Idea hyvä, toteutus kelvoton

Olen hypettänyt blogissa ja blogin ulkopuolella tämän perjantain ruokaani. Pitkä, peräti viisipäiväinen viikko on takana. On aika rentoutua pekonin parissa.

Aiemmin viikolla ahmaisin lounaaksi täytetyn porsaanleikkeen. Pelkkä ajatus mielestäni oli loistava ja sai mielikuvitukseni lentämään. Minäkin halusin täyttää jotain: minä halusin täyttää pekonia. Enkä täyttää sitä millään lame-ass herkkusienillä tai muulla, vaan juustohampurilaisella!

Ajatus pyöri mielessäni useamman päivän ja mietteet olivat moninaiset. Suuri kysymys jo projektin esimietintävaiheessa oli pekonin pituus. Riittäisikö se, jaksaisiko se kantaa edes puoliksi purilaisen ympäri? Puolikas nimittäin riittäisi, jos hammastikun avulla peksun kiinnittäisi purilaiseen. Näin itseni jo syömässä annosta siististi haarukka ja veitsi kädessä.

Mutta eihän siitä lopulta mitään tullut. Jotta pekoni olisi riittävän rapsakkaa, sitä piti paistaa niin pitkään, että se kuivui liikaa kokoon eikä pituus mitenkään riittänyt.

Suuret suunnitelmat toisinaan epäonnistuvat. Tärkeintä on, että ei anna periksi. Niin minäkin jatkoin urheasti pettymyksestä huolimatta. Tyrkkäsin pekonin hampparin sisälle, ja täytyy sanoa, että hyvää se oli silti.