Kun Pallis oli tauolla 1: Lidlin uskomaton paistohuti

2010-luvun suurimpia tragedioita on  Pallolaajennuksen hiljaiselo vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Se oli lukijoille kovaa aikaa, mutta ei yksinkertaista meille kansainvälisille ruokatoimittajillekaan. Aina toisinaan sitä törmäsi johonkin, mistä olisi pitänyt pallistaa, mutta ei voinut. Yhden tällaisen fläsärin sain vastikään Lidlissä. 

Kävelin sikäläisen paistopisteen ohi ja huomasin jotain. En suhtaudu Lidlin paistopisteeseen samalla uskonnollisella fanaattisuudella kuin kaimani, mutta ihan hyvää kamaa siellä on. Joitain vuosia sitten Lidl lanseerasi jotain, mistä varmaan molemmat Jussin kanssa oltiin etukäteen aika kuumina: lämpimänä myytävät paistotuoteet, kiinnostavimpina hampparit. 

Pekonisämpylät on hyviä, kroisantit ok ja niin edelleen. Odotukset olivat tapissa hampurilaisten kohdalla. En ole itse Star Wars -fani, mutta varmaan samaa luokkaa kuin tosifaneilla oli aikoinaan Phantom Menacen tulon aikaan. Oli sillä hilkulla, että emme Jusan kaa yöpyneet teltassa kaupan ulkopuolella. Pettymys ja varsinkin epäusko ensi-illan jälkeen oli mulla hampparien suhteen sama kuin mitä Lukasen Yrjö tuotti ihmisille ysiysi. 

Tämä uskomaton badenwürttenbergiläinen missi olisi männävuosina varmasti saanut vertauskuvat lentämään. Vanha ei jaksa, joten sanon vain, että pahaa oli. Maistaneet tietävät. Nyt käydessäni huomasin, että normipaistopuoli oli tavalliseen tapaan täyteen hakattu, lämpöpuoli typösen tyhjä. Onko Kotkanpesässä tultu järkiinsä ja lämpöiset unohdettu?

Ehkä oli sattumaa, mutta ainakin sain nyt yhden tärkeän muiston pois systeemistä. Ne Lidlin juustohampparit olivat kuin... ei, yritin uudelleen keksiä vertausta, mutta ei tuu.

P.S. Ehkä nimimerkki Palvelumuotoilija voisi kysyä lämpötuoteasiasta nimimerkki Pitkätukkaveljeltä, senhän pitäis tietää...

Palliksen virallinen kuplajuoma?

Aikoinaan back in the day perustimme Jusan kanssa Palliksen. Deathstyle-ruokablogi. Ei tarvinnut kauaa kirjoittaa, kun muistan, miten joku lukija kertoi, että hän lopettaa lukemisen, kun kirjoitimme muustakin kuin suolasta, rasvasta ja pekonista jne. Muistan lollahtaneeni, koska mitä väliä. Miksi minua kiinnostaisi lukemisen lopettaminen? Näitä saattoi olla useampia kommentoijia, mutta ainakin yhden löysin. 

Nämä keissit tuli mieleen, kun sain nimimerkki Velipojalta kuvaviestin. Mies oli ostanut vissyä, jossa oli tuplasuola, Hartwall Vichy, Double Salted. Heti tuli mieleen, että tämä on kuplavettä, jonka luulisi kelpaavan kovimmallekin Pallis-puritaanille. Suolahan, jos mikä, tappaa liikaa käytettynä. Hidas liukuma kuolemaan on aidointa pallismia.

Jostain syystä, jos meen kauppaan ja ostan puolentoista litran pönikän kuplavettä, ostan sellaisen, jossa lukee vichy. Vaikka en tiedä edes, mitä eroa kivennäisveteen on. Mutta jotenkin yleensä kuvittelen ainakin niiden potkivan enemmän. Tuplasuola-vissystä en tiedä. Sokkotestissä en varmaan erottaisi Pirkka-kivennäisistä, mutta en pääse yli tuosta, että miten hyvin se sopii blogimme alkuperäiseen ideaan. Vuonna 2012 oltais ehkä Jussin kanssa voitu ehdottaa yhteistyötä Tupliksen kanssa, Palliksen virallinen vesi :D

Elämänkokemusta joka näkyy

Uutisissa on nykyään paljon vialla. Sisältö on ex-ralliajajien sussuja, otsikot klikkiotsikoita. Silloin kun minä olin nuori ja dominoin Jussin kanssa Suomen (tai no, ainakin Kälviän) mediakenttää, niin tärkein asia laitettiin otsikkoon. Tässä suhteessa Yle täräytti malliesimerkin otsikoinnista viime viikolla – ja vieläpä tärkeästä aiheesta: 101-vuotias Paavo Heinola kävelee 200 metriä päivittäin kolapullon takia – "Minulle ei vesi käy, ei millään" 

Hyvä otsikko, kova tarina! 101-vuotias mies käy joka päivä hakemassa pullon kolaa lähikaupasta. Lukekaa juttu, niin huomaatte pullo olevan iso poika, ei mikään puolen litran mopo.

Lainaan itseäni, kuten suurelle älykölle sopii. Kun Jussi lähetti mulle tuon linkin, niin vastaukseni oli lyhyt: "JUMALAUTA." Paljon muuta ei ole sanottavissa. Pitkä elämä ja pitkän elämän tuomaa viisautta. Iso hatunnosto 101-vuotiaalle Pallolaajennuksesta! Jos joskus otetaan kolmas jäsen meidän Dream Teamiin, niin ensimmäiseksi mielestäni kysymme kyllä Paavoa.

Sipsien Da Vinci -koodin perässä, osa CXI...

Sain valokuvan nimimerkki Tuoteryhmäpäälliköltä. Palavista kirkoista ja poliisien Glockeja himoavista ruotsalaisveljeksistä tunnetusta Porvoosta saa kuulemma niin hyviä sipuja, että ei mistään. Kannattaisi testata. Tietysti kiinnostuin eikä saamani kuva tuottanut mitään muistijälkiä kieltämättä melko riekaleina olevassa muistissani. Olisiko nämä uusia mahtisipsejä? Löysin näitä Hellsingistäkin, kiinnostuneena testasin.

Ruotsalainen nimi, ihanaan parmalaiseen juustoon viittaava hekumallinen maku ja maltillinen koko, päällisin puolin tämä sipsipussi oli kuin Expendables-elokuva: kaikki menestyksen ainekset on pistetty samaan pakettiin.

Meille Vihreiden haamuja jahtaaville kansainvälisille ruokabloggareille hyvien sipsien mestästys on päättymätön tehtävä. Jussihan vastikään kehui Sinisiä. Näissä on suutuntumassa jotain samaa kuin Sinisissä, sanoisin. Suutuntuma, ns. rusahtavuus, on nimittäin erinomainen. Tyypillinen nykymuodikas kova "käsintehty" rakenne, ei mikään bulkki. Tärkeä ero sinisiin on se, että näissä ei ole samaa ylilyövää vanhan rasvan makua kuin niissä. Sehän on tunnetusti niiden suurin ongelma. 

Näissä sipuissa ei itse asiassa ole kuin yksi ongelma (tai kaksi, kuten lopussa totean). Maku. Parmesan-teksti kyljessä lupaa paljon, mutta lopulta pussin teksti kirjoittaa sellaisia shekkejä, joita maku ei pysty lunastamaan. Maku on mielestäni mitäänsanomaton, vaikka tietääkseni COVID19 ei ole vienyt makuaistiani. Mieleen tuli, että onkohan näistä merisuola tmv. versiota olemassa? Juuston häive helvettiin, tilalle suola. Se voisi olla kova. Ei mitään turhaa kikkailuja, rehti suora isku verisuoniin. 

Erikoismakujen ongelma on nimittäin sama kuin Dan Brownin romaanien. Kun luet toista kirjaa, toteat, että täähän sama kuin eka, mutta eri turistikohteilla. Miksi lukea siis kolmatta? Samaan kalahtavat erikoismakusipsit, parmesan, sweet chili, roasted garlic... Tekofiiniä, eri otsikko, mutta sitä samaa. Antakaa mulle Gårdchipsin suolaversio, sipujen Sven Hassel -romaani. Ei yritä olla parempaa kuin on, voi olla jopa toisten reseptin mukaan tanskalaisessa vankilassa ideoitu, mutta toimii tietyissä tilanteissa mainiosti. Tuokaa joku minulle pussillinen suola-Gåårdiksia!

P.S. Niin se toinen ongelma: nimimerkki Vaimo (kyllä, edelleen naimisissa, vieläpä saman tamman kanssa) nimittäin muisti, että olemme näitä syöneet aiemmin. Paha miinus, olen syönyt sipsejä, jotka oli niin mitäänsanomattomia, että en muista niitä.