Joulukolanterin 16. luukku: Addiktiokola eli kola-addiktio

Tämä testi hieman pelottaa. Onko tämä viimeisiä kertoja, kun tapaan vaimoni ja lapseni? Elänkö kohta Tukholman metrossa, jossa nyysin lompakoita saadakseni seuraavan putelin? Nytkö Koivistolle avautuu uksi porttiteorian mukaisesti kohti kola-addiktion syvempiä Photoshop-layereitä...

Jaa mitä sönkötän? Viime aikoina olen lukenut useampia uutisia kola-addiktiosta. Yksi kolanimi on noussut ylitse muiden näissä jutuissa, ainakin allekirjoittaneen silmissä. Pepsi Max nimittäin on mainittu usein. En tiedä, mikä on tuotteen markkinaosuus, mutta osuus addiktiotuotteista ("ES:n" ohella) on perstuntumalla melkoinen. Onko tuote vaan niin hyvää vai onko siinä koukku. Mene, tiedä. Tässä juttu Iltiksessä ja toinen Starassa.

Hyvä ystäväni, taistelutoverini, nimimerkkiä Jouska käyttävä kätilö on tunnetusti Pepsi Maxin ystävä. Olen siis huolissani. Jääkö perhe Hervannassa hunningolle? Lapsi itkee rattaissa, kun iskä roikkuu Siwan ovenkahvassa jo ennen kello seiskaa? Tietääkö Kotipellon veli? Hervannan piripäät ovat kaikille tuttuja, mutta onko kolakin ongelma tuossa betonimyllyssä? Kerrohan kuuntelijoille huolesi J, I'm listening.

Varmuuden välttämiseksi testasin itsekin tuotetta, laitoin taas itseni likoon lukijoiden puolesta. Ensimmäinen harmistus on se, että en löytänyt pitkistä etsinnöistä huolimatta tavaraa tölkissä. Tyydyin muovipulloon. Join pullon valvotuissa oloissa kotonani Aulis Gerlanderin tarkkaavan silmän alla. Kola oli mustaa, kylmää ja juotavaa, vaikkakin pliisua. Join enkä halunnut erityisesti toista. Metro on minulle edelleen vain kulkuväline, ei koti. Ja valintani Pepseistä on kyllä edelleen normiP...