Tästä jo tuli pienoismallin kokoinen morkkis, koska olemme työpaikassani Lapin Kansa sanomalehdessä suunnitelleet valokuvaamon koottua cooperin testiä. Se lähenee uhkaavasti ja pitäisi vähän skarpata, tavoite olisi päästä erinomaiseen tulokseen, joka wikin mukaan on 2800 metriä. Kolmen tonnin haamuraja himottaa, mutta voi jäädä haaveeksi. Häviäminen muille kuvaajille ei ole vaihtoehto, ja periksi ei anneta jumalauta yhtään. Mikäli lopussa ei tunnu että kuolee, on epäonnistunut yrityksessään.
Ei pizza huono lounas ole, kunhan syö kevyesti lopun päivää ja himmailee rasvan kanssa tulevina päivinä. Mutta jos samalle päivälle sattuu kaverin läksiäisruokailut Amarillossa, niin aletaan jo ottaa metrejä pois coopperista.. Aletaan puhua uhkapelistä jossa ennenaikaisen kuoleman kertoimet eivät ole kovin korkeita.
Olin päättänyt ottaa Amarillossa vaikka kanasalaatin, mutta tarjoilijan kysyessä tilaustani en vain kyennyt siihen. Kyseisessä ketjussa on tällä hetkellä menossa burgeriviikko, joten salaatti ei vain käynyt päinsä. Otin Bay City Burgerin, joka oli kyllä aika päräyttävä kokemus. En ole koskaan digannut Amarillon purilaisista, mutta tämä oli niihin pettymyksiin nähden aika hyvä setti. Ässäkortti+opiskelijakortti kombolla sai vielä pari lanttia alennusta, mikä tietysti pihille miehelle on tärkeää.
On kiva syödä hyvää ruokaa, mutta turhahan sitä on kieltää etteikö pizza/burgeri kombo päivässä ala jo vähän puskemaan rajoja. Läski olo ei ole hyvä olo. Nyt pitää oikeasti vähän skarpata. Blogimme ja makumieltymykseni eivät saa ajaa minua huonoon kuntoon ja etenkään heikkoon cooper tulokseen. Raportoin lisää myöhemmin. Syödäkseen voittajan ruokaa, pitää tehdä vähän duunia kropan eteen, että voittaisi silläkin saralla. Kylmähkö totuus.
P.S. Äänestyksessä jäljellä tätä kirjoittaessani 20 tuntia, ACT ON IT FOOL!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti