Tästä en hevin toivu

Olen kai vähän tylsä tyyppi, mutta jos esimerkiksi työmaaruokalani ruokalistalla on keskiviikkona joku herkkuruoka, niin mulla alkaa kuola valua jo maanantaina. Hyvä ruoka on hyvää ja sitä kelpaa odottaa. Juuri näin kävi tällä viikolla. Ja jumatsuigga, miten korkealta putosinkaan alas, kun viimein pääsin einestämään!

Maailmassa on kosolti kolmen kirjaimen lyhenteitä. On FBI, CIA, KGB ja muita. Kirjainyhdistelmien kärkeä kauneudeltaan on ehdottomasti BiiElTii. Bacon, lettuce ja tomato, siinä ovat tämän herkun ingredientsit, ja BLT:tä tarjottiin minulle tällä viikolla Helsingin kaupungintalolla. Melkoista paskaa. Harmitti, että en jättänyt palautetta, ehkä vieläkin pitäisi. Olin niiiin pettynyt. Kylmiä nahkeita perunoita ja haalea leipä. Itkuhan siinä tulee.

Pekoni onneksi oli pekonia; muuten olisin varmasti hukuttautunut Kolera-altaaseen. Sain vielä pari extra-slaissia, kun työkaverini alkoi tuntea sääliä possuja kohtaan. Siat vastaavat älykkyydeltään nelivuotiaita lapsia, hän kertoi siipaletta ojentaessaan. En tiedä, mutta hyvältä ne ainakin maistuvat.

Mutta en tiedä, miten tästä noustaan. Ehkä pistän Palmialle postia. En viitsisi boikottiinkaan paikkaa pistää, mutta viime aikoina olen joutunut pettymään usein. Myös Juhan pöperöihin.