28.12.2011

Kolanterin lisälehtisillä: Kolaa huuleen, kirjaimellisesti

Ei varmaan tule kellekään lukijalle yllätyksenä, että meikäläinen ei montaakaan lahjaa saanut jouluna. Risuja korkeintaan olenkin ansainnut, mutta sain jostain syystä myös lahjan nimimerkiltä Itä-Pasilan Salarakas. Kai siksi, että mulla on parhaat jutut.

En nyt lähde sivupoluille, mutta monet naiset ovat siitä ärsyttäviä, että he antavat hyviä lahjoja. Puhun syvästä kokemuksesta, sillä vaimoni kuuluu tähän joukkoon. Se on ärsyttävää siksi, että siihen on hankala vastata mitenkään, jos on tällainen puupää. On ikävää tuottaa omalta osaltaan pettymys, kun itse saa jotain hyvää ja kaunista. Synttäreihin on vielä aikaa, mutta mietin jo jotain höpöstä tai edes semisellaista. Mutta takaisin asiaan.

Kuvan combo oli varsin sykähdyttävä setti eikä tämmöiseenkään meikäläinen voi mitenkään kontrata. Paketti sisälsi lisäksi vielä suklaata, mutta parasta oli ehdottomasti tuo huulirasva. Olin nähnyt ko. tuotetta jo aiemmin. Sitä myydään - jostain minulle tuntemattomasta syystä - paremmin vaatekauppana tunnetussa KappAhlissa. Pari skragaa olen sieltä ostanut ja nähnyt tuotetta kassalla. Olen kuvitellut sitä joksikin normirasvaksi hassussa putilossa, niin en pettymyksen pelossa ole ostanut. Nyt kuitenkin sain sitä käsiini ja tuikkasin mielenkiinnolla huuleeni. Ja miten kävikään.

Kävi hyvin. Jo tuoksu yllätti minut. Tämä oli kuin olikin kolamaista. Ei tää kokista ole, vaan ehkä hajusta tulee mieleen joku kolamehujää, mutta tuoksu on selvä. Maku ja tuntuma huulissakaan ei ole hullumpi. En huulirasvaa käytä, sillä sulohuuleni ovat itsekostuvat, mutta tätä voisin käyttää kyllä. Kai tää on tarkoitettu joillekin pissiksille, mutta mähän olen henkinen sellainen. Hyväksyn tuotteen.

P.S. Nyt kun asia tuli puheeksi, varsinkin blogin lukuisilta naislukijoilta otetaan kiitollisena vastaan kaikki lahjaideat, oli kyseessä vaimo tai muut naisihailijat. Auttakaa puupäätä, pliide.

24.12.2011

Joulukolanterin 24. luukku: Lasipullokola


Lasipullokola. La-si-pul-lo-ko-la... Aika kiva sana, runollinen jossain määrin. Itse korkkaan sellaisen tänään Joulupukin synttäreiden kunniaksi. Se on sellainen joulunihme, josta itämaantietäjätkin olisivat ihmeissään.

Elämäni toisesta - tätä nykyä hiljalleen kolmannesta - suuresta rakkaudesta en kuitenkaan äkkiä keksi mitään sellaista, jota minä kera kaimani emme olisi tässä blogissa jo sanoneet. Ylisanat eivät tunnu miltään, hehkutuskin on hieman väkinäistä. Lähtisikö vittuilu luonnostaan... Ei oikein.

Olen pahoillani Jussi, oon heikoin lenkki enkä keksi mitään nasevaa, joka kelpaisi lasipullolle - ja sinulle.

Mutta sehän se kuuluu suomalaiseen jouluun, odotusten pettäminen. Suuret haaveet rentoutumisesta pitkän syksyn päätteeksi, perheen kanssa vietettyä laatuaikaa. Hyvää ruokaa, iloisia lapsia lahjoineen ja ehkä lasillinen punkkua rakkaan kanssa. Iltasella levollinen lasipullokola kuusen ääressä, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan silmät täynnä uskoa tulevaisuuteen...

Totuus on karumpi ja jouluresepti lyhyt: Kossu naamaan ja perhe hankeen, jos sellainen - perhe tai hanki - löytyy.

Siitäkin huolimatta tai juuri sen takia, hyvää joulua kaikille. Pallolaajennus jatkaa odotusten pettämistä taas arjen palattua.

23.12.2011

Joulukolanterin 23. luukku: Kultainen kola

Okei. Käytännössä ja ainakin teoriassa Kollega Koivisto kirjoitti jo alumiinipullokolasta. Mikä tietysti sopii hänelle ja hänen vajavaiselle loistokkuudelleen. Itse ajattelin kirjoittaa kultaisesta pullosta, mikä tietysti sopii minulle. Kiss the ring ja niin edelleen. Lastenvaunujen pukkaamista loskan seassa ei pelasta edes timanteille vuorattu kokis.

Näin kola tulisi juoda, etenkin merkkipäivänä, mikä kohdallani tarkoittaa mitä vain arkipäivää. Pullon hohtoa laskee toki se, että kyseessä on jokin Daft Punk tribuuttituote. Kyseessä siis ei ole Ruokablogi Pallolaajennus tribuuttituote, joka olisi vähintään kullattu pandakarhun kallo. Tämä on vain kullan väristä alumiinia. Mutta ei sitä tarvitse kertoa niille tavallisille kuolevaisille jotka maan rakosista vilkuilevat triumfanttista kultapullosta siemailuani.

Alumiini on sen verran paksua, ettei sitä kuninkaallisilla käsivoimillani kovin helposti saa kasaan. Pullo siis pakkaseen ja tilanteen tullen kolat jääkylmään kultapulloon. Kyllä siinä siniverisen kelpaa katsella hikoilevaa herkkua. All hail the king, kiss the ring!

22.12.2011

Joulukolanterin 22. luukku: itsensä pettäminen

Tämä kuva ärsyttää minua. Kesä, lämpö, shortsit... kuka niitä haluaa nähdä, kun tähän aikaan vuodesta säät on yhtä helvetin persettä ja pimeäkin 27 tuntia vuorokaudessa. Silti kirjoitan tästä, koska on mukava haukkua tuotteita. Ja ihan vittuillakseni ajoitin tän päivälle, joka tietääkseni on talvipäivänseisaus tänä vuonna.

En enää valitettavasti muista, miten haukkuisin tätä juomaa. Sen muistan, että ei tämä kaksista ollut. Yrittääköhän tää olla jotain kolavissyä tai jotain vai sitten normilimukkaa. Kevyt olo vie jotenkin vissyraiteille ajatukseni ja jo siitä tietää, että en tykkää. Vissy on jees, mutta kolaan sitä ei varmaan kannata sekoittaa.

Mutta siis nyt tsekkasin netistä. Kevyt olo -juomat on tavallista vähemmän sokeria sisältäviä limppareita kai olevinaan. Ja siis sitä sokrua ei ole korvattu makeutusaineilla, sitä vaan ei oo. Näin tätä tänään kaupassa, eli kyllä tätä joku on ostanut. Kai nykyään terveysintoilijoiden terveysintoillessa tätäkin myydään.

Mun suhtautuminen on se, että kestän kemikaalit ja kaiken sonnan tai sitten en juo ollenkaan. En halua semiterveellistä kevyttä oloa vaan kunnon sokereita. Kevyet olo jätän hipstereille.

P.S. Jotenkin epäonnistunut tuo etikettikin, ei houkuta. Itse pitäis kaikki tehdä.

21.12.2011

Viinejä kera jalkapalloilijoiden

Kuvasta näette, että syön jopa sienisalaattia, jos se on ilmaista.
Ei, otsikkoni ei viittaa Elossa-saagaan, jossa Andeilla syötiin jalkapalloilijoita, kun ei oikein muutakaan ollut. Tää juontaa juurensa siihen, että allekirjoittanut kerrankin kutsuttiin johonkin.

Normiruokabloggarit varmaan kiitävät kukasta kukkaan, mutta mua ja Jusaa vaan ei kutsuta mihinkään. Me joko ei olla tarpeeksi vakavastiotettavia tai sitten vain ei osata käyttäytyä. Chileläisillä viininpolkijoilla kävi kämmi ja pääsin maistelemaan heidän tuotteita kera Keken ja Pasin. Futarit pistettiin aiemmin viinikouluun ja nyt valistettiin myös kansaa. Linkkaisin verkkosivun tähän, mutta siellä kuvattiin myös jotain videota, joka jonnekin ilmestyessään paljastaisi allekirjoittaneen fyysisen alennustilan.

Mut ihan hyvää tavaraa oli pöydässä. Pirunkellaria olen imaillut aina toisinaan, kun olen sellaisen pihinä miehenä raaskinut ostaa. "Ja kyllähän sitä juo", sanon omaa tyyliä uskollisesti noudattaen. Juuri edellisessä postauksessa hieman nalkutin viinasta jouluns, mutta täytynee pullollinen cabernet-mallista Casillero del Diabloa kotiuttaa joulupöytään. Mietoja maltilla, ihmiset.

Btw. kuulin mielenkiintoisen asian viini-iltamassa. Viinihidalgo kertoi, että muistaakseni about 95 prossaa Suomessa myydyistä viineistä maksaa alle kybän pullo. Onhan se tuplat halvimpaan laatuun, mutta silti yllättävän alhainen. Ei sillä, itse en ko. kipurajan yli varmaan koskaan...

Joulukolanterin 21. luukku: Tab xtra


Tehdessäni tutkimusta tuliaisiksi saamani Tab xtra kolajuoman kulttuuriperimästä, törmäsin ylläolevaan mainokseen. Mainoksen rinnakkaistodellisuudessa miekkonen siemailee rannalle kolaa, tsiigaa ohi kulkevan tsigunan persettä ja saa päälleen vaimoltaan kostoksi vettä ja halauksia. Todellisuudessa jossa me muut elämme skenaario olisi luultavasti päättynyt korkokengän kantaan mykiössä. Ei se mitään, kiinnostukseni kolaan heräsi kyllä bikinimallin myötä.

Minulla ei todellakaan ollut hajuakaan siitä, että Tab on Coca-cola companyn lanseeraama tuote! Tarkoitettu alunperin 60-luvulla yhdeksi ensimmäisistä sokerittomista kolajuomista. Olemme siis Saatanan alkulähteillä. Tämä lienee se kola jota Antikristus joisi. Luulin jo Tabin olleen menneen vuosituhannen lumia, mutta näyttävät vieläkin tekevän tätä jossain maailman synkässä kolkassa. Kontrolloidussa makutestissä ainakin tämä xtra versio oli ala-arvoista. Tämä on tällaista olematonta kolaa, jota tulee juoda vain jos omistaa diabeteksen tai pahan aivovamman. Voisin kuvitella että kun viimeisetkin Tabiin 60-luvulla retkahtaneet hipit kuolevat, loppuu valmistuskin. Ellei sitten joku käsittämätön hipstervillitys nosta Tabia takaisin parrasvaloihin. Karppauslimu? Ehkä!

20.12.2011

Onko Rainbow ryhdistäytymässä?

Pirkka-olut lienee suurimpia neronleimauksia, joita K-ryhmän sikariportaassa on saatu. Lehtiläpänderin mukaan olut on ollut melkoinen myyntivaltti ja kyllähän sitä juo, vaikka se ei Euroshopperille pärjääkään. Halpa kama toiminee myös sisäänvetotuotteena. Yhden ässän kaupassa lienee saatu itkupotkuraivareita asian tiimoilta, mutta yhä siellä nukutaan.

Lonkkua ja sidua Ässästä saa, mutta ei sateenkaariolutta. Sopiminen asiasta on varmaan vaikeaa, sillä panimot ymmärtänevät viimeistään Pirkkiksen menestyksen jälkeen tuotteen arvon, eivätkä hevin luovuta. Toisaalta ulkomailtakin tavaraa saa varmasti. Tänään näin hyllyssä ns. akkainkaljaa eli nollavolttista olutta.

Tuote on belgialaista. En muista tätä aiemmin spotanneeni hyllystä, vaikka sattuneesta syystä myös alkoholitonta hyllyä on olen viimeaikoina kyttäillyt. Kertokaa viisaammat, jos tämä on vanhaa kamaa. Mutta koska uskon, että tämä on melko tuore tulokas, veikkaan tämän olevan Rainbow-oluen esiinmarssia.

Jos Rainbow jatkaa belgilinjalla, yksi vaihtoehto on vaihtaa siihen heidän tuomaansa belgiin kuoret. En muista nimeä, mutta sikspäkeissä myynnissä, tietänette ässäläiset. Oon testannut ja sitäkin juo, eli ei huono vaihtoehto sekään.

P.S. Juuri muuten uutisissa sanotaan, että jouluna taas juodaan enemmän kuin koko muuna yhteensä. Hienoa... Ottakaahan iisisti viinan kanssa, jos on lapsia joukossa.

Joulukolanterin 20. luukku: hyvää ei löydä, paskaan on tyytyminen

Lapsensaanti on lisännyt kolanjuontiani. Lastenteko siis kannattaa. Kun muksu tulee, kämppä täyttyy uudenlaisella romppeella, eli ei se yhtä juhlaa ole. Lastenvaunut ovat melko tarpeellinen väline tässä joukossa, mutta valitettavan monista puuttuu juomapidike.

Netissä kattelin vähän, että löytyisikö juomanpidikettä lisävarusteena. Virkistävät ulkoilut kera nassikan ja kolapuun nektarin: visioin itselleni jo uutta hedonistimsempaa elämää... Emmaljungiin saa monenlaista härpätintä, mutta juomapidikettä en löytänyt. En myöskään löytänyt interwebistä katsomalla mitään hyvää. Oli tyytyminen paskaan varustepussiin.

Kuvan settiin jaa jotain pientä kivaa laitettua talteen ja on siinä tilaa tölkillekin. Paha vaan, että setti on sen verran hutera, että kolasta saattaa läikkyä arvonestettä kadulle vielä toisenkin hörpyn jälkeen. Voi surkeus. Unelmani tyylikkäästä kruisailusta vaunujen ja kolan kera kokivat kolauksen. Miten nyt hurmaan vieraita naisia on the move, kun en koiraakaan omista? Hei lainatkaa joku mulle mäyräkoira! No, termoskahvikupille tuo on omiaan, koska siihen saa kannen. Siihen on tyytyminen, eikä se vähän ole. Kofeiinia kuitenkin.

P.S. Vanha tieto, mutta kyllä täytyy muuten taas ihmetellä noita Kaksplussia ja muita äitiyskeskustelupaikkoja netissä. Joku siellä eräässäkin puussa viattomasti kysyi, että oisko vaunuihin saatavilla juomapidikettä ja vastaus oli asiallinen luokkaa: "MIKSI VITUSSA SÄ SELLAISTA TARVIIT PASKA, KUN ITSE EN KEKSI MOISELLE MITÄÄN KÄYTTÖÄ, IDIOOTTI SAATANA. TAPA ITTES!!11!1" Taitaa joitakuita vissiin kotonaolo vähän ahistaa...

19.12.2011

Joulukolanterin 19. luukku: Energiakola

Hullu krokotiili. Ei aivan onneton nimi energiajuomalle, sillä kyllä sellainen varmaan aika energinen pakkaus olisi. Vähän turhankin sekava luultavasti, en haluaisi sellaista samaan bussiin sen enempää kuin energiajuomanikkiksissä olevaa teiniäkään.

Näin teinin imaavan energiajuomaa bussissa not long ago. Ne on kyllä surkean näköisiä. Ylipainoinen rassukka, lysyssä imaili jotain tuotetta. Varmaan masentunut siitä, että hänen tämä toinen tylsempi elämä ei vetänyt vertoja hänen tietokoneelle jääneelle oikealle elolle Second Lifessä. Yritä kestää Jami, skolea on vain viisi päivää viikossa.

No asiaan. Mad-Croc on tehnyt kolan makuisen energiajuoman. Mua pelotti kohtalaisen reippaasti tää testi, sillä en todellakaan diggaa energiajuomia ja jopa niiden jonkinlainen tuntija Jussi Leinonen disautti aiemmin tässä kolanterissa aika vahvasti Punaisen härän vastaavaa tuotetta. Silti tartuin tölkkiin, teidän vuoksenne ihmiset jälleen.

Ja täytyy sanoa, että petyin. Tää ei maistu oikein miltään. Ei energiajuomalta, ei kolalta... Eikö energiajuoman pitäisi maistua niin pahalta, että vähän pitää irvistää? Voiko tähän muka addiktoitua... Aika pliisua kamaahan tää on sitäpaitsi, iso tölkillinen sisältää saman kofeiinin kuin annos kaffetta. Tauriinia satsi sisältää 2000 milligrammaa eli suomeksi 2 grammaa. Kuulostaa hyvältä. Ei oo kyllä aavistustakaan siitä, mikä tauriinin vaikutus on. Tuleeko musta nyt sonni, odottaako vaimo yllätys, kun valot illalla sammuu? Vai onko tää vain yhtä petkutusta..?

Tölkin juotuani ymmärrän teinejä yhä vähemmän. Voisitte pleiniä kolaa ja joisitte kahvin kahvina. Tauriiniakaan ei taida tarvita kuin imeväisikäiset.

18.12.2011

Joulukolanterin 18. luukku: Hätätilakola

Tiedäthän tunteen? Koko päivä töissä dominoimassa, vaikka jokainen kollega yrittää heitellä jellydildoja rattaisiin. Jokainen asia päiväsi aikana on ollut joko mahdoton toteuttaa tai helvetin hankalasti hoidettavissa. Päivä on kestänyt aamusta iltaan, eli noin 5 tuntia liikaa. Saavut kotiin, ei tietenkään ole mitään ruokaa, eikä tarvitse, söithän jo töissä paskaa. Janottaa ja kädetkin ovat tärisseet jo pitemmän aikaa. Avaat pakastimen, hakkaat verisellä jääpiikillä pari palaa jäätä lasiisi. Lasisi on ollut yön yli parvekkeella pakkasessa odottamassa sinua kuin nippusiteillä itsensä koristellut nuori nainen. Avaat jääkaapin ja suuntaat katseesi ylähyllylle, siihen pirkka-oluen viereen. Mitä vittua? Ei kolaa? Ei edes 1,5 litran pullon jämiä jääkaapin ovessa? Onko tämä sairasta pilaa vai oletko todella päästänyt itsesi tähän jamaan, miten helvetissä tässä näin kävi? Soitat lähimmäisillesi ja kerrot mitä on tapahtunut, samalla avaudut hommaforumille, kuinka somali on juonut virvoitusjuomasi. Kylmä totuus on kuitenkin se, että olet itse mokannut. Olet kuin Kanerva kännykkä kädessä, kuin Janne Kataja hometalossa, paitsi sinä et ansaitse tätä. Jumalauta sinä et tarvitse tätä nyt!

Tällaisiin tilanteisiin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on oltava hätäkola. Kola johon ei kosketa kuin todella pahassa paikassa, kun vaikka kuulet että teille tulee lapsi tai naisesi on löytänyt rakkauden nimeltä Anneli. Tai kun kaikki muu on jo vedetty pöntöstä alas, kun kaikki mahdollinen on satanut Persujen laariin. Silloin on hätätila, ja sinä voit rikkoa lasin.

17.12.2011

Joulukolanterin 17. luukku: Hansen's Cane Soda Vanilla Cola.

Jos ei Palliksen joulukolanterista muuta jää mieleen, toivon ainakin ettei kukaan ikinä, koskaan, missään osta itselleen litkua jossa lukee cane sugar. Pari päivää sitten paasasin toisesta pettymyksestä. En luonnollisesti itsekään ostaisi parin euron tölkkiä, jonka tiedän maistuvan märkivälle genitaalialueen avohaavalle, mutta nyt on pakko uhrautua joulumielen vuoksi. Joulunahan kuuluu vituttaa, joten se tulee samalla hoidettua.

Taas hehkutetaan tölkissä että sisältää "real cane sugar", mikä suomeksi tarkoittaa että juoma maistuu aivan karmealta. Kai tämä on jotain luomua, mutta maku on todella keinotekoisen oloinen. Jätin taas puolet tölkistä juomatta, vaikka annoin sille parhaat mahdolliset olosuhteet tulla nautituksi kokonaisuudessaan. Join juomani katselleen jääkiekkoa, eikä silti maistunut. Ei edes huomaamattaan. Joka kulauksella mieleeni pulpahti ajatus, että miksi ihmeessä kidutan itseäni tämän tason juomilla. Ei todellakaan juomisen arvoista, edes muita pelastaakseen.

Lukijat, teidän täytyy vannoa että uskotte sanaani ja ette koskaan osta cane sodan tyyppistä kolaa. Muuten uhraukseni oli turha ja yhä useampi meistä joutuu kärsimään.

16.12.2011

Joulukolanterin 16. luukku: Addiktiokola eli kola-addiktio

Tämä testi hieman pelottaa. Onko tämä viimeisiä kertoja, kun tapaan vaimoni ja lapseni? Elänkö kohta Tukholman metrossa, jossa nyysin lompakoita saadakseni seuraavan putelin? Nytkö Koivistolle avautuu uksi porttiteorian mukaisesti kohti kola-addiktion syvempiä Photoshop-layereitä...

Jaa mitä sönkötän? Viime aikoina olen lukenut useampia uutisia kola-addiktiosta. Yksi kolanimi on noussut ylitse muiden näissä jutuissa, ainakin allekirjoittaneen silmissä. Pepsi Max nimittäin on mainittu usein. En tiedä, mikä on tuotteen markkinaosuus, mutta osuus addiktiotuotteista ("ES:n" ohella) on perstuntumalla melkoinen. Onko tuote vaan niin hyvää vai onko siinä koukku. Mene, tiedä. Tässä juttu Iltiksessä ja toinen Starassa.

Hyvä ystäväni, taistelutoverini, nimimerkkiä Jouska käyttävä kätilö on tunnetusti Pepsi Maxin ystävä. Olen siis huolissani. Jääkö perhe Hervannassa hunningolle? Lapsi itkee rattaissa, kun iskä roikkuu Siwan ovenkahvassa jo ennen kello seiskaa? Tietääkö Kotipellon veli? Hervannan piripäät ovat kaikille tuttuja, mutta onko kolakin ongelma tuossa betonimyllyssä? Kerrohan kuuntelijoille huolesi J, I'm listening.

Varmuuden välttämiseksi testasin itsekin tuotetta, laitoin taas itseni likoon lukijoiden puolesta. Ensimmäinen harmistus on se, että en löytänyt pitkistä etsinnöistä huolimatta tavaraa tölkissä. Tyydyin muovipulloon. Join pullon valvotuissa oloissa kotonani Aulis Gerlanderin tarkkaavan silmän alla. Kola oli mustaa, kylmää ja juotavaa, vaikkakin pliisua. Join enkä halunnut erityisesti toista. Metro on minulle edelleen vain kulkuväline, ei koti. Ja valintani Pepseistä on kyllä edelleen normiP...

15.12.2011

Joulukolanterin 15. luukku: Diet Dr. Pepper

Ajattelin että Dr. Pepperin fleivöri kestää jopa dieetti version. Tölkki on kivannäköinen ja luo uskoa huomiseen. Todella lähelle onnistumista Diet Pepper pääseekin, muttei lähellekään mitalikahveja. Eikä tämän mukaan tulla nimeämään yhtään katua tai aukiota.

Ensimmäinen kulaus tapahtuu luonnollisesti pelonsekaisissa tunnelmissa, onhan kyseessä yhdenlainen laittikola. Tästähän voi vaikka tarttua homous? Kielen päälle vyörähtää tuttu ja turvallinen kirsikkainen solina, lasket tölkin huuliltasi ja suljet suun. Valheellisuus ja petos täyttää mielesi. Täyttä paskaa. Luulit alkusoiton perusteella kuuntelevasi Slayeriä, mutta tämä on korkeintaan Hevisaurusta. Alkutuntuman jälkeinen täydellinen olemattomuus on se suurin pettymys. Juoma on suussasi, mutta maistat vain onton hapon ja jonkin naurettavan makeutusaineen. Mikäli diggailet Dr. Pepperistä, en missään nimessä suosittele edes maistamaan tätä versiota. Säästyt pahalta mieleltä kun jätät juomatta. Mikäli juot tämänkaltaisia juomia mielelläsi, eiköhän ala olla korkea aika lopettaa itsensä kusettaminen ja alkaa kitata aitoa kamaa. Mikäli kuitenkin haluat esimerkiksi tarjota tölkillisen vaikka pahimmalla vihamiehellesi, Diet Dr. Pepperiä löytyy silloin tällöin ainakin K-Kauppojen jenkkihyllyistä.

14.12.2011

Joulukolanterin 14. luukku: Kylmempää kolaa

Kuinka moni muistaa Arskan Mr. Freezenä Batman-elokuvasta? Itse tuskin muistan, onneksi, koska elokuva on muistaakseni aika shaibaa. Kuvassa kuitenkin jää-Arskan kolansäilytysvastike. Iso, vähän pökkelö ja kylmä kuin mikäkin.

Harvoin mainostan mitään suoraan, koska en rahaa tästä hommasta saa. Joskus kuitenkin tän pukin apurin pikkukätösiin osuu sellaista hienoutta, että voi parit linkit heittää megetsuuggeliin. Tämä kolanteri kolahti niin sanotusti.

Mulletoi.com on nettikauppa, joka myy kaikenlaista sälää. Usein turhakkeita kalliilla. Olen ostanut sieltä kyllä kätevääkin tavaraa, kuten Magic 8 Ballin. Toinen hyvä ostokseni on ollut kuvan jääkolpakko. Sain sen vielä kahdella eurolla, mikä maistuu pihille miehelle aina.

Idea on simppeli ja muistuttaa Leinosen köyhän mielen metodia jossain määrin. Ainakin ennen muinoin tuo poitsu nimittäin piti lasiaan pakastimessa ennen juontia. Tässä tuopissa on seinän sisällä jotain litkua, joka jäätyy. Näin tuoppiin kaadettu neste (= tuoppiin kaadettu kola) kylmenee edelleen kohti absoluuttista nollapistettä (ei kyllä varsinaisesti pääse lähelle, mutta kylmenee all the same) ja todellista herkullisuutta. Ei huono ollenkaan, pukki diggaa.

P.S. Tuli muuten mieleeni, että jonkun mielestä tää saattaa olla epätoivoinen kolanteriartikkeli, kun kuvassa on tuoppi, ei periaatteessa kolaa. Ei käynyt edes mielessä, sillä mun mielessä ei ole edes käynyt, että joisin tuosta tuopista muuta kuin kolaa. Hiljaa siis, ihmiset.

Voi kai munakkaan näinkin tehdä...

Me Jussin kanssa otamme saamamme palautteen aina vakavasti ja kehitämme prosessejamme.

13.12.2011

Joulukolanterin 13. luukku: Tanskalaista luomukolaa

Naturfrisk Cola Cool Classic pulloa koristaa intiaani, en tosin ymmärrä mitä tekemistä alkuperäiskansalaisella on kolajuoman kanssa. Ehkä viimeisetkin toteemit on poltettu uusien kolapuiden istuttamisen tieltä ja loputkin inkkarit ovat siirtyneet tiipiistä rivitaloihin. Oopiumi maistunee edelleen.

Ihan oopiumin veroista kampetta tämä tanskalainen kola ei ole. Lasipullo on elegantti, pelkistetty ja sopivan kokoinen, mutta sen sisältö maistuu väljähtäneeltä sekoitukselta kokista ja Rio Colaa (josta enemmän joulukolanterimme toisissa luukuissa).

Kyllä tätä juo, onhan se nimittäin aina mukava korkata uusi ja tuntematon pullo mustaa kultaa. Usein siihen pettyy, mutta huonokin kola on aina blogautuksensa ansainnut. Jos eksyt Tanskaan, kannattaa ottaa haltuun ainakin yksi pullo inkkarikolaa. Tiedä vaikka Istuva Koira siitä jotain kostuisi.

12.12.2011

Joulukolanterin 12. luukku: Voiko olla liikaa kolaa?

Ensin vastaus: melkein voi.

Tästä taisi jäädä kirjoittamatta tarjouksen aikaan. Olin ehkä niin shokissa, että en saanut sanaa suustani. Nimittäin Mäkkärin taannoinen tarjous siitä, että eurolla puolikas kola, mitä kauneutta! Nyt muistan, taisin feseen kuvan postata, mutta en muuta. No nyt analyysi, siltä varalta että tarjous pian uusiutuisi.

On nimittäin niin, että tässä on jo melkein liikaakin. Kaksi juustoa ja pieni kola on aika näpsäkkä combo. Liian iso kola jotenkin rikkoo tuon seesteisyyden, joka VMK:hon liittyy. Herkkyys ja kauneus järkkyy. Mutta pakkohan se on ottaa - ja pakko juoda. Ja ennen kaikkea, onhan se loistavaa, että kola on halpaa.

Kävimme tarjouksen aikaan vaimon kanssa Mäkissä. Se tahtomalla tahtoi pienen limpparin. Myyjätär oli änkkänä, sillä pieni kola oli paitsi pienempi, myös kalliimpi kuin iso. Laskutti lopulta isosta ja antoi pienen. Kuulostaa koijjaamiselta, mutta ainoa joka tilanteessa huijasi oli vaimoni, joka huijasi itseään. Sairasta tuommoinen, että ei juoda limpparia, vaikka sitä olisi tarjolla.

No, niinhän sitä sanotaan, että toisen pään sisään ei voi päästä. Ja myös niin sanotaan, että kolaa ei voi olla liikaa, mutta tuo pääsee jo lähelle.

11.12.2011

Joulukolanterin 11. luukku: Boylan Bottleworks: Sugar Cane Cola

Täyttä paskaa. Tai no ei aivan täyttä paskaa, pullo on hieno. En todellakaan ymmärrä näitä sokeriruoko- ja luomukolahommia? Miksi? Miksi tehdä kolaa raaka-aineista joista tulee vain paska maku suuhun? Välittäkää avoimet kiitokseni lisäaineiden keksijälle, ilman sinua kolaskene olisi kuollut aikoja sitten.

Henkilökohtaisella tasolla minulle on aivan se ja sama onko Boylan Bottleworks "family run since 1891". Joko kyseinen perhe on järjettömän rikas öljykaupoista tai muuten vain tolkuttoman varakas koska tällaista kolaa kauppaamalla ei rikastu. Paskan myyminen ylihintaan on kuitenkin monien hallitsema taito, joten en kuitenkaan ihmettele vaikka se jossain maailman kolkassa onnistuisikin.

Voisin kuvitella että jossain Jenkkilän etelävaltioissa tämä ylisokerisen makuinen litku kelpaisi dinerin tiskin yli tarjoiltuna. Näin persunluurannikolla janoon juotuna lasipullo Cane Colaa jää kuriositeetiksi jonka ainakin toivon unohtavani äärimmäisen nopeasti.

10.12.2011

Joulukolanterin 10. luukku: Lidlin missi

Olin skeptinen jo paketin nähdessäni, mutta ostin silti. Pakkohan se oli ja aina on loppuun asti toivoa. Tunne oli suurin piirtein sama kuin jouluna, jos paketti on periaatteessa lupaavan näköinen, mutta joku kohta siitä paljastaa, että Clint Eastwood -devareiden sijaan paketissa on todennäköisesti Kaari Utrion uusin.

Nyt epäilyksiä ei herättänyt väärästä kohtaa lerpattava lahjapaperi, vaan se yksinkertainen fakta, että kola ei vaan sovi ihan joka paikkaan. Se on hienoa ainetta, mutta rajansa kaikella. Kola ja jäätee ovat kuin lapset ja bensa, lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Persikka, sitruuna ja sensemmoiset kyllä toimivat meikäläiseen, mutta Patayan kolajäätee jää jatkossa hyllyyn kuin thaimaalainen ladyboy. Ja kerronpa miksi.

Kola nimittäin ei nesteissä toimi yksin. Se tarvitsee kaverikseen vanhan ystävänsä hapon. Jääteessä sitä ei luonnollisesti ole, joten nesteen suutuntuma muistattaa väljähtynyttä limpparia. Ja eihän semmoista kukaan halua. Tämäkin törppö taisi jäädä multa juomatta. Aika surkea ajatus, että oon kolaa kaatanut viemäriin, mutta joskus niinkin.

9.12.2011

Joulukolanterin 9. luukku: Royal Crown Cola

Luuserikolaa. Royal Crown tunnetaan, tai siis ei tunneta, sinä kolana joka hävisi kolasodat Coca-Colalle ja Pepsille. Jampat kehtaavat ihan tosissaan painattaa tölkkiinsä sloganin "America's best tasting cola", eihän se väärin ole. Jenkit diggaavat valehdella päin naamaa.

Makuasiat ovat kuitenkin siitä kinkkisiä että Ruokablogi Pallolaajennuksessa tiedetään se autenttinen totuus. RC ei todellakaan ole huonoa, oikeastaan se on melko hyvää. Sitä saa Haaparannalta halvemmalla kuin Pepsiä, jota siis saa halvemmalla kuin Cokista. Näin se maailma vaan makaa. Hienoa ettei Royal Crown ole kuitenkaan nakannut myrkkyjä nurkkaan, vaan jatkanut tappiosta huolimatta mustan kullan pumppaamista.

RC on kuin Suomen Keskusta. Turpaan tulee, mutta sen verran moni näennäisköyhä maajussi jaksaa digata että kannattaa vielä yrittää, vaikkakin vain läpällä. Cokis pistää ehdokkaaksi Niinistön, Pepsi Lipposen ja RC Väyrysen. Tietäähän sen miten siinä käy, mutta hauskahan sitä on seurata. Royal Crowniakin on hauska juoda, kunhan ei unohda kuka on edelleen the biggest, meanest, tastiest motherfucker in town.

8.12.2011

Joulukolanterin 8. luukku: Siti Cola

Sen minkä Lidl säästää graafisessa suunnittelussa ja paskoissa TV-mainoksissa, se voittaa hinnassa. Puolitoista litraa lähtee palttiarallaa eurolla. Ei se tietenkään mitään erikoista ole, ainahan kusta voi pullottaa ja pyytää pari lanttia köyhältä. Mutta Siti onkin miellyttävä poikkeus halpakokisten räjähdysmäisesti kasvaneessa genressä, nimittäin se jopa yllättää positiivisesti. Halpiskolan kanssa olemme tottuneet saamaan jotain menettelevää ja nielleet pettymyksen ilman laadukasta kokispotkua rintalastassa. Sitiä kuitenkin voisi luonnehtia jopa hellävaraisen pöyhkeäksi juomaksi. Happo ei ole hyökkäävä kuin gojimarjoista innostunut naishenkilö, vaan hellävaraisesti kurkunpäätä hyväilevän pehmeä raikkauden tuulahdus. Suosittelen kokeilemaan.

Erikoispisteet täytyy antaa kyvystä pitää pullon koko maltillisessa 1,5 litrassa. Rumaa päätään nostava kahden litran pullojen suosiminen on kokismiehen mielestä erittäin huolestuttavaa, mutta puhutaan tästä sitten toisessa Joulukolanterin luukussa!

7.12.2011

Vuoden ruokablogi 2011 -äänestys lähestyy!

Tiedoksenne ihmiset, että Pallolaajennuksen vuosittainen Vuoden ruokablogi -äänestys lähestyy törisemällä. Ennakkoraati on saamiensa ehdotustensa perusteella jo saanut rajattua osallistujajoukkoa. Kun finaalipari on selvillä, pääsette te, kansa, vaikuttamaan asiaan monen persun peräänkuuluttamalla sitovalla kansanäänestyksellä. Pysykää tuunattuna.

Joulukolanterin 7. luukku: Rio Cola

Haluaisin todella kovasti tykätä Rio Colasta. Haluaisin muutenkin tykätä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limppareista, ainoa ongelma on etteivät ne ronskista hinnastaan huolimatta maistu kovin hyvältä. Myös Rio Cola kärsii samasta ongelmasta kuin muutkin firman limpskat, se ei vaan maistu täyteläiseltä. Maku menee ohi ja jää jotenkin laimehtuneeksi kurkunpäähän. Rio Cola on kuin päivän väljähtänyt Coca-Cola johon on pumpattu vähän happoja ja ojavettä. Makua voisi tiivistemäisyytensä takia luonnehtia sulaneeksi mehujääksi.

Maun laimeus on todellinen harmi, sillä oikein mielelläni tukisin ja kehuisin Laitilan tuotteita. Rio Cola on symppis tölkki, muttei sitä viitsi ostaa jos fiilismittari ei tule täyteen. Juoma on vieläpä tuotettu tuulivoimalla, jumalauta! Tämän diggailemisella saisi hipitkin lukemaan Pallista, mutta kun ei.

Blaah.

6.12.2011

Joulukolanterin 6. luukku: Allu

"Voihan sen pullonmuotoonkin puristaa", totesi vaimoni lakonisesti tämän nähdessään. Hyvin sanottu, sillä kyseessä on alumiininen pullo. Hmmm... tuli vaan mieleen, että tuo vaimoni on mahdollisesti entinen vaimoni, kun tämä teksti julkaistaan, sillä tämäkin artikkeli on kirjoitettu raakasti etukäteen ja meikäläisen kanssa elämä on niin kuluttavaa, että ruoho avioaidan toisella puolella voi näyttää vehreältä. Otan suuria riskejä kirjoittaessani, sillä puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Mutta nyt ollaan sivuraiteilla, tämä asiahan kuuluu vain meille kahdelle ynnä lakimiehillemme.

Asiaan. Alumiiniseen kolapulloon eli Alluun törmäsin New Yorkissa. En muista, olenko nähnyt näitä muualla. Luulisin, sillä jotenkin tuttu tämä oli, mutta kuitenkin tietysti oli testattava. Oli hyvä, täytyy sanoa. Tää on niinku suljettava tölkki. Allussa on siis the best of both worlds: ei mee rikki, mutta menee sulki. Hinta on huono puoli. En muista sitä, mutta kallis tää oli normiin verrattuna. Kolahan Jenkeissä melkein kasvaa puussa, niin halpaa se on.

Jääkaappi, josta pullon koppasin, oli kiitettävän kylmä. Hikoileva alumiinipullo antaa oman sävärinsä kolalle. Suosittelen kokeilemaan, sillä maut on kohdallaan. Pullohan sopii kolan juomiseen paremmin kuin tölkki, väittäisin ja alupullo lasipulloa paremmin. Ollaan siis tuotekehittelyn huipulla. Extrakylmennetty hikoileva Allu toimisi muuten esim. huomenna, kun Helsingissä pitäisi olla 28 astetta lämmintä. Hauskaa pimeyttä ja kylmyyttä vaan meille kaikille.

5.12.2011

Joulukolanterin 5. luukku: Red Bull Cola

Mikä aiheuttaa kolajuomaa enemmän syöpää? No tietysti energiajuomakola! Suurin ja kaunein energiajuoma, Red Bull, astelee kolajuoman tontille omalla tölkillään. Ja sen suurimmitta pulinoitta pakko kyllä sanoa että tämä on aivan saatanan pahaa. En edes keksi mitään nokkelaa kuvaillakseni miten karmeaa juomaa tämä on. Lähes rajaton vertauskuvien keksimisen kykyni ei tällä kertaa kykene vertaamaan tätä iljettävyyttä mihinkään.

Voin kuitenkin yrittää kuvailla juoman makua. Kuvitelkaa että teillä olisi kolanmakuinen mehujäätelö, jonka unohdatte ylipainoisen naisihmisen tissien väliin noin viikon ajaksi. Hien ja lismaisen kolan sekoitus maistuisi melko varmasti samalta kuin Red Bull kola.

Juoman tasoa kuvailee todella paljon että väkisin join pari kulausta ja kaadoin loput viemäriin. Hyi saakeli.

4.12.2011

Joulukolenterin 4. luukku: Pikkutölkkikola

Tein joskus kauan sitten kokovertailua limutölkeistä. En jaksa etsiä ja linkata. Toukokuun lopulta löytyy kuva pitkulaisesta nollakolmekolmostölkistä. En sitäkään jaksa linkata, mutta se on tullut blogiin, kun kirjoitin tätä artikkelia. Mutta ko. kuvassa on siis joka tapauksessa erilaista tölkkidesigniä maailmalta. Pitkä ja hoikka 0,33 tölkki, rakenteeltaan vähän kuin meikä. Suomessa moisiin ei törmää (muhun voi törmätä). Matkailu avartaa.

Myös jenkit ovat keksineet jotain, mitä en ole muualla nähnyt, nimittäin 0,22 litran tölkit. 7,5 unssia, kuten sielläpäin lasketaan. Siinä se on kuvassa valtaisaan kouraani iskettynä. Suorastaan hukkuu sinne.

En tiedä, vähän petetty olo tästä ehkä tulee. Just kun oot päässy kolan makuun, tölkki onkin mennyt. Kyllä 0,33 on oivallinen koko, kuten olen jo aiemmin sanonut. Ehkä tää on tarkoitettu aamupalakolaksi tai jotain. Leinosen pitäisi kertoa tästä mahdollisuudesta, sehän juo kolaa aamusta iltaan ja taas illasta aamuun.

3.12.2011

Seksiartikkeli, olkaa hyvä

Hei kaikki jutunjanoiset toimittajat ja semisellaiset. Tässä teille taas jutunjuurta, jonka voitte lisätä vaikka esimerkiksi erilaisia miehisiä asioita käsittelevälle sivulle tai sitten joihinkin terveys- slash viihdepläjäyksiin. Pomo varmasti arvostaa kekseliäisyyttänne.

Juttu on sama vanha, jonka jo mainitsinkin, mutta mainoskirjeestä löysin hauskan kuriositeetin tästä tuotteesta. Seksihän myy, se on selvä ja liukuvoiteesta saa aina hihitykset aikaan keskenkasvuisissa. Pekoninmaku tekee siitä melkein uutisoitavan, mutta ei ihan. Se kuitenkin ylittää jo matalan uutiskynnyksen, että tää oli alun perin vitsi.

Baconlube on oli alun eli Jiin ja Deen pekonikaupan aprillipila. Ihan kekseliäs sinänsä, luvata aprillipäivänä nyt tällaista, toimii kyllä. Palauteryöppy oli kuitenkin sen verran valtaisa, että tuote luotiin. Kaupan mukaan sitä on saatavilla kuitenkin sen verran pieni satsi, että kannattaa kiirehtiä, voi mennä joulunaikaan nopsaan. Ja ituhippien kanssa seukkaaville tiedoksi, että tää on kuulemma vegaani tuote.

Ainoa "alapuoli" asiassa on se, että jos tää maistuu yhtään samalta kuin saman kaupan myymä pekonihuulirasva, se maistuu pahalle. Maku luultavasti lähentelee viikon metsässä pesemättömänä juossutta miehistä elintä, vaikka kiistän moista koskaan maistaneeni. Mutta kuriositeettilahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Kai tästä jo jutun saa? Hmm... ainiin, tarviittehan te sen otsikonkin, ei varmaan oo aikaa oikein keksiä itte. Pikaisella mietinnällä suosittelisin käyttämään raflaavaa otsikkoa, esim. "Aprillipilasta hittituote - liian härski pukinkonttiin?"

Joulukolanterin 3. luukku: Työkola

Tämä kuva on lavastettu - sentään.
Työ. Se on mielenkiintoinen asia. Jos sitä ei ole, ihmistä luultavasti vituttaa. Jos se on perseestä, ihmistä luultavasti vituttaa. Jos se on ihan kiva, ihmistä luultavasti vituttaa silti.

Rahaa sohvalla makaamalla, se lienee ainoa tapa tienata rahaa ilman vitutusta. Ainoa tapa tuohon puolestaan on pornoteollisuus ja sielläkin se onnistuu vain naisilta. Eli meidän muiden pitää kärsiä vitutusta. Onneksi siihen on lääke.

Työkola on työmaalla nautittu kolapuun nektari. Itse ainakin pidän jääkaapissa aina paria tölkkiä varalla. Vitutus iskee helposti, niin avun on oltava lähellä. Meillä jääkaappi on vielä hiivatin kylmä.

Koska haluan tehdä asiat kunnolla, olen vienyt totta kai coolerin töihinkin. Ihme kyllä en ole suunsoittoa siitä kuullut. Eivät kai uskalla. Suositan samaa kaikille. Osta Stockalta kaksi ja vie toinen vaikka työkaverille joululahjaksi.

2.12.2011

Joulukolenterin 2. luukku: Hippikolaa

Meinasin jo julkaista tän, kunnes muistin - nyt toukokuussa -, että meillähän on Jusan kanssa kolakalenteri.

En nyt jaksa etsiä tarkemmin, mutta ihan niinku Jusa olis joskus kirjoittanut tästä kolasta. Jotain hippikamaa. Orgaanis-luomuis-tiesmikä. Häntäni pörhistyi jo pelkästä ajatuksesta.

Olin muistaakseni vähän nuhassa, kun join tätä. Se saattoi siis vaikuttaa kokemukseeni. Yhdessä ennakkoluulojen kanssa se ei tee vertailusta ehkä reilua. Join jo jonkin aikaa sitten, en muista. Sen muistan, että ei tää joka tapauksessa maistunut oikein miltään. Ei makua, mitä ihme menoa? Kyllä kolan teollista pitää olla mielestäni, maistuu edes joltain. Esim. kolalta.

Kokomaan kola häviää Koivisto-vertailussa taustalla pyörivälle Cigar Store Indian -jaksolle Seinfedistä pistein 10 - 0.

1.12.2011

Moikkelis Helistimeen

Viime aikoina tietoturvasaralla kuuluisuutta kerännyt Helistin.fi-sivusto kirjoitti jutun. Oli muuten mielenkiintoisesta aiheesta, eli pekoninmakuisesta äidinmaidonvastikkeesta. Hieno aihe, itsekin voisin kuvitella kirjoittavani siitä. Tässä Helistimen pläjäys.

Olen vähään tyytyväinen mies. Ihan mieluustin näin kansalaisjournalistina teen osan oikeidenkin journalistien työstä, sillä pitäähän henkilöä auttaa mäessä. Mut hei jos Jami ens kerralla pistät vähän pallistribuuttilinkkiä jutun perään, niin tämän armottoman jalkatyön tekijät saa kans kredittinsä. Ei me kuitenkaan ihan samoista apajista kilpailla, vaikka Leinonen ja Koivisto kaikkien mammojen suokkareita onkin.

Tai toinen vaihtoehto on, että jos viititte vaihtarina duunata meille pari joulukolanteriartikkelia sivuillemme, niin sekin käy. Puolentusinaa vielä uupuu. Aiheena kola, tyylisuunta vapaa.

P.S. Meni muuten tuo karppausviittauskin väärin, jos nyt aletaan nillittää, vaikka pisteet edes viittauksen yrittämisestä. Sekin oli - totta kai - kaverini tekosia, mutta toisesta lehdestä. Mut tää on tällaista.

Joulukolanterin 1. luukku: Pepsi RAW

Vuoden 2011 joulusesongin kunniaksi Ruokablogi Pallolaajennus on käyttänyt kuluneen vuoden erilaisten kolajuomien nauttimiseen. Kolajuomasäiliöitä on kitattu yhteensä 24 kipaletta, täysiverisen joulukalenterin verran siis. Kalenterin tarkoitus on tarjota janoisille joululahjavinkkejä itselleen ja lisätä yleistä kolajuomatietoutta maassamme. Uusi kola korkataan päivittäin kello 10. Nauttikaa!

Pepsi RAW on nimensä mukaisesti revitty alipalkattujen lapsityöläisten auringon polttamasta selkänahasta hyvin raakamaisin keinoin. Kolapelloilla, kansankielellä "killing fields", ei tunneta solidaarisuutta ja lähimmäisenrakkautta on vain vähän enemmän kuin Perussuomalaisten puolueohjelmassa.

Lasipulloon kääritty juoma on myös valmistettu luonnonmukaisesti, joten nuoret ja koulutetut naiset voivat helposti hassata tilinsä pariin pulloon. Lisäaineita ei ole käytetty. Makeutusaineena on ruokosokeri, värikin on luonnonmukainen (paskan väristähän tuo on..) ja sihinät tulee jostain vissyn tyylisestä akkojen juomasta.

Eipä siinä, ihan hyvää tuo oli. Maku monin tavoin pehmeämpi ja hieman mehuisampi kuin tavallisessa Pepsissä. Erityispisteet on pakko antaa tuosta hauskan muotoisesta lasipullosta. Lasipullohan tunnetusti on kolasäiliöiden kuningas ja täten ainoa oikea tapa pullottaa Pepsi RAWin tapainen eliittijuoma.

29.11.2011

Lama-ajan allasbaari

Pahoittelen kuvan mittasuhdevirheitä, taiteilijan luonnoksessa rintalihakset näyttävät aivan liian pieniltä.
Kävin Levin uudessa kylpylässä näyttämässä turisteille miehenmallia ja muutenkin pyörittelemässä Tatjanoiden uimalakkeja hiusjatkeiden päällä. Pullistelu vie voimia, etenkin jos joutuu jatkuvasti käymään kylmäaltaassa ihan vain siksi että uikkarit mahtuisivat päälle eivätkä repeäisi silkasta miehuuden laajentumisesta.

Olin saapuessani ladannut yhden kaljan verran rahaa kylpylärannekkeeseen, jotta voisin virkistää oloani allasbaarissa. Allasbaarista mieleeni tulee Eddie Murphyn näköinen mies tarjoilemassa minulle porealtaaseen juomia, joissa on sateenvarjoja ja pari eriväristä pilliä. Aijjai, mutta toista sen on Levillä. Allasbaarissa on kylttejä, joissa kerrotaan ettei juomia saa viedä altaisiin. Kuuden euron kaljan saa siis nauttia niukissa  uimahousissa metallisissa tuoleissa altaan vieressä. Voisin kuvailla allasbaarin tunnelmaa sanoilla löysä ja kulli. Uskoisin että allasbaarin liikevaihto olisi nykyisen marginaalisen sijasta edes niukasti positiivinen, mikäli homma tehtäisiin oikein. Ja leviläisille tiedoksi, asian tekeminen oikein ei sisällä allasbaarin siirtämistä kylmävesialtaan äärelle, mitä palavereissa varmasti jo suunnitellaan. Uskoisin että Veli Venäläinen mieluummin polttaa rahansa ämpärissä kuin tuhlaa sen laimeaan kaljaan, joka pitää juoda hypotermian rajamailla uimahallin nurkassa.

On jotenkin äärimmäisen ahdistavaa maksaa 18 euroa pääsymaksua, päästäksesi toteamaan että kaikki todellakin pitäisi tehdä itse. Mikäli ensi vuonnakin Levin pujottelun maailmancup on katkolla lämpimien kelien takia, suosittelen lumitykkien hilaamista kylpylän allasbaariin. Siellä on ainakin helvetin kylmä.

25.11.2011

Lidlin kebab - vittu mitä paskaa

Jos pitäisi lonkalta sanoa, mikä on ollut viime aikojen huonointa syömääni ruokaa, vastaus olisi Lidlin "kebab". Kaksikin ihmistä, viimeisimpänä Leinonen on tuota tavaraa kehunut mulle lyhyen ajan sisällä. Niinpä minäkin sitä ostin äsken.

Voi Jeesus mitä shaibaa, oikeesti. Pannulta maistellessani vähän ihmettelin, kun tuntui, että on vähän sitkasta tavaraa tuollaiseksi tuotetuksi kamaksi. Annoksen väsättyäni iskin kiinni ja sattumia oli joukossa paljon. Jos jotain en lihaani halua, niin se on sellaiset mukavat pikku möykyt, joihin ei hampaat pysty. Koko paska lensi roskiin siinä vaiheessa, kun hampaassa rusahti siihen malliin, että taisi olla Helunan sorkka, jota siinä jyystin.

Otan any day of the week mieluummin huonoimman kebabravintolakepun kuin Lidlin "kebabbia". Tarkemmin ajateltuna ottaisin mieluummin luodin tai kaksi kallooni... Tuli taas todistettua, että sakukaupasta kannattaa ostaa korkeintaan nesteitä ja toisinaan metukkaa. Kun kävin äsken kaupassa, edellä ollut nainen osti ovimaton. Oikeesti olisi minunkin pitänyt ostaa sellainen. Suikaloituna ja paistettuna se olisi kepittänyt tuon lihan mennen, tullen ja vielä kerran palatessaan.

Kebab pakastettuna, kiitos

Tämäkin aamu alkoi kuin mikä tahansa aamu lintukodossa. Pullea kirkonmies on taas ollut liian lupsakka naisten keskuudessa ja Ilkka Kanervalla on edelleen matkapuhelin. Janne Katajan talo on toivottavasti edelleen homeessa, ilmeisesti on koska äijä pilaa TV-iltani joka ikinen päivä. Kaverilla ei selkeästikään ole kotia mihin mennä. Valmistaessani urheilijan aamiaista ranskanperunoista ja Lidlin kebabista, äkkäsin yhtäkkiä etten ole kertonut teille tuntemuksiani kyseisestä pakastealtaan parhaiten varjellusta salaisuudesta.

On täysin terveellistä olla hieman skeptinen pakastetun kebabin ollessa kyseessä. Pakastaminen ei oikeastaan tee millekään asialle hyvää, paitsi Wesley Snipesille ja Sylvester Stallonelle. Olen suhteellisen skeptinen minkä tahansa kebabin suhteen, mutta ripuliriski on otettava jotta edes joskus kokisi elävänsä. Ja kunnon keburipuli todellakin muistuttaa omasta kuolevaisuudesta erittäin tehokkaalla tavalla. Tärkeintä on kuitenkin että noin kolmen euron kebu maistuu oikeastaan yllättävän hyvältä, jopa paremmalta kuin heikomman tason veronkiertokebabit. Yhdestä paketista tekee noin kolme tukosta aortan ympärille. En osaa tarkalleen arvioida pakastetun kebabin vaikutuksia, mutta uskoisin että yksi loota tätä kamaa heikentää cooper-testisi tulosta parilla sadalla metrillä. Ei paha diili. Juokseminen on niille, joilla ei ole tarpeeksi laajaa DVD-kokoelmaa.

Ruokablogi Pallolaajennus voi siis avoimin mielin suositella askelta pakastealtaaseen. En takaa menestystä, mutta onhan se hieno käryyttää kebua omalla pannulla aamutuimaan.

24.11.2011

Suklaapatukka > sitrushedelmä

Olin töissä. Mulle oli kertynyt hedelmiä ja ajattelinpa eilen vetää yhden sellaisen iltapäivällä, että en ihan nälkään kuolisi. Astiassani oli joku sellainen sitrushedelmänsukuinen judanssi, ehkä klementiini, vaikka olikin vähän kookas sellaiseksi.

En syönyt sitä. Jukoliste, en ole ammattilainen, sen myönnän, mutta onhan tuo nyt naurettavaa, että sitä ei kuorittua saa. Joko nyrhäät kuoren irti niin, että puolet hedelmälihaakin lähtee ja vaatteet sotkeentuu tai sitten pintaan jää tuollainen mattivanhasmainen valkoinen kerros. Sitä sitten nirpsutat siitä milli kerrallaan veke? Ei meikäläinen.

Onneksi mulla oli myös Mars. Siinä oli design parempi ja kuori irtosi nätisti. Piste Marsille. Jumalankaan älykäs suunnittelu ei ole aukotonta, vaikka se vanhana kepulina onkin keksinyt piilottaa fossiileita maahan, jotta maapallo näyttäisi todellista vanhemmalta...

21.11.2011

Mäkki-dumppausta

Oli taas kertynyt noita Mäkki-kuvia. Kuvien määrästä päätellen meikäläinen varmaan pitää yksin pystyssä kahta-kolmea ravintolaa. Vaikka totta kyllä täytyy myöntää, että multakin on mennyt näiden kaikkien syömiseen useampi kuukausi varmaan. Vaikka yhtä totta on, että jokaista en oo kyllä kuvannut.

Draamaa oli ilmassa, kun tällä viikolla kävin Rokkimäkissä Töölössä. Olisin halunnut Ruisquupeen, mutta en saanut. Ei kuulemma ole listalla. Mitä hittoa tekee sellaisella listalla, jolla ei ole Ruisquupeeta? Piti ottaa sitten Ruis Feast, joka on sama purilainen rehuilla lisättynä. Feasti on ihan hyvä, mutta siitä ei tuu samaa jytky-fiilistä. Reissumies jauhelihapihvillä, my man! Se vasta jotain on. Tietysti voisi tilata fiistin ilman rehuja, mutta en halua "ilman" linjallekaan lähteä. Lerppakullien touhua moinen.

Tossa on parikin kahvi ja juusto -aamupalaa. Olen taas lirvahtanut siihen. Olin jo päässyt pois siitä, kun logistisesti se hieman vaikeutui työpaikan muuttuessa, mutta nyt olen vakinaama Kampin Mäkkärissä. Jos joutuu kuusi minuuttia odottaan bussia, miksi sitä ei etukäteen palkitsisi rankasta työpäivästä tai miljoonannesta vaihdetusta vaipasta?

Muuten täytyy sanoa, että ihan snadisti mennyt ehkä maku Mäkki-hamppareihin. Ainoastaan juustot ovat säilyttäneet lumonsa. No, sitten se on selvä peli: syödään juustoja.

P.S. Sori sivun vittumainen taitto :D

20.11.2011

Melkein elämisen arvoista elämää

Kävin kaupassa ja mitä näin! Tarjous isolla T:llä. Ei lue, miten monessa kaupassa ja montako päivää, mutta ehkä ainakin Helsingissä ja ehkä ainakin tänään.

Halpa kola, se tekee elämästä melkein elämisen arvoista.

17.11.2011

Kaiken pitäisi maistua peksulta

Everything should taste like bacon. Persuille tiedoksi, että se on suomeksi: kaiken pitäisi maistua pekonilta. Ehdottomaan helmeen törmäsin netissä, kiitos vaan nimimerkki Velipojalle taas. Kyseessä on pekoniaiheinen nettikauppa JiiDeen pekonisuola.

Hienoja joululahjaideoita seinästä seinään. Vingutin Visaa äsken itsekin, vai mikä MasterCard se on. Kaikista kummallisimpia tuotteita en ostanut, mutta huulirasvan kyllä. Minä olen siis kohta se miekkonen, joka jakaa pekonin makuisia pusuja steissillä... Arvostelu seuraa, kunhan kusti on polkenut.

Kummallisin tuote on kuvassa. Pekoninmakuinen äidinmaidonkorvike, voidaan antaa nollakuukautiselle. Just. Meikäläinen diggailee peksua ihan tosissaan ja sopivasti olisi koehenkilökin maistamaan tuota tököttiä, mutta ei kävisi kyllä mielessäkään antaa, täytyy sanoa. Only in America.

Sopivampia outouksia kaupassa oli pekoninmakuinen liukkari. Sitä saa kaupassa sikspäkissäkin, jos "asut Etelämantereella ja tarviit kunnon varaston". Tuo oli kyllä jo houkuttelevampaa, mutta paha vaan nykyisessä parisuhteessa se olisi kumppanini, joka tosta enemmän hyötyiisi enkä usko, että hänellä on kiinnostusta. Ei ymmärrä hyvän päälle. Jos olisin nainen tai "oinoslainen", tilaisin heti putelin testiin.

Mutta käykää katsomassa, kivoja pekonituotteita eikä ainakaan pienemmissä satseissa postikulutkaan eivät olleet törkeät.

15.11.2011

Miller-ihmetys, välituomio

Kirjoitin taannoin Miller-oluesta ja ihmettelin, että se on kirkkaassa pullossa. Luulin, että se oli bisselle säilymiskysmä ja olin ymmyrkäisenä. Kysyin asiaa (Leinosen jälkeen) suurimmalta auktoriteetiltani eli Baariminnalta, joka paneutuikin asiaan ja vastasi tuonne postaukseen. Tässä vastaus kaikkien ihmeteltäväksi, olkaatten hyvät:

"Minä oon tätä nyt vähän kyselly ja ei oo saatu mitää tolkkua tähän, paras vastaus on ollu että itse olut on muutenkin niin paskaa, ettei sitä valo enää pilaa. Ainoo järkevä juttu joka kesittiin tähän liittyen on se, että esim Corona yms tulee aina 'pahvisixbäkissä' eli se pahvi vähän estää valon pääsyä. Milleristä en tiiä, mutta monet jenkkioluethan on kans noissa pahvisissa kuuen paketeissa" 

Tuo "muutenkin niin paskaa" on ihan uskottava aksiooma. Mutta koska olen perinpohjainen miekkonen, aion jaksaessani kysäistä asiaa Miller-oluen panijoilta. Katsotaan, mitä Ameriikan veljet vastaavat, jos jaksavat. Palaan asiaan.

14.11.2011

Mäkkärin avoimet ovet - kai ny joku on menossa?

Ei liity aiheeseen, mutta vaihteeksi hyviäkin uutisia lehdessä.
Hei, ette viittis auttaa kansalaisjournalistia mäessä. Mäkkärissä on nimittäin avoimet ovet, kuten monet ovat varmasti huomanneet. Jotenkin lollauttava ajatus, mutta toisaalta kiinnostaa kyllä.

Moni ihminen on ollut hampparipaikassa töissä ja, vaikka en itse olekaan, luulen että hamppariravintoloiden köökeissä ja takatiloissa ei mitään ihmeellistä ole. Se kuitenkin kiinnostaa, miten mäkkärintapainen ravintola esittelee itseään avointen ovien päivänä.

Kuitenkaan en ole itse menemässä, valitettavasti. Tätänykyä tulee mieluummin mentyä suoraan töistä kotiin kuin kuljailtua ympäriinsä, vaikka tänään meninkin kotiin Ronaldin kautta. Lapseni on ihan kiva, kivempi jopa kuin euron juusto.

Mutta siis hei menkäähän joku, ja jos ootte menossa, niin raportoikaa kokemuksistanne, niin valistetaan kansaa. Tuskin olen ainoa, jota asia kiinnostaa. Pliide.

13.11.2011

Onni isälle - epäonni possulle

Tietämättäni vedin niin sanotusti potiin kotiin. On nimittäin ehdoton pelimiesratkaisu tehdä lapsi loka-marraskuun vaihteeseen, pääsee suoriltaan juhlimaan isänpäivää. Tän tajusin tässä joku aika sitten.

Itse piti kyllä ostaa pekonit kaappiin eilen. Hippulat vinkuen ennen kuutta kauppaan, kun oli jotenkin muka jäänyt. Ihmiset varmaan katsoivat, että siellä mennään olutta ostamaan, mutta tällä kertaa kyse oli kuolleesta porsaasta. Vaimo onneksi tajusi käryttää tavaran aamulla ja lapsi sen verran käyttäytyä, että possu kavereineen pääsi masun lämpöön kaikessa rauhassa.

Itseni on vaikea kuvitella isänpäivää ilman pekonia, vaikka vasta ekaa vietänkin. Tietyt asiat tietää kuitenkin jo etukäteen ja tämä on niitä. Rikollista ajatella heitä, jotka ovat naineet niin sanotun viherpiipertäjän. Tuskin on yhtä hyvä palvelu: "Hyvää isänpäivää, tässä kylmää tofua ja auringonvalossa lämmitettyä rooibosta." Ei saatana.

11.11.2011

Ötkerin missi

Missi sanalla viittaan englannin kielen sanaan "miss" eli "huti" enkä mihinkään isohampaisiin ja typerästi hymyileviin naikkosiin, jotka eivät ole olleet kauniita sitten Karita Tuomolan. Terkkuja muuten Kartsu, jos satut tätä lukemaan ;)

Mutta asiaan: pakasteessani oli hätävara Dr. Oetkerin pakastepatonkeja. Pistin uuniin ja petyin.

Kuivaa koppuraleipää ja päällä vähän täytteitä. En ihan tarkkaan ymmärrä, miten sama tohtori, joka on kehittänyt muun muassa pinaattipizzan, on lyönyt kirveensä tähän kivikovaan leipään. Ehkä Ötkerkin tietää, että ilman epäonnistumisia ei ole onnistumisia. Tämä olkoon se lakisääteinen moka...

9.11.2011

Lounasruoan sosiologiset ulokkeet

Työmaallani tarjotaan muiden lisukkeiden ohessa leipäpöydässä pikkuisia ruisleipäkiekkoja. Näitä kovia kikkaroita, lienette maistaneet. Määäh, ei ihan mun makuun suoraan, mitä olen testannut. Kovia ja semisti mauttomia.

Mutta tähän tuli muutos, kun maistettavana oli chili-lemonkiekkoja. Maistoin pari ja diggasin. Hitto vie, en vaan löytänyt niitä kaupasta. Mainosmielessä lienee ollut noita pöydässä, koska tavallisesta poiketen myös kiekkojen pussukka oli näkösällä. Ihan järkevää toimintaa moinen valmistajalta, mutta rasittavaa.

Tuskailin nimittäin muutamaankin otteeseen kaupanhyllyillä, kun löysin vain perussettejä, en himoitsemaani uutuusyhdistelmää. Ironista on se, että kun nyt viimein sain niitä yksi päivä kaupasta, ne eivät kotona enää maistuneetkaan yhtä hyvälle. Kyllähän niitä söi, mutta eivät olleet herkkunannaa.

Vanha sosiologi minussa jälleen herää ja herättää myös sisäiset sosiaalipsykologini ja sosiaaliantropologini. Onko niin, että töissä semisti hyvä ruoka ja herkku maistuukin paremmalta? Kuulostaisi loogiselta. Onhan se niin, että töissä on yleensä vähän ankeaa. Sen sijaan, että kotona makaat sohvalla tai vietät aikaa jotenkin muuten nauttien, olet työpöytäsi ääressä tai jossain palaverissa. Pienempikin ilo siinä tuntuu suuremmalta lounasaikaan.

Siis luultavasti ruokakin maistuu paremmalta kuin se on. Sosiologin termein sanottuna tässä lienee kyseessä niin sanottu kielellinen käänne: ruoan maku kielellä kääntyy hieman positiiviseen suuntaan. Asiaa olisi mielestäni syytä tutkia tarkemmin. Nyt jälleen apurahahakemusta vaan Koneen säätiölle, siskot ja veljet - saannista ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Joku päivä kirjoitan siitä, miten tämä korpivaellukseni chili-limettömässä maailmassa sai minut löytämään jotain ihan hyvää ja kaunista. Till next time, ta-ta...