16.11.2020

Leinonen vs. Koivisto part 2: Onko Subway mistään kotoisin?

Ensimmäinen Leinonen vs. Koivisto -debatti herätti paljon keskustelua lasipullokolan syvimmästä olemuksesta, ja etenkin olomuodosta. Tällä kertaa debatoimme Subwaystä, tuosta sukellusveneenmuotoisten leipien täyttäjästä.



Koivisto: 

Subwayhyn suhteeni on vaikea. Kysykää keneltä vain, esimerkiksi nimimerkki Vaimolta, niin olen leivän ystävä, varmaan voisi vähemmän syödä sitäkin. Silti on kovin ristiriitainen suhtautuminen Subiin. Periaatteessa sykkii niiden leiville, mutta ei oikeastaan koskaan tule syötyä. En tiedä, että onko se ns. vääränlaista lounasta, kun on leipää, vai mikä siinä on. Lähinnä tulee mentyä, jos ei ole vaihtoehtoa. Tunnistatko oireeni?

Leinonen:
Tunnistan. Oireilen samaa. Työelämässä tulee ajoittain käytyä hakemassa Italian motherfuckin’ BMT ja iso kokis (hanasta, koska olen muovipullorasisti). Vapaa-ajalla ei jotenkin tule oikein mieleenkään hakea patonkia. Leivistä tulee sellainen sopivan likainen olo, ne on hyvän ja pahan välimaastossa maultaan. Kaikessa maistuu sellainen teollinen laboratoriossa puhdistettu leikkele ja IDDQD-koodit päällä nostatettu pikahiivaleipä. Silti se on harvemmin nautittuna melko varma valinta kiireiseen päivään. Patonki ajatuksena on hyvä, myös sen kustomointi, mutta mitä olet mieltä täytevalikoimasta? Eikö olekin niin, että vaihtoehtoja ei realistisesti ole kuin yksi, jonka mainitsin jo aiemmin?


Koivisto:
Just tää! Se leipämäinen leikkeleorgasmi on todellakin ainoa. Oon kokeillu kanaa, jotain lihapullia, tacoversiota ja muuta. Ne on mahdottomia syödä eikä erityisen hyviä. Sinänsä vähän surkeaa, että on vain yksi järkivalinta. Hyviä leikkeleitä sinänsä söisi. Leipien todellisuus on vähän surullista, kun amerikkalaisen sitcomviihteen kyllästämänä unelmissani näen lihapullaleipiä, joita joku Joey Frendeissä himoaa, ja niiden makukokemus on parhaimmillaankin outo. 


Leinonen:

Joskus jaksoi vielä maistella niitä Subin kausipätköjä tai muita uusia tuotteita, kunnes huomasi että ne on järjestään pyllystä. Tilanteen täytyy olla turhauttava myös “sandwich artisteille”, jotka leivät tekee. Mutta heistä tuli mieleeni Subwayn suurin heikkous, ja se on sama kuin muissakin pikaruokaloissa: Saatanan tyhmät muut ihmiset, jotka eivät osaa tehdä yksinkertaista tilausta. Mäkkärissäkin menee täällä Napapiirillä hermo kun kiinalaiset tilaavat hampurilaiseen erikseen jokaisen aineksen ja kyselevät asioita vailla kykyä ymmärtää vastausta. Aika voimakasta facepalmaamista joutuu harrastamaan Subin jonossa kun reppanat ei osaa tilata. “Mä ottasin tommosen patongin…”, ja mä ottasin Zyklon B:tä suoneen ettei tarvis seurata tätä pelleilyä!

Koivisto:

Kyllä mäkin muistan, kun ekaa kertaa kävin Subissa, niin se oli vähän outoa, mutta kun ketju on 20 vuotta ollut Suomessa. Tai jotain sitä luokkaa. Ei ainakaan ollut vielä ysärillä, silloin itsekin luulin, että Ace Ventura kakkosen alkupuolella oleva Subway-kyltti viittaa metroon. Vitsi toimii niinkin semisti, mutta meni junnulta ohi. Sittemmin tuli tutuksi brändi ja myös toimintatapa ja ihmettelen kyllä nykyvaikeutta. Se kuitenkin taitaa paljastaa erään suurimmista vioista maailmassa. Edessä pyörivät ihmiset, jotka eivät osaa. People equal shit, kuten laulussa sanotaan. Tai no, tyhmät ihmiset ja turha kikkailu kausimauilla. Ehkä Subway, jossa olisi leikkelepainotteinen leipämenu ja joku ennakkotesti sisäänpääsyyn. Subway 2.0, oisko mitään?

Leinonen:
Otin homman haltuun ja ehdotin Subin pääkonttoriin patonki-ajokorttia, se pitäisi vajaa-älyiset dillet pihalla. Olivat innoissaan ja lupasivat tehdä Pallikselle oman signature-leivän. Korjasin heti että älkää pelleilkö, se olis kuitenkin vaan B.M.T. pekonilla.
Ottaen huomioon että tätä artikkelia on kirjoitettu kohta kuukausia, mainitsen että kävin eilenkin subissa, ja otin BMT:n, josta niillä oli nyt jokin rukiinen erikoisversio tarjolla. En ole dille, joten pysyin kaukana.

On aika heittää patonki lukijoille, mikä on teidän vakitilaus Subwayssä? Oletan että tulee kymmeniä vastauksia joissa lukee “Italian B.M.T. tietenkin, duh”!

8.11.2020

Kun Pallis oli tauolla 2: Perus kolahäröilyä

Lisää settiä ajalta, jolloin jouduin tämänkaltaisista epäkohdista avautumaan vain Leinoselle, en myös kaikille neljälle lukijallemme. Lidlin kirsikkalaittikola. Voi voi. 

Kaikkihan tietävät, että Lidlin oma Freewayn normikola on ihan hyvää. Edullista, mustaa ja hapokasta. Juomien suhteen ei muutenkaan hassumpi kauppa. Olin juurikin juomaa, alkoholitonta olutta (pitäisi muuten pallittaa siitä), ostamassa, kun tämä vanha tuttu osui silmiin hyllystä. Palvelujournalismin hengessä ostin tölkin, vaikka tunsin tuotteen. 

Cherry Cokehan on jumalten nektaria, joten Lidlin kirsikkakolalla voisi parhaimmillaan mennä pitkälle. Virhe on kuitenkin syvällä reseptissä. Kuten pari artikkelia aiemmin lainasin kaimaani, niin tähän Jussin sanoma pätee:"Yleensä tuommoset tuotteet [makukolat] kusahtaa sillä, että se on myös joku lightversio samalla." Juurikin näin. Luulenpa, että tämä kyseinen tuote on yksi tärkeä syy ton katkeran lauseen takana. 

Pystyn normiversiota juomaan laittina, ei siinä. Mieluummin otan kolani kuitenkin sokerilla, aivan kuten elokuvani Jason Stathamilla, jos vain mahdollista. Sitä en tajua, että tehdään periaatteessa helvetin kovaa kamaa ja sitten pilataan kaikki makeutusainepelleilyllä - tarjotaan VAIN lightia. Makukolissa ero korostuu jotenkin. Ero myöskin muuttuu niin suureksi, että en tiedä enää, kumpi olisi pahempaa: tehdä makukolaa ilman sokeria tai makukolaa ilman happoa. Onhan happamuuskin pahasta, aivan kuten sokerikin, kumma kun kukaan ei tee überlaittia myös ilman hapokkuutta. Kyllä arvon hoikkuunintoilijat, sokeri menee kylkiin, mutta vastaus onkin Tahko Pihkalan oppi: kohtuus kaikessa (Jos ei ole Pihkalan quote, niin sitten joku muu pesäpalloilija). 

Vuoden 2010 artikkelissa kollegani nimimerkki Kai-se-nykyään-joku-viestintäpäällikkö-on totesi kolaa hidastetuksi itsemurhaksi. Se voi olla näin, mutta hyvänen aika, jos annatte siihen välineitä eri mauilla, niin käyttäkää pliis myös sitä sokeria.


4.11.2020

Mitä pizza sanoi pannulle?

Ookko pannu? Ja milloin viimeksi? 

Muistatteko 90-luvun ja 2000-luvun alunkin? En minäkään. Pannupizzat olivat tuolloin vielä jollain tavalla relevantteja pizzaskenessä. Sitten Rosso lopetti pannupizzojen tekemisen vuonna 2012, kuten Palliksen arkistosta voitte lukea. Nyt 2020 vitsauksien vuotena kaikki runkuttavat vain napolilaisen pizzan nimeen ja nostattavat taikinoitaan hiivasienisissä alusvaatteissa päivätolkulla. Ja vaikea heitä on pannupizzan unohtamisesta syyttää, se on vähän työläs ja pizza kuin pizza on herkkua. Ketään en lähde pizzan kokkaamisesta ja syömisestä tuomitsemaan. Mutta Pallis on tässäkin vähemmistön asialla, kuten hyvin harvoin muutenkin.



Kunnon kotikutoiseen pannupizzaan et tarvitse muuta erityistä kuin valurautapannun. Jotku uskaliaat ovat teflonillakin tehneet, mutta juovathan ne jotkut Pepsi Maxiakin.

Valurautaisia pannuja saa vaikka Motonetistä eri kokoisina. Ihan pienimmällä ei kannata lähteä itseään kiusaamaan. Liian pieni pizza ei ole hyväksi kenellekään.

Pizzan taikinaksi käy normaali hätäisesti nälissään nostatettu kampe, mutta pohjan kannattaa olla perinteistä napolilaista paksumpi, jottei se palaisi puhki operaation aikana. Pohjan tulee myös olla suhteellisen tasainen, pannupizzassa ei ole hienoja paksumpia reunoja!

Lisäksi täytettä kannattaa olla reilummasti, jotta pizzan päälys painaa pohjan pannua vasten, varmistaen tasaisen kypsyyden taikinalle. Pannu kuumennetaan levyllä kuumaksi, muttei niin sanotulle Scarlett Johansson skaalalle asti. Pannu myös öljytään ja check this fellow youngsters: Pannulla oleva öljy maustetaan valitsemillasi pizzamausteilla. Koska pohja kypsyy kosketuksessa öljyyn, maustettu öljy imeytyy pohjaan ja luo pohjalle oikein lupsakan suutuntuman ja lisämaun, johon ei perinteisessä uunikokkailussa pääse.


Pannulla oleva pizza alkaa kovettua kuin Peter North useissa alan filmeissä 90-luvulla. Onhan täytettäkin Peter Northin malliin. Paistamista ei kannata jännittää, sillä voit keittiöstäsi löytyvällä viidakkoveitsellä varovasti nostaa pizzan kulmaa ja tarkastaa pohjan tilanteen. Muista, että pizza menee pannulla vielä uuniin grillivastuksen alle, joten pohjan ei tarvitse olla läpikypsä pannulla. 



Käytännössä pannulla paistetaan pohja, grillivastusten alla täytteet. Kuuma valurautapannu sitoo lämpöä kuin tämän blogin lukijat portaiden yläpäässä, joten pizza kypsyy senkin voimalla vielä uunistakin tultuaan.

Juustoa kannattaa käyttää raasteena mozzarellamöhköjen lisänä, jotta saa peitettyä pizzan reunat juustolla. Juusto kärähtää herkulliseksi pannun kuumuudesta, tai vähintään grillivastuksen poltteesta. Muutenkin täytteet tomaattisoosia myöten kannattaa  levittää "edge to edge" tai jos haluat, "bono to bono".


Täytteiden näyttäessä hyvältä, ota pannu varovasti, palokunta jo valmiiksi soitettuna uunista. Anna vetäytyä hetki ja mulauta pizza pois pannulta. Pohjan pitäisi raapia ihanasti pannusi valurautaista pintaa. Jos paistat useamman pizzan, kuten kuuluu, muista että pannu on uunin jälkeen saavuttanut Scarlett Johansson asteikon ja voit oikeastaan tehdä toisen pizzan ilman levyn käyttämistä.

Mielelläni kuuntelen raportteja, mikäli lukijat innostuvat metodista. Tarkempia kysymyksiä millimetrin tarkasta prosessissa saa, ja kannattaa esittää. Esitän mielelläni asiantuntijaa, tässäkin asiassa.

31.10.2020

Kun Pallis oli tauolla 1: Lidlin uskomaton paistohuti

2010-luvun suurimpia tragedioita on  Pallolaajennuksen hiljaiselo vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Se oli lukijoille kovaa aikaa, mutta ei yksinkertaista meille kansainvälisille ruokatoimittajillekaan. Aina toisinaan sitä törmäsi johonkin, mistä olisi pitänyt pallistaa, mutta ei voinut. Yhden tällaisen fläsärin sain vastikään Lidlissä. 

Kävelin sikäläisen paistopisteen ohi ja huomasin jotain. En suhtaudu Lidlin paistopisteeseen samalla uskonnollisella fanaattisuudella kuin kaimani, mutta ihan hyvää kamaa siellä on. Joitain vuosia sitten Lidl lanseerasi jotain, mistä varmaan molemmat Jussin kanssa oltiin etukäteen aika kuumina: lämpimänä myytävät paistotuoteet, kiinnostavimpina hampparit. 

Pekonisämpylät on hyviä, kroisantit ok ja niin edelleen. Odotukset olivat tapissa hampurilaisten kohdalla. En ole itse Star Wars -fani, mutta varmaan samaa luokkaa kuin tosifaneilla oli aikoinaan Phantom Menacen tulon aikaan. Oli sillä hilkulla, että emme Jusan kaa yöpyneet teltassa kaupan ulkopuolella. Pettymys ja varsinkin epäusko ensi-illan jälkeen oli mulla hampparien suhteen sama kuin mitä Lukasen Yrjö tuotti ihmisille ysiysi. 

Tämä uskomaton badenwürttenbergiläinen missi olisi männävuosina varmasti saanut vertauskuvat lentämään. Vanha ei jaksa, joten sanon vain, että pahaa oli. Maistaneet tietävät. Nyt käydessäni huomasin, että normipaistopuoli oli tavalliseen tapaan täyteen hakattu, lämpöpuoli typösen tyhjä. Onko Kotkanpesässä tultu järkiinsä ja lämpöiset unohdettu?

Ehkä oli sattumaa, mutta ainakin sain nyt yhden tärkeän muiston pois systeemistä. Ne Lidlin juustohampparit olivat kuin... ei, yritin uudelleen keksiä vertausta, mutta ei tuu.

P.S. Ehkä nimimerkki Palvelumuotoilija voisi kysyä lämpötuoteasiasta nimimerkki Pitkätukkaveljeltä, senhän pitäis tietää...


24.10.2020

Palliksen virallinen kuplajuoma?

Aikoinaan back in the day perustimme Jusan kanssa Palliksen. Deathstyle-ruokablogi. Ei tarvinnut kauaa kirjoittaa, kun muistan, miten joku lukija kertoi, että hän lopettaa lukemisen, kun kirjoitimme muustakin kuin suolasta, rasvasta ja pekonista jne. Muistan lollahtaneeni, koska mitä väliä. Miksi minua kiinnostaisi lukemisen lopettaminen? Näitä saattoi olla useampia kommentoijia, mutta ainakin yhden löysin

Nämä keissit tuli mieleen, kun sain nimimerkki Velipojalta kuvaviestin. Mies oli ostanut vissyä, jossa oli tuplasuola, Hartwall Vichy, Double Salted. Heti tuli mieleen, että tämä on kuplavettä, jonka luulisi kelpaavan kovimmallekin Pallis-puritaanille. Suolahan, jos mikä, tappaa liikaa käytettynä. Hidas liukuma kuolemaan on aidointa pallismia.

Jostain syystä, jos meen kauppaan ja ostan puolentoista litran pönikän kuplavettä, ostan sellaisen, jossa lukee vichy. Vaikka en tiedä edes, mitä eroa kivennäisveteen on. Mutta jotenkin yleensä kuvittelen ainakin niiden potkivan enemmän. Tuplasuola-vissystä en tiedä. Sokkotestissä en varmaan erottaisi Pirkka-kivennäisistä, mutta en pääse yli tuosta, että miten hyvin se sopii blogimme alkuperäiseen ideaan. Vuonna 2012 oltais ehkä Jussin kanssa voitu ehdottaa yhteistyötä Tupliksen kanssa, Palliksen virallinen vesi :D

10.10.2020

Elämänkokemusta joka näkyy

Uutisissa on nykyään paljon vialla. Sisältö on ex-ralliajajien sussuja, otsikot klikkiotsikoita. Silloin kun minä olin nuori ja dominoin Jussin kanssa Suomen (tai no, ainakin Kälviän) mediakenttää, niin tärkein asia laitettiin otsikkoon. Tässä suhteessa Yle täräytti malliesimerkin otsikoinnista viime viikolla – ja vieläpä tärkeästä aiheesta: 101-vuotias Paavo Heinola kävelee 200 metriä päivittäin kolapullon takia – "Minulle ei vesi käy, ei millään" 

Hyvä otsikko, kova tarina! 101-vuotias mies käy joka päivä hakemassa pullon kolaa lähikaupasta. Lukekaa juttu, niin huomaatte pullo olevan iso poika, ei mikään puolen litran mopo.

Lainaan itseäni, kuten suurelle älykölle sopii. Kun Jussi lähetti mulle tuon linkin, niin vastaukseni oli lyhyt: "JUMALAUTA." Paljon muuta ei ole sanottavissa. Pitkä elämä ja pitkän elämän tuomaa viisautta. Iso hatunnosto 101-vuotiaalle Pallolaajennuksesta! Jos joskus otetaan kolmas jäsen meidän Dream Teamiin, niin ensimmäiseksi mielestäni kysymme kyllä Paavoa.





4.10.2020

Sipsien Da Vinci -koodin perässä, osa CXI...

Sain valokuvan nimimerkki Tuoteryhmäpäälliköltä. Palavista kirkoista ja poliisien Glockeja himoavista ruotsalaisveljeksistä tunnetusta Porvoosta saa kuulemma niin hyviä sipuja, että ei mistään. Kannattaisi testata. Tietysti kiinnostuin eikä saamani kuva tuottanut mitään muistijälkiä kieltämättä melko riekaleina olevassa muistissani. Olisiko nämä uusia mahtisipsejä? Löysin näitä Hellsingistäkin, kiinnostuneena testasin.

Ruotsalainen nimi, ihanaan parmalaiseen juustoon viittaava hekumallinen maku ja maltillinen koko, päällisin puolin tämä sipsipussi oli kuin Expendables-elokuva: kaikki menestyksen ainekset on pistetty samaan pakettiin.

Meille Vihreiden haamuja jahtaaville kansainvälisille ruokabloggareille hyvien sipsien mestästys on päättymätön tehtävä. Jussihan vastikään kehui Sinisiä. Näissä on suutuntumassa jotain samaa kuin Sinisissä, sanoisin. Suutuntuma, ns. rusahtavuus, on nimittäin erinomainen. Tyypillinen nykymuodikas kova "käsintehty" rakenne, ei mikään bulkki. Tärkeä ero sinisiin on se, että näissä ei ole samaa ylilyövää vanhan rasvan makua kuin niissä. Sehän on tunnetusti niiden suurin ongelma. 

Näissä sipuissa ei itse asiassa ole kuin yksi ongelma (tai kaksi, kuten lopussa totean). Maku. Parmesan-teksti kyljessä lupaa paljon, mutta lopulta pussin teksti kirjoittaa sellaisia shekkejä, joita maku ei pysty lunastamaan. Maku on mielestäni mitäänsanomaton, vaikka tietääkseni COVID19 ei ole vienyt makuaistiani. Mieleen tuli, että onkohan näistä merisuola tmv. versiota olemassa? Juuston häive helvettiin, tilalle suola. Se voisi olla kova. Ei mitään turhaa kikkailuja, rehti suora isku verisuoniin. 

Erikoismakujen ongelma on nimittäin sama kuin Dan Brownin romaanien. Kun luet toista kirjaa, toteat, että täähän sama kuin eka, mutta eri turistikohteilla. Miksi lukea siis kolmatta? Samaan kalahtavat erikoismakusipsit, parmesan, sweet chili, roasted garlic... Tekofiiniä, eri otsikko, mutta sitä samaa. Antakaa mulle Gårdchipsin suolaversio, sipujen Sven Hassel -romaani. Ei yritä olla parempaa kuin on, voi olla jopa toisten reseptin mukaan tanskalaisessa vankilassa ideoitu, mutta toimii tietyissä tilanteissa mainiosti. Tuokaa joku minulle pussillinen suola-Gåårdiksia!

P.S. Niin se toinen ongelma: nimimerkki Vaimo (kyllä, edelleen naimisissa, vieläpä saman tamman kanssa) nimittäin muisti, että olemme näitä syöneet aiemmin. Paha miinus, olen syönyt sipsejä, jotka oli niin mitäänsanomattomia, että en muista niitä.

28.9.2020

UUSIA KOLIA 4: Sitruskola, miksi?

Ihminen käy kehittyessään eri vaiheita läpi. Psykoanalyytikkojen vähemmän käsittelemä vaihe on limusekoitukset. Mitä luultavimmin olen jaaritellut samaa vuonna 2011, mutta kai useimmat lukijat muistavat sen, miten limsoja piti sekoittaa, jos kaapissa oli useammanlaista tarjolla. Lapsuuteni räjäyttävämpiä kokemuksia oli varmasti sekoittaa jaffaa ja kolaa. "Täähän maistuu ihan MACilta!" Toki kaikki varmasti koimme myös sen hetken, jossa limsa muuttuu lopulta ruskeaksi eikä maistu oikein miltään. Nykylapsia kadehdin siitä, että limsahanoja on vähän joka paikassa. Voit itse tehdä koneella sekoitusta, aah taivas.  

Limusekoitukset ovat tärkeä vaihe, joka lopulta on suuri antikliimaksi. Perimmäinen negatiivinen puoli sekoituksissahan on se, että ne maistuvat alkuperäisiä makuja huonommalta. Tämä tietysti tekee järkeä: jos sekoitus olisi parempi, se olisi hyllyssä sellaisenaan. Ne on tehtaalla varmasti kokeilleet kolaa ja palmaa samassa lasissa. Siitä päästään, edes huteralla aasinsillalla, tämänkertaiseen kolavalitukseen: en tajua sitrushedelmäinnostusta kolien suhteen. Tätä hullutusta on Suomessakin jatkunut kai jo yli 20 vuotta. Miksi joka tehdas tuntuu tuuttaavan näitä? Mä lasken sitruunakolat epäonnistuneeksi limsasekoitukseksi. Sen olisi pitänyt jäädä kolapalman kanssa sinne laboratorioon. Menin tässä yksi päivä jossain sopivassa herkkupuutoksessa kauppaan ja sorruin taas sitruskolaan. Kai ihan vaan siksi, kun sitä myydään. Täytyyhän sen olla ok, jos sitä kerran myydään.

Pitäisi tehdä periaatepäätös elämässä: ei koskaan enää sitruunakolaa. Mistä tulikin mieleen, että Jussi, lähdetkö tukemaan mua? 24/7-päivystys, jos mulle joskus tulee sellainen olo, että tekee mieli ostaa sitrussukuisella hedelmällä maustettua kolaa, soitan sulle ja sä sanot, että nyt mies kokoot ittes ja jätät sen tölkin kauppaan ja otat kolasi pleininä. Ok?

EDIT LEINONEN: Kuten aina, minulle saa soittaa ja ääritilanteissa (kuten tämä), meille mahtuu myös asumaan että pääset takaisin jaloillesi.