Joulukolanterin 6. luukku: Allu

"Voihan sen pullonmuotoonkin puristaa", totesi vaimoni lakonisesti tämän nähdessään. Hyvin sanottu, sillä kyseessä on alumiininen pullo. Hmmm... tuli vaan mieleen, että tuo vaimoni on mahdollisesti entinen vaimoni, kun tämä teksti julkaistaan, sillä tämäkin artikkeli on kirjoitettu raakasti etukäteen ja meikäläisen kanssa elämä on niin kuluttavaa, että ruoho avioaidan toisella puolella voi näyttää vehreältä. Otan suuria riskejä kirjoittaessani, sillä puolessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä. Mutta nyt ollaan sivuraiteilla, tämä asiahan kuuluu vain meille kahdelle ynnä lakimiehillemme.

Asiaan. Alumiiniseen kolapulloon eli Alluun törmäsin New Yorkissa. En muista, olenko nähnyt näitä muualla. Luulisin, sillä jotenkin tuttu tämä oli, mutta kuitenkin tietysti oli testattava. Oli hyvä, täytyy sanoa. Tää on niinku suljettava tölkki. Allussa on siis the best of both worlds: ei mee rikki, mutta menee sulki. Hinta on huono puoli. En muista sitä, mutta kallis tää oli normiin verrattuna. Kolahan Jenkeissä melkein kasvaa puussa, niin halpaa se on.

Jääkaappi, josta pullon koppasin, oli kiitettävän kylmä. Hikoileva alumiinipullo antaa oman sävärinsä kolalle. Suosittelen kokeilemaan, sillä maut on kohdallaan. Pullohan sopii kolan juomiseen paremmin kuin tölkki, väittäisin ja alupullo lasipulloa paremmin. Ollaan siis tuotekehittelyn huipulla. Extrakylmennetty hikoileva Allu toimisi muuten esim. huomenna, kun Helsingissä pitäisi olla 28 astetta lämmintä. Hauskaa pimeyttä ja kylmyyttä vaan meille kaikille.