Sundae x 3

Ei tarvitse tätä blogia kauan lukea, jotta tietää, että minulla on erityinen suhde erään Ronaldin pitämään ravintolaketjuun. Juustohampurilaiset ovat ykkösrakkauteni, mutta heti perässä tulee jälkiruokien kunkku, sundae.

Tässä suhteessa olen todella fakkiutunut, täytyy myöntää. Noin 600 000 jäätelöä olen syönyt ja melkein kaikki on ollut suklaata. Syykin on selvä: se on niin helevetin hyvä. Pehmistä ja lämmintä suklaakastiketta kupillinen. Syöminen vaatii vähän taitoa. Suklaakastiketta pitää olla riittävästi joka lusikallisessa, mutta ei liikaa, jotta tavara ei lopu kesken. Aijjai...

Eilen lähdin tuntemattomille vesille, kuten aiemmasta bloggauksesta näimme. Otin mansikkasundaen ja petyin valtavasti. Se oli mansikkahilloa, jota siihen päälle laitettiin. Mitä ihmettä? So pedestrian, sanoisi amerikkalainen. Näyttää herkulliselta, kutsuvan punaiselta, ja mansikan mainehan on voittamaton, mutta voi voi. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tähän sorruin.

Kinuski on elämäni suuria rakkauksia yhdessä vaimoni kanssa. Pitääkin kirjoittaa aiheesta tässä joskus. Mäkkärissä olen syönyt ihan muutamia kinuskijäätelöitä. Nyt kokeilin sellaista taas, jotta sain värisuorani täyteen. Onhan jytkynoloista kastiketta tuo, se täytyy sanoa. Jos suklaa ei olisi niin hyvää, voisi välillä ottaa kinkkiäkin.

Testin lopputuloksena voin todeta, että myös tulevat 600 000 sundaeta joko otan suklaata tai olen kokonaan ilman.