimot ymmärtänevät viimeistään Pirkkiksen menestyksen jälkeen tuotteen arvon, eivätkä hevin luovuta. Toisaalta ulkomailtakin tavaraa saa varmasti. Tänään näin hyllyssä ns. akkainkaljaa eli nollavolttista olutta.

Tuote on belgialaista. En muista tätä aiemmin spotanneeni hyllystä, vaikka sattuneesta syystä myös alkoholitonta hyllyä on olen viimeaikoina kyttäillyt. Kertokaa viisaammat, jos tämä on vanhaa kamaa. Mutta koska uskon, että tämä on melko tuore tulokas, veikkaan tämän olevan Rainbow-oluen esiinmarssia.

Jos Rainbow jatkaa belgilinjalla, yksi vaihtoehto on vaihtaa siihen heidän tuomaansa belgiin kuoret. En muista nimeä, mutta sikspäkeissä myynnissä, tietänette ässäläiset. Oon testannut ja sitäkin juo, eli ei huono vaihtoehto sekään.

P.S. Juuri muuten uutisissa sanotaan, että jouluna taas juodaan enemmän kuin koko muuna yhteensä. Hienoa... Ottakaahan iisisti viinan kanssa, jos on lapsia joukossa.

Joulukolanterin 20. luukku: hyvää ei löydä, paskaan on tyytyminen

2011-12-20T10:00:00.002+02:00

Lapsensaanti on lisännyt kolanjuontiani. Lastenteko siis kannattaa. Kun muksu tulee, kämppä täyttyy uudenlaisella romppeella, eli ei se yhtä juhlaa ole. Lastenvaunut ovat melko tarpeellinen väline tässä joukossa, mutta valitettavan monista puuttuu juomapidike.

Netissä kattelin vähän, että löytyisikö juomanpidikettä lisävarusteena. Virkistävät ulkoilut kera nassikan ja kolapuun nektarin: visioin itselleni jo uutta hedonistimsempaa elämää... Emmaljungiin saa monenlaista härpätintä, mutta juomapidikettä en löytänyt. En myöskään löytänyt interwebistä katsomalla mitään hyvää. Oli tyytyminen paskaan varustepussiin.

Kuvan settiin jaa jotain pientä kivaa laitettua talteen ja on siinä tilaa tölkillekin. Paha vaan, että setti on sen verran hutera, että kolasta saattaa läikkyä arvonestettä kadulle vielä toisenkin hörpyn jälkeen. Voi surkeus. Unelmani tyylikkäästä kruisailusta vaunujen ja kolan kera kokivat kolauksen. Miten nyt hurmaan vieraita naisia on the move, kun en koiraakaan omista? Hei lainatkaa joku mulle mäyräkoira! No, termoskahvikupille tuo on omiaan, koska siihen saa kannen. Siihen on tyytyminen, eikä se vähän ole. Kofeiinia kuitenkin.

P.S. Vanha tieto, mutta kyllä täytyy muuten taas ihmetellä noita Kaksplussia ja muita äitiyskeskustelupaikkoja netissä. Joku siellä eräässäkin puussa viattomasti kysyi, että oisko vaunuihin saatavilla juomapidikettä ja vastaus oli asiallinen luokkaa: "MIKSI VITUSSA SÄ SELLAISTA TARVIIT PASKA, KUN ITSE EN KEKSI MOISELLE MITÄÄN KÄYTTÖÄ, IDIOOTTI SAATANA. TAPA ITTES!!11!1" Taitaa joitakuita vissiin kotonaolo vähän ahistaa...

Joulukolanterin 19. luukku: Energiakola

2011-12-19T10:00:00.015+02:00

Hullu krokotiili. Ei aivan onneton nimi energiajuomalle, sillä kyllä sellainen varmaan aika energinen pakkaus olisi. Vähän turhankin sekava luultavasti, en haluaisi sellaista samaan bussiin sen enempää kuin energiajuomanikkiksissä olevaa teiniäkään.

Näin teinin imaavan energiajuomaa bussissa not long ago. Ne on kyllä surkean näköisiä. Ylipainoinen rassukka, lysyssä imaili jotain tuotetta. Varmaan masentunut siitä, että hänen tämä toinen tylsempi elämä ei vetänyt vertoja hänen tietokoneelle jääneelle oikealle elolle Second Lifessä. Yritä kestää Jami, skolea on vain viisi päivää viikossa.

No asiaan. Mad-Croc on tehnyt kolan makuisen energiajuoman. Mua pelotti kohtalaisen reippaasti tää testi, sillä en todellakaan diggaa energiajuomia ja jopa niiden jonkinlainen tuntija Jussi Leinonen disautti aiemmin tässä kolanterissa aika vahvasti Punaisen härän vastaavaa tuotetta. Silti tartuin tölkkiin, teidän vuoksenne ihmiset jälleen.

Ja täytyy sanoa, että petyin. Tää ei maistu oikein miltään. Ei energiajuomalta, ei kolalta... Eikö energiajuoman pitäisi maistua niin pahalta, että vähän pitää irvistää? Voiko tähän muka addiktoitua... Aika pliisua kamaahan tää on sitäpaitsi, iso tölkillinen sisältää saman kofeiinin kuin annos kaffetta. Tauriinia satsi sisältää 2000 milligrammaa eli suomeksi 2 grammaa. Kuulostaa hyvältä. Ei oo kyllä aavistustakaan siitä, mikä tauriinin vaikutus on. Tuleeko musta nyt sonni, odottaako vaimo yllätys, kun valot illalla sammuu? Vai onko tää vain yhtä petkutusta..?

Tölkin juotuani ymmärrän teinejä yhä vähemmän. Voisitte pleiniä kolaa ja joisitte kahvin kahvina. Tauriiniakaan ei taida tarvita kuin imeväisikäiset.

Joulukolanterin 18. luukku: Hätätilakola

2011-12-18T10:00:00.001+02:00

Tiedäthän tunteen? Koko päivä töissä dominoimassa, vaikka jokainen kollega yrittää heitellä jellydildoja rattaisiin. Jokainen asia päiväsi aikana on ollut joko mahdoton toteuttaa tai helvetin hankalasti hoidettavissa. Päivä on kestänyt aamusta iltaan, eli noin 5 tuntia liikaa. Saavut kotiin, ei tietenkään ole mitään ruokaa, eikä tarvitse, söithän jo töissä paskaa. Janottaa ja kädetkin ovat tärisseet jo pitemmän aikaa. Avaat pakastimen, hakkaat verisellä jääpiikillä pari palaa jäätä lasiisi. Lasisi on ollut yön yli parvekkeella pakkasessa odottamassa sinua kuin nippusiteillä itsensä koristellut nuori nainen. Avaat jääkaapin ja suuntaat katseesi ylähyllylle, siihen pirkka-oluen viereen. Mitä vittua? Ei kolaa? Ei edes 1,5 litran pullon jämiä jääkaapin ovessa? Onko tämä sairasta pilaa vai oletko todella päästänyt itsesi tähän jamaan, miten helvetissä tässä näin kävi? Soitat lähimmäisillesi ja kerrot mitä on tapahtunut, samalla avaudut hommaforumille, kuinka somali on juonut virvoitusjuomasi. Kylmä totuus on kuitenkin se, että olet itse mokannut. Olet kuin Kanerva kännykkä kädessä, kuin Janne Kataja hometalossa, paitsi sinä et ansaitse tätä. Jumalauta sinä et tarvitse tätä nyt!

Tällaisiin tilanteisiin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on oltava hätäkola. Kola johon ei kosketa kuin todella pahassa paikassa, kun vaikka kuulet että teille tulee lapsi tai naisesi on löytänyt rakkauden nimeltä Anneli. Tai kun kaikki muu on jo vedetty pöntöstä alas, kun kaikki mahdollinen on satanut Persujen laariin. Silloin on hätätila, ja sinä voit rikkoa lasin.

Joulukolanterin 17. luukku: Hansen's Cane Soda Vanilla Cola.

2011-12-17T10:00:00.011+02:00

Jos ei Palliksen joulukolanterista muuta jää mieleen, toivon ainakin ettei kukaan ikinä, koskaan, missään osta itselleen litkua jossa lukee cane sugar. Pari päivää sitten paasasin toisesta pettymyksestä. En luonnollisesti itsekään ostaisi parin euron tölkkiä, jonka tiedän maistuvan märkivälle genitaalialueen avohaavalle, mutta nyt on pakko uhrautua joulumielen vuoksi. Joulunahan kuuluu vituttaa, joten se tulee samalla hoidettua.

Taas hehkutetaan tölkissä että sisältää "real cane sugar", mikä suomeksi tarkoittaa että juoma maistuu aivan karmealta. Kai tämä on jotain luomua, mutta maku on todella keinotekoisen oloinen. Jätin taas puolet tölkistä juomatta, vaikka annoin sille parhaat mahdolliset olosuhteet tulla nautituksi kokonaisuudessaan. Join juomani katselleen jääkiekkoa, eikä silti maistunut. Ei edes huomaamattaan. Joka kulauksella mieleeni pulpahti ajatus, että miksi ihmeessä kidutan itseäni tämän tason juomilla. Ei todellakaan juomisen arvoista, edes muita pelastaakseen.

Lukijat, teidän täytyy vannoa että uskotte sanaani ja ette koskaan osta cane sodan tyyppistä kolaa. Muuten uhraukseni oli turha ja yhä useampi meistä joutuu kärsimään.

Joulukolanterin 16. luukku: Addiktiokola eli kola-addiktio

2011-12-16T10:00:00.001+02:00

Tämä testi hieman pelottaa. Onko tämä viimeisiä kertoja, kun tapaan vaimoni ja lapseni? Elänkö kohta Tukholman metrossa, jossa nyysin lompakoita saadakseni seuraavan putelin? Nytkö Koivistolle avautuu uksi porttiteorian mukaisesti kohti kola-addiktion syvempiä Photoshop-layereitä...

Jaa mitä sönkötän? Viime aikoina olen lukenut useampia uutisia kola-addiktiosta. Yksi kolanimi on noussut ylitse muiden näissä jutuissa, ainakin allekirjoittaneen silmissä. Pepsi Max nimittäin on mainittu usein. En tiedä, mikä on tuotteen markkinaosuus, mutta osuus addiktiotuotteista ("ES:n" ohella) on perstuntumalla melkoinen. Onko tuote vaan niin hyvää vai onko siinä koukku. Mene, tiedä. Tässä juttu Iltiksessä ja toinen Starassa.

Hyvä ystäväni, taistelutoverini, nimimerkkiä Jouska käyttävä kätilö on tunnetusti Pepsi Maxin ystävä. Olen siis huolissani. Jääkö perhe Hervannassa hunningolle? Lapsi itkee rattaissa, kun iskä roikkuu Siwan ovenkahvassa jo ennen kello seiskaa? Tietääkö Kotipellon veli? Hervannan piripäät ovat kaikille tuttuja, mutta onko kolakin ongelma tuossa betonimyllyssä? Kerrohan kuuntelijoille huolesi J, I'm listening.

Varmuuden välttämiseksi testasin itsekin tuotetta, laitoin taas itseni likoon lukijoiden puolesta. Ensimmäinen harmistus on se, että en löytänyt pitkistä etsinnöistä huolimatta tavaraa tölkissä. Tyydyin muovipulloon. Join pullon valvotuissa oloissa kotonani Aulis Gerlanderin tarkkaavan silmän alla. Kola oli mustaa, kylmää ja juotavaa, vaikkakin pliisua. Join enkä halunnut erityisesti toista. Metro on minulle edelleen vain kulkuväline, ei koti. Ja valintani Pepseistä on kyllä edelleen normiP...

Joulukolanterin 15. luukku: Diet Dr. Pepper

2011-12-15T10:00:00.007+02:00

Ajattelin että Dr. Pepperin fleivöri kestää jopa dieetti version. Tölkki on kivannäköinen ja luo uskoa huomiseen. Todella lähelle onnistumista Diet Pepper pääseekin, muttei lähellekään mitalikahveja. Eikä tämän mukaan tulla nimeämään yhtään katua tai aukiota.

Ensimmäinen kulaus tapahtuu luonnollisesti pelonsekaisissa tunnelmissa, onhan kyseessä yhdenlainen laittikola. Tästähän voi vaikka tarttua homous? Kielen päälle vyörähtää tuttu ja turvallinen kirsikkainen solina, lasket tölkin huuliltasi ja suljet suun. Valheellisuus ja petos täyttää mielesi. Täyttä paskaa. Luulit alkusoiton perusteella kuuntelevasi Slayeriä, mutta tämä on korkeintaan Hevisaurusta. Alkutuntuman jälkeinen täydellinen olemattomuus on se suurin pettymys. Juoma on suussasi, mutta maistat vain onton hapon ja jonkin naurettavan makeutusaineen. Mikäli diggailet Dr. Pepperistä, en missään nimessä suosittele edes maistamaan tätä versiota. Säästyt pahalta mieleltä kun jätät juomatta. Mikäli juot tämänkaltaisia juomia mielelläsi, eiköhän ala olla korkea aika lopettaa itsensä kusettaminen ja alkaa kitata aitoa kamaa. Mikäli kuitenkin haluat esimerkiksi tarjota tölkillisen vaikka pahimmalla vihamiehellesi, Diet Dr. Pepperiä löytyy silloin tällöin ainakin K-Kauppojen jenkkihyllyistä.

Joulukolanterin 14. luukku: Kylmempää kolaa

2011-12-14T10:00:00.002+02:00

Kuinka moni muistaa Arskan Mr. Freezenä Batman-elokuvasta? Itse tuskin muistan, onneksi, koska elokuva on muistaakseni aika shaibaa. Kuvassa kuitenkin jää-Arskan kolansäilytysvastike. Iso, vähän pökkelö ja kylmä kuin mikäkin.

Harvoin mainostan mitään suoraan, koska en rahaa tästä hommasta saa. Joskus kuitenkin tän pukin apurin pikkukätösiin osuu sellaista hienoutta, että voi parit linkit heittää megetsuuggeliin. Tämä kolanteri kolahti niin sanotusti.

Mulletoi.com on nettikauppa, joka myy kaikenlaista sälää. Usein turhakkeita kalliilla. Olen ostanut sieltä kyllä kätevääkin tavaraa, kuten Magic 8 Ballin. Toinen hyvä ostokseni on ollut kuvan jääkolpakko. Sain sen vielä kahdella eurolla, mikä maistuu pihille miehelle aina.

Idea on simppeli ja muistuttaa Leinosen köyhän mielen metodia jossain määrin. Ainakin ennen muinoin tuo poitsu nimittäin piti lasiaan pakastimessa ennen juontia. Tässä tuopissa on seinän sisällä jotain litkua, joka jäätyy. Näin tuoppiin kaadettu neste (= tuoppiin kaadettu kola) kylmenee edelleen kohti absoluuttista nollapistettä (ei kyllä varsinaisesti pääse lähelle, mutta kylmenee all the same) ja todellista herkullisuutta. Ei huono ollenkaan, pukki diggaa.

P.S. Tuli muuten mieleeni, että jonkun mielestä tää saattaa olla epätoivoinen kolanteriartikkeli, kun kuvassa on tuoppi, ei periaatteessa kolaa. Ei käynyt edes mielessä, sillä mun mielessä ei ole edes käynyt, että joisin tuosta tuopista muuta kuin kolaa. Hiljaa siis, ihmiset.

Voi kai munakkaan näinkin tehdä...

2011-12-14T09:13:00.000+02:00

Me Jussin kanssa otamme saamamme palautteen aina vakavasti ja kehitämme prosessejamme.

Joulukolanterin 13. luukku: Tanskalaista luomukolaa

2011-12-13T10:00:00.003+02:00

Naturfrisk Cola Cool Classic pulloa koristaa intiaani, en tosin ymmärrä mitä tekemistä alkuperäiskansalaisella on kolajuoman kanssa. Ehkä viimeisetkin toteemit on poltettu uusien kolapuiden istuttamisen tieltä ja loputkin inkkarit ovat siirtyneet tiipiistä rivitaloihin. Oopiumi maistunee edelleen.

Ihan oopiumin veroista kampetta tämä tanskalainen kola ei ole. Lasipullo on elegantti, pelkistetty ja sopivan kokoinen, mutta sen sisältö maistuu väljähtäneeltä sekoitukselta kokista ja Rio Colaa (josta enemmän joulukolanterimme toisissa luukuissa).

Kyllä tätä juo, onhan se nimittäin aina mukava korkata uusi ja tuntematon pullo mustaa kultaa. Usein siihen pettyy, mutta huonokin kola on aina blogautuksensa ansainnut. Jos eksyt Tanskaan, kannattaa ottaa haltuun ainakin yksi pullo inkkarikolaa. Tiedä vaikka Istuva Koira siitä jotain kostuisi.

Joulukolanterin 12. luukku: Voiko olla liikaa kolaa?

2011-12-12T10:00:00.000+02:00

Ensin vastaus: melkein voi.

Tästä taisi jäädä kirjoittamatta tarjouksen aikaan. Olin ehkä niin shokissa, että en saanut sanaa suustani. Nimittäin Mäkkärin taannoinen tarjous siitä, että eurolla puolikas kola, mitä kauneutta! Nyt muistan, taisin feseen kuvan postata, mutta en muuta. No nyt analyysi, siltä varalta että tarjous pian uusiutuisi.

On nimittäin niin, että tässä on jo melkein liikaakin. Kaksi juustoa ja pieni kola on aika näpsäkkä combo. Liian iso kola jotenkin rikkoo tuon seesteisyyden, joka VMK:hon liittyy. Herkkyys ja kauneus järkkyy. Mutta pakkohan se on ottaa - ja pakko juoda. Ja ennen kaikkea, onhan se loistavaa, että kola on halpaa.

Kävimme tarjouksen aikaan vaimon kanssa Mäkissä. Se tahtomalla tahtoi pienen limpparin. Myyjätär oli änkkänä, sillä pieni kola oli paitsi pienempi, myös kalliimpi kuin iso. Laskutti lopulta isosta ja antoi pienen. Kuulostaa koijjaamiselta, mutta ainoa joka tilanteessa huijasi oli vaimoni, joka huijasi itseään. Sairasta tuommoinen, että ei juoda limpparia, vaikka sitä olisi tarjolla.

No, niinhän sitä sanotaan, että toisen pään sisään ei voi päästä. Ja myös niin sanotaan, että kolaa ei voi olla liikaa, mutta tuo pääsee jo lähelle.

Joulukolanterin 11. luukku: Boylan Bottleworks: Sugar Cane Cola

2011-12-11T10:00:00.001+02:00

Täyttä paskaa. Tai no ei aivan täyttä paskaa, pullo on hieno. En todellakaan ymmärrä näitä sokeriruoko- ja luomukolahommia? Miksi? Miksi tehdä kolaa raaka-aineista joista tulee vain paska maku suuhun? Välittäkää avoimet kiitokseni lisäaineiden keksijälle, ilman sinua kolaskene olisi kuollut aikoja sitten.

Henkilökohtaisella tasolla minulle on aivan se ja sama onko Boylan Bottleworks "family run since 1891". Joko kyseinen perhe on järjettömän rikas öljykaupoista tai muuten vain tolkuttoman varakas koska tällaista kolaa kauppaamalla ei rikastu. Paskan myyminen ylihintaan on kuitenkin monien hallitsema taito, joten en kuitenkaan ihmettele vaikka se jossain maailman kolkassa onnistuisikin.

Voisin kuvitella että jossain Jenkkilän etelävaltioissa tämä ylisokerisen makuinen litku kelpaisi dinerin tiskin yli tarjoiltuna. Näin persunluurannikolla janoon juotuna lasipullo Cane Colaa jää kuriositeetiksi jonka ainakin toivon unohtavani äärimmäisen nopeasti.

Joulukolanterin 10. luukku: Lidlin missi

2011-12-10T10:00:00.001+02:00

Olin skeptinen jo paketin nähdessäni, mutta ostin silti. Pakkohan se oli ja aina on loppuun asti toivoa. Tunne oli suurin piirtein sama kuin jouluna, jos paketti on periaatteessa lupaavan näköinen, mutta joku kohta siitä paljastaa, että Clint Eastwood -devareiden sijaan paketissa on todennäköisesti Kaari Utrion uusin.

Nyt epäilyksiä ei herättänyt väärästä kohtaa lerpattava lahjapaperi, vaan se yksinkertainen fakta, että kola ei vaan sovi ihan joka paikkaan. Se on hienoa ainetta, mutta rajansa kaikella. Kola ja jäätee ovat kuin lapset ja bensa, lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Persikka, sitruuna ja sensemmoiset kyllä toimivat meikäläiseen, mutta Patayan kolajäätee jää jatkossa hyllyyn kuin thaimaalainen ladyboy. Ja kerronpa miksi.

Kola nimittäin ei nesteissä toimi yksin. Se tarvitsee kaverikseen vanhan ystävänsä hapon. Jääteessä sitä ei luonnollisesti ole, joten nesteen suutuntuma muistattaa väljähtynyttä limpparia. Ja eihän semmoista kukaan halua. Tämäkin törppö taisi jäädä multa juomatta. Aika surkea ajatus, että oon kolaa kaatanut viemäriin, mutta joskus niinkin.

Joulukolanterin 9. luukku: Royal Crown Cola

2011-12-09T10:00:00.018+02:00

Luuserikolaa. Royal Crown tunnetaan, tai siis ei tunneta, sinä kolana joka hävisi kolasodat Coca-Colalle ja Pepsille. Jampat kehtaavat ihan tosissaan painattaa tölkkiinsä sloganin "America's best tasting cola", eihän se väärin ole. Jenkit diggaavat valehdella päin naamaa.

Makuasiat ovat kuitenkin siitä kinkkisiä että Ruokablogi Pallolaajennuksessa tiedetään se autenttinen totuus. RC ei todellakaan ole huonoa, oikeastaan se on melko hyvää. Sitä saa Haaparannalta halvemmalla kuin Pepsiä, jota siis saa halvemmalla kuin Cokista. Näin se maailma vaan makaa. Hienoa ettei Royal Crown ole kuitenkaan nakannut myrkkyjä nurkkaan, vaan jatkanut tappiosta huolimatta mustan kullan pumppaamista.

RC on kuin Suomen Keskusta. Turpaan tulee, mutta sen verran moni näennäisköyhä maajussi jaksaa digata että kannattaa vielä yrittää, vaikkakin vain läpällä. Cokis pistää ehdokkaaksi Niinistön, Pepsi Lipposen ja RC Väyrysen. Tietäähän sen miten siinä käy, mutta hauskahan sitä on seurata. Royal Crowniakin on hauska juoda, kunhan ei unohda kuka on edelleen the biggest, meanest, tastiest motherfucker in town.

Joulukolanterin 8. luukku: Siti Cola

2011-12-08T10:00:00.001+02:00

Sen minkä Lidl säästää graafisessa suunnittelussa ja paskoissa TV-mainoksissa, se voittaa hinnassa. Puolitoista litraa lähtee palttiarallaa eurolla. Ei se tietenkään mitään erikoista ole, ainahan kusta voi pullottaa ja pyytää pari lanttia köyhältä. Mutta Siti onkin miellyttävä poikkeus halpakokisten räjähdysmäisesti kasvaneessa genressä, nimittäin se jopa yllättää positiivisesti. Halpiskolan kanssa olemme tottuneet saamaan jotain menettelevää ja nielleet pettymyksen ilman laadukasta kokispotkua rintalastassa. Sitiä kuitenkin voisi luonnehtia jopa hellävaraisen pöyhkeäksi juomaksi. Happo ei ole hyökkäävä kuin gojimarjoista innostunut naishenkilö, vaan hellävaraisesti kurkunpäätä hyväilevän pehmeä raikkauden tuulahdus. Suosittelen kokeilemaan.

Erikoispisteet täytyy antaa kyvystä pitää pullon koko maltillisessa 1,5 litrassa. Rumaa päätään nostava kahden litran pullojen suosiminen on kokismiehen mielestä erittäin huolestuttavaa, mutta puhutaan tästä sitten toisessa Joulukolanterin luukussa!

Vuoden ruokablogi 2011 -äänestys lähestyy!

2011-12-07T19:48:00.000+02:00

Tiedoksenne ihmiset, että Pallolaajennuksen vuosittainen Vuoden ruokablogi -äänestys lähestyy törisemällä. Ennakkoraati on saamiensa ehdotustensa perusteella jo saanut rajattua osallistujajoukkoa. Kun finaalipari on selvillä, pääsette te, kansa, vaikuttamaan asiaan monen persun peräänkuuluttamalla sitovalla kansanäänestyksellä. Pysykää tuunattuna.

Joulukolanterin 7. luukku: Rio Cola

2011-12-07T10:00:00.001+02:00

Haluaisin todella kovasti tykätä Rio Colasta. Haluaisin muutenkin tykätä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limppareista, ainoa ongelma on etteivät ne ronskista hinnastaan huolimatta maistu kovin hyvältä. Myös Rio Cola kärsii samasta ongelmasta kuin muutkin firman limpskat, se ei vaan maistu täyteläiseltä. Maku menee ohi ja jää jotenkin laimehtuneeksi kurkunpäähän. Rio Cola on kuin päivän väljähtänyt Coca-Cola johon on pumpattu vähän happoja ja ojavettä. Makua voisi tiivistemäisyytensä takia luonnehtia sulaneeksi mehujääksi.

Maun laimeus on todellinen harmi, sillä oikein mielelläni tukisin ja kehuisin Laitilan tuotteita. Rio Cola on symppis tölkki, muttei sitä viitsi ostaa jos fiilismittari ei tule täyteen. Juoma on vieläpä tuotettu tuulivoimalla, jumalauta! Tämän diggailemisella saisi hipitkin lukemaan Pallista, mutta kun ei.

Blaah.

Joulukolanterin 6. luukku: Allu

2011-12-06T10:00:00.001+02:00

"Voihan sen pullonmuotoonkin puristaa", totesi vaimoni lakonisesti tämän nähdessään. Hyvin sanottu, sillä kyseessä on alumiininen pullo. Hmmm... tuli vaan mieleen, että tuo vaimoni on mahdollisesti entinen vaimoni, kun tämä teksti julkaistaan, sillä tämäkin artikkeli on kirjoitettu raakasti etukäteen ja meikäläisen kanssa elämä on niin kuluttavaa, että ruoho avioaidan toisella puolella voi näyttää vehreältä. Otan suuria riskejä kirjoittaessani, sillä puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Mutta nyt ollaan sivuraiteilla, tämä asiahan kuuluu vain meille kahdelle ynnä lakimiehillemme.

Asiaan. Alumiiniseen kolapulloon eli Alluun törmäsin New Yorkissa. En muista, olenko nähnyt näitä muualla. Luulisin, sillä jotenkin tuttu tämä oli, mutta kuitenkin tietysti oli testattava. Oli hyvä, täytyy sanoa. Tää on niinku suljettava tölkki. Allussa on siis the best of both worlds: ei mee rikki, mutta menee sulki. Hinta on huono puoli. En muista sitä, mutta kallis tää oli normiin verrattuna. Kolahan Jenkeissä melkein kasvaa puussa, niin halpaa se on.

Jääkaappi, josta pullon koppasin, oli kiitettävän kylmä. Hikoileva alumiinipullo antaa oman sävärinsä kolalle. Suosittelen kokeilemaan, sillä maut on kohdallaan. Pullohan sopii kolan juomiseen paremmin kuin tölkki, väittäisin ja alupullo lasipulloa paremmin. Ollaan siis tuotekehittelyn huipulla. Extrakylmennetty hikoileva Allu toimisi muuten esim. huomenna, kun Helsingissä pitäisi olla 28 astetta lämmintä. Hauskaa pimeyttä ja kylmyyttä vaan meille kaikille.

Joulukolanterin 5. luukku: Red Bull Cola

2011-12-05T10:00:00.004+02:00

Mikä aiheuttaa kolajuomaa enemmän syöpää? No tietysti energiajuomakola! Suurin ja kaunein energiajuoma, Red Bull, astelee kolajuoman tontille omalla tölkillään. Ja sen suurimmitta pulinoitta pakko kyllä sanoa että tämä on aivan saatanan pahaa. En edes keksi mitään nokkelaa kuvaillakseni miten karmeaa juomaa tämä on. Lähes rajaton vertauskuvien keksimisen kykyni ei tällä kertaa kykene vertaamaan tätä iljettävyyttä mihinkään.

Voin kuitenkin yrittää kuvailla juoman makua. Kuvitelkaa että teillä olisi kolanmakuinen mehujäätelö, jonka unohdatte ylipainoisen naisihmisen tissien väliin noin viikon ajaksi. Hien ja lismaisen kolan sekoitus maistuisi melko varmasti samalta kuin Red Bull kola.

Juoman tasoa kuvailee todella paljon että väkisin join pari kulausta ja kaadoin loput viemäriin. Hyi saakeli.

Joulukolenterin 4. luukku: Pikkutölkkikola

2011-12-04T10:00:00.002+02:00

Tein joskus kauan sitten kokovertailua limutölkeistä. En jaksa etsiä ja linkata. Toukokuun lopulta löytyy kuva pitkulaisesta nollakolmekolmostölkistä. En sitäkään jaksa linkata, mutta se on tullut blogiin, kun kirjoitin tätä artikkelia. Mutta ko. kuvassa on siis joka tapauksessa erilaista tölkkidesigniä maailmalta. Pitkä ja hoikka 0,33 tölkki, rakenteeltaan vähän kuin meikä. Suomessa moisiin ei törmää (muhun voi törmätä). Matkailu avartaa.

Myös jenkit ovat keksineet jotain, mitä en ole muualla nähnyt, nimittäin 0,22 litran tölkit. 7,5 unssia, kuten sielläpäin lasketaan. Siinä se on kuvassa valtaisaan kouraani iskettynä. Suorastaan hukkuu sinne.

En tiedä, vähän petetty olo tästä ehkä tulee. Just kun oot päässy kolan makuun, tölkki onkin mennyt. Kyllä 0,33 on oivallinen koko, kuten olen jo aiemmin sanonut. Ehkä tää on tarkoitettu aamupalakolaksi tai jotain. Leinosen pitäisi kertoa tästä mahdollisuudesta, sehän juo kolaa aamusta iltaan ja taas illasta aamuun.

Seksiartikkeli, olkaa hyvä

2011-12-03T14:44:00.000+02:00

Hei kaikki jutunjanoiset toimittajat ja semisellaiset. Tässä teille taas jutunjuurta, jonka voitte lisätä vaikka esimerkiksi erilaisia miehisiä asioita käsittelevälle sivulle tai sitten joihinkin terveys- slash viihdepläjäyksiin. Pomo varmasti arvostaa kekseliäisyyttänne.

Juttu on sama vanha, jonka jo mainitsinkin, mutta mainoskirjeestä löysin hauskan kuriositeetin tästä tuotteesta. Seksihän myy, se on selvä ja liukuvoiteesta saa aina hihitykset aikaan keskenkasvuisissa. Pekoninmaku tekee siitä melkein uutisoitavan, mutta ei ihan. Se kuitenkin ylittää jo matalan uutiskynnyksen, että tää oli alun perin vitsi.

Baconlube on oli alun eli Jiin ja Deen pekonikaupan aprillipila. Ihan kekseliäs sinänsä, luvata aprillipäivänä nyt tällaista, toimii kyllä. Palauteryöppy oli kuitenkin sen verran valtaisa, että tuote luotiin. Kaupan mukaan sitä on saatavilla kuitenkin sen verran pieni satsi, että kannattaa kiirehtiä, voi mennä joulunaikaan nopsaan. Ja ituhippien kanssa seukkaaville tiedoksi, että tää on kuulemma vegaani tuote.

Ainoa "alapuoli" asiassa on se, että jos tää maistuu yhtään samalta kuin saman kaupan myymä pekonihuulirasva, se maistuu pahalle. Maku luultavasti lähentelee viikon metsässä pesemättömänä juossutta miehistä elintä, vaikka kiistän moista koskaan maistaneeni. Mutta kuriositeettilahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Kai tästä jo jutun saa? Hmm... ainiin, tarviittehan te sen otsikonkin, ei varmaan oo aikaa oikein keksiä itte. Pikaisella mietinnällä suosittelisin käyttämään raflaavaa otsikkoa, esim. "Aprillipilasta hittituote - liian härski pukinkonttiin?"

Joulukolanterin 3. luukku: Työkola

2011-12-03T10:00:00.006+02:00

Tämä kuva on lavastettu - sentään.

Työ. Se on mielenkiintoinen asia. Jos sitä ei ole, ihmistä luultavasti vituttaa. Jos se on perseestä, ihmistä luultavasti vituttaa. Jos se on ihan kiva, ihmistä luultavasti vituttaa silti.

Rahaa sohvalla makaamalla, se lienee ainoa tapa tienata rahaa ilman vitutusta. Ainoa tapa tuohon puolestaan on pornoteollisuus ja sielläkin se onnistuu vain naisilta. Eli meidän muiden pitää kärsiä vitutusta. Onneksi siihen on lääke.

Työkola on työmaalla nautittu kolapuun nektari. Itse ainakin pidän jääkaapissa aina paria tölkkiä varalla. Vitutus iskee helposti, niin avun on oltava lähellä. Meillä jääkaappi on vielä hiivatin kylmä.

Koska haluan tehdä asiat kunnolla, olen vienyt totta kai coolerin töihinkin. Ihme kyllä en ole suunsoittoa siitä kuullut. Eivät kai uskalla. Suositan samaa kaikille. Osta Stockalta kaksi ja vie toinen vaikka työkaverille joululahjaksi.

Joulukolenterin 2. luukku: Hippikolaa

2011-12-02T10:00:00.001+02:00

Meinasin jo julkaista tän, kunnes muistin - nyt toukokuussa -, että meillähän on Jusan kanssa kolakalenteri.

En nyt jaksa etsiä tarkemmin, mutta ihan niinku Jusa olis joskus kirjoittanut tästä kolasta. Jotain hippikamaa. Orgaanis-luomuis-tiesmikä. Häntäni pörhistyi jo pelkästä ajatuksesta.

Olin muistaakseni vähän nuhassa, kun join tätä. Se saattoi siis vaikuttaa kokemukseeni. Yhdessä ennakkoluulojen kanssa se ei tee vertailusta ehkä reilua. Join jo jonkin aikaa sitten, en muista. Sen muistan, että ei tää joka tapauksessa maistunut oikein miltään. Ei makua, mitä ihme menoa? Kyllä kolan teollista pitää olla mielestäni, maistuu edes joltain. Esim. kolalta.

Kokomaan kola häviää Koivisto-vertailussa taustalla pyörivälle Cigar Store Indian -jaksolle Seinfedistä pistein 10 - 0.

Moikkelis Helistimeen

2011-12-01T12:40:00.000+02:00

Viime aikoina tietoturvasaralla kuuluisuutta kerännyt Helistin.fi-sivusto kirjoitti jutun. Oli muuten mielenkiintoisesta aiheesta, eli pekoninmakuisesta äidinmaidonvastikkeesta. Hieno aihe, itsekin voisin kuvitella kirjoittavani siitä. Tässä Helistimen pläjäys.

Olen vähään tyytyväinen mies. Ihan mieluustin näin kansalaisjournalistina teen osan oikeidenkin journalistien työstä, sillä pitäähän henkilöä auttaa mäessä. Mut hei jos Jami ens kerralla pistät vähän pallistribuuttilinkkiä jutun perään, niin tämän armottoman jalkatyön tekijät saa kans kredittinsä. Ei me kuitenkaan ihan samoista apajista kilpailla, vaikka Leinonen ja Koivisto kaikkien mammojen suokkareita onkin.

Tai toinen vaihtoehto on, että jos viititte vaihtarina duunata meille pari joulukolanteriartikkelia sivuillemme, niin sekin käy. Puolentusinaa vielä uupuu. Aiheena kola, tyylisuunta vapaa.

P.S. Meni muuten tuo karppausviittauskin väärin, jos nyt aletaan nillittää, vaikka pisteet edes viittauksen yrittämisestä. Sekin oli - totta kai - kaverini tekosia, mutta toisesta lehdestä. Mut tää on tällaista.

Joulukolanterin 1. luukku: Pepsi RAW

2011-12-01T10:00:00.004+02:00

Vuoden 2011 joulusesongin kunniaksi Ruokablogi Pallolaajennus on käyttänyt kuluneen vuoden erilaisten kolajuomien nauttimiseen. Kolajuomasäiliöitä on kitattu yhteensä 24 kipaletta, täysiverisen joulukalenterin verran siis. Kalenterin tarkoitus on tarjota janoisille joululahjavinkkejä itselleen ja lisätä yleistä kolajuomatietoutta maassamme. Uusi kola korkataan päivittäin kello 10. Nauttikaa!

Pepsi RAW on nimensä mukaisesti revitty alipalkattujen lapsityöläisten auringon polttamasta selkänahasta hyvin raakamaisin keinoin. Kolapelloilla, kansankielellä "killing fields", ei tunneta solidaarisuutta ja lähimmäisenrakkautta on vain vähän enemmän kuin Perussuomalaisten puolueohjelmassa.

Lasipulloon kääritty juoma on myös valmistettu luonnonmukaisesti, joten nuoret ja koulutetut naiset voivat helposti hassata tilinsä pariin pulloon. Lisäaineita ei ole käytetty. Makeutusaineena on ruokosokeri, värikin on luonnonmukainen (paskan väristähän tuo on..) ja sihinät tulee jostain vissyn tyylisestä akkojen juomasta.

Eipä siinä, ihan hyvää tuo oli. Maku monin tavoin pehmeämpi ja hieman mehuisampi kuin tavallisessa Pepsissä. Erityispisteet on pakko antaa tuosta hauskan muotoisesta lasipullosta. Lasipullohan tunnetusti on kolasäiliöiden kuningas ja täten ainoa oikea tapa pullottaa Pepsi RAWin tapainen eliittijuoma.

Lama-ajan allasbaari

2011-11-29T12:29:00.000+02:00

Pahoittelen kuvan mittasuhdevirheitä, taiteilijan luonnoksessa rintalihakset näyttävät aivan liian pieniltä.

Kävin Levin uudessa kylpylässä näyttämässä turisteille miehenmallia ja muutenkin pyörittelemässä Tatjanoiden uimalakkeja hiusjatkeiden päällä. Pullistelu vie voimia, etenkin jos joutuu jatkuvasti käymään kylmäaltaassa ihan vain siksi että uikkarit mahtuisivat päälle eivätkä repeäisi silkasta miehuuden laajentumisesta.

Olin saapuessani ladannut yhden kaljan verran rahaa kylpylärannekkeeseen, jotta voisin virkistää oloani allasbaarissa. Allasbaarista mieleeni tulee Eddie Murphyn näköinen mies tarjoilemassa minulle porealtaaseen juomia, joissa on sateenvarjoja ja pari eriväristä pilliä. Aijjai, mutta toista sen on Levillä. Allasbaarissa on kylttejä, joissa kerrotaan ettei juomia saa viedä altaisiin. Kuuden euron kaljan saa siis nauttia niukissa uimahousissa metallisissa tuoleissa altaan vieressä. Voisin kuvailla allasbaarin tunnelmaa sanoilla löysä ja kulli. Uskoisin että allasbaarin liikevaihto olisi nykyisen marginaalisen sijasta edes niukasti positiivinen, mikäli homma tehtäisiin oikein. Ja leviläisille tiedoksi, asian tekeminen oikein ei sisällä allasbaarin siirtämistä kylmävesialtaan äärelle, mitä palavereissa varmasti jo suunnitellaan. Uskoisin että Veli Venäläinen mieluummin polttaa rahansa ämpärissä kuin tuhlaa sen laimeaan kaljaan, joka pitää juoda hypotermian rajamailla uimahallin nurkassa.

On jotenkin äärimmäisen ahdistavaa maksaa 18 euroa pääsymaksua, päästäksesi toteamaan että kaikki todellakin pitäisi tehdä itse. Mikäli ensi vuonnakin Levin pujottelun maailmancup on katkolla lämpimien kelien takia, suosittelen lumitykkien hilaamista kylpylän allasbaariin. Siellä on ainakin helvetin kylmä.

Lidlin kebab - vittu mitä paskaa

2011-11-25T19:13:00.001+02:00

Jos pitäisi lonkalta sanoa, mikä on ollut viime aikojen huonointa syömääni ruokaa, vastaus olisi Lidlin "kebab". Kaksikin ihmistä, viimeisimpänä Leinonen on tuota tavaraa kehunut mulle lyhyen ajan sisällä. Niinpä minäkin sitä ostin äsken.

Voi Jeesus mitä shaibaa, oikeesti. Pannulta maistellessani vähän ihmettelin, kun tuntui, että on vähän sitkasta tavaraa tuollaiseksi tuotetuksi kamaksi. Annoksen väsättyäni iskin kiinni ja sattumia oli joukossa paljon. Jos jotain en lihaani halua, niin se on sellaiset mukavat pikku möykyt, joihin ei hampaat pysty. Koko paska lensi roskiin siinä vaiheessa, kun hampaassa rusahti siihen malliin, että taisi olla Helunan sorkka, jota siinä jyystin.

Otan any day of the week mieluummin huonoimman kebabravintolakepun kuin Lidlin "kebabbia". Tarkemmin ajateltuna ottaisin mieluummin luodin tai kaksi kallooni... Tuli taas todistettua, että sakukaupasta kannattaa ostaa korkeintaan nesteitä ja toisinaan metukkaa. Kun kävin äsken kaupassa, edellä ollut nainen osti ovimaton. Oikeesti olisi minunkin pitänyt ostaa sellainen. Suikaloituna ja paistettuna se olisi kepittänyt tuon lihan mennen, tullen ja vielä kerran palatessaan.

Kebab pakastettuna, kiitos

2011-11-25T12:47:00.000+02:00

Tämäkin aamu alkoi kuin mikä tahansa aamu lintukodossa. Pullea kirkonmies on taas ollut liian lupsakka naisten keskuudessa ja Ilkka Kanervalla on edelleen matkapuhelin. Janne Katajan talo on toivottavasti edelleen homeessa, ilmeisesti on koska äijä pilaa TV-iltani joka ikinen päivä. Kaverilla ei selkeästikään ole kotia mihin mennä. Valmistaessani urheilijan aamiaista ranskanperunoista ja Lidlin kebabista, äkkäsin yhtäkkiä etten ole kertonut teille tuntemuksiani kyseisestä pakastealtaan parhaiten varjellusta salaisuudesta.

On täysin terveellistä olla hieman skeptinen pakastetun kebabin ollessa kyseessä. Pakastaminen ei oikeastaan tee millekään asialle hyvää, paitsi Wesley Snipesille ja Sylvester Stallonelle. Olen suhteellisen skeptinen minkä tahansa kebabin suhteen, mutta ripuliriski on otettava jotta edes joskus kokisi elävänsä. Ja kunnon keburipuli todellakin muistuttaa omasta kuolevaisuudesta erittäin tehokkaalla tavalla. Tärkeintä on kuitenkin että noin kolmen euron kebu maistuu oikeastaan yllättävän hyvältä, jopa paremmalta kuin heikomman tason veronkiertokebabit. Yhdestä paketista tekee noin kolme tukosta aortan ympärille. En osaa tarkalleen arvioida pakastetun kebabin vaikutuksia, mutta uskoisin että yksi loota tätä kamaa heikentää cooper-testisi tulosta parilla sadalla metrillä. Ei paha diili. Juokseminen on niille, joilla ei ole tarpeeksi laajaa DVD-kokoelmaa.

Ruokablogi Pallolaajennus voi siis avoimin mielin suositella askelta pakastealtaaseen. En takaa menestystä, mutta onhan se hieno käryyttää kebua omalla pannulla aamutuimaan.

Suklaapatukka > sitrushedelmä

2011-11-24T09:18:00.002+02:00

Olin töissä. Mulle oli kertynyt hedelmiä ja ajattelinpa eilen vetää yhden sellaisen iltapäivällä, että en ihan nälkään kuolisi. Astiassani oli joku sellainen sitrushedelmänsukuinen judanssi, ehkä klementiini, vaikka olikin vähän kookas sellaiseksi.

En syönyt sitä. Jukoliste, en ole ammattilainen, sen myönnän, mutta onhan tuo nyt naurettavaa, että sitä ei kuorittua saa. Joko nyrhäät kuoren irti niin, että puolet hedelmälihaakin lähtee ja vaatteet sotkeentuu tai sitten pintaan jää tuollainen mattivanhasmainen valkoinen kerros. Sitä sitten nirpsutat siitä milli kerrallaan veke? Ei meikäläinen.

Onneksi mulla oli myös Mars. Siinä oli design parempi ja kuori irtosi nätisti. Piste Marsille. Jumalankaan älykäs suunnittelu ei ole aukotonta, vaikka se vanhana kepulina onkin keksinyt piilottaa fossiileita maahan, jotta maapallo näyttäisi todellista vanhemmalta...

Mäkki-dumppausta

2011-11-21T10:02:00.000+02:00

Oli taas kertynyt noita Mäkki-kuvia. Kuvien määrästä päätellen meikäläinen varmaan pitää yksin pystyssä kahta-kolmea ravintolaa. Vaikka totta kyllä täytyy myöntää, että multakin on mennyt näiden kaikkien syömiseen useampi kuukausi varmaan. Vaikka yhtä totta on, että jokaista en oo kyllä kuvannut.

Draamaa oli ilmassa, kun tällä viikolla kävin Rokkimäkissä Töölössä. Olisin halunnut Ruisquupeen, mutta en saanut. Ei kuulemma ole listalla. Mitä hittoa tekee sellaisella listalla, jolla ei ole Ruisquupeeta? Piti ottaa sitten Ruis Feast, joka on sama purilainen rehuilla lisättynä. Feasti on ihan hyvä, mutta siitä ei tuu samaa jytky-fiilistä. Reissumies jauhelihapihvillä, my man! Se vasta jotain on. Tietysti voisi tilata fiistin ilman rehuja, mutta en halua "ilman" linjallekaan lähteä. Lerppakullien touhua moinen.

Tossa on parikin kahvi ja juusto -aamupalaa. Olen taas lirvahtanut siihen. Olin jo päässyt pois siitä, kun logistisesti se hieman vaikeutui työpaikan muuttuessa, mutta nyt olen vakinaama Kampin Mäkkärissä. Jos joutuu kuusi minuuttia odottaan bussia, miksi sitä ei etukäteen palkitsisi rankasta työpäivästä tai miljoonannesta vaihdetusta vaipasta?

Muuten täytyy sanoa, että ihan snadisti mennyt ehkä maku Mäkki-hamppareihin. Ainoastaan juustot ovat säilyttäneet lumonsa. No, sitten se on selvä peli: syödään juustoja.

P.S. Sori sivun vittumainen taitto :D

Melkein elämisen arvoista elämää

2011-11-20T15:22:00.000+02:00

Kävin kaupassa ja mitä näin! Tarjous isolla T:llä. Ei lue, miten monessa kaupassa ja montako päivää, mutta ehkä ainakin Helsingissä ja ehkä ainakin tänään.

Halpa kola, se tekee elämästä melkein elämisen arvoista.

Kaiken pitäisi maistua peksulta

2011-11-17T22:13:00.000+02:00

Everything should taste like bacon. Persuille tiedoksi, että se on suomeksi: kaiken pitäisi maistua pekonilta. Ehdottomaan helmeen törmäsin netissä, kiitos vaan nimimerkki Velipojalle taas. Kyseessä on pekoniaiheinen nettikauppa JiiDeen pekonisuola.

Hienoja joululahjaideoita seinästä seinään. Vingutin Visaa äsken itsekin, vai mikä MasterCard se on. Kaikista kummallisimpia tuotteita en ostanut, mutta huulirasvan kyllä. Minä olen siis kohta se miekkonen, joka jakaa pekonin makuisia pusuja steissillä... Arvostelu seuraa, kunhan kusti on polkenut.

Kummallisin tuote on kuvassa. Pekoninmakuinen äidinmaidonkorvike, voidaan antaa nollakuukautiselle. Just. Meikäläinen diggailee peksua ihan tosissaan ja sopivasti olisi koehenkilökin maistamaan tuota tököttiä, mutta ei kävisi kyllä mielessäkään antaa, täytyy sanoa. Only in America.

Sopivampia outouksia kaupassa oli pekoninmakuinen liukkari. Sitä saa kaupassa sikspäkissäkin, jos "asut Etelämantereella ja tarviit kunnon varaston". Tuo oli kyllä jo houkuttelevampaa, mutta paha vaan nykyisessä parisuhteessa se olisi kumppanini, joka tosta enemmän hyötyiisi enkä usko, että hänellä on kiinnostusta. Ei ymmärrä hyvän päälle. Jos olisin nainen tai "oinoslainen", tilaisin heti putelin testiin.

Mutta käykää katsomassa, kivoja pekonituotteita eikä ainakaan pienemmissä satseissa postikulutkaan eivät olleet törkeät.

Miller-ihmetys, välituomio

2011-11-15T16:57:00.000+02:00

Kirjoitin taannoin Miller-oluesta ja ihmettelin, että se on kirkkaassa pullossa. Luulin, että se oli bisselle säilymiskysmä ja olin ymmyrkäisenä. Kysyin asiaa (Leinosen jälkeen) suurimmalta auktoriteetiltani eli Baariminnalta, joka paneutuikin asiaan ja vastasi tuonne postaukseen. Tässä vastaus kaikkien ihmeteltäväksi, olkaatten hyvät:

"Minä oon tätä nyt vähän kyselly ja ei oo saatu mitää tolkkua tähän, paras vastaus on ollu että itse olut on muutenkin niin paskaa, ettei sitä valo enää pilaa. Ainoo järkevä juttu joka kesittiin tähän liittyen on se, että esim Corona yms tulee aina 'pahvisixbäkissä' eli se pahvi vähän estää valon pääsyä. Milleristä en tiiä, mutta monet jenkkioluethan on kans noissa pahvisissa kuuen paketeissa"

Tuo "muutenkin niin paskaa" on ihan uskottava aksiooma. Mutta koska olen perinpohjainen miekkonen, aion jaksaessani kysäistä asiaa Miller-oluen panijoilta. Katsotaan, mitä Ameriikan veljet vastaavat, jos jaksavat. Palaan asiaan.

Mäkkärin avoimet ovet - kai ny joku on menossa?

2011-11-14T19:28:00.000+02:00

Ei liity aiheeseen, mutta vaihteeksi hyviäkin uutisia lehdessä.

Hei, ette viittis auttaa kansalaisjournalistia mäessä. Mäkkärissä on nimittäin avoimet ovet, kuten monet ovat varmasti huomanneet. Jotenkin lollauttava ajatus, mutta toisaalta kiinnostaa kyllä.

Moni ihminen on ollut hampparipaikassa töissä ja, vaikka en itse olekaan, luulen että hamppariravintoloiden köökeissä ja takatiloissa ei mitään ihmeellistä ole. Se kuitenkin kiinnostaa, miten mäkkärintapainen ravintola esittelee itseään avointen ovien päivänä.

Kuitenkaan en ole itse menemässä, valitettavasti. Tätänykyä tulee mieluummin mentyä suoraan töistä kotiin kuin kuljailtua ympäriinsä, vaikka tänään meninkin kotiin Ronaldin kautta. Lapseni on ihan kiva, kivempi jopa kuin euron juusto.

Mutta siis hei menkäähän joku, ja jos ootte menossa, niin raportoikaa kokemuksistanne, niin valistetaan kansaa. Tuskin olen ainoa, jota asia kiinnostaa. Pliide.

Onni isälle - epäonni possulle

2011-11-13T10:58:00.001+02:00

Tietämättäni vedin niin sanotusti potiin kotiin. On nimittäin ehdoton pelimiesratkaisu tehdä lapsi loka-marraskuun vaihteeseen, pääsee suoriltaan juhlimaan isänpäivää. Tän tajusin tässä joku aika sitten.

Itse piti kyllä ostaa pekonit kaappiin eilen. Hippulat vinkuen ennen kuutta kauppaan, kun oli jotenkin muka jäänyt. Ihmiset varmaan katsoivat, että siellä mennään olutta ostamaan, mutta tällä kertaa kyse oli kuolleesta porsaasta. Vaimo onneksi tajusi käryttää tavaran aamulla ja lapsi sen verran käyttäytyä, että possu kavereineen pääsi masun lämpöön kaikessa rauhassa.

Itseni on vaikea kuvitella isänpäivää ilman pekonia, vaikka vasta ekaa vietänkin. Tietyt asiat tietää kuitenkin jo etukäteen ja tämä on niitä. Rikollista ajatella heitä, jotka ovat naineet niin sanotun viherpiipertäjän. Tuskin on yhtä hyvä palvelu: "Hyvää isänpäivää, tässä kylmää tofua ja auringonvalossa lämmitettyä rooibosta." Ei saatana.

Ötkerin missi

2011-11-11T09:32:00.000+02:00

Missi sanalla viittaan englannin kielen sanaan "miss" eli "huti" enkä mihinkään isohampaisiin ja typerästi hymyileviin naikkosiin, jotka eivät ole olleet kauniita sitten Karita Tuomolan. Terkkuja muuten Kartsu, jos satut tätä lukemaan ;)

Mutta asiaan: pakasteessani oli hätävara Dr. Oetkerin pakastepatonkeja. Pistin uuniin ja petyin.

Kuivaa koppuraleipää ja päällä vähän täytteitä. En ihan tarkkaan ymmärrä, miten sama tohtori, joka on kehittänyt muun muassa pinaattipizzan, on lyönyt kirveensä tähän kivikovaan leipään. Ehkä Ötkerkin tietää, että ilman epäonnistumisia ei ole onnistumisia. Tämä olkoon se lakisääteinen moka...

Lounasruoan sosiologiset ulokkeet

2011-11-09T12:50:00.000+02:00

Työmaallani tarjotaan muiden lisukkeiden ohessa leipäpöydässä pikkuisia ruisleipäkiekkoja. Näitä kovia kikkaroita, lienette maistaneet. Määäh, ei ihan mun makuun suoraan, mitä olen testannut. Kovia ja semisti mauttomia.

Mutta tähän tuli muutos, kun maistettavana oli chili-lemonkiekkoja. Maistoin pari ja diggasin. Hitto vie, en vaan löytänyt niitä kaupasta. Mainosmielessä lienee ollut noita pöydässä, koska tavallisesta poiketen myös kiekkojen pussukka oli näkösällä. Ihan järkevää toimintaa moinen valmistajalta, mutta rasittavaa.

Tuskailin nimittäin muutamaankin otteeseen kaupanhyllyillä, kun löysin vain perussettejä, en himoitsemaani uutuusyhdistelmää. Ironista on se, että kun nyt viimein sain niitä yksi päivä kaupasta, ne eivät kotona enää maistuneetkaan yhtä hyvälle. Kyllähän niitä söi, mutta eivät olleet herkkunannaa.

Vanha sosiologi minussa jälleen herää ja herättää myös sisäiset sosiaalipsykologini ja sosiaaliantropologini. Onko niin, että töissä semisti hyvä ruoka ja herkku maistuukin paremmalta? Kuulostaisi loogiselta. Onhan se niin, että töissä on yleensä vähän ankeaa. Sen sijaan, että kotona makaat sohvalla tai vietät aikaa jotenkin muuten nauttien, olet työpöytäsi ääressä tai jossain palaverissa. Pienempikin ilo siinä tuntuu suuremmalta lounasaikaan.

Siis luultavasti ruokakin maistuu paremmalta kuin se on. Sosiologin termein sanottuna tässä lienee kyseessä niin sanottu kielellinen käänne: ruoan maku kielellä kääntyy hieman positiiviseen suuntaan. Asiaa olisi mielestäni syytä tutkia tarkemmin. Nyt jälleen apurahahakemusta vaan Koneen säätiölle, siskot ja veljet - saannista ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Joku päivä kirjoitan siitä, miten tämä korpivaellukseni chili-limettömässä maailmassa sai minut löytämään jotain ihan hyvää ja kaunista. Till next time, ta-ta...

Siihen aikaan, kun Adolf-setä kaappikellon osti

2011-11-08T09:15:00.001+02:00

Tää ei ole suoraan ruoasta, vaan vähän sen laidalta. Pohdiskelua, johon toivon joltain itseäni viisaammalta vastauksia.

Lidlistä meikäläinen ostaa kolaa, joskus muutakin. Yleensä, jos käyn tankkaamassa Freewaytä, tsekkaan, josko joku makkara vaikka houkuttaisi. Muuten en kauheasti diggaile sakukauppaa, koska sen valikoima on aika kökkönen. Vaikka aina ostaisin sitä samaa kalkkunaleikettä, diggaan sitä, että ainakin periaatteessa mulla on iso valinnanvapaus.

Lidlien valikoimat on pieniä, mutta silti hyllytilaa uhrataan aina älyttömyyksille. Samasta kaupasta saa halpaa kolaa ja pölykapseleita. En tajua comboa. Ostaako joku lukijamme tätä tavaraa Liidelistä? Istuinsuojia, ruuvinvääntimiä ja muuta? Miksi? Kävelettekö te vihanneshyllyn ohi ja tajuatte, että perkula, mun karvainen ratinsuojus onkin jo aika kulahtanut?

Vetäistäänpä Sisua poskeen...

2011-11-07T15:08:00.000+02:00

Laiskaa kirjoitusta ollut viime aikoina. Syitä on parikin. Ensinnäkin lapsen tekemisestä seuraa yllättäen se, että ylimääräiseen näppäilyyn on välillä melko niukasti aikaa ja usein hyvin niukasti energiaa. Kuka olisi arvannut. Toinen syy on se, että em. syistä oon aika vähän pallolaajennustellut viime aikoina. Ei ole ruokahyllyllä paljon säteillyt.

Karkkia ja herkkuja olen sen sijaan syönyt (ja käynyt Mäkkärissä). Oon järkeillyt niin, että raskas työ vaatii raskaat huvit ja usein tullut vaikka suklaalevy kainalossa kotiin. Myös muu karsu tullut tutuksi ja testasinpa uusia Sisu-karkkejakin.

Nämä kaksi askia lienevät osa Sisun nuorennusleikkausta. Kipinä ja Kekäle. En muista enää makuja, mutta ihan syötäviä nämä oli. Älytöntä kuitenkin on se, että toista näistä mainostettiin askissa muistaakseni energiajuomanmakuiseksi karkiksi. Läskit addiktiteinit vetelee niitä lietteitä niin simona, että kai kohta jauhelihakeittoakin saa Batteryn sivumaulla. No, ei siinä mitään, markkinointiosastolla ollaan ajan tasalla. Myös nämä askit on tavallisia Sisuja isompia. Kai tarve on erottua hyllystä, mutta yhtä totta varmasti on, että 120-kiloinen 11-vuotias ei kehtaisi pienempää kaupasta ostaakaan.

Erilaisia uutuuksia Sisu on vuosien varrella yrittänyt lanseerata, mutta kai aika huonolla menestyksellä. Salmiakki-Sisu on jäänyt, muita pitempiä tarinoita ei tule mieleen. Jäämme seuraamaan tilannetta, ja näiden askien tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään.

Sisu on vahva brändi Suomessa, mutta voi olla, että se on vähän kuin Lapin Kulta, eli vanhemman väen suokkari. Nuorisolla on Redbulli, jota voi vetää tölkillisen sen sijaan, että ottaisi Sisu-karkin - tai oluen. Tää teiniangsti tulee yhdestä flästästä bussissa viime viikolla, sori vaan. Toivottavasti punainen aski ei kuitenkaan katoa mihinkään. Onhan se toisinaan ihan hauska ostaa.

P.S. Tiedättekö, mikä muuten ärsyttää mua. No monetkin asiat tietysti, ainakin ihmiset, jotka eivät peseydy, osaa käyttäytyä, puhuvat kovaäänisesti tai ovat vaan ihan plain and simple tyhmiä. Mutta sekin ärsyttää, jos joku neropatti keksii sanoa Sisua askin fontin mukaan Gifuksi...

P.P.S. Loistava.

Ystäväni, limainen kana

2011-11-06T13:51:00.000+02:00

Lounasbuffetin ensimmäinen lautasellinen
Rovaniemen Hai Longissa.

Noin vuosi sitten kirjoitin erääseen kansainvälisesti tunnustettuun ruokablogiin jo klassikoksi muodostuneen artikkelin nimeltä "Kiinalainen reklamaatio", jossa parjasin kiinalaisten tapaa kokota kanastaan jotenkin limaisaa. Turha luulla, että myöntäisin olleeni väärässä, mutta kuluneen vuoden aikana olen oppinut käymään noin kerran viikossa kiinalaisessa lounaalla. Lähinnä minut sinne vetää heidän perinneruokansa: friteeratut kanapallot. Mutta tulee siellä syötyä epäterveellisen suuria määriä muutakin, kuten tätä limaista kanaa.

En ole vieläkään saanut selville johtuuko kanan limaisuus keittiöhenkilökunnan 20-tuntisista työpäivistä vai tekevätkö he sen vain vittuillakseen? Olen kuitenkin sopeutunut. Joskus näinkin päin, yleensä arvoiseni merkkihenkilön mielihaluihin sopeutuvat kaikki muut, vauvasta vaariin. Virkistävää välillä astua valtaistuimelta ja katsella lautastaan tavallista kuolevaista etäisesti muistuttavan henkilön silmin.

Katsellaan taas vuoden päästä, ehkä olen siihen mennessä jo muuttanut Kiinaan ja limaan itse omat eläimeni.

Pizzailtaman satoa

2011-11-04T14:50:00.000+02:00

Puolivakituinen freelancer avustajamme, bingoemäntä Peter Uteros kutsui minut taas pizzabileisiin. Vastasin vähätukkaiselle ystävälleni myöntyvästi, sillä tiesin hänen rajattoman lahjakkuutensa pizzataikinan ääressä. Tässä lukijoille pari kuvaa ennen ja jälkeen uunin, ihan vain jotta teilläkin tulisi tajuton nälkä. Ja kyllä, näit oikein, alemmassa pizzassa on parsakaalta asiallisten täytteiden seassa. Koeta unohtaa tämä ruma tosiasia kuolatessasi.

Rolls, herkku hengityskoneessa

2011-11-03T17:10:00.000+02:00

Mama-ateria 5,95 euroa Sodankylän eteläpuolen Nesteellä.

Ei Rollsissa mitään erityistä ole. Myyvät ihan hyviä burgereita jotka tarjoillaan ranulien ja virvoitusjuoman kera. Samaa tekevät Suomessa Hesburger ja McDonalds ja.. Niimpä!

Kyllä tuohon hampparipikaruokaloiden listaan kaivattaisiin vähän vaihtelua. Rolls on perustettu 1988 ja taisi jossain vaiheessa olla melko laajastikin katukuvassa, mutta on ainakin pohjoisemmilla leveysasteilla taantunut parin pienen huoltsikan kylkeen. Saattaahan kyse olla vain uudesta toimintastrategiasta, jolloin antaisin pomoportaalle kenkää. Paikoista tulee jämäinen olo, viereisessä pöydässä huomioliiveihin sonnustautunut Jarno pistää pullopanttirahansa vakioveikkausriviin ja mutustaa kuivaa munkkia. Tulee sellainen olo että syödäänpä nyt tämä hamppari että voi jatkaa matkaa. Hampurilaista syötäessä tulisi ihmisen kyetä pysähtymään ja nauttimaan elämän perusarvoista, kuten rasvasta, sokerista ja suolasta. Myös vittumainen ulvova kakara naapuripöydässä kuuluu optimaaliseen pikaruoka-kokemukseen, niitä onneksi on huoltamoillakin.

Olisi virkistävää poiketa keskikaupungilla Rollsiin, ilman että tankkaa autoaan tai lottoaa. Oikeastaan toivoisin että Rolls olisi todellinen vaihtoehto, eikä ainoa vaihtoehto pienen paikkakunnan huoltamon kulmassa. Taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi Hesen ja Mäkkärin muruja pöydän alta etsivät sentään Scan burgerit ja muutamat muut marginaalitason yrittäjät. Tsemppiä heille.

Raskas työ...

2011-11-02T09:31:00.001+02:00

...vaatii raskaat eväät. Ja hapokkaat eväät, jos multa kysytään. Vauvanhoito on kyllä muun työn ohessa melko raskasta tottumattomalle. Niinpä kaikille heille, joille asia on ajankohtainen nyt tai tulevaisuudessa, annan yhden lyhyen ohjeen:

Pitäkää huoli, että aina, aina on kylmää tölkkikolaa kaapissa. Ymmärsittekö, aina? Toiminu ainakin muhun.

Lapselle en oo vielä antanu, en kolaa enkä euron juustoa :D

Lidl dominoi meetwurstipeliä kaudella 2011-2012

2011-10-29T13:54:00.001+03:00

Lidlin Dulano tekee saman meetwurstille, mitä Dominik Hasek teki jääkiekkomaalivahdeille 90-luvulla. Spice up the game, son!

Voin varauksetta suositella koko Dulanon suolaisten leikkeleiden valikoimaa. Kuvan kaltaisia lootia saa ainakin neljää eri makua, mukana tavallisempaa metua, italialaistyyppistä ja tällä kertaa mukaan tarttunutta tulista metukkaa. Melkein täytyy myöntää että nyt 27-vuotiaana I'm done with the same old metukka. Venäläiseen metuun kyllästyin jo lukiossa. Kotimaisella on menty tähän asti ja nyt kaipaan uusia haasteita ja makuelämyksiä leipäni päälle. Aistini kaipaavat uudenlaisia meetwursteja, muuten ne surkastuvat.

200g paketti suolaista ylivoimaa maksoi 1,99€. Ei kovin paha hinta elämyksestä joka voi muuttaa elämän. Koko metukkaurani aikana en ole tavannut näin raikkaita leikkeleitä. Meetwurstialalla ällöttävin juttu on harmaantuva metukka, tiedäthän viikko sitten avatun paketin jonka viimeiset siivut näyttävät arpikudokselta uimahallissa. Dulanoihin on pumpattu riittävästi punamultaa, ettei harmaantumista ole ainakaan vielä havaittu. Suhteemme tosin on vasta nuori, mutta ennustan sille onnellista tulevaisuutta. Mies ja meetwursti, a match made in heaven.

Sitä parempaa tanskalaista

2011-10-28T18:47:00.002+03:00

Jälleen teksti arkistoista ajalta ennen kuin jääkaapissani oli äidinmaitoa...

Olin tuossa joku vuosi - on siitä kyllä jo siitäkin kauan - Köpiksessä ystäväni kanssa reissussa. Ihan turistina, en reindeerspottaamassa. Se oli outo osio matkaamme, sillä varsinkin Tanskassa vaivasi se, että käteistä ei ollut, sitä ei viittinyt nostaa eikä kortit käyny. Jotenkin sekavaa, niinpä söimme ainakin Mäkin juustoja, sen muistan.

Viimeiset pennoset löimme joskus tiskiin, jotta saimme ostettua tärkeimpiä, eli hankimme Dracula-karkkeja ja olutta. Voi jösses, että mua silloin harmitti. Ostin nimittäin vahingossa Carlsbergiä, vaikka halusin jotain aivan muuta. Phuuuuh, mitä huolimattomuutta. Tanskasta tiedän kaksi valtaolutta, mainitun C:n ja Tuborgin. En ole Calusta koskaan digannut, mutta Tuborg on ollut mieleeni. Vaikka en ole juonut montaakaan sitä elämässäni, sitä ei Suomessa suoraan kouraan ole lyöty ja ei niin paljon ole kiinnostanut, että olisi varta vasten sitä korkeammalla hinnalla jostain etsinyt.

Nyt vissiin Tubiakin saa laajemminkin Suomesta. Telkkarissa pyörii mainokset ja tavaraa on ainakin joissain kaupoissa. Ei meidän kämäsessä S-marketissa Larussa kyllä, mutta kuitenkin. Pitihän sitä sitten testata.

Ensinnäkin korkki, en yhtään harmittele sitä, että tässä ei ole kruunukorkkia, vaan tällainen ihan hauska vänkyrä, vaikka mieluusti joisin tänkin kyllä tölkistä. Toisena kommenttina se, että kyllä tää muhun putoaa. Oy Netti-hifistelijät Ab voi tulla sanomaan, että "Hirveetä litkua se on, homo", mutta silti aion ostaa toistekin.

P.S. Mainoksessa oli kyllä virhe, ei meillä mitkään bileet sentään alkanut, vaikka korkkasin.

Miller (ei siis Hammer) Time...

2011-10-25T15:48:00.000+03:00

Huoh, sattuu olemaan pari kirjoitusta perstaskussa, niin laitetaan meneen. Hemmetti, jäi herkkuvoileipäpäivä todellakin, kun oma herkkuvoileipäni synnytti vajaat neljä kiloa hyvin palvattua kinkkua. Ensi vuonna sitten, mutta oli mukava nähdä, että ihmiset osallistuivat ja pistivät parit kuvat Feseenkin. Mutta alla kirjoitus lapsettomalta ja kuvasta päätellen myös mukavan rennolta ajalta :)

Luin Lassia ja Leeviä joskus vuosia vuosia sitten. Tämän stripin. Koska keskimääräinen lukija lienee liian laiska klikatakseen linkkiä, selitän, että Lassi valittaa päivänsä rankkuutta ja toteaa, että nyt on Miller Time. Stripin luettuani olin aika paljon viisaampi. Miller on aika onnistuneesti lanseerannut tuon Miller-ajan, siitä on monta vitsiä ja väännöstä tehty ja originaaliversio tunnetaan täällä Pohjolan perukoillakin. Pisteet markkinamiehille: jo pelkästään Miller Timeä viettääkseni voisin juoda Miltsua, jos olisin jenkki.

Pitihän siis Milleriä ostaa, kun sitä Kampin Koossa oli joku lava taannoin. Amerikkalaiset oluet eivät koskaan ole olleet kovassa maineessa vanhalla mantereella tietääkseni. Osittain varmaan siksi, että juoksulenkkareissa ja sinisissä farkuissa viihtyvässä kansassa ei ole oikein olutuskottavuutta, toisin kuin esimerkiksi jalkapallokatsomossa riehuvissa hollantilaisissa tai maailmansotia aloittelevissa sakemanneissa.

Osasyy voi olla, että jenkkioluet - ainakaan nää perusmerkit - eivät tarjoa oikein mitään erikoista tarttumapintaa. En tästä pullosta muista mitään (eho-eho, join vain pullollisen, muisti ei mennyt, mutta maku ei jäänyt mieleen). Nyt valokuvaa katsoessani tajusin kuitenkin jotain outoa. Jotain, mihin asiaan tarvittaneen taas Baariminnan, jonkun Googlea käyttävän henkilön tai ihan muuten vain minua fiksumman apua. Tuo pullohan on nimittäin kirkas.

Olen ollut siinä uskossa, että oluen tapauksessa ruskea lasipullo on valittu kuljetuspakkaukseksi - ei suinkaan rumuutensa - vaan säilyvyyden takia. Ruskea ja hieman huonommin vihreä lasi suojaavat oluen säilymistä paremmin kuin kirkas, näin olen ymmärtänyt. Miller-bisse on kuitenkin kirkkaassa putelissa. Onko kehitys kehittynyt vai onko Millerissä kierto niin nopea, että tavara ei ehdi pilaantua. Vai onko mua taas höbläytetty? Kertokaa joku...

Pekonia, munaa ja lasipullokolaa

2011-10-23T20:14:00.002+03:00

Uusille lukijoille tiedoksi: diggailemme tässä blogissa pekonista. Tykkäämme siitä enemmän kuin Vatanen jäniksestään siinä Paasilinnan kirjassa. Parhaimmillaan pekoni on minä hetkenä hyvänsä, tai heti sen jälkeen, mutta tyypillisesti se muodostaa paistetun munan kanssa dynaamisen aamupalatiimin. Pekoni on Bruce Willis ja Samuel L. Jackson vetää munan roolin. Homma toimii, mutta ainahan pöytään voi nakata vielä yllärinä yhden sidekickin. Ja tähän seuraan ei ihan mitä vain nestemäistä kelpuuteta. Kun kerran aamupalojen kuningasta tehdään, ei sinne mitään siniverisestä poikkeavaa voi sekaan heittää. Lasipullosta nautittu kola on tämän elämän kauneimpia asioita, vain lasipullo voi helmeillä jääkylmänä kuin.. no kuin lasipullo! Jos jatketaan Brucen ja Samuelin linjoilla, lasipullon on oltava John Mctiernanin ohjaustyöskentely.

Lasipullokolan elämyksellisyydestä tuli mieleeni juuri tiensä maailmaan löytänyt ihmishenkilö. Blogikollega Koiviston perheeseen on ilmaantunut sidekick. Iloisena voin jakaa tiedon pekonin, munan ja lasipullokolan hyvästä voinnista. Kaikki meni hyvin ja blogissamme voitkin piakkoin lukea syväluotaavaa analyysiä lasten purkkimuonista. Tuleeko Koivisto Jr. olemaan Suomen nuorin juustohampparin syöjä? Melko varmasti. Onnittelut koko perheelle!

Mjölkchoklad splashade bilar

2011-10-20T12:07:00.000+03:00

On mukava tulla kotiin, kun kotona odottaa karkkia sisältävä kirje. Sain maistelevakseni ruotsalaisia suklaalla peiteltyjä autoja. Kaikki on kansankodissa paremmin, siellä on kola halpaa ja autotkin on päällystetty suklaalla saakura. Paitsi Saab, sen suhteen ne ei osaa päättää, että myytäiskö se kiinalaisille vai pistettäisiinkö konkkaan...

Mutta nämä on siis karkkeja, perusmalleiltaan kai samaa ikäpolvea kuin Saabin kuulu syöksysämpylämalli. Olin kiinnostunut, sillä näitä pirssejä on mainostettu aika paljon, mutta en ole tullut ostaneeksi, kun karkkia on tullut aika vähän syötyä.

Suklaabilikat on uutuus Suomessa ja sopinee tänne hyvin, sillä aika monenlaisia suklaaseenpeitettyjä karkkeja on viimeaikoina markkinoille tyrkätty. Sopinee myös siksi, että nää oli aika hyviä. Vetäisin pussin suoriltaan, jotta eivät jää vaimoa häiritsemään, ja helposti upposi. Ja osui. Kaksi jaksoa Frendien neloskautta ja pussi bilikoita.

Nää mainostaa itseään Ruotsin ostetuimpina autoina ja niin ne varmasti ovat. Pitää seuraavaksi muistaa maistaa originaaleja myös. Palaan astialle.

Pikaruokaa saksalaisittain, italialaisella sivumaulla (Berliini - Rooma -akseli)

2011-10-19T13:29:00.000+03:00

Päädyin uuteen ravintolaan tässä joku aika sitten. Hieman epäilyttävän Texas-mestan tilalle oli tullut Rautatieaseman läheisyyteen Valpiano-niminen italialainen ravintola. Seurasin erästä lauttasaarelaista naista sinne. Kyseessä on ketju, joka on kotoisin Saksasta ja tekee hommat kyllä saksalaisen tehokkaasti.

Ravintolassa on myös vähän jujua. Pastat (siis ne pastapastat) valmistetaan ihmisten silmien edessä samoin kuin itse ruoka-annokset. Ihan hauska idea sinänsä. Pakkohan se pannu jossain on olla, miksei siis siinä edessä, josta valkosipulihöyryt nousee nenuun. Ruokahalu nousee pöperöä odotellessa ja ravintola selviää kätevästi vähemmillä tarjoilijoilla. Kyseessä on siis italialaista pikaruokaa.

Ja aika hyvää sellasta. Ekalla kertaa olin juonut pohjille pari tilitysolutta, eli en ollut 100-prosenttisen kykenevä tekemään ruoka-arvioita: kyllähän te tiedätte, jos on riittävän humalassa, edes Anssi Kelan nimen kuuleminen ei ärsytä. En niin mäsänderissä ollut, mutta kuitenkin ruoka-arvioni olisi voinut olla laitamyötäisessä. Piti siis mennä uudelleen. Toisella kertaa olin raittiina liikenteessä ja carbonara putosi silti. Menen ehdottomasti kolmannenkin kerran.

Eihän tää mitään fiiniä sinänsä ole, mutta perusvahvaa tekemistä sopuhintaan. Jos joudun Henry Kissingerin kanssa meneen joskus lounastreffeille, valinnen jonkun hienomman mestan, mutta tää on suositeltava tapa vetää hiilarit tappiin vaikka ennen leffaa tai muuten aseman kulmilla pyöriessä. Koiviston hyväksymä.

Kansallinen herkkuvoileipäpäivä 22.10.2011 - Osallistu sinäkin!

2011-10-18T19:21:00.000+03:00

En tiedä, oletteko arvon lukijamme kuulleet, mutta nyt lauantaina 22. päivä on kansallinen herkkuvoileipäpäivä. Ensimmäistä kertaa viettetävän päivän ideana on saada ihmiset tekemään itselleen ja toisilleen hyviä voileipiä sekä viettämään sen kautta laatuaikaa. Itse aion viettää sitä totta_kai ja haastan myös kaikki lukijamme päivän viettoon.

Ideana on hakea iloa voileivästä. Tyyli on vapaa eikä mitään erikoisempia vaateita asiassa ole: tärkeintä on vain tehdä jollain tapaa herkullisia voikkareita. Ehkä niissä on tavallista parempaa leikkelettä, herkullisia maustekurkkuja tai erityisen oivallista leipää, mahdollisuudet ovar rajattomat. Oma osallistumiscomboni on vielä hämärän peitossa, mutta aion viikon aikana kyllä saada aivonystyni reilaan.

Ja jos joku kysyy, mistä ihmeestä tämäkin päivä on lähtöisin, niin vastaus on, että minun päästäni. Viime aikoina on ollut epäonnistumisen päivää, autotonta päivää ja muuta vastaavaa. Lisäksi on varmasti maitopäivä, sienipäivä, juomukondomipäivä ja muita, joista emme kauheasti kuule. Kyllä sinne yksi herkkuvoileipäpäivä mukaan mahtuu!

Lähde siis sinäkin völjyyn.

Bloggari vinkkaa: tee näitä leipiä talonmiehellesi!

2011-10-18T09:41:00.000+03:00

Harvoin jaksan mitään reseptejä levitellä, koska moisiin on muut blogit, kinuskikissat, mantelikarhut, mesimäyrät ja muut. Nyt täytyy kuitenkin heittää kehiin tarkempaa selostusta eräästä eineestä. Herkkuvoileivistä, nääs.

En muista tarkalleen, mistä tää idea tuli. Se oli joko vaimoni tai muu ystäväni, joka joskus aikoinaan söi vastaavia kahvilassa ja sittemmin joskus teki itse. Olen ollut fani ekasta puraisusta saakka. Leivät ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta jonkun nääkin on täytynyt keksiä: tomaatti-mozzarella-basilika-sipulileipiä, jotka voideellaan pestolla. Ai satana. Leiväksi EHDOTTOMASTI jotain juustopohjaista, eli joko juustopatonkia tai juustosämpylöitä. Huh huh.

Melko varmasti oon kirjoittanut näistä ennenkin, mutta meni nyt kertaamiseksi, kun söin näitä nimimerkki Typyn luona yksi ehtoo. Hyviä oli. Ko. nainen oli jostain omasta suunnastaan bongannut reseptin, joten täysin uniikki se ei siis ole, mutta suositeltava. Yllätä siis vaimosi, ystäväsi, talonmiehesi tai joku muu läheisesi herkkuvoileivillä vaikka huomenna!

Ja niin, kuten huomaatte, noissa leivissä ei ole mozzista vaan fetaa. Typy tekee hyviä voikkareita, mutta on vähän huonomuistinen.

Kärsimysnäytelmä viitoskerroksessa

2011-10-17T21:22:00.001+03:00

Automaattikahvia, -cappuccinoa, -kaakaota, -mokkaa ja -tiesmitä. Harva näistä tykkää, jos kukaan. Mutta silti monelle ihmiselle käsitys unelmatyöpaikasta on juuri kuvassa: tarvitaan vain kahviautomaatti, joka ei syö rahaa.

Myönnän sen itsekin, että läheltä liippaa. Arvostan sitä, jos työnantaja maksaa kahvit, se on jotenkin suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaa huomioonottoa. Masiina vie kuitenkin asian ns. secondille levelille. Silloin kun ei tarvitse itse keittää sumppia, ei itse arpoa sitä, miten vanhaa kannussa hengaava neste on ja niin edelleen. Automaattikahvi ei ole hyvää, mutta se on silti aina sitä samaa eli tasaisen pahaa. Ja sitä saa napinpainalluksella, naps vaan.

Tänään töissä kävimme poikain kanssa koneella. Olimme kerrosta alempana palaveeraamassa, minkä jälkeen ehdotin ekskursiota koneelle. "Just tän takia sut on tänne palkattu", kuului vastaus (ihmiseltä, joka ei kyllä palkannut minua, onneksi). Seurasi juoman tilaaminen, juoman haukkuminen ja juoman juominen.

Miksi oikeasti juomme, vaikka emme varsinaisesti pidä? Tässä olis materiaalia keskimääräistä tieteellisempään - ja kiinnostavampaan - sosiologian graduun. Kiinnostuneet opiskelijat voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Kaikki hyvä meiltä viedään...

2011-10-16T12:36:00.001+03:00

En edes ole kovin iso Carrols-fani, mutta silti se vähän syletti minua, kun asian bongasin tuossa joku kuukausi sitten. KariKoo kommentoi edellisen postauksen kommentissaan (jonka jostain syystä poisti?) Suomessa jäljellä olevia Carrolseja. Älä huoli Kartsa, Suomessa on Wikipedian mukaan useampi kuin yksi C, mutta enää Aleksilla raflaa ei ole.

Kyllä hiljaiseksi vetää tuo näky. Paikassa, josta ennen sai hampurilaisia, saa nykyään erityisesti maaseutuväestön suosimia muovijalkineita ja Steve Jobsin perustaman uskontokunnan riittivälineitä. Riipaisevaahan tämä on: jos ennen sait tiskiltä sämpylän, jonka välissä oli pihvi ja muita lisukkeita, nyt myyjä tarjoaa naama pokerilla sinulle sämpylöitä jalkaan laitettavaksi. Mihin on maailma menossa?

Hätä ei ole kuitenkaan niin suuri, että Helsingissä ei enää Carrols-ihmisille olisi ruokapaikkaa. Wikipedian mukaan Ogelista löytyypi. Sinne siis.

Pala historiaa

2011-10-15T20:42:00.001+03:00

Pikapostaus Kurvista: kuka tietää vastauksen historiakysymykseen?

Leipä kuin nainen

2011-10-15T11:59:00.000+03:00

Fazer on tuutannut markkinoille aika tiukkaa leipää. Ja "on tuuttannut" viittaa nyt siihen, että tää voi olla vanhaa, mutta mä ostin tätä nyt ekaa kertaa. Tässä blogissa se on siis uutuus.

Hyvä leipähän on kuin kaunis nainen, eli herkullinen. Tämä on tällaista neliskanttista höttöä kuten nykyään kaikki, mutta hyvää sellaista. Pintaan on ripoteltu paljon siemeniä. Se on kumma, miten ne tuo sellaista tosileivän fiilistä känttyyn. En tiedä miksi, mutta muutkin varmasti yhtyvät mielipiteeseeni. Kurpitsansiemen leivässä, kuinka normaalia se sitten on, en tiedä. Tuskin Mikael Agricola leipäänsä niin söi, eiköhän liene jotain nykyajan hösläystä.

Mutta siis bredu on hyvää. Laitoin vielä tavallista komeemmat täytteet, kun oli muun muassa broitsua jääkaapissa. Hyvin täytetty voikkarihan on myös kuin nainen, eli herkullinen. Tämä nainen näine täytteineen oli aika rakastettava, suorastaan aviomateriaalia.

Maksettua rakkautta siis tarjolla leipähyllyllä. Testatkaahan.

Äärimmäinen ajoneuvo

2011-10-14T19:58:00.000+03:00

Sanomalehti Lapin Kansa 14.10.2011.

Mikäli en olisi juuri syytänyt miltei 300 euroa Toyotani huoltoon, rikkoisin oitis säästöpossuni ja suuntaisin Rinta-Joupin autoliikkeeseen Rovaniemellä. Jumalauta jätkät myy alle 13 tonnin Coca-Cola autoa! A-W-E-S-O-M-E! Harvoin näkee esimerkiksi Batmobilea tojo-autossa!

Oikeastaan tuollainen auto on täysin hyväksyttävä syy myydä kämppä ja muuttaa autoon. Mieti kun kurvaisit tuollaisella Tuurin kyläkaupan pihalle? Kyllä siinä kaatuisi useampikin Extremeduudsonit aurinkovarjo.. Tuollainen auto mahdollistaisi arkielämän supersankaruuden. Laskeutuisit takaosan Focoliftiä käyttäen mäkkärin parkkiin, sen täytyisi olla niin siistiä että pitäisi varmaan perustaa oma kirkko johon seuraajat voisivat liittyä.

Jumalmobiilin pohjoinen sijainti ei ole ongelma, miehet viininpunaisissa puvuntakeissaan varmasti kärräävät kola-auton junaan. Entäs jos sen kori on vielä täynnä lasipullokolaa? Webasto täysille ja kainalot hiessä takakontista jääkylmää jumalten juomaa. Kyllä kelpaisi. Kerranhan tässä vaan eletään?

Kiitos kuvavinkistä Kuontivaaran kaunokaiselle!

Palliksessa uskalletaan epäonnistua

2011-10-13T19:19:00.000+03:00

Leinonen taas lusmuilee, niin ei ole ollut moneen päivään mitään uutta täällä. Pyydän anteeksi sen puolesta. Mäkään en kirjoita tällä kertaa ruoasta, eli anteeksi myös mun puolesta.

Kuten moni tietää, tänään vietetään epäonnistumisen päivää. Ihan hyvä idea mielestäni, sillä Suomessa dissaillaan suotta kaikenlaista yrittämistä. Epäonnistumisen uhkaa olen itse sietänyt mm. Pallikseen kirjoittamalla. Nopeaa tykitystä, välillä tulee kultaa ja joskus paskaa.

Päivän kunniaksi siis haastan lukijamme kertomaan pahimmat epäonnistumisemme. Onko mielessä jotain sellaista, mikä tavallista pahemmin alittanut olemattoman rimamme? Muistakaa kuitenkin, että ilman niitä ei olisi ollut ES-oluen tai Sucu-Colan kaltaisia onnistumisia.

Piirakkateoria ja miten siinä kävikään

2011-10-09T13:18:00.001+03:00

Kemuissa on usein jännä. Eilisen emännän aiemmissa pippaloissa minua on dillenainen syyttänyt flirttailusta vieraan naisen kanssa, olen epäonnistuneesti yrittänyt väsätä kahden hengen ihmispyramidia ja muuta vastaavaa...

Tällä kertaa jännitys oli kuitenkin katossa jo etukäteen, sillä kuten aiemmin postasin, minua kiinnosti piirakkatilanne. Semiseksistinen teoriani siitä, että naiset leipovat kemuihin aina piirakkaa, kiikkui uskottavuuden vaakalaudalla: viimeksi piirakkaa ei ollut tällä piirakkanaiseksi leimaamallani henkilöllä.

Eikä sitä tullut tälläkään kertaa. Tarjoilut olivat erittäin hyviä ilmankin, suorastaan herkullisia. Ja keksinpä uudistetun piirakkateorian: se on nimenomaan kiireessä rutiinilla valittu ruoka. Jos on aikaa miettiä tarjottavia, silloin valinnat saattavat olla muita. Lisäksi tässä tapauksessa vaikutti varmasti sekin, että kiusallaan eivät tarjonneet piirakkaa, kun tiesivät Suomen johtavan ruokabloggarin sitä odottavan ja tilannetta tarkkailevan. Ärsyttävää.

Juusto vs. Pekonijuusto

2011-10-08T15:33:00.000+03:00

Kuten Koivisto jo fesefanejamme asialla häiritsi, mäkkäristä saa taas 1,5 eurolla pekonijuustohampparin. Diili on hyvä, melkein yhtä hyvä kuin Wayne's World 1 & 2 play.comista 4,99€. Ajattelin tehdä hikoiluttavan kutkuttavan jännittävän vertailun klassisen juuston ja pekoniversion välillä, kunnes havahduin totuuteen. Pekoni voittaa aina. Olen aivan varma, että Juha Mieto olisi saanut pari sadasosaa enemmän vauhtia Lake Placidissa, mikäli vain olisi tajunnut kääräistä piponsa alle pari slaissia pekonia. Mari Kiviniemen vaalitappio ei varmasti olisi ollut niin murskaava, jos olisi muistettu pistää pari siivua vaikka kainaloon. Pikkuriikkisen enemmän peksua bunkkeriin niin Aatun ei ehkä olisi tarvinnut siemaista myrkkyä.

Itse hamppariin pekonisuikulat tuovat vähän muotoa. Suufiilis ei ole niin läpipuraistava, vaan 2000-luvun ihmisen evoluutiojämät, hampaat, joutuvat jopa vähän töihin. Olen maistanut hesen pekonihamppareita ja pettynyt erittäin karkeasti joka kerta. Löysä pekoni on asia, joka voi pilata ravintolan maineen nopeammin kuin Yön keikka. Mäkkärin burgeria pitää siis kiittää sen pekonin suhteellisesta rapsakkuudesta. Tosin onhan se täysin mahdollista että hampparin välissä on vain pahvia pekoniaromilla, mutta jos hintaa on 1,5€.. Hit me! Haluan voittaa!

Alarivin kunkku

2011-10-07T16:45:00.001+03:00

Vaimoni on raskaana, jos ei aiemmin ole tullut mainituksi. Se vaikuttaa munkin elämään muutamin tavoin. Ainakin kahdella tapaa, eli siten että mulla on kohta mukula ja siten, että ei oo kauheesti tullu punkkua juotua kotona viime aikoina.

Pullon ostaminen vain itselle olisi melko heviä. Ei tässä enää opiskelijoita olla. Pari lasia silloin tällöin kuitenkin uppoaa hyvin. Ja yksi suokkarimerkeistäni on kuvan El Copero.

Punaviinin tärkeimpiä ominaisuuksia on halpa hinta ja helppo löydettävyys. Alkohan on niin kiva, että hyllyttää pullot hinnan mukaan. Halvimmat, eli myös Copis, löytyvät alhaalta. Siitä huolimatta harvoin löydän mitään.

Kaikki viinipullot on niin samannäköisiä. Coperoon on kuitenkin vedetty tuollainen epäekologinen metalliverkko ja johan löytyy! Testaahan. Espanjahyllyltä, heti lattian jälkeen. Hyvää on.

Herneitä, perkele

2011-10-06T21:50:00.000+03:00

Finduskohan se lienee, tai joku vastaava firma. On tuonut viime aikoina markkinoille erilaisia pakasteruokia. Laiskalle miehelle sopivia. Nyt kokeilulistallani ovat olleet burgerpannu (tmv, vielä syömättä) ja pasta carbonara. Olen carbismiehiä, kuten tiedetään.

Testasin carbonaran. Onhan se totta_kai selvä, että ei pakaste voi olla hyvää kuin aito ja tuore tavara - ja pakastettu pasta on aina epäilyttävää -, mutta tässä on heitetty pyyhe kehään jo alkumetreillä. Se on niinku Rocky ei olis ekan rankan lenkin jälkeen koskaan lähtenyt toiselle, niinku Ripley ei olis lähtenyt hakeen sitä kersaa munien keskeltä tai niinku Arska ei olis koskaan hakenut kuvernööriksi. Tää on löysäkullista luovuttamista ennen kuin on edes kunnolla yritetty.

Herneitä pasta carbonarassa, voi herran pieksut! Herneitä carbiksessa. Just tsekkasin, Wikipedian mukaan tää on joku jenkkivariaatio, mutta miksi tuoda se tänne? Ei herneissä ole mitään pienintäkään järkeä tuon ruoan lisänä. Carbonaran hienous on juuri se rasvaislihainenkombinaatio, jonka se muodostaa. Ei mitään ylimääräistä, dead simple. Korkeintaan kermaa, jota itse heitän, mutta herneet voi viskata mäkeen. Tuun vihaiseksi!

Tää on juuri näitä asioita, joista pitäisi langettaa kuolemantuomio. Ei oikeudenkäyntiä, ei selityksiä, ei viimeistä lounasta, ei hautakiveä, vain herneiden lisäämisen keksijä seinää vasten ja ruumis jonnekin juntkaan.

Vaihtaisitko ystäväsi hampurilaisiin? I know I would

2011-10-05T22:59:00.000+03:00

Sivistin itseäni sosiaalisen median suhteen tässä yksi päivä. Käytin välineenä epäsosiaalista mediaa mallia Gutenberg. Luin siis kirjaa. Sen mukaan joskus aikoinaan on voinut saada ilmaisia hampurilaisia deletoimalla ystäviään Facebookista. Kuulostaa liian helpolta. Ja houkuttelevalta.

Burger Kingillä oli nimittäin taannoin tällainen kamppis. 10 ystävää mäkeen ja hey presto, saat Whopperin. Ei huono. Multa ainakin lähtisi 10 ilman, että edes itse tai ko. ihmiset sitä huomaisi. Facebook on sittemmin, järkeviä kun ovat, kieltäneet tällaiset kampanjat. Ei tekisi hyvää heidän pisneksilleen.

Nykyään mulla on 109 kaveria. Voisin siis saada 10 burgeria ja jäisi 9 läheisintä kamua. Tai sitten hankkisin jostain vielä yhden lisää ja söisin 11 burgeria. Aijjai, kaunis ajatus.

Saankohan viikonloppuna piirakkaa

2011-10-03T23:14:00.000+03:00

No woman, no pie...

Vähän jo jännittää. Viikonloppuna olisi kemut. Eräs mies ja nainen muuttivat, nyt sitten hieman juhlitaan ja hurjimmat voivat pistää jopa jalalla koreasti.

Kuva on edellisistä kemuista, en muista mitä juhlittiin. Ehkä naisen syndejä tai jotain. Huomatkaa, tuossa pöydässä tai asunnon muillakaan pöydillä ei ollut piirakkaa esillä. Vähän jännittää, että onko piirakkaa lauantaina tarjolla.

Ja ei, en hae mitä Rivi-Riittamaista eufemismia tässä, minua vain kiinnostaa, että tuleeko jo toiset kemut peräjälkeen, että nainen juhlii eikä tee piirakkaa. Tämä pistäisi koetellun ja oikeaksi havaitun piirakkateoreemani vaakalaudalle. Uskottavuuteni ruoka-antropologina on koetuksella. Mutta olen positiivisella mielellä: peräkkäinen piirakattomuus on epätodennäköistä.

Jos et tunne teoreemaa, lue edelliset 600 artikkelia, se on siellä jossain. Palaan asiaan viikonlopun jälkeen, sitten olemme viisaampia.

Kolme ruokalajia ja euron juusto selkään

2011-10-03T12:12:00.000+03:00

Ravintola Juuri on kai aika kuulu ja hyväksi väitetty. Menin paikalle.

Alkudrinkkinä jotain ginipohjaista, alkupaloiksi jallumarinoitua graavilohta ja makkaraa kera votkasinapin, pääruoaksi villisikaa ynnä uuniomenaa ja jälkkäriksi mustikkasorbettia. Oli hyvää, erinomaisen hyvää täytyy sanoa. Jokainen yksittäinen komponentti toimi erinomaisesti ja ruokakokemus oli hyvin naminen. Maine ei tule turhasta. Yksittäisiä aterioita on hankala verrata, mutta tuskin olen parempaa syönyt missään. On vain yksi mutta.

Tyylikkääseen syömiseen kuuluu se, että annokset eivät ole liian isoja. Pitää joskus elää syödäkseen eikä syödä elääkseen ja kylläisyys tulee rauhallisestikin. Silti vähän korpeaa, jos maksaa 104 euroa kahden ihmisen aterioinnista ja tarvii kotimatkalla euron juuston. Näin kävi. Totuuden nimessä myönnän, että juuston hakemiselle oli osaltaan syynä ihan vain läpänheitto, mutta se ei ollut yhtään liikaa vaan sopiva lisä.

Siitä huolimatta suosittelen kyllä, jos haluaa kalliisti syödä ja hyvää. Erityispisteet siitä, että ruoka oli suomalaishenkistä. Jos amerikanserkku tulee dollaripinon kanssa käymään, viekää hänet Juureen.

Oi miten ihanat värit hei...

2011-10-02T15:35:00.000+03:00

Hittolainen, tää lienee suht terveellistä ja melko perussuomalaista, mutta kirjoitan silti. Nimittäin uunijuurekset. Hesarissa oli näistä juttua ja vaimo heti kokeilemaan.

Oli muuten ihan hyviä. Yllättävää, sillä kasvikset on tylsiä ja juurekset nyt melko turhia. Joku lanttu, miettikää ny... No, uunissa käväisi perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja punajuurta kaiketi. Ongelmana lähinnä kovempien kavereiden hidas kypsyminen. Ehkä niille voisi pitää kirikierroksen keittämällä tai jotain.

Mutta maku oli siis hyvä ja esillepano viehättävä. Kyllä siitä tulee aina sellainen olo, että ruoka on fiinimpää, kun se ei näytä ihan vaan lautaselle suoraan paketista läntätyltä. Pitäis vaan kaveriksi keksiä näille jotain ronskia tavaraa, jotta kehtaa syödä. Jotain pekonipohjaista varmaan.

Kuohuviiniä, nam

2011-10-01T18:27:00.000+03:00

Kaksi skumppatapaa, joista toinen ns. miehekäs.

Sananen kuningas Alkoholista tähän väliin. Stone's Helsingin keskustassa on taas luopunut hyvästä oluttarjouksestaan. Stolbanderit nousseet 4,5 eurosta parhaimmillaan yli 7:ään. No, voi siellä vieläkin käydä. Eipä köyhät pyöri jaloissa.

Oluen sijaan tänhetkisenä tarjoustuotteena toimii skumppa. Sitäkin siellä saa hanasta, mikä oli mielestäni ihan vänkää. Mainitsin asiasta baarimikolle ja hän kertoi, että kyseessä on kertakäyttötynnyrit, joissa skumppa tulee. Jotain järkeä saatu siihenkin, että tyhjiä metallitynnyreitä kolisteltaisiin ympäriinsä kuormureilla. No, asiaan.

Skumpanjuonti on vaan paljon vähemmän miehekästä kuin oluenkittaus, vaikka skumppa meikäläisen iloluontoiseen luonteeseen uppoaakin. En kuitenkaan ihan vaan raavaiden äijäkaverieni kanssa ehkä ihan äkkiä skumppia ottaisi after work -henkiseksi juomaksi. No, onneksi tunnen naisiakin, niin sisäinen siideripirkkoni pääsee vapaaksi.

Oikeanpuoleinen kuva on ns. naisseurassa kuvattu. Vedettiin lasilliset ja toiset ja taisi mennä kolmannetkin. Työkavereiden kanssa parit ottaessani tulin kuitenkin keksineeksi oivan takaportin kaikille skumpasta pitäville äijäporukoille: jalluskumppa. Kurkkuani kaihersi ja halusin jallua lääkkeeksi, mutta kuitenkin mieli teki myös halpaa kuohuviiniä. Ongelman ratkaisu oli ottaa molemmat. Hyvä combo, suosittelen kokeilemaan. Sopii bodarillekin.

Keimoa - ja vain sitä

2011-09-30T17:23:00.002+03:00

Lounaspaikkamme valinnassa oli tänään säätöä. Olikin yllättäen snadisti kiire ja sen sijaan, että olisimme syöneet fiinsti, otimmekin yllätyskeimot Manskulta.

Joku Pizza Kebab Center tai vastaava vähän Töölön Tullin jälkeen. Otin iskenderin. Pitkään jo ollut keimopuutos ja se tuli nyt korjattua.

Tämä oli uudenlainen kokemus mulle. Mestassa oli salaattiosio erikseen. Sieltä sai pikkulaarista omat vihreät. Perussettejä, joskin piirun verran parempia kuin keskimäärin ehkä vastaavissa. Söin vain vähän toki, jotta tilaa jäi kebulle. Kun kebab tuli pöytään, siinä ei ollutkaan vihreitä lisukkeita ollenkaan. Pallis-mies tykkäsi, täytyy sanoa.

Normaalisti vihreitä joutuu väistelemään ja syömään sit puoliväkisin, kun ne on lihakastikkeessa. Ei tällä systeemillä. Nyt saattoi lähteä etenemään laidasta ja koko matkalla oli vain leipää, soosia ja tietty lihaa.
Koko matka. Hyväksyn.

Mausta en osaa sanoa, kun oon yhä tukossa...

P.S. Postaus työmatkalla puhelimesta. Siksi ehkä outo layout.

Iisalmelainen olut ja ruotsalainen lipasto kohtasivat, mitä tapahtui?

2011-09-29T09:39:00.000+03:00

Tänään pikauutisissa: Leinonen kehui aiemmin tällä viikolla Pirkka-olutta. En muista, mistä syystä, mutta jotain leinosmaista suunsoittoa siinä oli. Hauska mies. Mutta on ihan hauska ölbekin. Suomalainen laakerihan on sitä ja samaa, vaikka Lapparia pitääkin dissata ihan periaatteesta. Muuten en niitä erottaisi. Mutta Rainbown puutteessa Pirkka on suokkareitani yhdessä ES:n kanssa.

Pirkka-olut on myös yksi tärkeä työkalu asioiden kokoamisessa. En puhu nyt Leinosen itsetunnosta hävityn pöytäläpyottelun jälkeen, vaan siitä kun ostin lipaston Ikeasta. Ennen kuin jatkan, niin pysähdytäänpä kaikki miettimään hetkeksi heidän lihapulliaan... Huokaus, on ne kyllä hyviä... Vielä hetki... No niin, nyt voi jatkaa.

Niin ne mööpelit. Sopuhintaan ja ihan hyvän näköisiä. Mutta se kokoaminen. Kyllä siinä menee kovemmaltakin jätkältä sormi suuhun, kun 47 kiloa painavasta lipastolodjusta solahtaa ulos noin kuussataa erilaista suikaletta ja ohjelappu. Silloin tarvitaan jotain kuusiokoloavaintakin jytkympää.

Pirkkisolut ajoi asiansa kyllä oivasti. Kertaakaan ei tarvinnut purkaa mitään. Kerran vain taisi olla lipasto väärin päin ja lähes ilman kiroiluakin selvittiin. Annan sekä oluelle että itselleni 9/10 pistettä.

Juustopekoni taas kaupoissa

2011-09-28T10:01:00.000+03:00

Tuo hieman kirjoittamaton hampurilainen kirjoissani, juustopekoni, on taas Mäkkärissä. Hinta vanha tuttu 1,50 euroa. Kuulit sen ensimmäisenä Palliksesta, sikäli kun et ole mainoksia vielä muualla nähnyt!

-Saatananperkele, karjaisi Martti ja heitti puolitusinaa varsikäsikranaattia kohti vanjan asemia

2011-09-28T00:14:00.000+03:00

Reino Lehväslaiho on sotaveteraani ja kirjailija. Kutsun itse häntä Suomen Sven Hasseliksi. En ole Reiskaa lukenut, mutta luulen, että hän kirjoittaa melko samanlaisia suoraviivaisia läpysköitä kuin tanskalainen semisaku. Lehväslaihon ansioksi on sanottava, että hän on kirjoittanut "Aunus tulessa" -nimisen kirjan ilmeisesti tajuamatta nimen koomisuutta. Jarlakaan pystyisi moiseen.

No anyway, sain eräältä nykyespoolaiselta mieheltä lahjan tässä kerran. Tämä metsissä teltan kanssa ja ilman sitä viihtyvä mies toi suklaatia. Eikä mitä tahansa sinistä vaan saksalaista Scho-ka-kolaa, kofeiinia sisältävää tummaa suklaata. Kolaakin kai tuossa on, mutta ei se oikein maistu. Oikealle miehelle lahjuksen toi, sillä suklaa ja kofeiini ovat elämäni rakkauksia yhdessä vaimoni ja - pienemmässä määrin - kaikkien maailman muiden naisten kanssa. Ja kolan ja euron juustojen...

Ihan syötävää tavaraa, tumma suklaa toimii erityisen hyvin kahvin kanssa. Lisäpisteet kofeiinista: kun muutama pala sisältää saman kofeiinin kuin espresso, muutaman haukun ja hörpyn jälkeen kypärä pyörii päässä jo tottuneemmallakin korpisoturilla, luulen ma. En tiedä, kuinka vanha keksintö tämä mahtaa olla. Ehkä laimennettu versio Saksan sodanajan mallista. Onko siellä kaukopartiomiehet junaradankatkaisukeikoillaan pistelleet tauolla poskeen Aatu-sedän voimasuklaata? Suomalaiseen mieheen sen luulisi toimineen, sillä niin kofeiinille perso kansa olemme...

Yllättävä tutkimustulos: tässäkö syy Koiviston sairauteen?

2011-09-27T12:21:00.000+03:00

Ilmaista kolaa Sonispheressä. Tai siis kyllä ineen piti maksaa.

Jumaleisson. Erinäisiin, lähinnä ruumiini turpoamiseen liittyviin syihin perustaen en pitkään aikaan syönyt yhtään juustohampparia. None. Zero. Zilch. Kolaakin join selkeällä säästöliekillä. Kuvittelin, että laihdun ja olen taas kohta kuin nuori Tom Cruise. Taas meni metsään ja itkukin siellä pääsi kuin Häkkisellä Monzassa.

Nimittäin tulin sairaaksi. En mitenkään pysty näkemään, että syy olisi mikään muu. Muuten olen elänyt täysin samalla tavalla: nukkunut, ollut töissä ja vittuillut joka suuntaan. Ainoastaan juustot ja kolan pudotin pois ja wädäm! tulin sairaaksi. Kirjoitan aiheesta luentopäiväkirjatyylisen itsereflektion, niin eiköhän ne sen Lancetissa julkaise.

Ihan tilanteen tasaamiseksi vedin aamulla juuston ja nyt illalla ehtaa kolaa, joten enköhän huomenna ole taas terhakkana kuin terrieri. Pitänee ottaa opiksi ja olla pitämättä liikaa taukoja noiden terveystuotteiden saannissa.

Btw. viikon sosiaalisen median anekdoottina mainittakoon, että Kokiksella on reilut 34 000 000 fesefania. Aika hermeettinen määrä. Mietittiin Leinosen kanssa kuitenkin, että kyllä Pallis perkele ohi menee heittämällä. Tällä läpänderillä.

Talouskriisin kurimuksessa vaihtoehdot ovat vähissä

2011-09-26T10:25:00.000+03:00

Pirkka kasvattaa myyntiään vanhojen suosikkien kustannuksella.

Viimeisimpien ovensuukyselyjen mukaan Pirkan valmistama kolmoskalja kasvattaa edelleen suosiotaan. Oluen suosio kasvaa kansalaisten keskuudessa lähes yhtä nopeasti kuin masennus, sekakäyttö ja itsensä tappaminen. Mutta mikä on syy valita sininen loota ja jättää menneen ajan suosikit lastauslavoille viheltelemään? Kari, entinen paperimies Kemijärveltä luonnehtii valintaansa luonnolliseksi evoluutioksi, "emmää nyt saatana ala kallista kaliaa ostamaan ko saatana pakko lototaki samoilla rahoilla jumalauta yheksän milliä tulossa". Hinta todellakin tuntuu olevan oluen valinnan tärkein peruste. Kansalaisten taloudellinen epävarmuus ei hälvene elintarvikeostoksillakaan.

Aamutuimaan janojuomaostoksille saapunut Jarmo mutisee sänkikasvunsa lävitse "Ei jumalauta tässä aleta millään Karjalalla hienostelemaan kun munkin kaikki rahat on lähetetty sinne vitun Kreikkaan." Silmin nähden tuohtunut Jarmo poistuu nopeasti Valintatalon kassan kautta, jonotettuaan ensin 25 minuuttia oven edessä kaupan avautumista. Taloudellinen ahdinko näkyy Jarmon ruokakorin muissakin valinnoissa, sieltä löytyy 24 tölkin lisäksi -30% leimalla varustettu lauantaimakkaratanko ja puolikas maito.

Kansalaisten kiristäessä vyötä vielä pari pykälää, on tärkeä että edes jostain löytyy lohtu ongelmiin. Tässä lienee syy Pirkan kolmoskaljan räjähdysmäiseen noususuhdanteeseen.

Lounaan muuttunut muoto

2011-09-24T15:09:00.000+03:00

Palmiasta.

Työruokailuni on yksipuoleistunut. Aiemmin tuli jonkun verran varioitua ruokapaikkoja, mutta nyt, kun olen joutunut toteamaan Töölön tarjonnan kuivakkaaksi, olen aika paljon syönyt työpaikan alakerrassa olevassa Amicassa. Vähän tylsää moinen.

Mikä kauheinta, en ole enää Kaupungintalon Palmian mayor, tuon paikan, jonka itse perustin. Katoavaista on maallinen kunnia. Hyvät ja huonot puolet on kaikissa ruokapaikoissa varmasti, mutta aika hyvä mesta tuo uusikin on. Sallaadeja sieltä ei saa, mikä on huono asia tällaiselle possulle, mutta minkäs teet. Täytyy yrittää pitää sitä kuuluisaa rotia hommissa. Kuvakollaasia katsomalla se ei ole ihan joka kerta onnistunut kyllä, vaan mättämiseksi on mennyt. Mutta kai sekin on toisinaan sallittua.

Ja taas sori kuvakollaasituherrus, mutta helkkari, että näitä kuvia on. Viime aikoina varsinkin, kun vähän rauhallisemmalla tahdilla on kirjoittanut, niin meinaa olla ongelma kuvamäärän kanssa. Refleksinä sitä, näps näps, vaan näpsii kuvia kuin mikäkin hullu.

Amicasta.

Pullan ja pihvin välimaastossa

2011-09-23T22:25:00.003+03:00

Blogimme lähes vakituinen avustaja, oman elämänsä freelancer Peter Uteros, tarjoili taas elämyksiä koko laidalta. Mies oli pistänyt luovuuden peliin ja yrittänyt yhdistää lihapullan ja jauhelihapihvin parhaat puolet. Tavoitteena oli löytää pihvimäinen muoto, uhraamatta pyöreyttä littanuuden alttarilla. Seurauksena oli jauhelihapuikula tai -soikio.

Muotoseikoilla ei oikeastaan ole kovinkaan suurta merkitystä, etenkään jos puikulat uittaa mozzarellassa ja tarjoilee lohkopottujen ja jääkylmän kolan kera.

Kiintoisampaa on se, että miksi aikuinen mies ei löydä itseään pihvimiesten tai pullamiesten joukosta? Tuleeko tällaisella kompromissilla uhrattua pihvin kansainvälinen muodollinen dominanssi, mutta samalla myös käännettyä selkä perinteikkäälle pullalle? Yritetäänkö tässä nyt peittää mozzarellan alle suurempia psyykkisiä traumoja?

Miten on lukijat, onko jauhelihasoikiossa mitään järkeä vai pitääkö tässä alkaa valmistautua interventioon varaamalla kaverille aika psykiatrilta?

Ruokalusikat vaihtuivat deseiksi - ja vitutus hiipi puseroon

2011-09-23T15:51:00.001+03:00

Anoppi oli käymässä tuossa joku aika sitten. Ketään ei puukotettu tai lyöty punnuksella, mutta ihan täydellisyyteen ei päästy. Leivonta meni vituilleen.

Tunnistaako joku kuvan leivoksen? Siinä on kaupan teollisuusversio siitä, mitä vaimo ja anoppi yrittivät yksissätuumin väkertää. Meni munilleen. Ei kerran, vaan kahdesti, ohjeessa nimittäin oli virhe. Ruokalusikat tai teelusikat olivat sekoittuneet deseiksi. Jokainenhan tietää, mitä siitä seuraa. Harmitti kyllä, sillä itsetehtyinä nuo voisi olla aika hyviä.

Välihuomautuksena mainittakoon, että tulee aika makia ja höttö täyte, jos kolmen ruokalusikan sijaan siihen ajaa kolme desiä tomusokeria. No, aina roiskuu, kun rapataan, ja ensi kerralla anoppi on varmasti tarkempana kopioidessaan ohjeita netissä. Itse olen tyytyväinen siihen, että kaappeihimme jostain syystä kovin varastoituneesta tomusokerista päästiin vähän eroon. Silver lining on every cloud.

Vain 81 - 48!

2011-09-20T00:14:00.000+03:00

Jumankekale. Kuka selittää mulle tän äänestystuloksen?

48 ihmistä sanoo, että mustis ei oo hyvää? Ollaanko sitä herätty niin sanotusti vitsi suussa?

En voi ymmärtää moista. Sentään oikea mielipide voitti, onneksi. Ei tarvitse blogia lopettaa. Mutta palaan mustan kullan hienouteen lähiaikoina.

Typylän pop-up

2011-09-18T22:39:00.000+03:00

Jalkani teputtivat tässä yksi päivä erääseen betonista tunnettuun kaupunginosaan Helsingissä. Se on outo paikka, siellä kun käännyt kadulta varomattomasti vasempaan, olet kohta jossain helkkarin tasolla etkä enää ihan niin vaan pääsekään takaisin kadulle. Kaiholla vain katselet huristelevia autoa ja kilisteleviä ratikoita...

Mutta asiaan. Olin tärkeällä asialla tuolla nistikeskittymässä, sillä sain ruokaa palkaksi television kantamisesta. Jos ette tienneet, olen ruokapalkalla houkuteltavissa melkein mihin vain. Tällä kertaa ronttasin tölsyä ja siksi söin kanakastiketta nimimerkki Typyn kotipesässä eli Typylässä.

Se on jännä juttu, sitä luulee tuntevansa toisen ihmisen, mutta täysin hänet tuntee vasta syötyään hänen valmistamaansa ruokaa. Ja mikä kokemus olikaan syödä Typyn soosia. Voi pettymys. Ei makua, ei tekstuuria, ei mitään. Ei varmaan edes yritystä, sen verran ponneton lopputulos oli. Yritä siinä sitten pitää naama peruslukemilla, kun ruoka ei vain putoa. Teki mieli sanoa, että mitäs jos nainen ens kerralla kannat viihde-elektroniikkasi itse.

No ei, tietysti kasti oli hyvää, kunhan kiusaan. Söin kiltisti myös ananaat, joista en niin perusta. Toisen ruoan syöminen on kuitenkin ihan omanlaisensa kokemus jotenkin. Siinä on paineita: on vain kaksi ihmistä, toinen tekee ruokaa toiselle. Omien mieltymystensä ja osaamisensa mukaan. Meinasin vitsailla taas, että se on niitä juttuja, jotka sijoittuvat kättelyn ja suutelun välille ihmissuhteissa. Mutta ei välttämättä niinkään, ainakin parisuhdemarkkinoilla suutelua esiintynee usein ennen ruoan tarjoamista, eli kokkaus on jopa muiskauttelua intiimimpää. Ihmisten soidinmenoihin lukeutuvaa yhteiskokkailua höpöstelytyylillä ei lasketa, vaan nyt puhutaan siitä, että toinen makaa sohvalla, toinen kokkaa.

Kokkaaminen, siinä voi tulla kiusallisia tilanteita, jos tilannetta ei haltsaa. Mitä jos vastapuoli ei diggailekaan? Tai ehkä se on mää vaan, en tiedä. On siinä kuitenkin eroa. Normaalisti, jos itelleen tekee ruokaa ja se menee munilleen, se vain tympii. Toiselle tehty ruoan ryssiminen on nolompaa. Typy kuitenkin selvisi malliikkaasti, painotettakoon vielä, ja suosittelen Typylän tarjoiluja kaikille teille.

Hmm... Pitäis melkein pistää polli pystyyn, että onko ruoan tarjoaminen ennen vai jälkeen suutelun...

Ja vaimolle tiedoksi, että Pasilassa ei pussailtu ennen ruoanlaittoa - eikä sen jälkeen. Vertaus tuli vaan jostain mieleen :D

elias tapani karhu

2011-09-18T18:32:00.000+03:00

Juuri tällä viikolla luki lehdessä, että Suomeen joku aika sitten luovineen - ja Palliksestakin testatun - Duff-oluen myynti kielletään. Suomen alkoholilainsäädännön ja -kulttuurin tuntien en ollut kovinkaan yllättynyt asiasta. Tämän toisen alkoholimerkin myyntikelpoisuutta on mitä luultavimmin kysytty etukäteen, mutta siitä huolimatta ihmettelen, jos merkki ei ole vähintäänkin tarkkailun kohteena.

Sehän on tietysti Fingerpori-sarjakuvan mukaan nimetty ölbe. Fingerpori-bisseä ja -lonkkua on saanut nyt kutvosen kaupoista. Hanoissahan tätä on ollut jo jonkin aikaa. Perusoluttahan tämä, en muista kenen tekemää. Yksi suuri puutos tässä kuitenkin on, mutta se lienee välttämätön.

Tuo pullo. Fingisolut nimittäin olisi erinomainen tölkkinä, luulen. Sarjakuvamaisuus toimisi mielestäni hyvin tölkissä, jonka pystyy värjäämään joka puolelta. Sen tiedän, että suomalainen olutpullo on kovin epäviehättävä, putukka kuin persunainen. Mutta Fingerporin kaupungissa tunnutaan juovan oluet pullosta tai tuopista, niin ei kai tälle imagosyistä ollut vaihtoehtoa. Mutta lasipullo on silti so last season. Kuriositeetin tasolle tää jää.

Pulloudesta on se ilo, että siinä on korkki. Ja pullon hauskin vitsi on mielestäni korkissa. Käykäähän katsomassa mikä...

Vuoden turhake

2011-09-17T00:09:00.000+03:00

Kaikenlaista sitä kiinalaiset valmistaa. Kuvassa on kiinalaismiehen valokuvaamaa niin sanottua taidetta ja toisen kiinalaismiehen valmistama skumppakorkin laskuvarjo. Olen melko pitkään omistanut sellaisen ja testasin nyt, kun perjantaiskumpan korkkasin.

Aika vaisu kokemus, kuten voi arvata. Joskus skumppakorkki lentää kaaressa, mutta tämä oli kokemuksena lähellä sitä, että ampuisi lihavaa miestä haulikolla vatsaan. Eli melko vaisu tussahdus kävi vain. Parvekkeelta testasin, niin korkki lensi väkisin edes vähän, mutta silti. Ehkä lämmin pullo olisi auttanut ja joku sopiva puteli, josta korkki lentäisi helpommin.

Kukakohan olisi tämän vuoden turha julkkis? Tuksukin ollut niin hiljaa, että sitä ei voi äänestää... Ehkä se olis se Parviaisen muikkeli, joka joko on tai ei ole Jusan kaa yhdessä. Tää on sit ko. naisen esinevastine.

Suomi VS. Ruotsi

2011-09-15T11:12:00.000+03:00

Vasemmalla OLW Toasted Cheez Ballz, oikealla Taffel Nacho Cheese Balls.

Päätimme erään kapeavyötäröisen (katso kuva) cheeseballssien ammattimiehen kanssa näytellä 2011 jääkiekon MM-finaalin uudelleen, tällä kertaa Mikko Koivuina pelasivat palluranmuotoiset, juustonmakuiset naksut. Miten kävi, tapaammeko torilla vai tuodaanko vain pari puskaa ruusuja Helsinki-Vantaalle? Kaikki tämä selviää rivinvaihdon jälkeen!

Ennen testiä päätestaajamme osoitti suurta luottamusta Taffelin pallukoita kohtaan. Mikään ei voisi olla parempaa, ei edes ulkomailta tuodut naksut. Silmät sidottuna molempia peräjälkeen maistaessa hän julisti häiritsevän itsevarmaan ääneen että "Nuo ovat ruotsalaisia!" Tosiasiassa Aulis Gerlander joutui ilmoittavan niiden olleen juurikin Taffelin cheese ballsseja. Testaaja kuvaili kokemusta valaistumisena, kun ei tiedä paremmasta niin tyytyy vähäänkin. Uskoni tähän asiantuntijaan alkoi horjua tässä vaiheessa. Siinä vaiheessa kun hän oli tyhjentänyt kulhollisen OLW Cheez Ballzeja alkoi olla selvää kumpaa hän äänestäisi. Taffelin palloja, joita hän siis aiemmin rakasti, hän kuvailee tuntumaltaan "nahkaisiksi". Ruotsalaisten ilmavampi koostumus kuulemma vei sydämen, rahat ja lopulta terveyden. "Jumalauta tässähän pitää alkaa käymään Ruotsissa" hän virkkoi.

Itse diggailin testin aikana enemmän Taffeleista, mikä on poikkeavaa. Yleensä svedujen sipsit ovat todella hyviä, kuten arkistoartikkelista voit lukea. OLW ballzit olivat mielestäni liiankin ilmavia, eikä niistä jäänyt puraisun jälkeen mitään suussa pyöriteltävää ja makusteltavaa. Taffeleissa on sentään jonkun verran purtavaa ja mussutettavaa, täten niiden maku tulee paremmin ilmi. Maku sinänsä oli lähes identtinen molemmissa.

Ei tämä nyt ihan 6-1 mennyt.

Lisää pettymyksiä, huomaatko mikä vikana?

2011-09-15T00:00:00.001+03:00

Klikkaa kuva suuremmaksi, jos et nää.

Saldovapaalla olo on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa perjantaina. Viime viikolla saldoilin ja suorastaan hupsuilin ruokavalinnassani. Menin nimittäin jauhelihasoosipäivän kunniaksi Unicafelle, tuohon vanhaan armaaseen paikkaan syömään ja fiilistelemään.

Harvoin kun käy, niin pihillekään ei tympäise maksaa lounastaa reilua viittä euroa, vaikka eihän tuo loppuviimein niin gourmettia ole. Mutta mutta mutta! Jumatsuiggander, tuo paikka on menossa alamäkeen ja lujaa. Tai sitten kyseessä oli vain yksittäinen alkusyksyn kömmähdys. En tiedä, kun en ole käynyt, mutta järkytyin silti.

Kuka huomaa, mikä vika tuossa annoksessa on? Suuri vika, Kaivopihan Unicafen tärkein syömähammas loistaa poissaolollaan. Kuka keksii, mistä kiikastaa?

Berlusconit pettivät

2011-09-12T10:09:00.000+03:00

Pettyminen on perseestä. Ensimmäinen askel pettymiseen on se, että nostat toiveitasi.

Kävimme vaimon kanssa syömässä italialaista. Halusimme jonnekin syömään ja muistimme, että Töölössähän oli Kansallismuseon hoodeilla eräs pikkuitalialainen, joka oli Töölö-aikoina herättänyt ruokahalumme. Ei kuitenkaan oltu koskaan käyty.

Vaimo hoiti esivalmistelut ja menimme paikalle. Sellainen pieni lapsus pääsi käymään, että tää paikka oli lopulta ihan väärä. Ruusulankadulta (?) joku Villetta tai sinnepäin. No, italialainen Töölöstä yhtä kaikki. Menimme paikalle ruokahimomme kanssa.

Huokaus, joskus mua kovin surettaa asiat. Tilaaminen oli taas niitä tilanteita. Halusimme vaimon kanssa toisistamme tietämättä samat ruoat ja niinpä päädyimme syömään bruschettaa ja pasta carbonaraa molemmat. Ällöä. Kohta kai meillä on mätsäävät tuulipuvutkin. No odotimme ruokaa innolla, sillä raflassa oli mukavan italialainen tunnelma. Pieni hämmennys ja italiankielinen puhe täyttivät paikan.

Mutta mutta, ruoka oli pettymys. Sekä brusis ja carbis olivat jotenkin latteita, mauttomia. Ei niissä vikaa ollut, mutta kyllä meikäläinen tiukemman carbiksen tekee. Eikä brusiksessa maistunut vitlökki. Harmitti, sillä ajattelin jo, että olenko löytänyt kätketyn helmen. Paikan hintataso ei nimittäin ollut mitenkään korkea. Mutta ei se helmi ollut vaan ihan perusmesta. Sitruunasorbetti olisi ollut molempien mieleen jälkkäriksi, mutta päätimme olla syömättä sitä, sillä tuskin olisimme kolmatta pettymystä enää kestäneet. Sen sijaan pelasimme snooker-termiä käyttääkseni safetyn. Menimme Mäkkiin!

Suklaasundae ei räjäytä taivasta, mutta tiedät ainakin, mitä saat. Lauantai-iltana saat hyvän jäden ja kälättäviä teinilaumoja. Ilta päättyi siis duurissa, varsinkin kun jälkiruoan jälkiruoaksi otin vehnäoluen (en Mäkissä). Ehkä menemme siihen oikeaan paikkaan tässä joskus...

P.S. Ja luultavasti joudun testaamaan tätä paikkaa toistamiseen vielä. Työkaverini mukaan se on ihan jees. Niin viihtyisä se oli, että otan ehkä riskin. Pieni toive heräsi hyvästä arvioista. Mihinkäs se nyt taas olikaan eka askel..?

Borssia ilman nakkeja

2011-09-10T16:04:00.000+03:00

Jos menet Ukrainaan ja tilaat borssia, eteesi lyödään kaalikeittoa. Jos taas menet Ruotsiin ja sanot "borsjtj tack", saatat saada keittoa, jossa on nakkeja. Jos taas haluat, että vaimo kokkailee borssia koto-Suomessa, saatat joutua käymään monessa kaupassa. (Ja ehkä myös vaihtamaan vaimoa, kansalaisjourn. huom.)

Jukoliste ei nimittäin meinannut löytyä raaka punajuurta marketeista. Ehkä ne on lainattu Kreikkaan? En tiedä, mutta sinänsä en voi asiasta ketään syyttää, koska en itsekään aiemmin ole sitä koskaan ostanut. Ei kai kiinnosta kauppiastakaan ihan yhtä paljon kuin keppana.

Keskioluen ohella myös punajuuresta on kuiten iloa, jos sitä jaksaa vain keittää ja heittää sopivasti muuta apetta joukkoon. Meikä ainakin diggaili. Lihaa siinä pitää kuitenkin olla, joku raja kaikille kasvisintoilijoille, ihan tiedoksi vain Roihuvuoreen ja muualle. Kokeilkaa siis.

P.S. Olen muuten antanut itseni ymmärtää, että Neuvostoliitto-vainaassa naiset käyttivät punajuurta poskipunan korvikkeena, kun maassa kaikesta humpuukista, kuten meikeistä, oli pulaa. Siinäpä pallisvinkki budjetistaan tarkoille naisille.