Ensimmäinen kulaus tapahtuu luonnollisesti pelonsekaisissa tunnelmissa, onhan kyseessä yhdenlainen laittikola. Tästähän voi vaikka tarttua homous? Kielen päälle vyörähtää tuttu ja turvallinen kirsikkainen solina, lasket tölkin huuliltasi ja suljet suun. Valheellisuus ja petos täyttää mielesi. Täyttä paskaa. Luulit alkusoiton perusteella kuuntelevasi Slayeriä, mutta tämä on korkeintaan Hevisaurusta. Alkutuntuman jälkeinen täydellinen olemattomuus on se suurin pettymys. Juoma on suussasi, mutta maistat vain onton hapon ja jonkin naurettavan makeutusaineen. Mikäli diggailet Dr. Pepperistä, en missään nimessä suosittele edes maistamaan tätä versiota. Säästyt pahalta mieleltä kun jätät juomatta. Mikäli juot tämänkaltaisia juomia mielelläsi, eiköhän ala olla korkea aika lopettaa itsensä kusettaminen ja alkaa kitata aitoa kamaa. Mikäli kuitenkin haluat esimerkiksi tarjota tölkillisen vaikka pahimmalla vihamiehellesi, Diet Dr. Pepperiä löytyy silloin tällöin ainakin K-Kauppojen jenkkihyllyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti