30.9.2010

Työpäivän pelastus II: The Real Thing

Olipahan taasen työpäivä. Välillä kohtaan sen verran epäsymmetristä ajattelua arjessani, että vanne alkaa kiristää päätä. Olen herkkä hippiäinen, kuten kuka tahansa lukija voi päätellä.

Korkeammat voimat olivat kuitenkin tänään puolellani, sillä kuin johdatettuna olin kantanut töihin tänään sikspäkin verran rentoutujuomaa, jota on kuvassa. Tölkkikola, tuo kylmän helmeilevä nektari. Kola voi olla hidastettu itsemurha, kuten smoothieilla elävä työkaverini sanoi, mutta ainakin se on rento kuolema.

Kuten tiedämme, työn paras puoli on palkkapäivä, joka tänään taas on meidät kohdannut. Se on jännä, miten menot kasvavat tulojen noustessa. Pihikin mies törsäsi ehtaan kokikseen, vaikka aiemmin olen nöyrästi tyytynyt Lidl-kolaan työjuomana.

Angstiin auttaa kuitenkin vain paras. Täytyy kuitenkin olla tiukkana, jotta kolasta ei tule jokapäiväinen tuttavuus, sillä silloin se ei enää auta yhtä tehokkaasti.

Run Jussi run

Taannoin tarkoitukseni oli käydä Tampereella. Kyselin kavereilta, että kuka tekee mitäkin. Reaktio oli se tavallinen: kaikki olivat sattumalta juuri silloin poissa paikkakunnalta - ja yksi ilmoitti, että aikoo muuttaa pois. Jouselle pisteet, hän ei pettänyt, mutta tuolloin reissu jäi väliin.

Se on harmi, sillä vuosia Tampereella asuttuani, olen viehtynyt muutamiin sen tarjoamiin eineisiin. Suomeksi sanottuna kaipasin niin ihmisiä kuin ruokiakin. Musta makkara on tietysti yksi niistä, mutta niitä on monia muitakin. Aion tehdäkin ruokamatkan kaupunkiin lähiaikoina, mutta esimakua sain siitä kulkiessani paikan läpi junalla lauantaina.

10 minuutin pysähtyminen nimittäin riittää gourmet-ruoan hankkimiseen, jos juoksee, sillä semarakennusesta löytyy Taco House -ravintola. Joskus luulin sen olevan osa ketjua, mutta taitaa olla ainoa laatuaan. Hullua on se, että en ole koskaan syönyt paikassa muuta kuin ristikkoperunoita. Mutta jos ne ovat tarpeeksi hyviä, muuta ei tarvita.

Ja nämä ovat hyviä; en osaa niitä muuten kuvailla. 2,50 egen satsi ristareita on hyvinkin juoksumatkan arvoinen. Jos siis olet olemassa Tampesterissa 10 minuuttia tai pidempään, käy kokeilemassa. Namiti-nam, sanon minä.

Metsien parasta antia

Tää kuva on ollut jonossa blogiin jo vaikka kuinka pitkään. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä mitään hehkutusta. En nytkään runoile pitkään, mutta esitän kysymyksen.

Kyseessä on mustikkapiirakka a'la vaimo. Kysymys kuuluu, löytyykö metsästä mitään parempaa kuin mustikka ja voiko mustikoista tehdä mitään parempaa kuin piirakan? Kysymyksiä olikin näemmä kaksi. Mutta äkkiseltään meikäläiselle ei tule mitään mieleen.

Huomaatkaa muuten esillepanon kauneus. Leikkeleastia ja joku vihannesveitsi Kupperwarelta. On varmaan ollut jotain tärkeitä vieraita, kun on parasta pantu pöytään!

29.9.2010

Kaikilla mausteilla

En enää nykyään juurikaan käy baareissa, lopetin riekkumisen siinä pisteessä jossa illan kohokohta ajoittui baarista poistumiseen. Pitkän illan jälkeenhän pitää tietysti mennä kotiin grillin kautta, joka oli siis iltani kohokohta.

Grillit eroavat mäkkäreistä ja heseistä siinä, että siellä asioidessaan saa edes hieman kontrollia annoksensa sisältöön. Tämä ilmenee lämminhenkisessä dialogissa joka menee suunnilleen näin:

Jouluisan runsas grillin tyttö: "Saako pistää kaikki mausteet?"
Kansalaisjournalisti Leinonen: "Joo tottakai."

Dialogi on jo sinällään paradoksi, sillä kuka haluaisi tahallaan huonontaa ruokaansa?! Kaikilla mausteilla, tai suoraan kotiin.

Real Snacksin noin puolisen vuotta markkinoilla jo viihtynyt sipsipussi siis osuu allekirjoittanutta makuhermoon oikeinkin kivasti. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä, vaikka kielellinen yhteys grillikulttuuriin olikin ilmeinen. Sipsit oikeasti maistuvat makkaraherkulta kaikilla mausteilla! Jumalauta! Sanon sen uudelleen: Sipsit jotka maistuvat makkaraherkulla kaikilla mausteilla. Aletaan olla innovaation ytimessä! Jos lukijoille tämä tuote on vieras, suosittelen maistamaan ja raportoimaan. Ihan ykkössijaa sipsipelissä ne eivät voita, mutta jännä tuttavuus siitä huolimatta.

Tarpeeksi rasvaa?

Lauantaina sattui outoja. Aloin kyseenalaistaa oman maailmankatsomukseni. Hengitin alkuillasta sisääni maukasta kebab-kinkku-salamipizzaa. Loppuillasta maahan sattui ja oli vähän huono olo.

Samoihin aikoihin mieleeni virisi jo mainitsemani idea salaattiviikosta. Se onneksi kariutui jo maanantaina (joku raja se on oltava), mutta melko suurella todennäköisyydellä pitäydyn salaatissa lounaallani loput neljä päivää. Tänään jo kärsin yhden melonifetaihmetyksen.

Onkohan rasvamitta tulossa täyteen? Jos on, toivottavasti ilmiö on väliaikainen. Kyllä ihmisen pitää saada lihapizza syödä ilman huonoa oloa. Puhuttiin kyllä asiasta jonkun kanssa. Se joku oli vahvasti sitä mieltä, että ruumis tietää, mitä haluaa. Jossain määrin olen samaa mieltä. Jos rasvaa ei saa tarpeeksi, sitä ei tee mieli. Jos sitä tulee "riittävästi", siihen välillä kyllästyy.

Rasvakylläinen olo - joka ei ainakaan toistaiseksi näy vaa'assa eikä toivottavasti naamassakaan - sai kuitenkin miettimään, että joku terveystestaus voisi olla hyvä idea. Olisi hauska tietää ainakin oma verenpaineensa ja kolesteroli. Edellämainittu mulla on aina ollut hyvä, toista ei varmaan koskaan ole mitattu. Rasvaprosenttikin kiinnostaisi. Tänään lisäksi eräs työkaveri selitti ihmisestä, jolle oli tehty pallolaajennus...

Helkkari, tällaisen pehmoilun takia pitäis varmaan käydä Mäkkärissä. Tai vähintään ostaa ainakin kolaa...

28.9.2010

Vieni a gustare la casseruola

Ajatukseni ei kulje. Syy siihen on selvä.

Syy ei ole tyhmyyteni, kuten joku irvilukija varmasti ajatteli heti. Ei, syy on italianpata. Vedin äsken puolitoista lautasellista sitä, ja nyt hiilihydraattinousu vie voimat. Käytin tällä kertaa Ukko-Pekka makkaraa höysteenä. Ihan hyvää, mutta olisi pitänyt jaksaa poistaa kuori siitä. Kuka jaksaa?

Voi olla, että olen näitä patoja hehkuttanut ennenkin, mutta ne ovat ihan syötäviä. Lisää 8 dl vettä ja jotain lisuketta, niin saat sapuskan. Nämä ovat myös taivaallisen vanhoja. Ainakin meksikon- ja italianpataa on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään saa samaa settiä usealta eri merkiltä. Muita tulijoita on tullut nyttemmin myös, mutta en esim. Pohjolan perunapataa ole tohtinut kokeilla. Sounds suspicious.

Kyse on tietysti maiden ruokakulttuureista ja siitä, että 1980-luvulla jopa suomalaisella on ollut joku haisu siitä, minkälaista ruokaa Meksikossa ja Italiassa syödään. Hauska kuitenkin ajatella, että miksi juuri ne. Miksi ei punajuurivetoinen venäjänpata tai sipulikeitosta muokattu ranskanpata? Tai sauerkrautiin pohjautuva baijerinpata... Mahdollisuudet ovat moninaiset.

Onhan teillä vettä kotona.. ja kolaa kauppa täynnä!



80- ja 90-luvun kovimmat jutut ovat tehneet ryminällä paluutaan. Turtlesit tulivat takaisin, samoin Transformerssit ja Princekin tulee keikalle Suomeen. Samoin paluun on tehnyt myös Sodastream, jonka erittäin asiallisen mainoksen menneiltä ajoilta voit oheisesta videosta tarkastaa. Sodastreamhan on se kuuluisa "limukkakone", jollainen oli minun nuoruudessani itseäni onnekkaimmilla ipanoilla. Tuon mainoksenhan on päässyt näkemään ainakin Super Mario VHS-kasettien alussa. Näin aikuisiällä pääsin kokeilemaan päivitettyä laitetta ja pakko kyllä todeta että voi jumalauta mitä tuubaa! Jos laite ei ole tuttu, videosta hiffaa sen idean ja periaatteen. Sodastreamilla siis tehdään vedestä limpparia, aika messiastason lupaus. Vedestä kolaa, jos se onnistuu niin maksan kymmenykseni oitis!

Odotukset olivat korkealla, sillä hämärät muistikuvat lapsuudesta antoivat olettaa, että limpska olisi oikeasti hyvääkin. Sihauttelimme vedestä vissyä ja ohjeen mukaan sen jälkeen pitää tuutata makuaineet sekaan. Tärisevin, poikamaisin, käsin tartuin lasiini ja maistoin. Maistoin toisenkin kerran ja muodostin diagnoosin kolan laadusta, ja se ei kyllä miellyttänyt. Sodastream kola maistuu samalta kuin laimea kossukola, mutta se ei silti mene päähän, eikä ainakaan tietääkseni sisällä viinaa. Vitutus tietysti sumentaa arvostelukykyä, mutta muuten tästä ei paljon säväreitä irtoa. Ohjeannostelulla litku oli laimeaa ja liian tuhtina seoksena suorastaan pahaa.

Uskoisin että kola on juomista haastavin, ja olen luultavasti makutuomareista kriittisemmästä päästä, joten muut maut varmasti tyydyttäisivät enemmän. Pitänee joskus kokeilla, mutta todellista poltetta sihautteluun on hankala tämän pettymyksen jälkeen löytää. Vissyt vissyinä ja kolat kaupasta.

27.9.2010

Kolaa sokerilla ja ilman

On uuden äänestyksen aika. Nyt siirrymme mustaan poreilevaan nesteeseen, jota myös kolajuomaksi kutsutaan. Älkää antako tämän tutkivan juurnalismin pätkän vaikuttaa äänestykseenne, sillä tarkoitus on vain hiukan pohjustaa aihetta.

Jos minulta kysytään, ei ole alkuperäisen kokiksen voittanutta (huomatkaa neutraali aloitukseni). Kuten jossain mainoksessa sumopainija asian muotoili: "It's that special bite at the back of my throat." Tai jotain sinne päin. Hyvää tavaraa kuitenkin: sokerista, poreilevaa ja toivottavasti useimmiten kylmää.

Joskus kauan sitten Suomenkin markkinoille tuli Light Cola. Siinä sokeri on korvattu makeuttamisaineilla. En ole koskaan ollut fäni. Se ei ole ollut sama kuin ehta, jotenkin väärältä tuntunut juoda sitä. Meikäläisen dogma on, että jos aiot kolaa juoda, take the calories like a man! En ole varma, mutta ilmeisesti tän reseptiä on aikojen saatossa muutettu. Makeutustapaa muutettu joko maun takia tai siksi, että alkuperäinen aine syövytti aivot.

Anyway, nyt kokeilin sitä tätä artikkelia varten pitkästä aikaa. Light sai kyllä kaiken avun, mitä juoma voi saada. Join sen väsyneenä työpäivän jälkeen lasipullosta. Lasipullosta siksi, että tölkkiä ei Helsingin keskustasta löytynyt. Tavara oli yllättävän hyvää, voisin juoda toistekin. Ongelma oli se, että olin töiden uuvuttama ja hikoileva pullo jumalauta putosi kourasta. Kolaa valui sohvan alle! Onneksi oli laittia.

Zerosta olen kirjoittanut jo kertaalleen. Tämä tavara on mielestäni ihan jees, mieluusti joskus juo normin vastapainoksi. En tiedä, mitä eroa tässä on laittiin. Molemmissa nolla kaloria. Musta tölkki uppoaa muhun; sopii mustiin vaatteisiin. Jotenkin tämä maistuu paremmalle, kolammalle kuin Light. Joku minua viisaampi kertokoon, miten ne eroavat toisistaan.

Mutta nyt päästään siis siihen äänestykseen. Suhtautuminen sokerittomiin kolajuomiin jakaa kansaa, luulen. Nyt kysymys kuuluukin: onko sokerittomassa kolassa mitään järkeä. Mene ja äänestä!

Vimoset grilliherkut

Syksy tekee tuloaan, vettä sataa, 69 Eyes fanit viiltelevät itseään tavallista enemmän, maa alkaa olla aamuisin kuurassa ja kokonaisvaltainen vitutus valtaa maan pariksi kuukaudeksi ennen talvea. Näille näppäimille päättyy myös grillailukausi, jonka pelasin vielä tänä kesänä vieraskentillä. Ensi kesälle olen päättänyt hankkia jämäkämmän sähkögrillin, koska parvekkeelle ei ilmeisesti saa kaasuista herkkupesää pystyttää. Tämä pitää vielä varmistaa, ettei vain tule mokattua grillin ostoa. Tilavan ja viihtyisen parvekkeeni sudenkuoppa on sen sähköttömyys, ei reiän reikää johon piuhansa tunkisi. Tämäkin ongelma pitää siis ratkaista synkän talven aikana.

Viimeiset grillimakiat nautin jälleen Kemissä, tuossa merenrantoihin, paperitehtaisiin ja raskaaseen ruokailuun keskittyneessä sivukonttorissani. Ihan tavallinen makkara ja ranulit -kombo lopetti kauden menestyksekkäästi. Ei passaa valittaa tuollaisesta iltapalasta, ihan hyvin tuli uni kesken huonon amerikkalaisen komedian.

Tämä lupaa hyvää ensi kauden haasteisiin.

Voimalla uuteen aamuun

"Kun meno käy kovaksi, kovat alkavat mennä." Näin sanovat amerikkalaiset. Tänä aamuna - tai siis eilen, koska kirjoitan tämän ajatettuna - jouduin sen huomaamaan. Luomukanamunat olivat liian naturellejä eli pilaantuneita, joten tarvittiin kovia peliliikkeitä.

Sunnuntaiaamupala with bacon and eggs on jotain, mutta pelkkä pekoni on ehkä hieman outoa. Ei missään nimessä pahaa, mutta kuitenkin vaillinaista. No, ei hätää. Pekonin viereen käy melkein mikä tahansa, ja erityisen suositeltavana aamupalakaverina pekonille pidän tämän kokeilun jälkeen pizzaa.

Kyllä, tällä kertaa jotenkin itsekin yllätyin omasta kekseliäisyydestäni, mutta kunnon niin sanottu rehellinen aamupala kahvin, mehun ja pekonin kanssa suorastaan huusi rinnalleen pizzaa. Tämä ei ehkä ravintoympyrätieteilijöiden mieleen olisi, mutta hyvää oli. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kokonaan en tuota pizzaa jaksanut syödä, mutta aamupäivä on aamupäivä.

Täytyy muuten mainita, että joko ruokavalioni tai se, että olen blogista lukenut omasta ruokavaliostani, on alkanut vaikuttaa. Viikonloppuna nimittäin mietin, että olisi todella mukava syödä koko viikon ajan pelkkää salaattia. Huolestuttavaa! Onneksi tänä maanantaina minulle tarjotaan lounas keskimääräistä paremmassa ravintolassa, niin en voi moista höpsöttelyä aloittaa. Jos ruoka on ilmaista, ei kannata säästellä.

26.9.2010

Kaken pizzalla

Kemin Puistopaviljongilla sijaitseva Pizzeria San Milano mainostaa olevansa "Lapin maistuvin". Yleensä bullshit radar tunnistaa moiset julkeudet kusetukseksi tai pelkäksi sanahelinäksi, mutta tässä tapauksessa on kyllä pakko joustaa. Ihan oikeasti Kemin urheilukatu ykkösestä irtoaa pohjoiskalotin parasta lättyä erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Kilpailukykyiseen sillä tavalla, että lätty on parhaimmasta päästä ja siitä mielellään maksaa soveltuvan määrän kopekoita. Melkein voisi sanoa että maksaessaan tästä lätystä, ei sijoita vain ravintoon, vaan myös elämykseen. Eikä iloinen ja hyvä palvelukaan ole huono juttu jos ravintolassa tykkää käydä. Ettei mene ihan hehkutteluksi (ilman korvausta), niin kerrotaanpa päälimmäiset fiilikset itse lätystä.

Blogimme lukijoita varten testasin nimikkopizza San Milanon. Listalla taisi täytteiden määrä rullata jo toista riviä. Onnistunut makunautinto syntyi tällä kertaa kombottamalla: kinkku, tonnikala, katkarapu, ananas, aurajuusto, ja valkosipuli. Juomaksi iso tuoppi kolaa. Nautintoa hidasti vain seurueeni eräs mieshenkilö joka tilasi anjovista sisältävän pizzan. HYI SAATANA! Iljettää oikein tuollainen poikkeavuus ja piittaamattomuus muiden herkkiä tunteita kohtaan.

Noh kuitenkin, 7,70€ köyhdyin Lapin maistuvimmasta pizzasta ja se ei mielestäni ole paljoa, eikä edes kovin paljon liioiteltua.

McNacho

Ruoka, joka sisältää nachoja, se vasta on jotain - ideana aina hyvä, kuten aiemmin olen saarnannut. Mutta entäpä hamppari, jossa on nachoja? Se on oltava hyvää.

Kyseessä on tietysti äänestysvoittajamme McDonald's, joka moista meille tarjoaa. Kahdella egellä saa kuvan purilaisen, jonka nimeän en tähän hätään muista. Joku kanafile sisällä, ynnä muutama nacho. Jos ihan rehellisiä ollaan, en ymmärrä, mitä nachot tekevät hampurilaisessa, mutta en kyseenalaista sitä.

Ja ko. hamppari oli hyvä, kuten Ronaldin tavara yleensäkin. En muista miksi, mutta oli vähän raskaanoloinen päivä tuossa viime viikolla, niin Mäkkiroska toimi kyllä hyvin. Kola ruokajuomana pelastaa päivän, ja pelasin varman päälle, sillä otin myös yhden juuston.

Yksinään tuo kahden euron purilainen ei mahaa olisi ehkä piripintaan täyttänytkään, mutta maku oli ihan ookoo. Suosittelen kokeilemaan. Ja eritoten entiselle McNaiselle suosittelen menemistä Ronaldin eineiden ääreen. Big Mac Feastin kastikkeella, pari juustoa tai ihan mitä vaan, go for it :)

24.9.2010

Idea hyvä, toteutus kelvoton

Olen hypettänyt blogissa ja blogin ulkopuolella tämän perjantain ruokaani. Pitkä, peräti viisipäiväinen viikko on takana. On aika rentoutua pekonin parissa.

Aiemmin viikolla ahmaisin lounaaksi täytetyn porsaanleikkeen. Pelkkä ajatus mielestäni oli loistava ja sai mielikuvitukseni lentämään. Minäkin halusin täyttää jotain: minä halusin täyttää pekonia. Enkä täyttää sitä millään lame-ass herkkusienillä tai muulla, vaan juustohampurilaisella!

Ajatus pyöri mielessäni useamman päivän ja mietteet olivat moninaiset. Suuri kysymys jo projektin esimietintävaiheessa oli pekonin pituus. Riittäisikö se, jaksaisiko se kantaa edes puoliksi purilaisen ympäri? Puolikas nimittäin riittäisi, jos hammastikun avulla peksun kiinnittäisi purilaiseen. Näin itseni jo syömässä annosta siististi haarukka ja veitsi kädessä.

Mutta eihän siitä lopulta mitään tullut. Jotta pekoni olisi riittävän rapsakkaa, sitä piti paistaa niin pitkään, että se kuivui liikaa kokoon eikä pituus mitenkään riittänyt.

Suuret suunnitelmat toisinaan epäonnistuvat. Tärkeintä on, että ei anna periksi. Niin minäkin jatkoin urheasti pettymyksestä huolimatta. Tyrkkäsin pekonin hampparin sisälle, ja täytyy sanoa, että hyvää se oli silti.

Avaa tästä, tai noh..

Kaikkihan tykkäävät jäätelöstä, on tuutteja ja puikkoja, litroja ja laatikoita. Litran vanilja on klassikko, jonka kaikki muistanevat lapsuudestaan. Oli mahtava fiilis hiipiä pakastearkulle ja onkia sieltä tiiliskivellinen hyvää.

Muutamia vuosia sitten ainakin Valion litran vanilja mokattiin täysin. Ennen vanhaan, silloinkun kaikki oli vielä hyvin, litrainen jätski avattiin päädyistä. Molemmissa päädyissä oli lipareet jotka liu'utettiin kätsysti auki ja jopa esiteinin motoriikalla lipareet saatiin myös suljettua. Jätskit kuppiin ja loput takaisin pakkaseen.

Toista se on nykyään. Jumalauta! Valion litrajätskin avatakseen täytyy käydä jokin kahden viikon kurssikokonaisuus. Kurssi koostuu ahdistuksen hillitsemisestä ja raivotilojen käsittelemisestä rauhallisin keinoin. Lisäksi kurssilla opetetaan sietämään käsittämättömän huonoa pakkaussuunnittelua ja hyväksymään tuotteen huonontamisen järjettömyys.

Avatakseen litransa, herkkusuun tulee repiä pakkauksesta kynsillään irti useita palasia, joiden funktiona on pitää pakkaus koossa. Kun tämä on tehty, pöydälle jää epämääräinen saldo palasia, joilla ei enää tee mitään. Ei ihme että suomalaisista tulee läskejä, litran jätskikin on syötävä kerralla, vaikka yksin. Sillä kiinnihän pakkausta ei enää saa, ei niinkuin ennen vanhaan. Tai siis saahan sen vielä kasaan, ja voi toivoa jäätelön magneettisen voiman pitävän sen kasassa pakkasessa, mutta eihän se oikeasti koskaan toimi. Voihan litransa ujuttaa muovipussiin, mutta periaatteen vuoksi vastustan tuollaista nöyryyttä.

Ehdotankin että Valio palaa vanhaan pakkaukseen tai alkaa toimittaa jäätelöidensä mukana rullallisen jeesusteippiä. Aion välittää tämän bloggauksen linkin Valiolle, jotta he kuulisivat hätähuutoni. Vanhanen halusi lähikauppaansa Valion maitoa, ja sai sitä, minullakin on oikeus onneen vaikka en vaalirahaa saisikaan!

PÄIVITYS 24.09.2010 12.51: Valion asiakaspalvelu otti yhteyttä ja kehoitti ottamaan yhteyttä Nestlén suuntaan, ovat nykyään vastuussa Valio jäätelöistä. Heitä siis syyttäminen?!

Tuplaton tupla

Namu-uutuuksien ohi on hankala kävellä. Tänään käteeni tarttui ihan väkisin uudenlainen Tupla, jonka bongasin. Tupla Shuffle tarjoaa kääreestään päätellen vohvelisemman version Leafin ykköstykistä.

Eipä kyllä tuplaksi tunnistaisi. Ko. pötkylästä on viime aikoina tehty ties mitä mielestäni epäonnistuneita versioita. Ne ovat muistuttaneet alkuperäistä, mutta ovat olleet huonompia. Vai osaako joku nimetä jonkun hyvän?

Tästä patukasta on vaikea sanoa, tämä vaatii lisätutkimuksia. Koostumus oli hyvin epätuplamainen, mutta ei mitenkään paha. Hyvyydestäkään en osaa sanoa, sillä söin sen viuhtoessani ympäri kaupunkia, niin että melkein unohdin maistaa sitä. Aion kuitenkin ostaa uuden ja makustella sitä tarkemmin.

23.9.2010

Burger King Suomeen!

Huolimatta siitä, että Talous Sanomien nettiartikkeli siteeraa jätkää, jonka nimi on Pelle, en suostu ottamaan tätä megalomaanisen luokan uutista kevyesti! Otan sen raskaasti, tai siis ainakin aion syödä tuon maagisen päivän koittaessa raskaasti! Burger King on siis aikeissa avata useita rafloja Suomeen!

Mielestäni BK:n tulo kotimaahamme nostaisi meidät viimein pois kehitysmaan tasolta. Whoppaa itsesi http://www.bk.com/ ja ala fiilistelemään jo hyvissä ajoin mitä tilaat. Itse voisin lähteä etenemään Double Whopper setillä. Tuolla nettisivuilla voi muuten kätevästi fiilistellä mitä täytteitä burgeriinsa laittaa, tai no ainakin sitä laittaako siihen vaikka neljä pihviä päällekkäin. That shit ain't no joke!

Seuraavaksi katkelma maailman cooleimmasta leffasta:

Jules: What do they call a Big Mac?  
Vincent: A Big Mac's a Big Mac, but they call it "Le Big Mac".  
Jules: [in mock French accent] "Le Big Mac." [laughs] What do they call a Whopper?
Vincent: I don't know, I didn't go in a Burger King.

Jumalauta, Vincent tulehan sieki Suomeen kohta niin käymmä purilaisella kun et Ranskassa päässyt.

Kasvissalaatti

Kasvissalaatti on jonkinlainen vastakohta pekoniperunalisäkkeelle, joka tarjoillaan täytetyn porsaanleikkeen kanssa. Kova jätkä kuitenkin pystyy heittäytymään ultimaalisesta lihaisuudesta kasvisruokaa alle 24 tunnissa.

Ja kasvissalaatti voi muuten olla nannaa. Tämä oli kasviscaesar halloumin kera tjsp. Kai tuo kasvis-sana oli mukana, koska cassu monesti yhdistetään muun muassa broileriin. Ihan siis alleviivattiin, että mennään ilman kuollutta eläintä.

Paikkana oli taas armas Kaupungintaloni. Vois melkein tän blogin nimen muuttaa Ruokablogi Helsingin Kaupungintaloksi, sen verta usein siitä raapustelen. No, se ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Ja nyt puhun taas caesar-petkutuksesta.

Tällä kertaa salaatti oli lähes-Caesaria, paljon lähempänä kuin viimeksi. Salaatin perusainekset olivat oivat ja herkullista kastiketta riittävästi. Ja halloumi, no sehän tiedetään, että se on hemmetin hyvää, vaikka vähän ohuet tsiivanderit tähän annokseen lätkäistiin. Mutta oli kuitenkin yksi mutta: caesar-salaatti ei ole caesar-salaatti ilman parmesaania, no sir.

Ärsyttävien televisiomainosten uhrina voisin sanoa, että mistä näitä (onneksi edes herkullisia) vale-caesareita oikein tulee.

22.9.2010

Suurin ja kaunein

Ei, en valitettavasti saa provikkaa Ronaldilta, mutta niin siinä kävi, että oikea hampparipaikka voitti. Sen kunniaksi kaivoin arkistoistani tuollaisen kuvan :)

Eräässä aiemmassa postauksessa puhuin juurikin tuosta Big Macista. Eihän se mikään ihmeellinen hamppari ole, mutta viime viikonloppuna hulluttelin. Erään ex-Mäk-naisen opastuksesta pyysin BM:ni Feastin kastikkeella ja täytyy sanoa, että oli aika hyvä. Suosittelen kokeilemaan seuraavalla kerralla. Valokuvaa ei ole nyt tarjolla, koska en jaksa sen kanssa ruveta säätämään (irtonainen micro-SD, ei pysty eikä kykene).

Näin se ote lipsuu, nyt täällä kirjoitellaan jo pelkillä kuvituskuvilla. Korvaukseksi tästä suunnittelen perjantaiksi hampurilaisaiheista ylilyöntiä, jonka onnistumisesta en kyllä itsekään ole varma. Mutta mielenkiinnolla odotan. Stay tuned.

P.S. Hesarin uutisen mukaan Mäkkärin brändi on maailman kuudenneksi arvokkain tätänykyä. 

Ronald McDonald, still no. 1 bad guy on earth!

Uurnat on suljettu ja äänestyslipukkeet lähetetty Amerikkaan, läskien kotimaahan, laskettavaksi. Purilaisbrändeistä globaalimpi, eli Mickey D's voitti koko homman. Äänestys oli monivivahteinen ja erittäin tasainen.

Itse olen todella yllättynyt että Mäkkäri ei heti alusta lähtien dominoinut äänestystä, vaikka Hese parempi purilaismesta onkin.

Jälkipeli kommenteissa alkakoon! Itse sanon rehellisesti etten äänestänyt kuin kerran, Koivistosta en uskalla mennä sanomaan. Myönnän tappion majoneesin muhkea maku suussani.

Mistä aiheista lukijat haluavat seuraavaksi äänestää?

Riisiä pussissa? Get the --- outta here

Heipä-hei arvon lukija ja tervetuloa Pallolaajennus Tutkii, Testaa ja Tuomitsee osioon. Tänään yhden miehen raatimme tuomiolla on Uncle Ben'sin semituore älyttömyys, pussiriisi.

Helppous on nykypäivän juttu ja helpottaa myös pallonautin elämää. Meikä ainakin arvostaa asioita, jotka tekevät herkuttelun helpommaksi. Välillä näkee kuitenkin sellaisia ylilyöntejä, että pakko puuttua asiaan.

Riisipusseja on ollut kaupoissa jo jonkun aikaa, mutta eipä ole tullut kokeiltua, sillä osaan ihan normaaliakin riisiä valmistaa (aka. keittää vettä). No tässä yksi päivä Kampin keskuksessa jaettiin testipaketteja, niin pitihän sitä kopata yksi matkaan.

Jutun juonihan on se, että noin kahden ihmisen annos riisiä on pistetty pussiin. Pussi heitetään kiehuvaan veteen ja annetaan sen kroolailla siellä 10 minuuttia. Sen jälkeen pussi pois ja riisit lautaselle.

Edellämainittu nimittäin kuulostaa kovin paljon riisin keittämiseltä. Suurin ero on se, että normiriisissä veden ja riisin määrä pitää mitata, mikä onkin hirveän vaikeaa. Toinen ero on se, että normiriisin kanssa ei tarvitse lopuksi pelleillä vettä tihkuvan epämääräisen pussin kanssa samalla, kun toisella kädellä kaataa kiehuvaa vettä lavuaariin, jotta voisi repiä pussin auki ja laittaa riisin sinne.

Tuomio: Ei tässä riisissä mitään vikaa ollut, tuli kypsäksi ja oli mukavan irtonaista. Ihme pelleilyä homma kuitenkin on ja varmasti kilohinnaltaan mahdottoman kallista. Ei sovi siis pihille miehelle, joka omistaa desimitan. Uskaltaako joku myöntää käyttävänsä näitä?

Jälkihuomiona mainittakoon, että onneksi tein niin killerihyvää broilerikastiketta, että ei edes harmittanut.

21.9.2010

Pekoniperunat!

Jällen huomasin olevani töissä tilanteessa, jossa ruokatunti ei voinut tulla liian aikaisin. Orastava nälkä tekee lounaan odottamisesta aina kovaa, mutta nyt ruokalistalla oli aikas mielenkiintoista tavaraa. Täytetyn possunleikkeen kaverina nimittäin luvattiin olevan pekoniperunoita.

"Aika rustiikkia ruokaa", totesi kokkimestari annosta minulle ojentaessaan ja oikeassa hän oli. Tässä annoksessa oli elämän perusarvot kohdallaan: kuollutta possua ja lisukkeena pekonia. Oujea!

Parasta tietenkin oli se, että annos ei pettänyt odotuksiani. Possu oli hyvää ja pekoniperunat mahtavuutta. Vähän sellainen olo tuli syödessä, että lisukkeena olisi ollut pyttipannua. Hah, siinäpä muuten vasta idea! Jotenkin tuntuu, että tää homma lähtee kohta lapasesta, sillä tuo on jo toinen ylilyövä ruokaidea, jonka sain tänään. Toisaalta, melko matalalla profiililla tässä on viime aikoina mentykin. Täytynee toteuttaa molemmat, kun on aikaa.

Kotileffa ilman huonoa olo - eihän se ole mitään

Otetaan yksi vähintään keskinkertainen leffa, 1-10 ihmistä sekä sohvia ja muita pehmeitä istumapaikkoja. Mikä puuttuu? Kotileffasyötävät tietysti.

Elokuvateatterissa suhtaudun syömiseen varauksella. Pimeässä ei tiedä, minkä värinen helmix suuhun menee ja toisaalta itse vihaan rapinaa ja ähinää, niin en halua sitä toisille aiheuttaa. Kotileffat ovat toinen juttu, eli herkkuja pitää olla.

TV-sekoitus on aina hyvä myös television ääressä. Tällä kertaa listalta löytyi myös jotain muuta, nimittäin Suffeli puffia. Oikeen tehokasta tavaraa soffaleffailun tärkeimpään aspektiin, eli huonoon oloon.

Puffeja on täysin mahdoton syödä vain yhtä, ja jos yhtä pussia ei ole syömässä liian monta ihmistä, seuraus on selvä. Epämääräinen suklaapöhnä, sellainen hämyolo, jonka korjaamiseksi kirpeät hedelmäkarkit tuntuvat hyvältä idealta. Vaikka eivät sitä todellakaan ole.

Suffeli puffit = nam. Tohtori Koivisto suosittaa lämpimästi.

Näin valon ja se maistui hyvältä.

Eilen tuli vähän läski olo. Myöhästyin normaaleista lounasaikatauluistani Alma Median taloudellisen menestyksen vuoksi, joten sorruin taas pizzaan. Lokaalipizzeriassani, Italianossa, nautin Mama Gianiksi ristityn ovaalin muotoisen kuolon suudelman. Pizzassa oli ehkä 6-7 täytetty, mutta se maistui silti kevyeltä, metukka oli nimittäin ainoa lihaelementti. Epäilen kuitenkin lounaani todellista keveyttä tuntumasta huolimatta.

Tästä jo tuli pienoismallin kokoinen morkkis, koska olemme työpaikassani Lapin Kansa sanomalehdessä suunnitelleet valokuvaamon koottua cooperin testiä. Se lähenee uhkaavasti ja pitäisi vähän skarpata, tavoite olisi päästä erinomaiseen tulokseen, joka wikin mukaan on 2800 metriä. Kolmen tonnin haamuraja himottaa, mutta voi jäädä haaveeksi. Häviäminen muille kuvaajille ei ole vaihtoehto, ja periksi ei anneta jumalauta yhtään. Mikäli lopussa ei tunnu että kuolee, on epäonnistunut yrityksessään.

Ei pizza huono lounas ole, kunhan syö kevyesti lopun päivää ja himmailee rasvan kanssa tulevina päivinä. Mutta jos samalle päivälle sattuu kaverin läksiäisruokailut Amarillossa, niin aletaan jo ottaa metrejä pois coopperista.. Aletaan puhua uhkapelistä jossa ennenaikaisen kuoleman kertoimet eivät ole kovin korkeita.

Olin päättänyt ottaa Amarillossa vaikka kanasalaatin, mutta tarjoilijan kysyessä tilaustani en vain kyennyt siihen. Kyseisessä ketjussa on tällä hetkellä menossa burgeriviikko, joten salaatti ei vain käynyt päinsä. Otin Bay City Burgerin, joka oli kyllä aika päräyttävä kokemus. En ole koskaan digannut Amarillon purilaisista, mutta tämä oli niihin pettymyksiin nähden aika hyvä setti. Ässäkortti+opiskelijakortti kombolla sai vielä pari lanttia alennusta, mikä tietysti pihille miehelle on tärkeää.

On kiva syödä hyvää ruokaa, mutta turhahan sitä on kieltää etteikö pizza/burgeri kombo päivässä ala jo vähän puskemaan rajoja. Läski olo ei ole hyvä olo. Nyt pitää oikeasti vähän skarpata. Blogimme ja makumieltymykseni eivät saa ajaa minua huonoon kuntoon ja etenkään heikkoon cooper tulokseen. Raportoin lisää myöhemmin. Syödäkseen voittajan ruokaa, pitää tehdä vähän duunia kropan eteen, että voittaisi silläkin saralla. Kylmähkö totuus.

P.S. Äänestyksessä jäljellä tätä kirjoittaessani 20 tuntia, ACT ON IT FOOL!

20.9.2010

Miks Mezzo Mix?

Taisi olla taannoisella Lapin kaukopartioretkelläni, kun silmäni osuivat ensimmäistä kertaa limuhyllyjen tulokkaaseen, Coca-Colan perheestä ponnistavaan Mezzo Mixiin. Hieman myöhemmin luonnollisesti kotiutin sitä putelin testattavakseni, mutta enpä saanut aiheesta kirjoitettua.

Tälle kola-appelsiinijuomalle voi ennustaa lyhyttä visiittiä virvoitusjuomavalikoimiimme. Se ei ole oikein mitään. Kola ja appelsiini voisivat sinänsä olla ihan hyvä yhdistelmä. Se maistuisi käytännössä Mac-mehujäältä, eikö? Sehän oli se musta, jota sai ainakin ennen, jos ei yhä. Jokainen lapsena limsoja sekoitellut tietää, että Macin maku oli ilmetty kokiksen ja jaffan sekoitus.

MM:n mausta en tiedä, se oli sen verran pliisu, että ei jättänyt mitään jälkeä. Pahinta limsassa oli se, että se pettää lupaavalla mustalla värillään. Musta värihän on suorastaan pyhä, käyttäväthän sitä muun muassa (aidot) kolajuomat ja kahvi. No, aina maailmaan lisää pettymyksiä mahtuu.

Btw, huomasin tänään jälleen uuden limsamaun kaupassa käydessäni. Joku "vuodenaikatuote" Hartwallilta muistaakseni. Polar-jotakin, en muista tarkkkaan. Maku oli kai karpalo ja se yritti mainostaa itseään Lapilla. Odotan, että Jussi kertoo meille lapinmiehen sanan kyseisestä tuotteesta.

19.9.2010

Odotusten mukaisesti...

Otsikko on vähän turhan provokatiivinen, kun se viittaa Jussin Doc Oetker Tonno -artikkeliin. Jos tarkkoja ollaan, odotin pizzan olevan hyvä, mutta toisin kävi. Siis tämänkin artikkelin otsikko pitäisi kai olla "Ennakko-odotusten vastaisesti".

Long story short, Jusa kirjoitti taannoin, miten mainittu tonnikalapakastepizza on mainettaan parempi. Muistelin joskus sellaista syöneeni ja olin epäileväinen, mutta luotan Jussin ruoka- ja naismakuun melkoisesti, joten annoin tonnollekin toisen tilaisuuden.

Mutta ei. Ei tää vaan toimi: tästä pizzasta puuttuu täyte. Täyte on se aines, joka saa sinut tuntemaan, että sinä syöt jotain. Se voi olla yksinkertainen salamiviipale tai kunnon kasa kinkkua. Tässä pizzassa ei ole täytettä, on vain erinäisiä aineksia, jotka muodostavat pehmeän massan pizzan päälle.

Ei pizza huono ole, en sitä sano. Nälkä tuli ja meni, ja meikäläinen söi himoiten koko kiekon. Homma on kuitenkin niin, että ei Dr. Oetker varmaan huonoa osaisi tehdäkään. Ja homma on myös niin, että en tätä aio ostaa enää toiste, sillä ne muut vain ovat niin paljon parempia.

Jälkikysymyksenä kysyttäköön, että ärsyttääkö ketään muuta se, että sitä parasta Ötkeriä ei tahdo saada mistään kaupasta?

Pusuja kaikille

Olin festareilla viime viikonloppuna. Kyseessä oli yksityisluontoiset zembalot, joissa ei ollut ammattiesiintyjiä ja vain yksi koira. Jos olisimme olleet 15-vuotiaita, kyseessä olisivat olleet siis kotibileet.

Moisiin tapahtumiin mentäessä itse koen monasti ongelmia. Kiva olisi viedä jotain, mutta ei sitä oikein tiedä että mitä. Pelkkä sipsi- tai karkkipussi tuntuu vähän vähäiseltä tai ainakin tylsältä. Siksi tein uuden aluevaltauksen, joka sai jopa jonkinlaista suosiota.

Olisin halunnut viedä jotain festarihenkistä, mutta Asematunnelin Alkosta ei saanut Leijonaa. Sitten päätin viedä jotain mahdollisimman kaukana festareita olevaa ja päädyin suukkoihin. Tiedätte kyllä keiden pusuihin, mutta sitä sanaa ei saa sanoa, vaan puhutaan diskreetisti Brunbergistä. Makuna mansikka - totta_kai.

Aika hyviä, itse taisin syödä kolme. En ole koskaan ostanut varmaan tällaista lodjua, joita ihmiset jostain syystä ostavat himoonsa Stockan hulluilta päiviltä. Kannattaa pitää suukot mielessä, jos on jotain vietävä joskus. Laatikko liikkuu kätevästi ja pusu kelpaa ärrimurrillekin.

P.S. Joku saattaisi saada päähänsä viedä piirakkaa. Tämä joku olisi varmasti nainen. Hah, tällä viikolla töissä suunniteltiin jotain pirskeitä leikkimielisesti. Eräs nainen totesi keskusteluun: "Mä voin leipoa piirakan!" Another point for mr. Koivisto.

P.P.S Se on muuten noiden ylemmän kuvan juustonaksujen syy, että tein itselleni huonon olon perjantaina.

7 päivää, 30 tortillaa myöhemmin

Tortillaviikko alkaa kääntyä päätökseensä, valitettavasti. Tortillarupeamaa on pitkittänyt loputon kierre, jossa liha loppuu ennenkuin vehnätortillat loppuvat, tai toisinpäin. Yleinen ongelma on se, että lihaa olisi vielä kolmeen tortillaan, mutta kaupassa onkin vain 8 kappaleen pakkauksia. Sitten pitää ostaa lisää jauhelihaa, tai kanaa ja taas ollaan saman ongelman edessä.

Tortillaviikon aikana kulutetut elintarvikkeet

3 pakkausta pieniä tortilloja (8kpl/pakkaus)
1 pakkaus isoja tortilloja (6kpl/pakkaus)
3 400g naudan paistijauhelihaa
1 400g kananfilee maustamaton
3 tuorekurkkua
5 paprikaa (eri värejä)
8 tomaattia (punaisia)
2 purkkia salsakastiketta
1 purkki jalapenoja
1 aurajuusto
1 pussillinen sipuleita

Kuluja en ala laskemaan, sillä mitään näin kaunista ei voi hinnoitella. Lukija tietysti miettii, eikö tuossa kyllästy? No ei tietenkään, tuossahan oli vasta yksi viikko. Toinen viikko putkeen voisi jo alkaa vähän tympimään, mutta täytteitä enemmän varioimalla menisi helposti. Tuostahan puuttui useita tortillamaailman kulmakiviä, juuston käyttö oli vähäistä, kuaakkamoolea ei käytetty ollenkaan. Tässähän alkaa haluttaa vetää toinen viikko putkeen!

Toim. huom. Gringo Leinonen siis söi viikon ajan tortilloja, mutta söi toki muutakin, kuten työlounailla ruokaa ja iltaisin jäätelöä.

18.9.2010

Hessu for Mayonnaisor!

Hese vs. Mäkkäri äänestyksemme loppusuoran kunniaksi kävin nappaamassa nykyisen Hesburger kampanjatuotteen elimistööni. Jättituplajuusto vaikutti nimensä puolesta lupaavalta pakkaukselta. Jätti, tupla ja juusto sanojen kolmiyhteys ei voi pettää.

Eikä pettänytkään, käyn nimittäin harvoin hesessä, ja aina majoneesin pehmeys ja kyky liukua verisuonteni tukkeeksi vetää hiljaiseksi. Se vaan sopii hamppariin. Eihän tuo JTJ mikään jumalburgeri ole, mutta kiva tuttavuus ja sisälsi riittävän määrän haukkauksia, jotta sitä voisi markkinointimielessä jätiksi kutsua. Jos mielessäni olisi ollut ateria, niin olisin luultavasti ottanut mega- tai kerrosmakian. Classic shit.

En aio artikkelissani mustamaalata mäkkärin liian suolaisia, kuivia ja pahvisia purilaisia, niissäkin on puolensa. Eivät ne huonoja ole, etenkään euron juustot ja klassinen tuplajuusto, mutta jos valinta täytyy tehdä näiden kahden välillä.. HESBURGER MOTHERFUCKER!

Hauska yksityiskohta Hesberberin reissullani oli myös kuitti, tai paremminkin jumaluuden summa. Ostin jättituplajuuston ja pienen kolan, yhteensä 6,66€. Kunnon Damien tason murkinaa siis. Etenkin kortilla maksaessa tiliotteeseen tulee hauska "Hesburger -6,66" osio. Suosittelen.

17.9.2010

Naksua huuleen

Outo himo iski perjantaina. Katsottiin vaimon kanssa leffaa ja sen tavanomaisen sipsihimon sijaan iskikin naksuhimo. Johtunee siitä, että sain naksuja kamun luona viime viikonloppuna.

En varmaan vuosikausiin ole ostanut juustonaksuja. Nyt ostin jonkun megapussin ja jyrättiin siitä ehkä 2/3. Aika hyvin sai huonon olon päälle, täytyy sanoa. Parasta juustonaksuissa on kuitenkin tuo tuoksu. Koko kämppä haisee ihan kuolemalle, nam. Ehkä heitän jämät parvekkeelle yöksi.

Kerran kahdeksaan vuoteen ihan hyvä ostos, mutta taidan pitäytyä sipseissä jatkossakin. Tai ostaa ainakin pienemmän bagin.

Sorruin hieman säätelemään toista kuvaa, sori. Ei kuulu hyviin tapoihin. Ensin mainittu on sitä, mitä kamerasta tuli, mutta toista käpistelin fotarilla. Ei tuo naksu oikeesti sentään hehkunu.

1+2 -ratkaisu (Joskus tuuri potkii)

Tänään oli vaikea päivä. En meinannut mitenkään keksiä, mitä olisin syönyt lounaaksi. Kai oli sen verran pahasti nälkä, että känkkäränkkäilin vain, kun tutkin listoja. Lopulta luovuin ja menin kaupungintalolle. Kreikkalainen salaatti oli perus. Ei huono, mutta ei erityisen hyväkään. Vei nälän.

Mutta jälkiruoka oli nam. Työkaverini jo hieman kehaisi lettuja etukäteen, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt. Kunnolla kermavaahtoa ja mukavan makeaa mansikkahilloa, niin johan potkaisi. Plus että letutkin olivat hyviä. Hain jälkiruoan myöhemmin kuin tämä työkaverini ja Madame Fortuna vielä palkitsi minut paremmilla letuillakin. Niin se joskus käy.

Mutta se ei riittänyt. Työpaikallani oli eilen (eli ajastuksen mukaan toissapäivänä) liikuntapäivä, josta oli jäänyt yli pullaa. Heh, jotenkin ristiriitaista, mutta näin oli.  Kahvitunnilla niitä oli pikkusäkillinen syömäti. Iskin kiinni.

Pulla on siinä mielessä armollista, että jos sen lyö mikroon, eilinenkin maistuu tänpäiväiseltä. Kaffen kanssa mainiota, tosin mun ongelma on se, että mä en tahdo malttaa syödä pullaa kahvin kanssa, vaan ahmin sen nopeasti. Tähänkin onneksi on ratkaisu, ja kävinkin hieman myöhemmin mikrottamassa toisen pullan. Niitä oli vielä jäljellä kivasti, sillä eivät jostain syystä tahtoneet kelvata ihmisille. Outoa.

16.9.2010

Suklaatikaakku


Jos syö herkkuja neljästi päivässä, se on hyvä päivä. Täytyy blogauttaa myös työpäivänaikaisesta 1+2 -setistä, mutta ensin hehkutan suklaakakkua. Lyhyesti ja ytimekkäästi: kun ihminen tulee kotiinsa ja siellä odottaa sulkaakakkua, kotiin on hyvä tulla.

JK: Nonparellit on mielenkiintoisia. Maailmasta ei varmaan löydy lasta, joka ei niitä diggailisi. Ehkä iän myötä niiden hienous vähän karissut.

Nälkäpäivä

Asun yhdessä maailman rikkaimmista ja hyvinvoivimmista valtioista, mitä nyt Pekka Ericillä ja Saaren Masalla ampui vitutus vähän pitkäksi jokin aika sitten, ja onhan noita syrjäytyneitä meilläkin. Syrjäytyneilläkin on kuitenkin eväät elämiseen. Siis ihan konkreettiset eväät.

Ei hierota turhaa tekopyhyyttä tähän sen enempää, aion kuitenkin blogituksen jälkeen väsätä iltatortillat. Mutta heitä sinäkin ihmeessä lantti tai pari lippaaseen kun kylillä kuljet. Varmasti se menee hyvään tarkoitukseen ja apua kaivataan aina.

Koivisto, skippaa huominen euron juusto ja nakkaa lantti lippaaseen. Sinut on haastettu!

http://nalkapaiva.fi/

Big Mac, over gazillion served...

Jälleen kerran aikataulut elämässäni ajautuivat siihen jamaan, että piti syödä Mäkkärissä. Minkäs teet. Mainoksen voimasta tartuin Big Maciin. 6,50 eurolla sai jälkkärin mukaan.

Macci ei ole suosikkihampurilaisiani eikä varmaan monen muunkaan. Ehkä se on jotenkin tylsä valinta tai jotain. Jotkut - veikkaisin myös Leinosen tekevän niin - valittavat sen myös olevan huono. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. Jostain syystä se kuitenkin häviää vakisämpylöistä mm. McFeastille ja QP:lle.

Jälkiruoksi otin kokeilumielessä omenapiirakan. Ei ole tullut aikoihin syötyä. Jotenkin omituisia tapauksia nämä, mutta syöhän näitä. Ei ole kuitenkaan sundaen voittanutta, sehän tiedetään.

Maukas reissu kaikin puolin ja siksi meikäläinenkin äänesti Mäkkäriä tuossa äänestyksessä. Mielenkiintoisen tasaväkinen kilpailu. Voi kääntyä vielä kummn päin vain ja jännitys säilyy varmasti loppuun asti. Äänestä, jos et vielä sitä ole tehnyt.

Jussi totesi tuossa aiemmin, että sata postausta meni rikki. Näin se pääsi käymään. Aikas paljon hyvää safkaa - ja vähän huonoakin. Vielä on kuitenkin se ihme kokematta, että jompikumpi ruokatohtori kutsuttaisiin tyyppaamaan joku ruoka. Heitän siis haasteen: uskotko sinä, että ruokasi on Pallolaajennus-materiaalia? Jos uskot, kutsu Jussi kylään. Tässä ei ole riskiä, sillä lupaan ylikehua ekan ruoan, jota minulle bloggausmielessä tarjotaan.

Siipikarjalasagne

Herkkämuistisimmat muistavat kuukauteni kohokohtien koostuvan palkkapäivästä ja lasagnepäivästä (tortillaviikko on kovaa kamaa, mutta pelaa vähän eri kategoriassa). Pelkkä sana lasagne saa veden herahtamaan kielelle ja sydämen skippaamaan pari polkaisua.

Pari päivää sitten, melkein vieläpä palkkapäivänä, lounasravintola Amica Kuukkelissa oli tarjolla kanalasagnea. Kanahan on lihaa, joten shit can't go wrong. Ja tottahan se oli, mikä vaan lasagne on hyvää! Poikkeuksena tietysti myrkytetty lasagne ja maksalasagne. Jos ja kun minulta kysytään, maksan voisi lisätä kiellettyjen aineiden listalle.

Kanalasagne ei tietystikään ole yhtä hyvää kuin normijauhelihakampe, mutta sopii hyvin lasagnepäiväksi lasagnepäivien väliin. Kanan puolesta (tai vastaan) puhuu myös se että ähky oli jotenkin kevyempi kuin jauhelihan kanssa. Toisaalta, kun maksan ruuasta, maksan myös lupauksesta syödä itsensä kunnon ähkyyn. Jos syöpöttelyn jälkeen ei tule oloa, jolloin haluttaa joko nukahtaa istualtaan tai kuolla nuorena, et ole oikeasti syönyt ja sinulla on luultavasti taas kahden tunnin päästä nälkä. Don't play yourself, fool!

15.9.2010

Ding! ja lounaasi on valmis (Ye be warned)

En perusta mikroruoista. Syön jonkun verran epäterveellisesti ja joskus en syö ollenkaan, mutta pyrin ainakin välttämään mikroruokia. Ajatuksena ne eivät vaan ole hyviä.

Joskus on kuitenkin pakko. Näin aikataulujen jumalat määräsivät tässä yksi päivä, kun lounastunnin aikana ruokin ei-pizzaa-syövää-kilpikonnaa. En Kotipizzassakaaan voinut käydä, niin menin Alepan kautta. Findusta pakastehyllyltä ja vissyä kans: se on gourmetia se.

Näitä Bistroja olen syönyt muutaman aiemminkin. Ne on aika hauskoja, sillä ruokalajit ovat olevinaan hienoja. On grilli- ja pippuripihviä ynnä muuta vastaavaa. Käytännössä se tarkoittaa jauhelihapattyä, jonkinlaisia pernoita ja jotain ituja. Muutaman syötävän olen syönyt, mutta pippuripihvi ja kermaperunat olivat huonoin kokemus toistaiseksi.

Jotenkin aika hauskannäköinen tuo annos väreiltään. Hauskan ja epäilyttävän. Se on varmaan nuo perunat, jotka sen tekee. Ja ne maistuivat siltä, miltä näyttivät. Toisaalta tälläkin annoksella selvisin hengissä iltaan asti, vaikka en suosittelisi ostamaan.

Joku siellä takana kysyy, mitä tämä annos tekee hyvän fiiliksen pallolaajennus-blogissa. On kaksi syytä. Ensinnäkin syy on se, että minä kirjoitin tämän tänne. Toinen syy on se, että minua kiinnostaisi tietää, onko jotain suositeltavia mikroruokia olemassa. Koska joskus on vain pakko syödä niitä, niin mitä alati kasvava lukijakuntamme suosittelisi?

Aamutortilla

Riippuen aamun luonteesta se on aina erilainen, joskus siihen jopa herää. On pakottava tarve nousta ja hoitaa homma. Joskus se vaatii kupin kahvia (lue kolaa), ja joskus sen saaminen kestää liian kauan. Joskus se tulee kuin vettä vaan. Ajoittain tuntuu ettei se tule ollenkaan, mutta olet erehtynyt, se tulee kuitenkin huonoimmalla hetkellä.

Nimittäin aamutortilla!

Näin official week of tortillas fajitas enchiladasin kuluessa aamutortsu tulee kuitenkin tasaisen varmasti joka päivä. Muoto on miellyttävän kompakti ja sulava. Nuo pienemmät vehnätortilla-aihiot soveltuvat aamutortillaksi erittäin hyvin, erityisesti kaverille joka ei ole aamusyöpöttelyn suurimpia faneja.

Tänä aamuna heräsin vapaapäivän pettymykseen, ulkona satoi vettä. Hymy kuitenkin alkoi kiikkua pyllyyn täyttäessäni tortillaa, siemaillessani Olvi kolaa ja kuunnellessani Method Mania. Aamupötkön puitteet ainakin olivat kohdillaan. Tästä on sitten hyvä jatkaa päivää tekemättä yhtään mitään.

P.S. Koiviston makarooniloota-artikkeli oli muuten blogimme sadas kirjoitus! Onnittelut Jussille.

14.9.2010

Makaronilaatikon kahdet kasvot

Alakoulussa se on suursuosikki, mutta aikuisena sitä oppii välttämään. Tai ainakin minä olen oppinut, nimittäin makaronilaatikkoa. Se on varsin tavallinen ruoka lounasravintoloissa, mutta jotenkin se onnistutaan yleensä pilaamaan niissä. Ehkä se johtuu siitä, että ruoat yleensä makaavat pitkiä aikoja tarjoiluastioissa, ja makaronilla on aikaa pehmentyä liikaa.

Kotona tehtynä makaronilaatikko sen sijaan on vielä nykyäänkin hyvää. Pastaa, jauhelihaa ja päälle juustoa: perusasiat ruoassa todellakin on kohdallaan. Useamman vuoden elin ilman tuota ruokaa, kun vaimoni ei sille lämmennyt, mutta nyt hän on alkanut sitä taas syödä ja tehdä. Niin eilenkin.

Hyvää tuli. Makaronilaatikko on muuten niitä harvoja pastaruokia, joihin ketsuppia kuuluu laittaa. Tässä yksilössä lisänä oli valkosipulia, mutta muuten varmasti tiedätte, mistä on kyse. Itseäni täytyy vähän kehua tuosta annoksesta. Salaattiosio on siinä niin sanotusti kohdallaan.

Tuli yö, tuli aamu - toinen päivä. Päädyin suunnitelmamuutosten takia tänään syömään lounasta Porthanian Unicafeen. Meinasin ottaa salaatin, ennen kuin huomasin, että tarjolla oli myös eilistä (?) makaronilaatikkoa. Pakkohan sitä oli poiketa tavoista ja ottaa lodjua tutkivan journalismin takia!

Yllätyin positiivisisesti. Kaavin tiiliskiven muotoisen palasen tavaraa lautaselle ja kuorrutin sen ketsupilla. Kerran piti hakea ketsuppia lisää, mutta muita ongelmia ruokailun aikana ei ollut. Jotenkin kokki oli onnistunut pitämään koostumuksen sopivana, eikä perinteistä villasukka suussa -olotilaa syödessä tullut.

Tarkalleen ottaenhan kyseessä on tuplaylläri. Ensinnäkin se oli makaronilaatikko, joka oli syötävää, ja vielä Porthaniassa, joka on lounasravintola epäilyttävimmästä päästä. Elämä on yllätyksiä täynnä.

BBB, motherfucker!

Comicon BBB kuvattuna iPhone 4:n kameralla. 
Elämme BB-aikakautta, on BB-Hennaa, BB-Ristoa, jne. Näitä kaikkia yhdistää se, että he (eivät luultavasti ole) mutta esittäytyvät mediassa täysinä idiootteina, joilta on pallo todella pahasti hukassa. On kuuden desin silareita, leukaimplanttia, perusanaalia, kaikenlaista mistä mummo ja ukki voivat olla ylpeitä.

Itse, omassa reality-elämässäni yritän pysyä kaukana idioottimaisuuksista, joka kuitenkin eilen vaati BBB tason lounasta.

Bacon Beef Burger, motherfucker!

Bar Comicon lounas on aina ollut suosikkini Rovaniemen tarjonnasta. Burgerimakiat irtoaa siihen 9 euron pintaan. Oheen voi vetää salaatteja ja muuta kivaa. Lounaslista vaihtelee viikoittain, ja tarjolla on varmasti moneen makuun kaikenlaista hyvää.

Pekoni oli kerrankin rapeaa, yleensä Hesen ja McDonaldosin pekoniyritelmät ovat usein ällöttäviä limapettymyksiä. Hyi helvetti. Tuosta BBB:n suorituksesta täytyy oikeastaan antaa ansaitut lisäpisteet, niin hankalaa tuntuu yleensä pekonin valmistaminen olevan.

P.S. Testasin lounaalla kaverin iPhone 4 puhelimen kameraa, keinovalo oli todella hankala, mutta kevyellä post-productionilla kuvasta sai ihan kivan. Tarkkuutta ainakin on kivasti. Ruokabloggailuun tuollainen viiden megapikselin laadukas kännykamera on todella hyvä työväline. Gotta get me one of those!

13.9.2010

Metsästäjän pizza

Joskus on pakko syödä pizzaa. Esim. silloin, kun joudut ruokatunnillasi käymään syöttämässä velipoikasi kilpikonnaa ja Kotipizza on ainoita logistisesti järkeviä ruokapaikkoja. Voi minua.

Vasta syödessäni tajusin, että taisin edelliskerrallakin syödä cacciatoran (ital. metsästäjä). Se ei ole oikeaa meininkiä, mielestäni ruoassa pitää olla kivasti vaihtelua, jos mahdollista. Ja jos joku vääräleuka sanoo, että "entäs juustot", niin niissä se vaihtelu ei ole mahdollista.

Aika ok pizza. Siinä on tuota pizzatäyteskaban voittajaa, salamia, jota oliivit ja paprika säestävät. Varmaan sen takia söin taas samaa pizzaa, kun melkein kaikissa listan lätyissä on joko ananasta tai sieniä. Ei jaksaisi.

Toinen, epäilyttävämpi, yhtäläisyys edelliskertaan oli kola. Kotsarissahan (keksin sanan lennosta) on lounastarjous, jolla saa juoda limpparia niin paljon kuin haluaa. Epäilen, että Krunan Kotipizza diilaa laimennettua kolaa. Nyt ja edelliskerralla sen ph-arvo on tuntunut epäilyttävän alhaiselta. Kaljastahan tuo on tuttu väite, että lähiräkälät möisivät laimennettua Koffia, mutta limonadista harvinaisempi.

Kai sekin katteessa kuitenkin näkyisi. Mutta miten sen sitten todistaisi? Olo kuin Georgella Seinfeld-sarjassa, jossa hän epäili, että kulmakuppilan ginger ale on vain kokista ja spriteä sekoitettuna. Kumpaakaan ei voi todistaa ihan helpolla. Kuitenkin makunystyni epäilevät asiaa vahvasti (ja pikavertaus laittikolaan ja fantaan vahvistivat epäilyjäni), joten aion vastaisuudessa syödä ko. mestassa vain pakon edessä.

Ben Stiller -lastuja

Levitin viime viikolla töissä ilosanomaa. Selitin, miten hyvin sipsit ja punkku sopivat yhteen. Minua ei uskottu.

Uskoin kuitenkin itseäni ja nautin molempia viikonloppuna. Tämänkertainen yhdistelmä ei kuitenkaan ollut kaikkein toimivin. Voi olla, että tässä punkussa ei ollut tarpeeksi buduaaria sipsisekakäyttöön, mutta epäilen enemmän, että vika oli sipseissä.

Pitkästä aikaa nautin taas Kartanon perunalastuja, noita Taffelin lippulaivoja. Olin kai jotenkin törsäilevällä tuulella. Normaalisti olen kilohintamiehiä, mutta nyt panostin laatuun - tai niin ainakin luulin.

Kartsit nimittäin olivat pettymys, melko mitäänsanomattomia. Ostin plaineja, jotka aikasemmin vielä kovin maistuivat minulle. Nyt lopputulos oli sama, kuin jos olisi katsonut Ben Stiller -elokuvaa: tiedät, että ne ovat suosittuja ja että sinunkin pitäisi pitää niistä, mutta et vain ymmärrä miksi. Olivathan lastut ihan jees, mutta mieluummin syön jotain muita.

Tää on tämmöistä, sanoisi Jari Sarasvuo. Ensi kerralla täytyy ottaa erästä toista sortimenttia. Punkkuperunalastu-settiin sopii eräs laatu muita paremmin, mutta en vielä kerro mikä. Sen kerron - taas -, että tuo kokonaisuus oikeasti on aika hyvä, ja suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti. Yhdistelmän pitää vain osua kohdalleen.

Saatanan eksoottinen kiinalaisartikkeli

Deep fried motherfuggin' anything goes! Minähän olen tunnetusti täysi juntti, kokemukseni kiinalaisista loppuvat ilotulitteiden tienoille ja nekin ovat mielestäni todella paska keksintö. Joten on sanomattakin selvää, että toistuvat lounaspyynnöt kiinalaiseen buffettiin aiheuttivat epäilyksiä.

Hai Long ravintola Rovaniemen Valtakadulla tarjoaa ilmeisen suosittua buffet-lounasta 8,90 euron hintaan. Onneksi perinteiset kiinalaiset mähmät, kuten limaiseksi pilatut häränsuikulat voi skipata ja ottaa lautasen täyteen uppopaistettuja kanapalasia (kuvassa lautasen etualalla) ja kidutetun tipusen siipiä. Kylkeen vähän paistettua riisiä, nudukoita ja suhteellisen kotikutoista salaattia. Tällä tavalla ei tule liikaa vietkong-epäluulofiiliksiä ja ruoka on hyvää ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä myös epäterveellistä. Nuo kanapallukat oli kyllä aika kick ass, jälkifiilis on kieltämättä melko rasvainen, mutta menköön. Monikulttuurisuuden puolesta on helppo ottaa pari rytmihäiriötä omiin nimiin.

Melkeinpä parasta oli kuitenkin se että buffettiin kuuluu luonnollisesti kiinalainen perinnejuoma Coca-Cola ja sitä saa juoda niin paljon kuin uskaltaa. Kaippa tätä suositella voi, ainakin itse ajattelin mennä toisenkin kerran lounastamaan.

P.S. Mickey D's vs. Hese taistelu käy todella tiukkana! Pistähän ääni kehiin, jos et ole jo osallistunut.

P.P.S. Jos et ole jo hoksannut, Ruokablogi Pallolaajennuksen löydät nyt myös Facebookista. Liketä meidän Pagea niin seinällesi ilmoitellaan aina uusista jutuista (ei ihan kaikista muisteta kuitenkaan). Jos et tajunnu mitä tuo tarkottaa niin anna olla, tule huomenna uudestaan.