25.5.2016

Pallolaajennus international: Lihaisa Don Tami Hockey Night in Canadassa

Kuvakaappaus sportsnet.ca nettisivuilta, klikkaa isommaksi!



Kaikki muistanevat yhden kaikkien aikojen luetuimmista Pallis-artikkeleista: Don Tami, kaikki peliin! Jutussa irvailtiin Juhani Tammisen naurettavalle Don Cherry rip-offaukselle, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Kuten muistatte, Pallis ehdotti Don Tamille täysin lihasta tehtyä pukua tuleviin lähetyksiin. Miksi pelleillä englannin lakupuvuilla, jos voi kingeillä pihveillä, right?

Viime yön NHL Play-Offs ottelun aikana äärimmäisen suositussa Hockey Night in Canada-ohjelmassa the original Don Cherry näytti kuvia Tammisesta. Uskomatonta on kuitenkin se, että yhdessä kuvista Suomen Jääkiekkoleijona #79 on pukeutunut sisäfileeseen. Sportsnetin tiimillä on selvästikin ollut liipasinsormi herkällä Googlen kuvahaussa!

En voi sanoin kuvailla, miten uskomatonta on päästä ikoniseen Hockey Night in Canada lähetykseen, joskin uskomattoman mokan takia. Ohjelmaa on lähetetty vuodesta 1952 ja Cherryn Coach's Corner on ollut mukana 80-luvulta alkaen.

Pätkän voi katsoa Sportsnet.ca sivuilta ja sen näkee myös alta, Tammisesta puhutaan ajassa 1.40:



English summary: Our joke for Juhani Tamminen's "meatsuit" somehow made it on to HNIC Coach's Corner! It's a total photoshop that just got through, amazing! Here's the original picture:




25.7.2015

Not-a-Comeback: Kaksi leijaa Helsingin yllä

Kuva: Jussi Leinonen Teksti: Jussi Koivisto
25/07/2015 lähenee loppuaan. Onneksi, sillä se tarkoittaa sitä, että me voidaan Jussin kanssa lopettaa taas postaaminen pariksi vuodeksi. Ihan kohtalaisen kova tällainen 6 - 7 kansainvälisen tason blogiartikkelia vuorokaudessa -julkaisutahti. Tällainen tahti vaatii oikeanlaista tankkausta.

Tankkaukseen itse suosin mielelläni jotain limepohjaista, ainakin jos hyvää viskiä ei ole saatavilla. Ja jos limestä puhutaan, niin mojitoa on vaikea ohittaa. Ja jos mojitoa aikoo juoda, eikä tule mun luo käymään (teen kyllä), niin Hotelli Tornia ei ole voittanutta, jos multa kysytään.

Jussi alkoi esittään maailmanmiestä ja totesi, että "Eipä ollu ihmeellinen, meillä Rovaniemellä..." En tiedä sitten, en ole Rollossa kokeillut, mutta siitä oltiin samaa mieltä, että miljööstähän Tornin kattoterassilla maksetaan.

Aika paljon maksetaan, itse asiassa, mutta on se silti hintansa arvoinen. Suositan tätäkin. Menkäähän sinne ja ottakaa mojitot Pallolaajennuksen muistolle. Saa ottaa vattuversionkin.

Eipä tässä, Offspringiä lainatakseni, there, I hope you enjoyed our time together today. You know it seems harder and harder just sit back and enjoy the finer things in life. Well, till next time, ta-ta...

Not-a-Comeback: Magnum Force

Olen aina pitänyt Magnum jäätelöistä, pääasiassa niistä perusmalleista, tai oikeastaan niiden Eldorado halpakopioista. Luonnollisesti kiinnostuin miedosti toverini ehdottaessa Helsingissä personoidun Magnumin nauttimista. En ole koskaan ollut suuren krumeluurin ystävä, mutta ei herkun lisääminen herkkuun ihan surkealta idealta orastavan läskin korvaan kuulostanut.

Meininki oli suhteellisen akkamaista ja mikäli Tinderiä ei olisi keksitty ihmisiä passivoimaan, olisi minut todennäköisesti yritetty iskeä pariinkin kertaan. Jos siis etsit nuoria naisia, käy vetämässä pari Magnumia kesäpäivänä. Sieltä löytynee joku suttura haaveissaan jotain kovaa, mutta sisältä kermaista. Itse en etsinyt naista vaan kouriintuntuvaa herkkua. En voi sanoa pettyneeni, mutta kyllähän tämä oli kuin Rennyn leffat sitten Cliffhangerin, kerran voi kokeilla, mutta siitäkin jää äklö olo.

Seuraavaksi voisin kokeilla jotain jämäkämpää Magnumia:

Not-a-Comeback: Uskovaiskolaa

Teksti: Jussi Koivisto Kuva: Jussi Leinonen
Aijjai, ihan kohtalaisen ähky alkaa olla. Pitäisi kirjoittaa Ziip-kolasta, mutta ei tee edes mieli maistaa. Mutta ei se mitään, maistamattomuus ei perinteisesti ole meillä Palliksessa estänyt kirjoittamista.

Kola oli pikainen heräteostos Halpa-Hallista. Kiersin Suomen Bible Beltia tuossa valitettavasti loppuansa kohti kituvalla lomallani ja huomasin kyseisen tuotteen junaan kiirehtiessäni. Jumalation, uudenlaista kolaa, vähemmästäkin on comebackeja tehty! Ja kun sanon uudenlaista kolaa, tarkoitan, että sitä samaa kolaa, jotain finnspringiä tai vastaavaa,  mutta johon on laitettu eri etiketti! Silti artikkelinsa väärti. 

Olen synkkä mies, mustan huumorin ystävä ja ei-uskovainen. Voi olla vaikea uskoa lukemalla nämä tuhatkunta artikkelia Palliksessa, mutta kumpikaan meistä, minä tai toinen Jussi ei olla töissä seurakunnalla. Ziipistä mulle joka tapauksessa tulee mieleen vetskari. Ja vetskarista mulle tulee mieleen ne ongelmat, joita lestadiolaisilla ja muilla Halpa-Hallin uskiskantiksilla on ollut vetoketjuihin liittyen, mutta ei mennä nyt siihen. En halua loukata - kai.

Halpa-Hallista sinänsä täytyy sanoa, että siinä on hyvät puolensa. Ensinnäkään kassalla ei tarvii lukea lööppejä liittyen Vesa Keskiseen tai kesäsäähän, kun iltapäivälehtiä paikassa ei myydä, ja jos oikein muistan, niin alkoholia nämä veijarit eivät myy. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että juomaosaston kylmäkaapit on hyvässä käytössä. Sen sijaan, että kaapissa oli kuuttasataa erilaista mangosiideriä, niin tarjolla oli kosolti kylmää limunaatia, josta saatoin junaystäväkseni ostaa kolaa. Joskus sokea uskovainenkin löytää kuoripojan, kuten sanotaan.

Mutta maistetaanpa sitten. Tuomio: Eipä mitään ihmeellistä. Jotenkin tässä maistuu tekopyhyys.

Not-a-Comeback: Et ole se kebab johon rakastuin

Teksti ja kuva: Jussi Leinonen
Kebabin nauttimiseen kuuluu kantasuomalainen rituaali: Ostat mahdollisimman halpaa kebabbia, pelkäät hieman ripulia, mutta nautit sen kiivaasti. Nautinto keskittyy aterian alkupäähän, lopun häämöttäessä nautinto on muuttunut itseinhoksi ja orastavaksi peloksi nappiverkkareihin paskantamisesta kotimatkalla. Kokemus siis voi kaivata kehittämistä.

Döner Harju tarjoilee pääkaupunkissamme kebabia, jonka syötyään ei usko tai toivo kuolevansa. Annoksen makumaailma on värityksensä mukainen, en tosin usko että raikas ulkomuoto vielä terveysintoilijoita vakuuttaa. Liha nimittäin on sitä itseään, ainakin lammasversio futasi kuin RoPS. Soossit, leivät ja muut raikkaat ainekset ovat virkistävä poikkeus suomalaiseen kebulautaseen, joka yleensä verhoillaan ranskiksilla tai vastaavalla henkisesti halvalla hutulla.

Kenties olen kasvanut ihmisenä, enkä edes kaivannut ranskanpottuja kebabiini. Pitäisikö huolestua? Mitä seuraavaksi? Kokista ilman jäitä? Pornoa ilman peppupanoa? You never know!

Not-a-Comeback: Vihreä kola

Teksti ja kuva: Jussi Leinonen
Vihreitä asioita ja aatteita on maailma pullollaan, mutta vain harva niistä on syvemmän tutustumisen arvoinen. Coca-cola companyn valmistama vihreä juoma ei ehkä ole altistunut gammasäteilylle ja muuta muotoaan suuttuessaan, kuten The Incredible Hulk. Mutta nautinnon jälkeen se muuttuu elimistössä rivakasti keltaisuudeltaan silloisenkin nestehukan mukaiseksi ureaksi. Not exactly superhero shit right there.

Makeutusaineena käytetyn stevian kykyä pilata mikä tahansa neste on hallittu käyttämällä myös perinteistä sokeria. Juoma on siedettävää ja etenkin aloittelijalle vaikea erottaa ainoasta oikeasta klassikosta. Tämä kaikki on kuitenkin triviaali sivuseikka, kun olet katsonut juoman mainoksen, joka pumpannee hieman oksennusta kenen vain kurkkuun:

Not-a-Comeback: Kreikka Suomelle, pullo kerrallaan

Teksti: Jussi Koivisto Kuva: Jussi Leinonen
Mitä yhteistä on sanoilla Kreikka ja kriisi? Aika paljonkin. Kuten kaikki lukijamme muistavat, asiaa on ennenkin ratkottu Palliksessa. Parhaat voimat ovat muutenkin olleet kriisiä selättämässä Jutta Urpilaisesta Alex Stubbiin ja jopa Soinin Timppaan saakka. Vielä ei näy valoa tunnelin päässä (jos sitä lähestyvää tavarajunaa ei lasketa), joten täytynee taas auttaa.

Asennoituminen ongelmaan on vaikea. Toiset sanovat, että Euroopan täytyy ratkoa ongelma yhdessä aivan kuten entiset kilpakumppanit Apollo ja Rocky lyövät hynttyyt yhteen Mr. T:tä vastaan Rocky III:ssä. Toinen mielipide on se, että Kreikan rahoittaminen on yhtä järkevää kuin se, että Carolco antoi Renny Harlinille 100 miljoonaa Kurkunleikkaajien saaren tekemiseen. 

Mutta entä jos pieni ihminen haluaa auttaa? Amerikkalainen filmistarba voi ostaa itselleen Kreikasta saaren, mutta harvalla suomalaisella moiseen on varaa. Leinosella luultavasti olisi, mutta hänellä on jo mökkinsä, jossa kasvaa enemmän lupiineja kuin mitä hän jaksaa syödä. Hänenkin on siis järkevää valita jotain pienempää. 

Mythos, jo nimeltään myyttinen juoma. Juoma on mahdollisesti itsensä Apollon (Creed tai normi) keksimä. Lagerhan on se ja sama, mitä sitä juo, eli kyllä tää juotavalta maistuu. Vielä parempaa on se, että jostain selittämättömästä syystä Mythos aiheuttaa lollahtelua. Positiivisia konnotaatioita se ainakin tuottaa lomasaarista, joissa ilma on lämmintä, olut kylmää ja kuittia et saatana saa mistään. 

Oli syy mikä tahansa, niin eiköhän käydä talkoisiin. Jos jokainen suomalainen ostaisi 2,5 euron Mythos-pullon, niin siitähän saataisiin rahaa jo 12,5 miljoonaa. Sillä rahoitettaisiin Kreikkaa ainakin kolmen sekunnin ajan. Mitä emmit siis, mene jo kauppaan!

Jussi L muuten lupasi, että jos hänet näkee kulkemassa Mythos-paidassa ja hänelle sanoo avainsanat "Mythos, biaaats!!" niin hän tarjoaa oluet, tietenkin Mythokset. Tarjous ei koske hänen kavereitaan, joita hänellä ei tietenkään ole muita kuin allekirjoittanut. Pitäkää siis silmä kovana ja lapa jäässä!

Not-a-Comeback: Aamu alkaa pekonilla

Ei, tämä ei ole comeback. Jotta voi tehdä comebackin, täytyy mennä pois. Ei me menty pois, mutta koska kaikki oli sanottu, olimme hiljaa. Uusia tekstejä on kyllä pyydetty usein. Olemme saaneet epätoivoisia, jopa uhkaavia, postikortteja, fakseja ja sähkösanomia. Aihetta ovat käsitelleet lisäksi lukuisat Pallolaajennus meet and greet -vieraat. Kuulemani mukaan myös luontoiltaan soittanut "Sauli" oli valittanut, että joutuu illat pitkät tuijottaan rehuja pihalla, kun Palliskaan ei enää ilmesty.

Tässä siis olemme. Edellinen ilta oli mennyt Helsingin juhlahumussa ja saunassa Slayerin Exileä kuunnellessa ja lisäksi Jussi oli nukkunut yönsä helvetin ohuella vieraspatjallamme. Olin sentään vaihtanut pois anoppini käyttämät lakanat, vaikka kaikesta päätellen Jussi olisi ollut hyvin mielissään nukkumassa niissäkin. Mutta joka tapauksessa heräsimme aamulla ja tarvitsimme ruokaa.

Teksti: Jussi Koivisto Kuvat: Jussi Leinonen
Toastit olivat yksinkertaisia kuin tekijänsä. Paahtoleipää, ketsuppia, paistettua munaa, cheddaria ja pekonia. Nämä yhteen, pekoni kiinni leipään esim. hammastikuilla ja koko komeus grilliin. Oli muuten hyvää. Suosittelen.

Jos olisimme tehneet comebackin, tämä ruoka olisi ollut sen arvoinen aloittaja.