Mutta jälkiruoka oli nam. Työkaverini jo hieman kehaisi lettuja etukäteen, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt. Kunnolla kermavaahtoa ja mukavan makeaa mansikkahilloa, niin johan potkaisi. Plus että letutkin olivat hyviä. Hain jälkiruoan myöhemmin kuin tämä työkaverini ja Madame Fortuna vielä palkitsi minut paremmilla letuillakin. Niin se joskus käy.

Pulla on siinä mielessä armollista, että jos sen lyö mikroon, eilinenkin maistuu tänpäiväiseltä. Kaffen kanssa mainiota, tosin mun ongelma on se, että mä en tahdo malttaa syödä pullaa kahvin kanssa, vaan ahmin sen nopeasti. Tähänkin onneksi on ratkaisu, ja kävinkin hieman myöhemmin mikrottamassa toisen pullan. Niitä oli vielä jäljellä kivasti, sillä eivät jostain syystä tahtoneet kelvata ihmisille. Outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti