13. luukku: Torttu

Joulutorttu on tämän ajan herkuista se, johon kyllästyy melkein ensimmäisen yksilön jälkeen. Tylsyydestään huolimatta joulutorttu on monimuotoinen leivos, sillä eri tortunvääntäjillä on erilaisia tekniikoita. Joidenkin tortut läsähtävät kasaan, kun taas joidenkin tortuista tulee niin kuohkeita, etteivät ne meinaa pysyä kasassa ollenkaan. Joissakin tortuissa tumma luumumähmä leviää pitkän torttua, lähinnä kehnon torttuarkkitehtuurin ansiosta. Jossain piireissä esiintyy tapaa, jossa tortun päälle levitellään valkoista jauhetta, joka sitten sotkee kaikki paikat.

Tortuissa käytetty luumu on muutenkin suosittu raaka-aine jouluntienoolla, pakko kai sillekin on oma sesonkinsa olla. Luumu on siitä kyseenalainen, että joulun ulkopuolella niitä syövät vain ja ainoastaan mummot jotka haluavat laittaa kakkansa liikkeelle. Tieto tästä jo laskee odotuksiani torttuja kohtaan. En halua että kakkani on liian vikkelää!

Varovasti torttujen kanssa, ei pidä innostua liikaa!

P.S. Torttutaikinasta muuten voi ihan hyvin duunata pasteijoita, joihin ei missään jumalan nimessäkään laiteta luumua vaan jotain oikeasti hyvää (suolaista!). Voiskin tehdä pasteijafiilistelyt blogiin torttutaikinan pudotessa alehinnoille..