Rullakebab vie?

Äänestys kebablisukkeista osoittaa päättymisen merkkejä ja rulla on ollut alusta lähtien johdossa. Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt. Kebab-rintamallakin on jotain, mitä en tiedä, sillä en olisi uskonut ranskiksien häviävän kellekään.

Rulla on mulle melko tuntematon, mitä nyt Leinosen hehkutusta olen aiheesta kuunnellut. Pitipä munkin sellainen sitten vetäistä eräässä kalliolaisessa paikassa. Ei vakuuttanut jotenkin. En osaa sanoa miksi, mutta ei oo mun juttu.

No, sattui niin, että meikäläisellä oli asiaa Kallioon useampanakin päivänä, joten se tarkoitti kepukuurin jatkumista. Ranskiskebab on tietysti klassikko. Ja onhan se hyvä ja tuhti. Vedin tuon kuvan yksilön ja siitä tuli oikein hyvä överiolo. Kebab ranskalaisilla -annoksesta pitää tulla sellainen olo, että on syönyt vähän liikaa ja siinä tämä onnistui.

Suokkarini on kuitenkin joku muu, nimittäin pitakebab. Syy on puolittain epäpallismainen. Leipä on ensinnäkin ihan hyvä lisuke keimolle mielestäni, mutta toinen syy on koko. Kun käyn syömässä, en aina halua överioloa. Sitä seuraava väsymys on perseestä. Vielä vähemmän haluan säilöä ostamaani ruokaa folioon ja sujauttaa sitä povariin. Ylimääräiset jää syömättä ja se hieman tympäisee. Pita on sopivan kokoinen lärpäke lounaaksi. Nälkä menee, mutta tulee sopivasti illalla takaisin: önem düzeyi, sanoisi turkkilainen.

Viime aikojen suurimman kepuyllärin koin muuten hyvin ei-kepuympäristössä. Siitä kirjoittelen jahka ehdin. Elämässä on liian vähän positiivisia kebabyllätyksiä.