Niin, kyse on kalan munista. Niistä kaikki ei tykkää. Ymmärrän kyllä sen, sillä onhan nämä ajatuksena varmasti vähän outoja, ulkonäöllisesti epäilyttäviä ja - mikä ehkä tärkeintä - suutuntumaltaan vaikeasti lähestyttäviä. Mutta herkullisia yhtä kaikki.
Aiemmin olin tottunut syömään mädin mätinä, useimmiten paahtoleivällä. Eli niin, että otetaan mätiä, smetanaa ja punasipulia leivälle ja pistetään ääntä kohti. Vaimoni perheessä taasen asia hoidettiin eri tavalla. Eli smetis, mäti, sipuli ja yllätysvieraana kylmäsavulohi pilkottiin purkkiin sekaisin. Erilainen idea, mutta mahtava lopputulos. Tätäkin tavaraa suosittelen kokeilemaan paahtoleivän kanssa. On muuten hyvää. Tämän tavaran kanssa saa tosissaan pitää puolensa alkupalavaiheessa.
Täytynee ottaa ensi vuoden tavoitteeksi syödä mätiä joskus muulloinkin kuin jouluna. En voi paasata jouluherkkujen syömisestä jouluttomaan aikaan, jos en elä, kuten opetan.
Mä tykkään sun kuvista, Koivisto. Niissä on sipaus mystisyyttä, etenkin näissä lähäreissä. Tätäkin luulin marjarahkaksi, mutta kun Facebookin pikkukikkarekuvasta ei voi olla varma, on pakko tulla tarkastamaan. Ovelaa!
VastaaPoistaRahkaksi luulin minäkin ,D Muuten tuo on hyvää myös uuniperunan täytteeksi *winks*.
VastaaPoistaSuosittelen myös ruisnappien tai ruissipsien kanssa, meillä oli näitä uutena vuonna alkupalaksi ja vietiin käsistä.
VastaaPoistaSuosittelen (niin oudolta kun se kuulostaakin) korvaamaan smetanan kermavaahdolla. Eli valmiiksi sekoitettuna mäti, sipuli, kermavaahto ja valkopippuri. Lempiherkkuni <3
VastaaPoista