Kolaa sokerilla ja ilman

On uuden äänestyksen aika. Nyt siirrymme mustaan poreilevaan nesteeseen, jota myös kolajuomaksi kutsutaan. Älkää antako tämän tutkivan juurnalismin pätkän vaikuttaa äänestykseenne, sillä tarkoitus on vain hiukan pohjustaa aihetta.

Jos minulta kysytään, ei ole alkuperäisen kokiksen voittanutta (huomatkaa neutraali aloitukseni). Kuten jossain mainoksessa sumopainija asian muotoili: "It's that special bite at the back of my throat." Tai jotain sinne päin. Hyvää tavaraa kuitenkin: sokerista, poreilevaa ja toivottavasti useimmiten kylmää.

Joskus kauan sitten Suomenkin markkinoille tuli Light Cola. Siinä sokeri on korvattu makeuttamisaineilla. En ole koskaan ollut fäni. Se ei ole ollut sama kuin ehta, jotenkin väärältä tuntunut juoda sitä. Meikäläisen dogma on, että jos aiot kolaa juoda, take the calories like a man! En ole varma, mutta ilmeisesti tän reseptiä on aikojen saatossa muutettu. Makeutustapaa muutettu joko maun takia tai siksi, että alkuperäinen aine syövytti aivot.

Anyway, nyt kokeilin sitä tätä artikkelia varten pitkästä aikaa. Light sai kyllä kaiken avun, mitä juoma voi saada. Join sen väsyneenä työpäivän jälkeen lasipullosta. Lasipullosta siksi, että tölkkiä ei Helsingin keskustasta löytynyt. Tavara oli yllättävän hyvää, voisin juoda toistekin. Ongelma oli se, että olin töiden uuvuttama ja hikoileva pullo jumalauta putosi kourasta. Kolaa valui sohvan alle! Onneksi oli laittia.

Zerosta olen kirjoittanut jo kertaalleen. Tämä tavara on mielestäni ihan jees, mieluusti joskus juo normin vastapainoksi. En tiedä, mitä eroa tässä on laittiin. Molemmissa nolla kaloria. Musta tölkki uppoaa muhun; sopii mustiin vaatteisiin. Jotenkin tämä maistuu paremmalle, kolammalle kuin Light. Joku minua viisaampi kertokoon, miten ne eroavat toisistaan.

Mutta nyt päästään siis siihen äänestykseen. Suhtautuminen sokerittomiin kolajuomiin jakaa kansaa, luulen. Nyt kysymys kuuluukin: onko sokerittomassa kolassa mitään järkeä. Mene ja äänestä!