Kummisetä ja pikkuhuora

En ole 100-prosenttisen varma (= Google Translate ei tiedä), mutta luulen, että pizza puttanesca voidaan suomentaa kutakuinkin "pikkuhuoran pizza". Tai niin minä sen ainakin suomennan, lähettäkää kielipoliisi perääni. Corleone taasen tietysti viittaa kummisetään. Nämä kaksi pizzaa vedin naamaani männälauntaina.

Jos päivän aikana syö kahdesti pizzaa, kyseessä on aika hyvä päivä, väitän. Ensimmäisenä vuorossa oli lounas Bella Romassa Tampereen Finlaysonilla. Olisin ottanut - kerran pohjoisessa olin - poropizzan, mutta poro oli päässyt loppumaan. Paha-paha, petyin vähän, mutta otin sitten pikkuhuoran. Kyllähän sen söi, mutta jotain jäin siitä kyllä kaipaamaan.

En keksi, mikä oli vialla, mutta joku oli. Se tympäisi, että tilaaminen kesti ja vettäkään ei tahtonut saada. Lounasaikaan tietysti on kiire, mutta rahalla saa henkilökuntaa. Belliksessä olen kuitenkin monesti syönyt ja menen varmaan vastakin. Oli se lätty ihan jees ja alkusalaatin kanssa sai paahdettua sipulia.

Illalla olin pätemässä olutravintelissa tietoudellani Trivial Pursuitissa, kun iski ns. huiko eli hiuko. Ko. paikassa oli laitevian takia koko keittiö motissa, joten menimme läheiseen pizzeriaan välipizzalle. Nimeä en tiedä, joku paikka Pyynikintorin laidalla.

Otimme seuralaiseni kanssa pizzan puoliksi. Koska hän ei olisi osannut valita muuta kuin kinkku-aurajuusto-ananaan (eiii!!), niin meikän piti tilata. Blogimme aktiivilukija kuitenkin pyysi, että pizza sisältäisi muutakin kuin neljää lihaa. Niinpä otin pizzan vain sillä perusteella, että se sisälsi herkkusieniä, ihan vain näyttääkseni. Nimestäkään en mene takuuseen, mutta veikkaan Cornista.

Täytteitä en tiennyt edes syödessäni, mutta yhtä asiaa pizzassa ainakin oli. Rasvaa. Katsokaa tuota kuvaa, noissa lammikoissahan voisi kroolata. Tiedä häntä, liekö lähteenä juusto vai mikä. Syötävä tämä kuitenkin oli, vaikka ei gourmettia. Pizza on aina pizza, kuten vanha kansa sanoo.