Joulukolanterin 10. luukku: Lidlin missi

Olin skeptinen jo paketin nähdessäni, mutta ostin silti. Pakkohan se oli ja aina on loppuun asti toivoa. Tunne oli suurin piirtein sama kuin jouluna, jos paketti on periaatteessa lupaavan näköinen, mutta joku kohta siitä paljastaa, että Clint Eastwood -devareiden sijaan paketissa on todennäköisesti Kaari Utrion uusin.

Nyt epäilyksiä ei herättänyt väärästä kohtaa lerpattava lahjapaperi, vaan se yksinkertainen fakta, että kola ei vaan sovi ihan joka paikkaan. Se on hienoa ainetta, mutta rajansa kaikella. Kola ja jäätee ovat kuin lapset ja bensa, lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Persikka, sitruuna ja sensemmoiset kyllä toimivat meikäläiseen, mutta Patayan kolajäätee jää jatkossa hyllyyn kuin thaimaalainen ladyboy. Ja kerronpa miksi.

Kola nimittäin ei nesteissä toimi yksin. Se tarvitsee kaverikseen vanhan ystävänsä hapon. Jääteessä sitä ei luonnollisesti ole, joten nesteen suutuntuma muistattaa väljähtynyttä limpparia. Ja eihän semmoista kukaan halua. Tämäkin törppö taisi jäädä multa juomatta. Aika surkea ajatus, että oon kolaa kaatanut viemäriin, mutta joskus niinkin.