Oli taas hyvää, kuten saattoi odottaa. Mutta ihmettelen vähän tuota venäläisyyttä. Varmasti sille joku syy on, mutta maallikkona en osaa nimetä annoksesta muuta kuin suolakurkut, jotka ohjasivat aatokseni suureen itänaapuriimme. Mutta ehkä se riittää?
Nämä ruokien nimeämiset maan mukaan on välillä aika hauskoja. Sellaisia pomminvarmoja merkkejä on aika vähän, joten niitä voinee soveltaa halunsa mukaan. Ehkä tästedes sanon kaikkea, missä on suoliksia, venäläisittäin valmistetuksi ja, jos ruoassa on tomaattisoossia, se on "napolilaisittain". Tonnikala vie Nizzaan ja veri Tampereelle. Siitä se lähtee.
Lisähuomio. Kuvasin tän annoksen työpuhelimellani. Siinä on ihana ominaisuus: kameran suljinääntä ei saa millään pois. Kuvattaessa puhelin rusahtaa, niin että takarivissäkin päät kääntyy. Toooosi kiva, ihan niinku ruoan valokuvaaminen ilman ääntä ei herättäisi tarpeeksi oudoksuntaa. No, tää on tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti