31.12.2010

OLW - tolkutonta fleivöriä jo vuodesta 1967

Lupaan että tämä on viimeinen sveduaiheinen artikkeli johonkin aikaan. Olkoon tämä uudenvuodenlupaukseni.

Jotenkin maagisesti olen välttänyt suurempaa hypetystä OLW-sipsien tiimoilta. Nyt sitä tulee sitten koko kaistan leveydeltä.

Suomesta ei saa OLW-naksuja. Taffelit ovat hyviä korvikkeita, ovathan nekin ahvenanmaalaiset juuret omaava tuote. Koko Taffelin sitten omistaa joku norskifirma. Estrellakin on norjalaista kamaa. Noloa. Onko meillä mitään omaa?

Sveduilla on OLW. Kyseessä on kyllä täysin selkeästi perunalastujen Mats Sundin, lyömätöntä kamaa. OLW kokeilee makuvaihtoehdoilla ja valikoimalla enemmän ja avoimesti. Reilun sadan työntekijän organisaatio taipuu kevyesti uusiin makuihin. Paljon menee huti (pidetään pähkinät poissa sipseistä), mutta usein osutaankin. Esimerkkinä tuo Cream Cheese Chips pussi. Samaa makua en ole aiemmin kokenut ja helvetin hyväähän se vielä oli. Samoin kuin Toasted Cheez Ballz, the cheezy snack. Ja Cheez Ringz, the cheezier (!!!) snack! Svedut eivät tyydy tekemään sourcriimonionia, grillisipsiä ja juustonaksua. These motherfuckers got flavor out of this world! Perusidea on sama kuin muillakin, mutta tyyli on täysin oma. Näin menestytään! Tehdään jotain mikä on suosittua, mutta tehdään se omalla tyylillä ja kierteellä.

Terärävimmät okuläärit omaava lukija varmasti huomasi kuvassa olevien pussien olevan tyhjiä. Nimenomaan! Naksut ovat niin hyviä, että pussit revitään auki jo ICA Maxin parkkiksella ja naksut kiskotaan naamaan jo Torniossa.

P.S. Hyvää uutta vuotta kaikille Palliksen lukijoille! Kiitos kuluneesta vajaasta vuodesta!

Mmm... beer II

Hitto, olin lähes varma, että olin jo kirjoittanut tästä aiheesta. Se johtuu tuosta otsikosta. Olin nimittäin kirjoittanut oluesta aiemmin ja käyttänyt tätä Homerin kuulua lainausta. Mutta näköjään Duff-artikkeli oli kirjoittamatta.

Jo vuosia olen ihmetellyt maailman duffittomuutta. Eli siis sitä, että TV:stä tuttua Duff-brändiä ei kukaan ole ottanut omakseen ja alkanut tehdä olutta sillä nimellä. Olen järkeillyt, että mahdollisia syitä on kaksi: joko kellään ei ole rahaa tarpeeksi oikeuksien ostamiseen tai sitten TV-sarjan mukaan olisi ongelmallista nimetä alkoholijuomaa. Jälkimmäinen pätee varmaan Suomessa, mutta vaikea uskoa, että muualla maailmassa olisi samanlaisia ongelmia. Siellä on demarien valta kuitenkin pienempi.

Nyt sitä kuitenkin näyttää kauppohin tulleen. Tämä yksilö löytyi Tammelantorin K-Marketista Tampereelta. Mausta en osaa sanoa mitään ihmeellistä, mutta huumoriarvo on kohdallaan. Homerilta me kaikki voisimme oppia paljon eri elämän aloilta. Miksi emme aloittaisi juomalla hänen oluttaan.

Kallistahan tämä tietysti on verrattuna normibisseen, jolta se maistuu. Ei siis jokapäiväiseen käyttöön. Harmi sinänsä. Joku muuten tiesi kertoa, että City-lehdessä tai jossakin olisi ollut juttua tästä aineesta ja että nimikkeellä ei olisi mitään tekemistä tän TV-sarjan kanssa. Mä ymmärrän sen niin, että kukaan ei ole siis maksanut kellekään mitään lisenssistä. Kummallista.

Ja niin, jos joku nyt ei tiedä, mistä puhutaan, niin äkkiä Googleen siitä.

30.12.2010

Jussin uusi sankari

Leinonen on kohdannut voittajansa. Kyseinen lapinmies on nimittäin entinen suurin sankarini. Uuden heron löysin joulunaikaan tölsystä. Hän on tuntematon mies jossain Maikkarin typerässä ennätysohjelmassa.

Oikeesti tuo ohjelma. Satuin kääntämään kanavalle, kun siellä hehkutettiin hampurilaisten syöntiä. Se on järkevää, mutta ennen tätä oltiin tehty mm. Suomen ennätys kananmunien rikkomisessa varpaalla. Mitä helvettiä? Pistä ämpäri täyteen munia ja survaise jalka sisään: oot maailmanennätysmies. Miksi joku haluaa rikkoa munia varpaalla painamalla, onko se joku laji? Kuka edes haluaa olla paras siinä...

No, takaisin asiaan. Tämä kaveri teki ennätyksen hamppareiden syömisessä. Oli kuulemma ollut syömättä päivän ja käynyt salilla. Mielestäni kaverin olisi pitänyt mieluummin käväistä hiustenleikkuussa, mutta ihan sama. Eineet näyttivät kaukaa kovin tutuilta ja kävikin ilmi, että ennätyksessä käytettiin sitä ainoaa oikeaa, eli Mäkkärin juustoa. Hyvä MTV3.

Aikaa koetukseen oli käytettävissä rajoittamattomasti. Kaveri käytti muistaakseni 1:20 tuntia ja söi sinä aikana 25 juustoa. Aika helvetin kova suoritus täytyy sanoa. 7500 kaloria, btw.

Meikäläisen juustolaskuri näyttää 45 since heinäkuun puoliväli. Heikkoa.

29.12.2010

KORRUPTIO: Paahtopaistia tuplana

Kadotin kuvan paahtopaistileivästä, mutta piirsin
tilalle kuvan jäniksestä. Toivottavasti kelpaa.
Työni parissa löydän usein itseni harmaista neuvotteluhuoneista, joissa tarjotaan yleensä jotain harmaata ja kuivaa kuten Marie-keksejä tai Digestivejä. Kiva jos jotain purtavaa tarjotaan, töissähän siellä ollaan, molemmin puolin. Joskus tarjoiltavat kuitenkin ovat niin hyviä, että kaltaiseni helppoheikki on niistä kovinkin fiiliksissä! Onko voileipä sitten lahjontaa, vaikuttaako se työni laatuun? Tuskinpa. Jos minä kutsuisin sinut kotiini/työpaikalleni kertoakseni sinulle jotain, en kehtaisi olla tarjoamatta jotain purtavaa.

Eilen minulle tarjottiin helvetin hyviä ruisleipiä. Jumalauta, nyt oli paahtopaistit tuplana ja varmasti viittä eri lisuketta reissarin välissä. Kyllä siinä kelpasi mussuttaa. Korruption laatu ei riittänyt ihan juomaan asti, tarjolla oli kahvia ja vettä. En juo kahvia, joten vedellä huuhtelin leivän kitusiini. Ottamistani valokuvista tuli korkeintaan tavallisia, rehellisesti sanottuna niistä tuli melko paskoja. Joten en usko, että näillä lahjuksilla oli ainakaan positiivista vaikutusta työni laatuun.

Ensi kerralla kolaa pöytään, pojat.

P.S. Tämä artikkeli on uuden KORRUPTIO-juttusarjan ensimmäinen osa. Sarjassa ruoditaan erinäisiä syötäviä lahjuksia, mitä elinkeinoelämä eteeni asettaa.

Koivistolainen perinneherkku

Aijjai, tätä pitää jouluna saada. Se on hullua, mutta muulloin tätä ei tule syötyä. Pitäisi ottaa asiakseen syödä joskus toistekin. Sen verran kuitenkin on tuloja, että ehkä mätiä voi kahdesti vuodessa syödä.

Niin, kyse on kalan munista. Niistä kaikki ei tykkää. Ymmärrän kyllä sen, sillä onhan nämä ajatuksena varmasti vähän outoja, ulkonäöllisesti epäilyttäviä ja - mikä ehkä tärkeintä - suutuntumaltaan vaikeasti lähestyttäviä. Mutta herkullisia yhtä kaikki.

Aiemmin olin tottunut syömään mädin mätinä, useimmiten paahtoleivällä. Eli niin, että otetaan mätiä, smetanaa ja punasipulia leivälle ja pistetään ääntä kohti. Vaimoni perheessä taasen asia hoidettiin eri tavalla. Eli smetis, mäti, sipuli ja yllätysvieraana kylmäsavulohi pilkottiin purkkiin sekaisin. Erilainen idea, mutta mahtava lopputulos. Tätäkin tavaraa suosittelen kokeilemaan paahtoleivän kanssa. On muuten hyvää. Tämän tavaran kanssa saa tosissaan pitää puolensa alkupalavaiheessa.

Täytynee ottaa ensi vuoden tavoitteeksi syödä mätiä joskus muulloinkin kuin jouluna. En voi paasata jouluherkkujen syömisestä jouluttomaan aikaan, jos en elä, kuten opetan.

28.12.2010

Ylimääräinen luukku

Joulu meni jo, kuten laulussa sanotaan, mutta vielä sananen siitä. Meikäläinen ei ole perinteisten jouluherkkujen ystävä, kuten varmasti jokaisessa luukussa tulin maininneeksi "ohimennen" (siis koko ajan tilitin aiheesta). Kyllä kinkkua ja riisipuuroa silti syö.

Se olis vaan kiva yllätys, että joku löis kinkun eteen vaikka toukokuussa. Ei seksikään olisi kivaa, jos sitä saisi kerran vuodessa juuri määrättynä parin päivän jaksona. Jotain asialle mielestäni pitäisi tehdä.

Kirjoittelen huomenissa siitä ainoasta ruoasta, jota oikeasti odotan joululta, mutta tässä kaksi klassikkoa, joita tuli syötyä. Riisipuurossahan sitten ihmiset käytetään kanelia ja sokeria eikä mitään ihme liemiä. Ei kai kukaan kehtaa väittää vastaan?

Huomatkaa muuten uusi kuvaustyyli. Joku onneton erehtyi joku aika sitten valittamaan, että välillä kuvissamme ruoka on niin läheltä ikuistettu, että se näyttää jo kertaalleen syödyltä. Vetelin erikoislähäreitä juuri sinulle :) Sain sponsoriltani uuden luurin tuossa joku aika sitten. Kamera on aiempaa paskempi, mutta tällä voi kuvata lähempää. Sori kaikki.

27.12.2010

Luulot pois Luulajassa

Elämässäni oli syksyllä eräs epäkohta, joka korjattiin heti sen tultua ilmi. Kävin siis ensimmäistä kertaa Luulajassa, Ruotsissa. Ruotsia on käsitelty monin verroin tässä blogissa ja hyvin harvoin käsittely on saanut negatiivisiä piirteitä. Sveduilla menee hyvin ja prinsessatkin ovat nättejä. Kola on halpaa ja itsemurhapommitkin tuppaavat olemaan suutareita.

Suomessa matkailevan kansalaisjournalistin suurimpia valituksen aiheita ovat luonnollisesti hotellien aamiaiset. Niissä kun ei enää saa pekonia. Luulajan keskustan liepeillä sijaitseva, pieni ja sievä Hotelli Amber on loistava esimerkki siitä miten ottelu voitetaan vaikka tähtipelaaja puuttuukin kokoonpanosta. Amberissakaan ei siis tarjottu pekonia, mutta tsiigatkaapa tuota leikkelevalikoimaa ensimmäisessä fotossa! Kinkkua, metukkaa, savuhärkää, kalkkunaa ja suolalihaa. Valikoima siis ainakin teoriassa mahdollistaisi sen, että voisin laittaa leivälleni ainakin viittä eri eläintä. Siihen vielä kananmuna päälle ja leivällä alkaa olla puolikas Nooan arkillinen kamaa. Pitäkää mielessä, että metukka voi sisältää useitakin eläimiä, mahdollisuudet ovat siis lähes rajattomat.

Aamukolaa eivät osanneet Ruotsissakaan tarjoilla, joten cherryt joutui kotiuttamaan itse paikallisesta ICA:sta. Voin suositella Amberia Luulajan reissujesi majapaikaksi, mutta varmista ettet saa huonetta 100, se nimittäin on ihan respan vieressä ja keskiarvoa äänekkäämpi akan pahoinpitely ei täten tule kysymykseen.

26.12.2010

Huolimaton Jussi

Amerikanduologian toinen osa: Huolimaton Jussi aka Sloppy Joe. Ainakin tuon kuvan purkin mukaan tätä kastiketta kun laittaa hampparin väliin, niin saa manwichin, miesleivän. Se on vähän liikaa pojuille.

Poju olen minä. Resepti lienee kehitetty Pacific Northwestissä flanellipaidoissaan samoileville metsureille. Camohuppariin ja kauluspaitaan verhoutuva kaupunkilaispelle joutuu nörtymään tämän edessä. Tämä on liikaa, hieman ällöä jopa.

Osasyy tähän lienee pihvittömyys. Hamppari tarvitsee pihvin, jotain mitä voi purra. Jauhelihasoosi sämpylässä, se on vain vähän liian suspicious. Ei sillä, kyllähän leivän kanssa jauhelikastiketta syö. Paahtoleipä on hyvä pohja kastille siinä vaiheessa, kun potut tai pasta on loppunut, mutta haluat iltapalaksi syödä lopun herkun. Mutta tää on liikaa, meikä nostaa kädet pystyyn...

25.12.2010

Minä join ensimmäisen Budweiserin, ei hän

Televiota katsomalla olen oppinut paljon maailmasta.Vaikka en amerikkalaista olutta ole juurikaan juonut tai moiseen kaupoissa pahemmin edes törmännyt, tiedän mitä Miller Timet ynnä muut on.

Budweiser lienee tunnetuin jenkkiolut. Ei ole kauaa siitä, kun mietin, että pitäisipä ostaa sitä ja maistaa. Ihan vain että voi sanoa maistaneensa. Ajatus varmaan tuli siitä, kun kävin Kampin K-Superissa ja näin jälleen sen melkoisen laajan olutvalikoiman. En kuitenkaan ehtinyt ostaa tavaraa, ennen kuin satuin saamaan sitä velipoikani luona. Tämä tapahtui ihan muutaman päivän säteellä saamastani ideasta, eli ehkä jonkinlainen antenniyhteys on olemassa.

Semmoistahan se on, helppoa juotavaa. Ei mitään vikaa tavarassa ole, mutta melkoista luonnonvarojen tuhlausta sitä on tänne pohjolaan asti rontata. Voihan sitä juoda vaikka Olvin, minkä taidankin nyt tehdä, kun kellokin tulee viisi. Anyway, oluen juonnin syy oli katsomamme elokuva, joka pyörii tuossa taustalla. Toivottavasti joku tunnistaa, ettei pelkkiä musikaalifaneja ole lukijakuntamme. Ehkä vähän huono kuva, mutta nyt ollaan periamerikkalaisuuden äärellä, joten siksi tämä olut ja seuraava blogauttamani ruoka...

Toivottavasti muuten kaikki selvisivät joulusta. Ei puukkoa rinnassa, haulikkoa suussa tai mitään.

24.12.2010

24. luukku: Ja te löydätte kinkun uunista kapaloituna...

Wikipedian hieman vanhentuneen tiedon mukaan "vuoden 2007 joulun aikoihin Suomessa syötiin 7 200 000 kg kinkkulihaa". Se tekee pyöreästi reilusti yli kilon per nuppi. Paljonkohan meni Jeesuksen lihaa joulukirkon ehtoollisilla? Jessestä juodaan vertakin, mutta epäilen että Jeesuksen lihaa olisi ihan 7 miljoonaa kiloa syöty. Kirkko ei tiedota asioista, koska tuskin sitä tappiolla kukaan haluaa mehustella? Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan vuoden aikana käyty keskustelu homojen oikeudesta syödä Jeesuksen lihaa ja adoptoida orpo on myös laskenut pyhän lihan suosiota yhteiskunnassa. Kalkkunaa ei mene edes yhtä miljoonaa kiloa, mutta riista ja poro ovat kuulemma kasvattaneet suosiotaan.

Lienee kuitenkin täysin turvallista sanoa, että tämänkin joulun ylivoimainen suosikki ruokapöydissä on jälleen kinkku. Notkuvan pöydän ulkopuolella suosikkeja ovat varmasti henkinen väkivalta, orastava narsismi ja kova paketti.

Kinkku ei kuitenkaan syömällä kuole. Sika on niin mahtava eläin, että se onnistuu vielä kostamaan kokemansa kohtalon läskeille aiheuttamalla useita sairaalareissuja ylensyönnin takia. Joten muistakaa ottaa varovaisesti sen ahmimisen kanssa, teillä on useampia päiviä aikaa ahtaa sitä possua elimistöön. Kinkun syönti on asemasotaa ja väsytystekniikkaa, ei sitä kannata täysin suoraviivaisella hyökkäyksellä yrittää valloittaa. Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen hoitaa oman reilun kilon tonttinsa kinkun kaatamisessa. Kasvissyöjien tuttavat joutuvat sitten syömään yli kaksi kiloa, paska tsägä. Jonkun on otettava vastuu siitä, että joku ei vedä yhteistä pulkkaa samaan tahtiin. Onneksi Suomessa on paljon kunnianhimoisia ylensyöjiä hoitamassa hommaa! Ai että paljonko lasten pitää syödä? No kilo vähintään, onhan sitä koko jouluntienoo aikaa! Ei pidä heti lapsena alkaa lepsuilemaan yhteiskuntavastuun kanssa, muuten sitä saattaa löytää itsensä vyön jatkeena kaukomaassa.

Jotain kinkusta kannattaa jättää jäljellekin, tai siis, kannattaa paistaa toinenkin kinkku. Joulukinkusta nimittäin saa monenmonta pizzaa ja kinkkukiusausta aikaiseksi. Onnea matkaan, be careful out there!

P.S. Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille lukijoille! Syökää hyvin ja levätkää tarpeeksi.

23.12.2010

23. luukku: How to torttu

Kuten aiemmin todettua, perinteiset joulutortut toimivat hienosti mikäli olet ummetuksesta kärsivä harmaapäinen mummo tai Agiolaxiin riippuvuuden kehittänyt pappa. Perinteisen tortun maku ja olemus sopii hyvin maksaläiskiin ja elähtäneisiin tapetteihin.

Torttutaikinasta voi kuitenkin tehdä jotain oikeasti hyvääkin! Nimittäin pasteijoita. Kilon paketista tekee laskujeni mukaan 40 pasteijaa. Jokainen taikinalevy nimittäin pitää kaulia kaksinkertaisen pituiseksi ja leikata neljään osaan.

Täytteeksihän pasteijoihin voi laittaa mitä vain, kunhan se ei ole luumua. Itse suosin luonnollisesti suolaisia aineksia. Tämän kertainen täytteeni koostui aurajuustosta, meetwurstista, kinkusta, juustoraasteesta ja jokerivalintana oli suolakurkku. Kaikki nämä sotketaan pienehköön määrään keitettyä riisiä ja täyte on valmis. Täytettä kannattaa luonnollisesti olla liikaa, jotta pasteijoista saa sopivan läskejä. Oikeaoppinen pasteija siis hieman räjähtää uunissa. Mikäli pasteijasi pysyvät koossa, eikä täytteitä valu pitkin leivinpaperia, olet epäonnistunut surkeasti ja sinun ei tulisi odottaa pukilta jouluaattona muuta kuin risuja ja raippaa.

Pasteijat voi ja kannattaa voidella vaikkapa kananmunalla tai voilla. Voi on luonnollisesti parempaa. Lopputulos on erittäin rapea ja ilmava pasteijakokonaisuus, jota ei yksinkertaisesti voi olla nauttimatta liian suuria määriä.

Ainakin K-kaupat myyvät tälläkin hetkellä Myllyn Paras -torttutaikinaa kilon paketeissa 1,59 eurolla. Täytteellekään ei kovin paljoa hintaa tule, aloittelijan tavallinen riisitäyte yhdellä lisämaulla ei paljoa lompakossa tunnu. Suosittelen!

22.12.2010

Good to go

Joulunaikaan ihmiset liikkuvat paljon. Kovimmat jäbät ahtautuvat pakkasta ja lunta uhmaten täpötäysiin juniin, noihin kiukuttelevia lapsia - ja aikuisia - kuhiseviin tauti-incubaattoreihin. Vitutusta laskee hyvä valmistautuminen. Suositan siis tietokoneeseen Bruce Willis -elokuvia ja kainaloon hyviä eväsleipiä.

Mielestäni oheinen patukka täyttää hyvyyden määritelmän. Iso ja maukas, kuin Matti Vanhanen. Koko on tärkein mittari näissä geimeissä, mutta lisätkää väliin ehdottomasti pestoa, hyvät ihmiset. Itse leipävalinnankin tunnistavat nokkelimmat, mutta siitä en kirjoita. Hehkutusartikkeli ko. leivästä on ollut työn alla since the beginning, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Kolaa ja patonkia, siinä aatonaattoni ohjelma. Ei tule pettämään.

22. luukku: Joulukoristelua

Jussihan kirjoitteli ansiokkaasti pipareista jo kalenterissamme. Meikäläinen ei juuri lämpene näille, mutta joulu on siitä hienoa aikaa, että ruokaa voi käyttää myös koristeluun. Piparkakkutalo on aina hyvä idea, jos joku muu tekee taikinan ja huolehtii suurimmalta osaltaan paistamisesta.

Kuva tönön rakennusmestarina toimi vaimoni, mutta kisällinä hääri allekirjoittanut. Vähän tuollainen Sepe Suden -tyylinen mökki ehkä. Kuusi talossa on niin komia, että se ei mahtunut edes sisään.

Ja kyynikoille tiedoksi, että pipari ei ole kahdesti kalenterissa siksi, että ideat olisivat lopussa, vaan koska tuo talo on niin -tanan hieno, vaikka itse sanonkin! Ei vedä vertoja Palliksen fesesivulta löytyvälle talolle, mutta tämän tekijät ovat toisaalta parikin astetta tumpelompia ruokaihmisiä.

21.12.2010

21. luukku: Joululimppua

Aivan kuten Vincent sanoi Pulp Fictionissa Xenun vuonna 1994: Yeah, but bacon tastes good. Pork chops taste good. Joululimppu taste good.

Vincent on todellakin oikeassa ja peräti syvällä asian ytimessä. Joululimppu on sitä ruskeaa, pehmeää leipää jota saa käsittääkseni vain joulun alla. En oikein tiedä mitä ne laittavat tähän pötkylään, enkä jaksa lukea sisältölistaa, koska en tajuaisi kuitenkaan mikä herkkumaun tekee.
Joulun tienoolla possuilla ei ole paljoa kavereita, moni pääsee hengestään kun joukkomurha leviää uunista toiseen. Joululimppu on kuitenkin erittäin hyvä kaveri kuolleelle possulle, eli kinkulle. Kunnon siivu kinkusta huolella voidellun limppusiivun päälle. Kombo kasvattaa vyötärön lisäksi myös korkeaa fiilistä. Aijjaijai.

Joululimput tuppaavat loppumaan kesken, joten käy heti ottamassa pari pötköä pakkaseen jo tänään! En osaa suositella jotain tiettyä merkkiä, mukavaa vaihtelua ne ovat kaikki. Ainakin ostamani Vaasan tumma joululimppu oli sitä ihtiään!

20.12.2010

Helsingin konttorissa

Sain kutsun blogimme etelän byroon pyöreäkasvoiselta päälliköltä tulla tarkastamaan hänen murkinapaikkansa. Paljon on Koivisto Helsingin kaupungintalosta bloggaillut, sekä hyvää että huonoa. Listalla oli kuitenkin härän lehtipihviä, joten odotukset olivat korkealla. Kassan tyttö ei selvästikään tiennyt kuka olen, joten tyydyin maksamaan täyden hinnan. Onneksi sentään pohjoinen rahani lopulta kelpasi etelän kassaan ja pääsin sapuskan makuun.

Tuolla etelässä ne ovat katsoneet Master Chefinsä oikein kunnolla. Kaupungintalon ruokalassakin saa oikein itse katsoa kun kokki valmistaa ruuan ja roiskii siihen vielä vähän soossia lautasen reunalle. Tulee oikein sellainen tunne, että nyt ollaan telkkarissa. Onneksi Sikke Sumaria ei näkynyt ja päiväni ei mennyt pilalle heti kättelyssä.

Etelän asioita on lappilaisen helppo vihata, mutta KT:n lehtipihvi ei lukeudu näihin asioihin. Erittäin asiallinen annos sisälsi kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka pitivät ruokailun jännittävänä loppuun saakka. Pohjoisessa kikkailu jätetään vähemmälle, joten on kiva välillä nähdä himpun verran huolitellumpi annos edessään. Annos ei ole mitenkään erityisen kookas, mutta on otettava huomioon, että KT:n asiakaskunta kuluttaa päivänsä pääasiassa tietokoneen äärellä Facebookia selaten. Eikä se fixipyörän taluttaminenkaan hirvittävän paljon energiaa kuluta.

20. luukku: Joululounas

Joulukuu on aikaa kun suuret pörssiyhtiöt ovat pikkuhiljaa saaneet pölyn laskeutumaan YT-neuvotteluiden jälkeen. Jäljelle jääneille, toimintaa tehostaville, henkilöille pörssiyhtiö avaa kukkaronsa nyörejä joululounaan merkeissä. Tarjolla on rosollia, laatikoita, eläkepaketteja, kinkkua, lohta, ylitöitä ja jälkkäriksi torttua.

Minäkin yritin. Menin jopa lounaspaikkaan sisälle asti avoimin mielin. Katsoin tarjontaa ja totesin ettei joulumömmö edelleenkään ole mun juttu, ei edes ilmaiseksi. Poistuin vaivihkaa paikalta ja luikin pari sataa metriä Mia Mariaan ja nykäisin joulun kunniaksi kinkkupizzan. Kaverina kinkulla oli ananasta ja aurajuustoa. Olin erittäin tyytyväinen. Söin pizzani rauhassa, yksin. Luultavasti en kokenut samaa yhtenäisyyden tunnetta kuin muut työkaverini, mutta eipähän ainakaan vituttanut syödä ruokaa josta ei tykkää.

Täysi maha ja tyytyväinen mieli, nämä kaksi seikkaa ovat varmasti myös konsernin eduksi! Osingot jakoon.

19.12.2010

Pekonia ja Leinonen

Meikäläistä suosittiin arvovieraalla tässä yksi päivä. Vakilounasmestassani kävi itse kansalaisjournalisti Leinonen. Innolla olen odottanut hänen asiantuntija-arviota sapuskasta, mutta ei ole kuulunut... Mikä lie Jussilla maksaa.

Kuvassa, kuten huomaatte, on saatu ikuistettua yhdelle kennolle kaksi kaunista asiaa. Pekoni ja Leinonen. Kyllä, arvon heteronaiset ja miehiin päin kallellaan olevat miehet, se on Jussin käsi, joka kuvassa on. Kuvassa myös osittain näkyvissä Jussin linssi, jolla osa taikuudesta tapahtuu.

Kuvan toinen herkkupala, siis etualan pekoni, oli tällä kertaa BLT-muodossa. Muistaakseni se oli aika jees. Odotukset olivat edelliskerran jäljiltä matalalla, tosin. Voileipäratkaisut eivät kuitenkaan ole KT:n ydinosaamisaluetta, se on tullut todistettua. Jussi pelasi varman päälle ja otti pihvin. Vielä kun kirjoittaisi siitä artikkelinkin...

19. luukku: Pikkuherkut

Pikkuherkkujen ei tarvitse suinkaan rajoittua vain joulupöytään, mutta ne ovat 100 % erottomaton osa sitä. En diggaile perinteisestä jouluruuasta, mutta herkuttelu mulle kelpaa. Pikkuherkuilla tarkoitan oliiveja, juustoja, valkosipulinkynsiä et cetera.

Valkosipuli on ylimpiä ystäviäni ja myös tulevien lasteni kummi. Viime aikoina perusvalkkarin käyttö on vähentynyt, sillä en syö enää Ylioppilasaukion Unicafella (sniif), mutta menee sitä vieläkin. Haisen varmasti enemmän kuin tarpeeksi.

Illanistujaisiin ja joulupöytään sopivat erityisen hyvin lasipurkeissa erilaisissa yrttiliemissä lillivät kynnet. Näissä on se hyvä puoli, että ne ovat jotenkin niin mietoja, että vaikka maistuvat erittäin namilta, ne eivät saa koko miestä löyhkäämään kuolemalta. Kannattaa kokeilla rohkeasti, vaikka et valkosipulin orjala olisikaan.

Valkosipulin voi sujauttaa hyvin suolakeksin päälle ja toinen, mikä keksin päälle käy, on tietysti joku kova juusto. Pit stop esmes Stockan Herkussa on must. Pari joulua sitten tosin unohdin valkohomejuuston reppuuni. Älkää kokeilko. Ja taisi olla sen jälkeinen joulu, kun veljeni osti sellaista tavaraa, joka haisi Keravalle asti. Eli virheitäkin sattuu, mutta se on osa elämää. Juustotiskiltä saa juuri niin pieniä tsiivandereja kuin haluaa, niin voi ostaa montaa ja vähän. Parmesaania ei saa unohtaa.

Edelliskerran kun kävin Herkussa, myyjämies möi meikäläiselle hilloa mukaan. Olin jotenkin tavallistakin höbläytettävämmällä tuulella, joten ostin sitä, mutta päätös osoittautui oikeaksi. Sellainen pieni lasikippo. Melko hintavaa, mutta tuo hauskaa vaihtelua juustoiluun. Ostaosta.

18.12.2010

18. luukku: Laatikoksi laatikon tilalle

Olen valmis draftaamaan jouluaterialta lanttu- tai porkkanalaatikon makaroonilaatikkoon milloin vain. Voisin luovuttaa mukana myös rosollin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron. Luumukiisselit ja puurot ovat farmiliigassa jo valmiiksi. No talent there.

Makarooniloota on major player yksinkin, kun taas perinteiset joululaatikot eivät meikämustalaiselle maistu edes pieninä annoksina. En tiedä miten se soveltuisi jouluaterian yleiseen makumaailmaan (ketsupilla tietty!), mutta ainakin sen ansiosta kaltaisillani joulun ajan nirppanokilla olisi muutakin syötävää kuin kinkkua ja pottua. Kinkku ja pottu kyllä potkivat perseelle erittäin tahdikkaasti, joten nälkään ei jouluna tarvitse nääntyä kenenkään.

Mitäs mieltä lukijat ovat joulun laatikkohommista? Putoaako porkkana- ja lanttulootat?

17.12.2010

Ikku-pikkupizzoja

Perjantaiherkuttelua. Oon jo pitkään katsonut sillä silmällä Tohtori Ötkerin pikkupizzoja. Niiden ostaminen on vain toistaiseksi jäänyt, koska olen niin saamarin pihi mies. Sitä katsoo kilohintaa ja huomaa, että tavarahan on selvästi normia kalliimpaa.

Tänään kuitenkin intouduin. Ostin pikkupyörylöitä kanacaesarille kaveriksi. Ja oli aika hyviä, täytyy sanoa. On se vähän eri laji kyseessä kuitenkin, ne on sellaisia pikkuherkkuja. Vaikea sanoa siitä, onko niissä kuinka eri täytteet. Tuskin paljon. Koostumus ja muoto kuitenkin juttelee tosin hyvin lisäkkeenä. Normaalisti pizzaa on vaikea saada samalle lautaselle toisen ruoan kanssa.

Salamikiekot oli Koiviston perheen makutestissä ehdottomia menestyjiä. Näistä saattaa tulla yksi vakkariruokalajeista. Jos tulee vieraita, niin vois hyvin harkita tarjottavaksi. Tietysti jos tulee enemmän, homma käy kalliiksi. Onneksi meillä ei koskaan käy ketään.

Parit bisset naamariin

Lisää tavaraa Jussin bulkki-tehtaasta. Kuvien aiheena kuningas alkoholi.

Oluen nauttimista Helsingin keskustassa ei ole tehty helpoksi. Vielä vähän aikaa sitten hevihenkisiä baareja oli useita ja ihan muikeita olivatkin. Nyt viimeinen suhtookoota musaa soitanut paikka eli Paakero on muutettu joksikin drinkkimestaksi. Voi hyvänen aika.

Jääkiekko aiheuttaa juoppoutta, ainakin huono sellainen.

Olen viime aikoina muutamiin otteisiin keskustellut useimmille tutusta aiheesta, eli siitä, tuleeko kovempi krapula, jos juo useita eri juomalaatuja sekaisin. Kyllä se määrästä johtuu, uskokaa pois.

Kuoharia ja öh, kuoharia.

Jaffa - kankkusklassikko. Kauhea kankkunen on muuten aika katsottava elokuva, vaikka kansi ja etenkin typerä nimi antavat toista odottaa.

Jouluäänestys!

Jouluaatto lähestyy ja äidit Saarioisilla ovat alkaneet tekemään ruokaa koko kansalle. Joulupöydässä voi kuitenkin olla vain yksi kuningas ja se on Samuli Edelmann. Kysymys kuuluukin, että haluaako pöytäänsä luomutuotetun lyypekki-edelmannin, vintiö-edelmannin, jouluisan runsaan puukko-edelmannin vai sitten modernin virsi-edelmannin suoraan hollywoodista.

Kansanäänestys on nyt avoinna ja voit mielipiteelläsi osoittaa joulun ajan suosikkisi. Anna palaa! Voittaja paljastuu suuressa gaalassa (jossa Jenni Vartiainen ei voita jumalauta yhtään mitään) jouluaattona.

17. luukkuu: rakastettu lahja

Nyt kun on viikko vielä aattoon aikaa, niin päräytetäänpä tästä luukusta jouluun sopivan herkkujuoman lisäksi myös hyvä lahjavinkki. Kuva on viime vuodelta. Näin surkeaa elämäni on ollut jo ennen Pallista: kuvailin asioita ihan samalla tavalla.

Ystäväni voitti arvostetun vuoden lehtikuvaaja -tittelin, ja meikäläinen tietysti halusi antaa parhaan mahdollisen lahjan. Tulin siis paikalle Pepper-tölkin kanssa. Lahja oli pidetty.

Jouluhan on perinteisesti Kokiksen juhla, mutta Pepperissä on jotain spesiaalimpaa, joten se on ehdottomasti lahjana parempi. Jos on vähän käsityöläisen vikaa, niin äkkiä syntyy joku pieni rusettisysteemi. Muistakaa laittaa narua myös siihen avausrenkulaan.

Lahja sopii niin miehille kuin naisille. Jättäkää siis iskuporakoneet ja dimangikorvikset kauppaan ja suunnatkaa esim. johonkin hyvinvarustettuun K-storeen.

16.12.2010

Rullaati-rullaa

Rulla vei. Lopulta ero ranuleihin ei ollut hirveän iso, mutta riittävän selkeä, jotta voittajasta ei ole epäselvyyttä. Sanon edelleen, että olen yllättynyt. Täytyy perehtyä rullaan enemmän.

Haluaisin tietää kuitenkin kolme asiaa:
a) Mikä on kebabhampurilainen?
2) Mistä Leinonen sai päähänsä liittää sen äänestykseen?
III) Kuka äänesti sitä kaikista näistä vaihtoehdoista?

16. luukku: Ruotsalaisten joulukaljaa

Tiesin Koiviston hoitavan kotimaisten joulukaljojen tarkastuksen, mutta länsinaapurissa poiketessani en kehdannut olla nappaamatta mukaan yhtä paikallista sesonkiolutta. Vaihtoehtoja oli useita, joten yritin valita keskiarvoa edustavan tölkin. Pripps Jul oli keskihintaista ja tölkiltään keskinkertaisen hienon näköistä.

Tölkissä lukee Anno 1828, eli kyseistä olutta on tehty jo 182 vuotta. Näin jälkikäteen on kyllä pakko antaa tunnustusta sveduille pitkäjänteisyydestä. Nimittäin jos kalja on näinkin pahaa, olisin jättänyt urakan kesken jo viimeistään ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Kuten Koivarshovits kattavammassa jouluolut-jutussaan mainitsi, kaljojen jouluisuus kai tulee tuosta tummuudesta. Ei tummuudessa muuten mitään vikaa ole, paitsi että tumma olut on järjestään saatanan pahaa. Maku on aina sellainen ammattikoulun tupakkitilan oloinen ja yleinen fiilis lähenee tuhkakuppia. En diggaa.

Onko olemassa joulukaljaa, joka ei ole tumma? Jotain piparifleivöriä ja kanelikaljaa? Ehkä Pirkka pelastaa joulukaljagenren ensi vuonna, kuten nyt on pelastanut kotimaisen kaljan perinnön by keeping it gangsta traight outta the gutter!

15.12.2010

Munakasta mantereen toiselta puolelta

Raakojen perunoiden paistaminen on aika v-mäistä hommaa, sillä se vie aikaa. Siksi onkin parasta, jos vaimo hoitaa homman.

Tällä kertaa näin kävi. En muista, tästä ruoasta on jo vähän aikaa, mutta jostain hän sai kimmokkeen tehdä espanjalaista munakasta. Se on jännä, miten nää kimmokkeet syntyy. Ehkä siitä puhuttiin jossain. Eilen Frendeissä porukat teki tacoja ja niin varmaan munkin tehtävä tässä lähiaikoina. No, kaikki syyt ja kimmokkeet on hyviä, sillä espanjalaiset tekevät aika mean munakkaita.

Tässä vastikään mietin näiden ruokien nimitaustaa. Kai espanjalaiset ovat tunkeneet pernoita munakkaaseensa niin kauan, että muu maailma on uskonut, että tää on nyt espiä. Ja syystä ovat laittaneetkin, sillä onhan tämä perkuleen hyvää. Munakassapuskat - ainakin ne, mitä osaan duunata - ovat hieman aamupalamaisia tai jotenkin - en edes tarkkaan tiedä miksi - grillimäisiä. Espimunakas sen sijaan on sopivilla sivusörsseleillä ihan kelpo ruokaruoka. Jos lukijoissa on joku, joka ei ole vielä kokeillut tätä, kokeile ASA-fucking-P.

Jos alkaisi miettiä ja kehitellä ruoista "suomalaisia" versioita, niin minkähänlaisia ne olisi. Suomalainen munakas... Me ollaan niin köyhää kansaa, että suomalainen munakas varmaan olisi ihan kuin espanjalainen munakas, mutta ilman perunoita - ja niitä munia. (vitsi keksitty klo 23.23, voiko parempaa odottaa??)


P.S. Meinasin, että olis pitänyt fotoshopata nuo vihreät hirvitykset pois kuvasta, mutta en sitten jaksanut. Pahoittelen.

15. luukku: Koko vuoden joulutuote?

Miksi joulun teemaväri on punainen? Liturgisissa väreissä joulun alla jessen tiimi pelaa valkoisissa pelipaidoissa, joten punainen ei ole lähtöisin ajoilta kun kirkon nimessä nostettiin pakanaa puukkoon. Ja tuskin se vereenkään viittaa?

Kotikutoinen Joulupukki on täälläpäin pukeutunut turkkeihin ja muihin ajankohdan kamppeisiin, siis aina ennen punanuttuisen Coca-Cola pukin saapumista areenalle. Kai tästä reilun kuukauden kestävästä "punaisen näkemisestä" pitää sitten kiittää kolapuun hedelmien kerääjien porukkaa?

Ensimmäinen veikkaukseni värin syyksi oli luonnollisesti ketsuppi, mutta sehän ei oikeastaan liity jouluun mitenkään. Kinkunkin päälle laitetaan korkeintaan sinappia, joka oikeasti onkin enemmän joulunajan lisuke.
Miksei ketsuppi sitten ole?
Kenties ketsuppi on niin arkinen hyödyke, ettei sille osata antaa sen ansaitsemaa tunnustusta edes jouluna. Ehdottaisin lukijoilla, että ette tänä jouluna ottaisi ketsuppia itsestäänselvyytenä. Pyytäkää toveri Heiz Felix rohkeasti mukaan jouluaterialle. Parhaat asiat tajuaa yleensä vasta kun niitä ei saakaan, joten arvosta ketsuppiasi nyt kun vielä voit!

Koivisto-edit: Tää muuten on laskujeni mukaan 300. pallisartikkeli. Jumaleisson, onpa tullu skriivattua. Eipä olis näin montaa jaksanut, jos niin moni ei lukisi. Thanks everybody.

14.12.2010

Rullakebab vie?

Äänestys kebablisukkeista osoittaa päättymisen merkkejä ja rulla on ollut alusta lähtien johdossa. Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt. Kebab-rintamallakin on jotain, mitä en tiedä, sillä en olisi uskonut ranskiksien häviävän kellekään.

Rulla on mulle melko tuntematon, mitä nyt Leinosen hehkutusta olen aiheesta kuunnellut. Pitipä munkin sellainen sitten vetäistä eräässä kalliolaisessa paikassa. Ei vakuuttanut jotenkin. En osaa sanoa miksi, mutta ei oo mun juttu.

No, sattui niin, että meikäläisellä oli asiaa Kallioon useampanakin päivänä, joten se tarkoitti kepukuurin jatkumista. Ranskiskebab on tietysti klassikko. Ja onhan se hyvä ja tuhti. Vedin tuon kuvan yksilön ja siitä tuli oikein hyvä överiolo. Kebab ranskalaisilla -annoksesta pitää tulla sellainen olo, että on syönyt vähän liikaa ja siinä tämä onnistui.

Suokkarini on kuitenkin joku muu, nimittäin pitakebab. Syy on puolittain epäpallismainen. Leipä on ensinnäkin ihan hyvä lisuke keimolle mielestäni, mutta toinen syy on koko. Kun käyn syömässä, en aina halua överioloa. Sitä seuraava väsymys on perseestä. Vielä vähemmän haluan säilöä ostamaani ruokaa folioon ja sujauttaa sitä povariin. Ylimääräiset jää syömättä ja se hieman tympäisee. Pita on sopivan kokoinen lärpäke lounaaksi. Nälkä menee, mutta tulee sopivasti illalla takaisin: önem düzeyi, sanoisi turkkilainen.

Viime aikojen suurimman kepuyllärin koin muuten hyvin ei-kepuympäristössä. Siitä kirjoittelen jahka ehdin. Elämässä on liian vähän positiivisia kebabyllätyksiä.

Classic Pizza, cut the bullshit!

Kävin viime viikonloppuna hiihtokeskus Rukan Classic Pizza ravintolassa. Olen käynyt ketjun ravintoissa (ennenkuin ovat sulkeneet ovensa) kaksi kertaa aiemmin, toisella niistä pizzassani oli valaan mulkun mentävä reikä. Sanomattakin selvää, etteivät odotukseni olleet turhan korkealla.

Saimme käsiimme ruokalistan, josta haluaisin esittää pari lainausta. Takakansi nimittäin julistaa hamsterin kokoisilla kirjaimilla:

Sorry No Kebab

Jumantsuikka! Hyvä että pyydätte sentään anteeksi  täytteiden kuninkaallisen täydellistä olemattomuutta ruokalistallanne. Mitä sillä on väliä vaikka kinkku olisi tehty palkintoporsaasta, jos teillä ei ole kebua? Pisteet Classic Pizza ansaitsee kuitenkin käytöstavoistaan, vaikka olenkin aistivinani anteeksipyynnön esittämisessä pientä sarkasmivittuilua Turkin poikien yksityisyritteliäisyyttä kohtaan. Sama linja jatkuu ruokalistan sisäpuolella, mutta läppä liukuu jo  vähän kornin pelleilyn puolelle:

Kun syöt meillä pizzan, olet varmasti mukana tukemassa esim. verorahoin maksettua sotaveteraanien kuntoutusta.

Haha! Kiitos 1939-1945! Jumalauta myykää te sitä pizzaa nälkäisille. Tuollaisista heitoista tulee vähän sellainen olo, että firma ottaa pahasti turpaan lafkoilta jotka tekee parempia pizzoja halvemmalla ja pitää sitten tehdä tämmöisiä aika noloja temppuja.
Joten ei, en tilannut kalleinta pizzaa että maatamme puolustanut veteraani saisi kuulolaitteen. Tilasin pizzan koska olette ainoa firma joka valitsee liiketiloikseen kalliit kiinteistöt keskeisillä paikoilla, onnistumatta silti tarjota tuotetta joka myy tarpeeksi.

Vihje ravintoketjun huipulta, ihan ilmaiseksi: Heittäkää tuo ruikuttaminen pois ja keskittykää siihen, että tuote potkii pyllylle ja asiakas nauttii ruoastaan ilman synninpäästöä tai syyllistävää fiilistä.

Ai niin, pizza oli ihan hyvä. Täytteet laadukasta kamaa ja juuston laittaminen pohjalle tuo kivaa ilmavuutta pizzaan, jolloin hyvät raaka-aineet pääsevät esille.

P.S. Leijonahupparijätkille tiedoksi: Arvostan suuresti veteraanien miltei mahdottomia ponnistuksia sen eteen, että minä voin asua kauniissa kotimaassani ja syödä muutakin kuin hapankaalia henkeni pitimiksi. Sotaveteraanien käyttäminen italialaislähtöisen ruoan markkinoinnissa ei vain ole mielestäni oikein.

14. luukku: Ruotsin lahja joulujuomamarkkinoille?

Oiskohan tässä ripaus Hartwallin omenalimpparia... Ruotsalaisen joulujuoman julmustin maistaminen on hieman epäilyttävää - ja ripauksen pelottavaa. Ruotsalaisista ei koskaan tiedä, hehän ovat voineet laittaa tähän mitä vaan. Ei se kuitenkaan pahaa ole, ja jotain etäisen tuttua maussa on. Pienen miettimisen jälkeen tulee mieleen omenalimppa.

Agathat ja kumppanit siellä ajattelevat, että lue hyvä mies sitä tuoteselostetta. Minä vastaan, että enpäs lue - hirveä vaiva! Siksi makustelen tietämättömyydessä. Omanlaisensa maku tässä on kyllä, mutta eipä ihmeellinen. Varmaan olisi mieluisampi, jos olisi viettänyt ikänsä kansankodissa ja aina joulunaikaan saanut juodakseen tätä. Leinonen kuulemma on lapsuudessa juonut tätä, mutta en omalta kohdaltani muista.

Vaimon kommentti makuu on: "Ei tuo pahaa ole, mutta ehkä aika pliisua." Näin se on. Tämän kyseisen yksilön kotiutin taannoisella reissulla Pohjanlahden taa, mutta olen huomannut, että ainakin lähi S-marketista tätä saa jossain muodossa. Tiedä sitten kuinka moinen kelpaa heavy usereille. Blogin kommenttiosuuden mukaan heitä löytyy myös suomalaisten joukosta.

Juomasta ei kuitenkaan tullut uutta perinnettä Koiviston joulupöytään.

13.12.2010

Venäjä-pihvi

Jos yhdistää sanat Venäjä ja pihvi, monelle tulee varmasti mieleen Dolph Lundgren elokuvassa Rocky IV. Nyt kyseessä on kuitenkin ihan ruoka-annos. Kuvan biffisetin vedin kansallisarkistolla joku aika sitten. Annos on muistaakseni nimeltään grillipihvi venäläisittäin.

Oli taas hyvää, kuten saattoi odottaa. Mutta ihmettelen vähän tuota venäläisyyttä. Varmasti sille joku syy on, mutta maallikkona en osaa nimetä annoksesta muuta kuin suolakurkut, jotka ohjasivat aatokseni suureen itänaapuriimme. Mutta ehkä se riittää?

Nämä ruokien nimeämiset maan mukaan on välillä aika hauskoja. Sellaisia pomminvarmoja merkkejä on aika vähän, joten niitä voinee soveltaa halunsa mukaan. Ehkä tästedes sanon kaikkea, missä on suoliksia, venäläisittäin valmistetuksi ja, jos ruoassa on tomaattisoossia, se on "napolilaisittain". Tonnikala vie Nizzaan ja veri Tampereelle. Siitä se lähtee.

Lisähuomio. Kuvasin tän annoksen työpuhelimellani. Siinä on ihana ominaisuus: kameran suljinääntä ei saa millään pois. Kuvattaessa puhelin rusahtaa, niin että takarivissäkin päät kääntyy. Toooosi kiva, ihan niinku ruoan valokuvaaminen ilman ääntä ei herättäisi tarpeeksi oudoksuntaa. No, tää on tällaista.

13. luukku: Torttu

Joulutorttu on tämän ajan herkuista se, johon kyllästyy melkein ensimmäisen yksilön jälkeen. Tylsyydestään huolimatta joulutorttu on monimuotoinen leivos, sillä eri tortunvääntäjillä on erilaisia tekniikoita. Joidenkin tortut läsähtävät kasaan, kun taas joidenkin tortuista tulee niin kuohkeita, etteivät ne meinaa pysyä kasassa ollenkaan. Joissakin tortuissa tumma luumumähmä leviää pitkän torttua, lähinnä kehnon torttuarkkitehtuurin ansiosta. Jossain piireissä esiintyy tapaa, jossa tortun päälle levitellään valkoista jauhetta, joka sitten sotkee kaikki paikat.

Tortuissa käytetty luumu on muutenkin suosittu raaka-aine jouluntienoolla, pakko kai sillekin on oma sesonkinsa olla. Luumu on siitä kyseenalainen, että joulun ulkopuolella niitä syövät vain ja ainoastaan mummot jotka haluavat laittaa kakkansa liikkeelle. Tieto tästä jo laskee odotuksiani torttuja kohtaan. En halua että kakkani on liian vikkelää!

Varovasti torttujen kanssa, ei pidä innostua liikaa!

P.S. Torttutaikinasta muuten voi ihan hyvin duunata pasteijoita, joihin ei missään jumalan nimessäkään laiteta luumua vaan jotain oikeasti hyvää (suolaista!). Voiskin tehdä pasteijafiilistelyt blogiin torttutaikinan pudotessa alehinnoille..

12.12.2010

12. luukku: jouluspuke suukon sai

Hemmetin vaikeaa näitä oli löytää. Aloin joku aika sitten kuulla huhuja siitä, että Brunbergin perilliset tekevät Porvoossa pikkukätösillään jouluksi erikoissuukkoja. Herra Google kertoi samaa, mutta eipä näitä mistään meinannut löytää. Ei keskustan SS-marketista eikä Stockalta. K-Supermarket Kamppi pelasti.

Mitä tästä voisi sanoa... Ensimmäinen ajatus on, että onpas tämä mukavan kirpsakka. Se on kivaa vaihtelua yleiseen suklaiden ällömakeuteen. Suklaiden ällömakeuteen, jossa ei ole mitään pahaa, huom. huom. Muutenkin tätä ehdottomasti kyllä syö ennen kuin selkäänsä ottaa. Ainakin jos diggailee suukkoja, kuten allekirjoittanut.

Itse aion näitä joulupöytään nostaa ja suosittelen kotiuttamaan sikspäkillisen, jos löydätte. Aiempi väitteeni siitä siis, että Fazerin joulusuklaa tarvitsee kaverikseen vain äftereittiä ei ehkä siis pidä paikkaansa.

11.12.2010

Polttaa, polttaa

Jos joku lukija diggailee tulisia naksuja, nyt korvat hörölle. Kuvan sipsit ovat sen verran tiukkaa tavaraa, että niissä täytyy olla pureskeltavaa kovemmallekin karjulle.

Tällaisia tarjottiin, kun olin vieraisilla käymässä. Ilmeisen toivottu vieras. Pussi mainostaa itseään "tunne eläväsi" -tekstillä, mutta se ei pidä paikkaansa. Ota kaksi tällaista yhtä aikaa suuhusi ja "haluat kuolla". Tulisuus on liiankin totista, mutta jotain viehättävää siinä on. En ole itse extra-tulisen ylimpiä ystäviä, mutta tuli näitä useampia mutusteltua. Ei sitä näköjään voi syödä vain yhtä sipsiä, ihan sama, miltä ne maistuu.

Tämä pussi toisaalta voisi olla ratkaisu yhteen ikiaikaiseen ongelmaan. Sitä tulee helposti kotiutettua sellainen 400 gramman sipsipussi ja hengitettyä se jonkun laatuviihteen parissa. Tätä pussia ei pysty hengittämään sisäänsä kerralla, vaikka kuinka yrittäisi. Tuo on enemmänkin viikon projekti.

Neljä lastua viikko sitten syötyäni taas ajatus uudesta viehättää. Ehkä käyn ostamassa pussillisen. Kauppapaikka taisi olla K-Supermarket Kampissa.

11. luukku: Viinaa viinaa, jopa karkeissa

Joulu, tuo Jeesusjuhlista suurin omaa myös tavallisesta poikkeavia yhdistäviä piirteitä, siis sen kaiken viinan väärinkäytön ja henkisen väkivallan lisäksi. Jouluna isovanhemmat saattavat tulla kylään, tai ainakin heitä käydään katsomassa pöpilässä tai vanhainkodilla. Mummojen mukana tulee aina muutama asia ja yksi niistä on viinakarkit.

Mummojen ja pappojen makeismaku on yksinomaan huono, eivätkä konjakkisuklaamakiaiset juuri tee poikkeusta. Mummuroilla on aina tarjolla viinakarkkeja, lähinnä siksi ettei kukaan ikinä pysty syömään kuin korkeintaan puolikkaan, joten yksi pussi riittää pitkäksi aikaa. Kunpa papat osaisivat tarjota Mentholien, Kettukarkkien ja Eucalyptyksien sijaan vaikka niitä Werther's originaleja, kuten se mainoksen pappa. Jopa juhlapöydän konvehtit menevät paremmin kuin viinakarkit. Karkkien kuori rasahtaa hampaissa rikki ja äkäinen, todella pahanmakuinen litku lipsahtaa kielelle. Silmät etsivät pakokeinoa sylkemään möhmä pois suusta, mutta vanhusten asumukset on yleensä rakennettu niin, ettei karkkeja voi hylkiä. Yäk.

En kyllä tiedä, onko näissä oikeasti viinaa ja ikärajat? Vai ovatko karkit ihan vain muuten tajuttoman pahoja? En ole viime aikoina nähnyt kauppakeskuksien nurkilla teinejä pää sekaisin viinakarkeista, tajuaakohan ne edes nämä rajattomat mahdollisuudet? Pussillinen karkkeja ja huuhteluun!

10.12.2010

Karahvikolaa vai maitoa?

Kävin purilaisella Chico'sissa viikonloppuna. Edelleenkin suositeltava paikka persaukiselle. Nimikkoburgeri irtoaa noin kympillä ja on aikas hyvä. Kaveriksi House Breadia (oikeesti!) ja kolaa.

Tällä kertaa tilasimme romanttisesti kannun kolaa. Odotin sellaista pitcher-tyyppistä ratkaisua, mutta saimmekin karahvin. No, fiinimpää kolaa siis.

Kaksi kommenttia kanssa-asiakkaista. Ensinnäkin joku mies kantoi sisään Stiga Playoff -pöytäjääkiekkopeliä. Varmasti hieno mies. Toinen kommentti on surullisempi. Joku about 14-vuotias (helvetistäkö niitä erottaa?) julli oli syömässä luultavasti isovanhempiensa kanssa. Istuivat viereisessä pöydässä. Poika jumalauta joi maitoa, ja isovanhemmat eivät tehneet asialle mitään.

Raportoin totta kai asiasta Leinoselle välittömästi kesken aterian. Jussi tuntee ihmismielen sopukat ja piti jullia potentiaalisena kouluampujana. Kyllä tuo yksi merkki selkeästi on.

Ihmisten pitäisi tuntea vastuunsa kasvattajana: hampurilaisen kanssa kolaa, ei todellakaan maitoa. Eikö ne koulussakaan opeta näitä juttuja? On siellä turhempaakin...

10. luukku: jouluoluet testipenkissä

Joulu on vuoden odotetuimpia perhejuhlia. Tämän tietää mm. siitä, että Alkossa myydään yksin aatonaattona viinaa about yhtä paljon kuin keskimäärin syyskuussa. A-liikkeet ovat melko pelottava näky ennen pitkiä pyhiä. Ryyppyjuhlanahan joulu voittaa maassamme jopa pääsiäisen, sillä kun on joulu, saa yölläkin juoda, ajattelee suomalainen. Tästä seuraa se, että maamme turvakodit myyvät eioota jo kauan ennen aattoiltaa ja illan odotetuimpia vieraita onkin monissa perheissä poliisi, joka vie iskän pois riehumasta ja muu perhe pääsee joulunviettoon. Niin se käy.

Mutta asiaan, asiaan... Tosisuomalainenhan juo aaton tietysti vain kirkkaita, mutta kun aamulla pääsee putkasta, tekee mieli ehkä lähteä jollain loivemmalla liikkeelle. Siksipä monet valmistajat tarjoavat teemaan sopivia jouluoluita, joilla voi lähteä luistelemaan kohti iltaa. Testasin kolmen valmistajan tavarat, eli Lapparin, Olvin ja Koffin jouluoluet.

Eipä voi kehua. Lappari ensinnäkin on ihan kuraa. Tietysti Lapin kullan normimaun tietäen on panijalla kovat odotukset varmasti tuotoksensa suhteen: eihän se normaaliolutta parempaa saa olla. Olvin ja Koffin tuotokset sen sijaan ovat vain tylsiä. Punaisessa paketissa hieman tavallista tummempia oluita, joita siksi nimitetään jouluoluiksi. En ymmärrä logiikkaa ihan täysin, johtuuko tummien oluiden "jouluisuus" siitä, kun joulunaikaan on niin pimeää?..

Pitkä tarina lyhyt, allekirjoittaneen jouluohje on jättää jouluoluet - ja kirkkaat - kaupanhyllylle.

9.12.2010

Kansanäänestys: Millainen kebab?

Monikulttuurisessa Suomessamme kansalaisella on paljon vaihtoehtoja. Miltei kaikissa elämän koukeroissa voi tehdä valinnan eri vaihtoehtojen välillä. Parhaimmissa vaihtoehtoja on useita. Kebab ymmärrettävästi kuuluu näihin parempiin asioihin.

Minä olen rullamiehiä. Siinä nyt vain on jotain todella kaunista, kääriä lihaa ja vihreitä osasia taikinaan rullalle, pyöräyttää folioon ja vetää naamaan. Ehkä lämmin suhteeni tortilloihin tukee rullakebufaniuttani. Rulla on muodoltaan makoisaa vaihtelua perinteiseen haarukointiin. Lisäksi annoksessa on yleensä reilusti salaattia, joten voidaan puhua rullakebulla olevan terveysvaikutuksia.

Kuvan kebu on noudettu Rovaniemen Viirinkankaalla sijaitsevasta Memo's ravintolasta, jonka poistin boikotista tätä artikkelia varten. Kokovertailun vuoksi rulla lepää kuvassa A3-paperilla! Size matters. Memo's oli aiemmin boikotissa, koska odotin kerran tiskillä muutaman pitkän minuutin seteli kourassa saamatta palvelua. Ruoka on kyllä hyvää, se ei ollut ongelma.

Toinen suosikkini on kebab ranskalaisilla. Pottujen suolaisuus ja rapeus vain kaunistavat kebablihan sulavuutta. Välillä sitä havahtuu haaveilevansa annoksesta kebua ranuleilla. Äänestyksessä ranulit ovat oma vaihtoehtonsa, muut perunalajit on niputettu "muu peruna" vaihtoehdon alle.

Ei muuta kuin äänestämään! Pahoittelemme mikäli suosikkilisukkeesi ei ole mukana äänestyksessä, pistetään inhimillisen erheen piikkiin. Äänestys päättyy 16.12. kello 12.00, joten sinulla on tasan viikko aikaa testata kaikki lisukkeet läpi!