Joulukolanterin 23. luukku: Kultainen kola

Okei. Käytännössä ja ainakin teoriassa Kollega Koivisto kirjoitti jo alumiinipullokolasta. Mikä tietysti sopii hänelle ja hänen vajavaiselle loistokkuudelleen. Itse ajattelin kirjoittaa kultaisesta pullosta, mikä tietysti sopii minulle. Kiss the ring ja niin edelleen. Lastenvaunujen pukkaamista loskan seassa ei pelasta edes timanteille vuorattu kokis.

Näin kola tulisi juoda, etenkin merkkipäivänä, mikä kohdallani tarkoittaa mitä vain arkipäivää. Pullon hohtoa laskee toki se, että kyseessä on jokin Daft Punk tribuuttituote. Kyseessä siis ei ole Ruokablogi Pallolaajennus tribuuttituote, joka olisi vähintään kullattu pandakarhun kallo. Tämä on vain kullan väristä alumiinia. Mutta ei sitä tarvitse kertoa niille tavallisille kuolevaisille jotka maan rakosista vilkuilevat triumfanttista kultapullosta siemailuani.

Alumiini on sen verran paksua, ettei sitä kuninkaallisilla käsivoimillani kovin helposti saa kasaan. Pullo siis pakkaseen ja tilanteen tullen kolat jääkylmään kultapulloon. Kyllä siinä siniverisen kelpaa katsella hikoilevaa herkkua. All hail the king, kiss the ring!