Ja kasvissalaatti voi muuten olla nannaa. Tämä oli kasviscaesar halloumin kera tjsp. Kai tuo kasvis-sana oli mukana, koska cassu monesti yhdistetään muun muassa broileriin. Ihan siis alleviivattiin, että mennään ilman kuollutta eläintä.
Paikkana oli taas armas Kaupungintaloni. Vois melkein tän blogin nimen muuttaa Ruokablogi Helsingin Kaupungintaloksi, sen verta usein siitä raapustelen. No, se ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Ja nyt puhun taas caesar-petkutuksesta.
Tällä kertaa salaatti oli lähes-Caesaria, paljon lähempänä kuin viimeksi. Salaatin perusainekset olivat oivat ja herkullista kastiketta riittävästi. Ja halloumi, no sehän tiedetään, että se on hemmetin hyvää, vaikka vähän ohuet tsiivanderit tähän annokseen lätkäistiin. Mutta oli kuitenkin yksi mutta: caesar-salaatti ei ole caesar-salaatti ilman parmesaania, no sir.
Ärsyttävien televisiomainosten uhrina voisin sanoa, että mistä näitä (onneksi edes herkullisia) vale-caesareita oikein tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti