Linnan juhlat special

Hoidetaanpa nämä muodollisuudet pois alta heti kättelyssä (heh heh). Krista Kosonen, kaikessa upeudessaan, ei ollut mielestäni kovin väärässä kuvaillessaan boolin makua "kiljumaiseksi". Se ei ollut maineensa veroista, tai no ehkä maine johtuu enemmänkin tujusta viinan määrästä kuin reseptin salaisuudesta. Kaippa tuo litku on ihan tavallista valkoviinipohjaan sotkettua viinasekoitelmaa. Eräs nuori kadetti kuvaili boolia tehokkaaksi, mutta maultaan "keski-ikäiseksi". Tähän on helppo yhtyä, nimittäin keski-iässä tärkeintä varmasti on turruttaa fiilikset omasta kuolevaisuudesta kuin tuntea makujen yhdyntää kielellään. Kiljukin kelpaa jos vaan puitteet ovat koreat, hiki virtaa vuolaana persvakoa kohti ja tekohymyä täytyy yrittää nykiä kameramiehille/naisille useamman tunnin ajan.

Kun korvanlehdet on viimein saatu muutamalla boolilasillisella tunnottomiksi ja Karpelan munkitkin on tsekattu, on aika siirtyä tarjoiltavien pariin.

Nyt ollaan ytimessä. Kaikki mitä maistoin, oli joko hyvää tai erittäin hyvää. Erittäin asiallisella pohjalla olivat erityisesti lappilaista makumaailmaa edustava Porovoileipäkakku, jonka koostumus oli mukavan ruokaisa, silti olematta löysä ja tahmainen. Joku voisi jopa sanoa voileipäkakun olleen liian kuivaa, mutta juoman kanssahan näitä nautitaan. Sydämenmuotoinen ja erittäin lämminhenkisen makuinen Metsäsienileipä on yksinkertaisuudessaan erittäin kaunis suoritus. Kahden rieskaleivän väliin puserrettua metsäsienimuhennosta sipulin kera ei voi tuomita, helppo syödä ja ilo maistaa.

Makeiden herkkujen puolella ei myöskään siunaantunut kovin montaa kritiikin paikkaa. Kuvassa lautaseni yläosassa näkyy palanen Mustikka-porkkanakakkua, jonka hienostunut ja pehmeä tapa käsitellä mustikkaa oli pyöreä kuin Virpi Kuitusen vauvamaha (tai kumpi vaan Karpelan munkeista). Kolamiehenä odotin jännityksellä millaista on linnan limonaditarjonta. En olettanut löytäväni kokoushuonemaisesti pullollisia Jaffaa ja Kolaa, mutta jotain on pakko olla. Tämä jotain oli Vissyä ja Sitruunasoodaa. Rajattu, mutta janoiselle toimiva ratkaisu. Kenties hieman laajempi valikoima olisi paikallaan ensi vuodelle, vaikkapa sitten Laitilan virvoitusjuomatehtaan limppareita. Sarasvuolle varmasti maistuisi Herra Hakkaraisen limpsa.

Muutoin itsenäisyyspäivän vastaanotto on aivan hieno tapahtuma hienon asian juhlistamiseen. Sen verran on pakko spoilata, että linnassa ei oikeasti ole edes kovinkaan kuuma. Kaikki tuskailevat kuumuutta sen takia, että pitkäaikaistyöttömillä vituttaisi edes himpun verran vähemmän katsoa töllöttimestä pukujuhlaa ja ökyilyä. Eihän tuo mitään pikkurahan huvia ole, varmasti rahaa uppoaa tolkuttomia summia jokaiseen pukuun ja vielä enemmän koko showhun. Onneksi joku laupias käytti sentään kierrätettyä pukua ja ruokakin oli reilua.
Paljon joristaan myös linnan ahtaudesta, se myös on osittain fuulaa. Ahtautta on paikoitellen, tietyillä hetkillä, mutta melko hyvin sinne mahtuu. Kaljamahaisilla frakkivalailla voi sitten olla omat mielipiteensä tästäkin asiasta.

P.S. Lukija varmasti ihmettelee, miksi minä hoidin Pallolaajennuksen raportoinnin linnasta? No sanotaan vaikka niin, että Koivisto on loistava aluetoimittaja, mutta kun oikeasti tapahtuu jotain tärkeää.. Pitää pyytää päällikkö paikalle.