13.8.2020

Tiesitkö, että jäätelöautosta saa pizzaa?

Sattuma puuttui peliin. Astuin etuovestamme ulos, tarkoituksenani viedä paskavaipoista täyttynyt roskapussi naapurin postilaatikkoon. Suunnitelmiini tuli oitis muutos, kun kuulin hienoista ylinopeutta ajavan jäätelöauton vääristyneen renkutuksen pyyhältävän ohi asuinkompleksimme. 

Heitin roskapussin luontoon ja painoin rivakoin askelin jäätelöautolle. Peräloosteriin oli printattu valikoima ja hinnasto. Valitseminen oli hankalaa, koska itse tuotteet olivat kuvia ja visuaalinen stimulantti vajavaista. Lukea silti osasin ja P-I-Z-Z-A kirjainten seksuaalissävytteinen merkitys avautui minulle kuin vanhasta muistista. Ja kuten aina ennenkin, tilasin pizzaa, jos sitä kerran oli tarjolla.

Huvituin kyllä, sillä miksi ihmeessä jäätelöautosta saa pizzaa? Mutta ajat ovat kovat ja valikoimaa pitää laajentaa. Jälkikäteen jäi harmittamaan etten kysynyt olisiko jäätelöautosta saanut myös nuuskaa. 

Ostin kaksi pakettia jäätelöauton salami pikkupizzoja, jotka pakkauksesta päätellen olivat matkanneet Persunluurannikolle Saksasta asti. 12 pikkupizzan paketti maksoi 3,95 euroa. Ihan ok diili, etenkin jos kaupat tehdään kotipihalla.  Ja onhan siinä pientä "elämystä" kun ostat pizzaa jätskiautosta. Ostin myös Valion vanilja Puffet jätskejä, koska olen tylsä, taantunut perheenisä vailla kykyä tehdä räväköitä päätöksiä.



Ihan hyviä suolapalojahan nämä olivat, eivät makukokemukseltaan juuri eroa Lidlin Picco Pizzi-tuotteista. En ihmettelisi, jos ovat samaa kamaa, eri pakkauksella. Tiesin mitä saan ja erityistä jäätelöauton pizzoissa onkin juuri se, ne ovat jäätelöauton pizzoja. 

Pitää kysyä roska-auton jätkiltä ensi kerralla, onko niilläkin pizzoja myynnissä?

8.8.2020

Coca-Cola Energy – Pyhäinhäväistystä vai Pervitiiniä?



Ystäväni, toverini, veljeni, veikkoseni toi minulle ulkomaanmatkalta ylpeänä Coca-Cola Energy-tölkin. Ei yhtä, vaan kaksi. Hän aprikoi, että pitäisin siitä. Arvostin ajatusta, ja eritoten vaivautumista. Cokis energiajuomaa kun saa ihan täältä Persunluurannikoltakin, mutta kaikkihan on ulkomailla parempaa.

Sain tölkit jo miltei vuosi sitten, koska eihän kukaan ole kohta vuoteen käynyt missään. En ole uskaltanut juoda niitä, koska ensinnäkin Kokis variaatiot (kirsikkaa lukuunottamatta, tietenkin) ovat pyhäinhäväistyksiä. Eihän kukaan piirrä Mona Lisan päällekään textmarkerilla! Miksi täydellisyyttä pitää varioida? Lisäksi pelkään, että aivoni sulavat, ja tämän maistamatta fairyn makuisen virtsanäytteen maku korvaa synapseissani oikein kokiksen maun. Pelkään tärveleväni ikiaikaista perintöä, makunystyröideni kotoisaa rytmiä.

Seuraava on muodikas live twiittaus tyyppinen gonzales-reportaasi kokemuksestani Coca-Cola Energyn parissa:

Päätin antaa juomalle kaikki mahdollisuudet. Olen lomalla, juoma on kylmentynyt mökin todella kylmässä jääkaapissa kolme päivää. Olen myös henkisesti valmis.


Hakeudun omaan rauhaan, makunystyräni ovat niin valmiit kuin ne koskaan tulevat olemaan.


Ensireaktioni on pään notkahdus taaksepäin ja pelko myrkytyksestä. Otan varmuudella kyypakkauksen sisällön sisäisesti.Hyi jumalauta mitä mönjää tämä on!


Maku on kuin kolamehujää olisi jätetty viikoksi Mosambikin aurinkoon, jossa spitaaliset olisivat talloneet sitä jatkuvasti.

Tässä on etäinen kolan maku, kaikki muu maku on kolan häpäisyä. Seassa on varmaati astianpesuainetta, ei mitään Fairyä vaan Rainbown halvinta tinneriä.


Olen kuitenkin sitoutunut etovaksi muotoutuneeseen makutestiini. Silmät kiinni yritän kaataa koko tölkin kitusiini. Pelkään kehossani piilevien syöpäsolujen saavan tästä samat voimat kuin Hulk saa gamma-säteilystä. Tämä litku on varmaati radioaktiivista ja viimeisin eläin jota koskin oli sääski, kenties minusta tulee hyttysihmishybridi. Sekin on lohdullisempi kohtalo kuin koko tölkin juominen loppuun. 


Haluan kaataa loput maahan, mutta se olisi varmasti ympäristörikos. 


Tätä ei pelastaisi edes pirtu.


Pallolaajennus viimeinen tuomio Coke Energylle? Jos aiot myrkyttää pomosi, tee se tällä. Muuten älä koskaan maista. Otin riskin teidän vuoksenne. Minä kärsin kolaristillä ettei teidän tarvitsisi. Älä anna sen valua hukkaan maistamalla tätä myrkkyä.



3.8.2020

Venäläistä "kolaa"?

Pikaisen googlailun (eli löytämäni ensimmäisen tilaston) mukaan, noin 50 prosenttia Venäjän viennistä ja on maakaasua, öljyä yms. Kuulostaa uskottavalta, mennään tolla. Harvoin mitään venäläistä tuleekaan ostettua nyt, kun bilateraalikauppaa ei ole toviin käyty. Heinäkuu oli kuitenkin osaltani villi, sillä ostin peräti kahdesti Venäjällä valmistettuja tuoteita. Ensin ostin partahöylääni ehkä noin 15 erimerkkistä partaterää testiin ja näistä parikin oli Iivana Julman nurkilla valmistettuja. Koska tämä ei ole mikään hipsterskägäblogi, en aio niitä käsitellä tässä, vaan pysymme elintarvikepuolella. 

Neuvostoliitto on ollut 1970-luvulla varmaan aika puiseva paikka asua. Joskus Hrutsovin (anteeksi kirjoitusasu) aikaan ehkä vielä oli jotain toivoa jostakin, mutta Breznevin (anteeksi kirjoitusasu) pysähtyneisyys on varmaan lähtökohtaisestikin ankeaa paikkaa ankeuttanut vielä lisää monta pykälää. Kolaa kuitenkin sai Neukkulan loppuaikoina. Kuten varmaan aiemminkin on aihetta sivuttu, kun olin pieni - siis tosi pieni - 1980-luvulla, niin luulin Pepsin olevan Neuvostoliiton vastine Kokikselle. Kylmän sodan kahden mahdin vastakkainasettelu oli kai niin iskostunut pieneen Mieleen, että tulkitsin kaiken itä-länsi-taisteluna ja toisaalta, jos itänaapurista jotain joskus näki, niin kuvissa oli Pepsiä. Järkeenkäypää lapselle kai jollain tapaa, mutta toki väärin. Pepsi oli vain ensin onnistunut tunkemaan Neukkulaan ja aloittamaan tuotannon 1970-luvulla ja saanut hyvän jalansijan. Kokkeli seurasi perässä vasta kasarilla. 

Mutta niin, entäs ajalla ennen Pepsiä? Tästä olen viisastunut vähän nyt heinäkuun aikana huomattuani monissa kaupoissa kuvan Baikal-juomaa. Vielä nykyäänkin Venäjällä valmistettava juoma näyttää tehneen uudeen paluun ainakin Suomeen -  alkuperäisellä reseptillä. Eipä kai pitäisi ihmetellä, kohta kai Volgogradkin nimetään Stalingradiksi uudelleen, kun kaikki vanha nousee arvossa Venäjällä. En kannata kommunismia, mutta retroperttinä ja kolatutkijana ostin minäkin Baikalia. 

En lopulta tiedä, mitä juomassa on, mutta joskus about 1970-luvun alussa lanseerattu juoma selvästi jäljittelee kolaa, niin sitä voidaan siis arvioida kolamittareilla. Ostin 1,5 litran pullon, josta join pari lasillista, loput jäi kaappiin väljähtymään ja lopulta kaadoin pois. Riittänee arvosteluksi. Totisesti Neuvostoliitto on ollut 1970-luvulla varmaan aika puiseva paikka asua. Eivät ole neukut tienneet, mitä ovat saaneet, kun oikeaa kolaa alkoi tulla. Mikä lie sitten ollut Pepsin vaikutus 1980-luvun uudistuksiin ja lopulliseen rautaesiripun hajoamiseen? Kyllä se, jos Baikalin on voinut vaihtaa Pepsiin, kuten jostain lukemani mukaan tapahtuikin hyvin tehokkaasti, niin kyllä siinä muutkin "vaihdot" alkaa käydä mielessä. Jos lukijoissa on poliittisen historian tutkijoita, niin aiheen saa varastaa syvempään tutkimukseen. Baikal-juoma sen sijaan, sitä en edes varastaisi.  

29.7.2020

Kuinka varmasti pilata rullakebu

Kaiman edellinen postaus käsitteli pitkästä aikaa kebua. Jatketaan samalla teemalla. Tuttu teema, se lienee Palliksen historian käsitellyimpiä, mutta olen itse joutunut huomaamaan, että nykyisellään ei kebua ihan hirveästi kulu. Lomalla kuitenkin meni pitkästä aikaa.

Kesä 2020 jää matkailun historiaan erikoisena kesänä. Niinpä minäkin kävin lomallani pikaiseen myös Lempäälässä, kaupungissa(?), jonka fanimme tietävät siitä, että olen ollut siellä töissä noin kahdeksan tuntia aikoinaan. Joka tapauksessa tarvitsin tankkauksen ja minulle suositeltiin erästä pizza-kebab-paikkaa kelvollisena. Menin paikalle ja otin tietysti rullan. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että muita kebabmuotoja ei varsinaisesti edes tarvita. 

Jos puhutaan kebabista, annoksen voi pilata monella tapaa. Yksinkertaisimillaan liha voi olla pahaa. Liha voi olla myös kylmää. Lihaa voi olla liian vähän suhteessa muuhun ja ehkä teoriassa liian paljonkin. Annoksen voi pilata myös kastikkeilla, ainakin pahalla kastikkeella, liiallisella salaatinkastikkeen käytöllä, mitäänsanomattomalla kastikkeella ja ehkä teoriassa liian tulisellakin kastikkeella. Väärin sekaisin olevat ainekset voivat pilata ruoan (tätä ongelmaa ei muuten ole rullassa) samoin kuin esim. löysät ranet (eikä tätä). Tässä muutamia esimerkkejä, lukijat voivat kommenteissa mainita, jos jotain unohdin. 

Joillain asioilla ei niin ole väliä. Rullakebunkin saa tarjolle erilaisilla tavoilla. Jotkut suosivat isoa jöötiä, toiset katkaisevat sen kahtia. Yksi käyttää alumiinifoliota käärintään, toinen jotain sellupohjaista ja laittaapa joku sen tarjolle paljaaltaankin. Nämä varianssit eivät mielestäni voi pilata annosta. Kukin ravintoloitsija päättää itse ja itse pystyn mukautumaan näihin tilanteisiin. Mutta Lempäälässä tuli tarjonnan suhteen sellainen kierrepallo, että oksat pois. 

Kuten kuvasta näkyy, rulla on kahdessa osassa ja päälle on heitetty taiteellisesti jotain soosia. Olin hämmentynyt. Olen melko kokenut haarukan ja veitsen käyttäjä, joten pystyin syömään annoksen. Maku, kastike, liha, kaikki oli sinänsä kunnossa. Mutta silti, söin rullan haarukalla ja veitsellä. Mielestäni melko kohtuutonta. Jumala on luonut rullan heavy duty -koon tortillaksi ja sellaisena se pitäisi pitää. Tuli olo vähän kuin Seinfeld-sarjassa, jossa eräässä jaksossa yleistyy tapa syödä Snickers-patukka haarukalla ja veitsellä. Me ollaan selkeästi kaltevalla pinnalla, mitä seuraavaksi..?

P.S. Pahoittelut muuten siitä, että en ole edellisen viiden vuoden aikana tullut yhtään paremmaksi valokuvaajaksi.  

28.7.2020

Olemme pelastettuja: Vihdoinkin hyvä valmiskebu!

Kebab on hyvää, onko vastaväitteitä? Voitte poistua. Menkää jo. Kiitos. Hipit...

Pääasiassa kaikki mikä on hyvää ravintolassa, on vaihtelevalla vaivan määrällä toteutettavissa kotioloissakin. Olen Pallolaajennus-blogin pidennetyn kesäloman aikana kehittänyt itsestäni melkoisen pizza-profeetan. En ole rakentanut kotipihalle uunia, enkä nostata taikinoitani sapelihammastiikerin ruhon kanssa jääkaapissa useita öitä, mutta perkeleen hyviä pizzani ovat. Kysykää vaikka vaimoltani.Pidän pizzani melko simppeleinä, mutta välillä vaan haluttaa kunnon kebu-syvyyspommia. Erilaisia lastuja saa, Pirkalla on omansa, samoin Lidl tarjoilee omaa pakastettua varianttiaan. Mutta nyt löysin sen mitä Indiana Jones etsi jo Kadonneen aarteen metsästäjissä. Hyvän valmiskebabin.


Tuote on ollut markkinoilla alkuvuodesta 2020, mutta olin luovuttanut asian suhteen jo vuosia sitten. Ihan ok-tason pettymykset muiden lastujen kanssa eivät stimuloineet kartoittamaan skeneä enempää. Snellman Street Food grillattu kebab vie lihomispelin ihan uusille tasoille. Tämä kampe on namia.

Hintaa on tuplat paskoihin tuotteisiin verrattuna, mikä aiheuttaa Pirkka brand ambassadorille hieman totuttelua. Mutta kun tämän kebun laittaa suuhun, munasolu ovuloituu vaikka olisit mies! On pussukka kuitenkin 300 grammaa suolaista tantraseksiä, joten alle 5 euron hinnalle saa vastinettakin.

Päätin kokeilla kebabbia pizzassa. Pyöräytin italialais-rovaniemeläis-newyorkilaisen pohjan ja jysäytin reilummasti herra Snellmanin mömmöä päälle. Jotta suolan vähyys ei olisi ongelma, terästin sen purevuutta pepperonilla. Kebab-tuotteen erottaa aiemmista yritelmistä sen lastujen ohuus, joka mahdollistaa halleluja-huutoja inspiroivan suutuntuman. Aiemmat kebablastut oli selvästi hakattu tylsällä kirveellä kebab-vartaasta, joka itsessään oli pääosin aaltopahvia. Street food kebu on game changer kuten pervitiini oli jatkosodassa.



Lastujen ohuus tulee ilmi krematorion lämpötiloja hipovissa lukemissa. Kebu ottaa itseensä juuri oikeassa määrin, kasvattaen sen hekumoivaa suutuntumaa jopa paremmaksi kuin perinteisissä kebab-ravintoloissa, joissa tarjoilu voi olla vetistäkin.

Kyllä, minä sanoin sen. Tämä kebu on oikein laitettuna parempaa kuin se sama tukun alipaahtunut kebab-varras, mitä joka ikisessä perustason pizzakebabbilassa tarjoillaan. Messias on laskeutunut.

27.7.2020

Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

27.7.2020. Tämä päivämäärä on heinäkuun aikana herättänyt kiihotusta sosiaalisen median (lyh. SoMe) kanavissa. Terävimmät tyypit totta kai tajusivat ulkomuistista, että tuo on Ruokablogi Pallolaajennuksen kymmenvuotispäivä. Meillä Jusseilla on kaikkea ja vähän enemmänkin, niin emme lahjoja tarvitse, mutta lukijoillemme halusimme antaa lahjan. Tässä siis uuden, keskustelevamman juttusarjan avaus:

Leinonen vs. Koivisto part 1: Mitä helvettiä lasipullokola?

They don't make them like they used to. 80-luvun Skeletorkin on pian isompi kuin lasipullokola.




Koivisto:
Työpaikalla tuli ihmisillä, ei siis mulla, puhetta limsojen ekologisuudesta ja hapotuslaitteesta ja vastaavasta. Keskustelun innoittamana kävin vastarannankiiskenä tietysti ostamassa lasipullokolaa. Järkytyin ostaessani, palataan siihen kohta, mutta mietin taas, että lasipullokola on ehkä pallismaisin ruokajuttu, mitä maailmassa on, vai mitä sanot?



Leinonen:
Kyllä, kuomaseni. Pallis on aina profiloitunut eliittimediaksi. Täten etenkin juhlan hetkellä, tai arjen kohdellessa erityisen kaltoin, valinta on elegantti lasipullo kokista. Muovipullo maistuu siltä, että kierrättäisit itsesikin. Tölkki on hyvä, mutta niin arkinen ja ei ollenkaan erityinen. Kymmenien vuosien empiiristen kokeiden perusteella olet varmasti samaa mieltä, että musta kulta maistuu parhaalta lasipullosta, jo sen pelkkä muotoilu saa meidät osaksi ikiaikaista nautiskelun perinnettä. Amerikkalaiset ryövääjät tarjoilivat varmasti lasipullosta pirtua jo alkuperäiskansojen intiaaneille. Pullossa on perinnettä, mutta nyt maailmassa myrskyää, kerro toki miksi?

Koivisto:
No jumalauta. Ensinnäkään en meinannut löytää lasipullokolaa, mitä ei tietysti pidä ihmetellä, kun kyllähän sellainen näinä aikoina pitää vähän häpeillen ostaa, mutta kun pullo löytyi, se oli pienentynyt! 0,25 litraa. Siis vähemmän kolaa. Vähemmän! Lisäksi kaunis sorja pullo lyhentynyt. En ymmärrä ollenkaan.

Leinonen:

Järkyttävää. Kaataisin kokista kauniin pullon muistolle, mutta nyt sitä on lähes desilitra vähemmän, joten moiseen ei ole varaa. Muistelen kyllä että herra Koivisto on aiemmin hehkuttanut 0,25 litran tölkkiä ja olen nyökytellyt harmoniassa. 0,25 on varsin tehokas siemaus kolaa, 0,33 (jälkiedit: lasipullokola oli muuten 0,35 l) voi olla liikaa kiireiselle ja lopputölkin jämät voivat väljähtää mikä on aina sääli ja menetys. Mikä järkyttää sinua eniten tässä muutoksessa?

Koivisto:
Jaa oon? Oltiinkohan me nuoria ja tyhmiä? 7,5-unssista jenkkitölkkiä ainakin oon joskus dissannut. Mutta asiassa järkyttää se, että kyllä 0,33 on täydellisin kerta-annos. Puoli litraa on joskus liikaa, mutta en keksi tilannetta, jossa nollakolmekolmonen olisi liikaa. Sitä vähäisemmät voivat olla ja se on perseestä, jos homma jää kesken. Ylipäänsä herää kysymys, että miksi piti muuttaa. Jos lasipullokola ei liiku kaupasta, niin ei se koon syy ole.

Leinonen:
Saatan muistaa väärin, tai saatat puhua paskaa, asialla ei suuremmin ole väliä.
Tietänet varmaan, että Coca-Cola tuli Suomeen 1952 kesäolympialaisiin? Jenkit dominoi kisoja ja siemensivät vielä meitä metsäläisiä kolajuomallaan. Saksalaisten reissu tovia aiemminkaan ei jättänyt yhtä pysyviä jälkiä, vaikka Lapin polttivatkin. Mutta päivän knoppi onkin, että tuo 1952-kisojen 0,25 litran puteli oli juurikin tuo mitä nyt myydään. 0,33 litraa oli myöhempien aikojen pyhien lihavuusmestaruuskisojen virallinen pullo, tai jotain sellaista. Eli tavallaan tässä palataan juurille. Mutta jos joku kuvittelee, että kaksi ja puoli desiä riittää huuhtomaan esimerkiksi pizzan alas. Check yourself, fool! Ja check again, jos luulet että kunnon kulinaristi sortuisi muovipullokolaan, jonka kyljessä lukee jonkun muun nimi tai jotain muuta epätoivoista.

Koivisto:
Juurille palaaminen. Mihin kaikkeen sitä voitaisiin soveltaa. Poistetaan autoista vaikka turvavyöt. Nollakaksvitosen pullon muistelen, että sain sellaisen koulussa ekaluokalla, kun perinneruokaviikon lopuksi oli hamppareita ruoaksi. Mutta pidin pulloa silloinkin pienenä. Tärkeää on myös huomata, että vanha korkea pullo oli hienompi. Ei mikään pullea putukka. Mutta ei sillä, tulevaa kun mietitään, niin eiköhän lasipullot limsoissa entisestään vähene, nytkään meinaa kolaa löytää. Käy kohta kuin litran lasipullolle, siirtyy legendojen joukkoon.

Leinonen:
Eiköhän olla valmiita toivottamaan kevyet mullat 0,33 litran lippulaivalle. Uusikin pullo on hieno ja nätti, muttei siinä ole samaa juhlan tuntua. Sen juominen on kivaa, muttei enää tunnu kohokohdalta. Meidän pitää kätkeä ne hienoimmat muistot syvälle sydämeemme, kuten kätki Neitsyt Maria kun Galileassa impeytensä huolimattomasti menetti.

Koivisto:
Kiitos opastuksesta, pastori. Näin se täytyy tehdä, mutta omalla kohdalla koville ottaa aloitella 2020-lukua tietoisena, että lasipullokola on käytännössä mennyttä. En suostu mopoiluun. Voimaa meille kaikille.

25.5.2016

Pallolaajennus international: Lihaisa Don Tami Hockey Night in Canadassa

Kuvakaappaus sportsnet.ca nettisivuilta, klikkaa isommaksi!



Kaikki muistanevat yhden kaikkien aikojen luetuimmista Pallis-artikkeleista: Don Tami, kaikki peliin! Jutussa irvailtiin Juhani Tammisen naurettavalle Don Cherry rip-offaukselle, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Kuten muistatte, Pallis ehdotti Don Tamille täysin lihasta tehtyä pukua tuleviin lähetyksiin. Miksi pelleillä englannin lakupuvuilla, jos voi kingeillä pihveillä, right?

Viime yön NHL Play-Offs ottelun aikana äärimmäisen suositussa Hockey Night in Canada-ohjelmassa the original Don Cherry näytti kuvia Tammisesta. Uskomatonta on kuitenkin se, että yhdessä kuvista Suomen Jääkiekkoleijona #79 on pukeutunut sisäfileeseen. Sportsnetin tiimillä on selvästikin ollut liipasinsormi herkällä Googlen kuvahaussa!

En voi sanoin kuvailla, miten uskomatonta on päästä ikoniseen Hockey Night in Canada lähetykseen, joskin uskomattoman mokan takia. Ohjelmaa on lähetetty vuodesta 1952 ja Cherryn Coach's Corner on ollut mukana 80-luvulta alkaen.

Pätkän voi katsoa Sportsnet.ca sivuilta ja sen näkee myös alta, Tammisesta puhutaan ajassa 1.40:



English summary: Our joke for Juhani Tamminen's "meatsuit" somehow made it on to HNIC Coach's Corner! It's a total photoshop that just got through, amazing! Here's the original picture:




25.7.2015

Not-a-Comeback: Kaksi leijaa Helsingin yllä

Kuva: Jussi Leinonen Teksti: Jussi Koivisto
25/07/2015 lähenee loppuaan. Onneksi, sillä se tarkoittaa sitä, että me voidaan Jussin kanssa lopettaa taas postaaminen pariksi vuodeksi. Ihan kohtalaisen kova tällainen 6 - 7 kansainvälisen tason blogiartikkelia vuorokaudessa -julkaisutahti. Tällainen tahti vaatii oikeanlaista tankkausta.

Tankkaukseen itse suosin mielelläni jotain limepohjaista, ainakin jos hyvää viskiä ei ole saatavilla. Ja jos limestä puhutaan, niin mojitoa on vaikea ohittaa. Ja jos mojitoa aikoo juoda, eikä tule mun luo käymään (teen kyllä), niin Hotelli Tornia ei ole voittanutta, jos multa kysytään.

Jussi alkoi esittään maailmanmiestä ja totesi, että "Eipä ollu ihmeellinen, meillä Rovaniemellä..." En tiedä sitten, en ole Rollossa kokeillut, mutta siitä oltiin samaa mieltä, että miljööstähän Tornin kattoterassilla maksetaan.

Aika paljon maksetaan, itse asiassa, mutta on se silti hintansa arvoinen. Suositan tätäkin. Menkäähän sinne ja ottakaa mojitot Pallolaajennuksen muistolle. Saa ottaa vattuversionkin.

Eipä tässä, Offspringiä lainatakseni, there, I hope you enjoyed our time together today. You know it seems harder and harder just sit back and enjoy the finer things in life. Well, till next time, ta-ta...