Syy ei ole tyhmyyteni, kuten joku irvilukija varmasti ajatteli heti. Ei, syy on italianpata. Vedin äsken puolitoista lautasellista sitä, ja nyt hiilihydraattinousu vie voimat. Käytin tällä kertaa Ukko-Pekka makkaraa höysteenä. Ihan hyvää, mutta olisi pitänyt jaksaa poistaa kuori siitä. Kuka jaksaa?
Voi olla, että olen näitä patoja hehkuttanut ennenkin, mutta ne ovat ihan syötäviä. Lisää 8 dl vettä ja jotain lisuketta, niin saat sapuskan. Nämä ovat myös taivaallisen vanhoja. Ainakin meksikon- ja italianpataa on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Nykyään saa samaa settiä usealta eri merkiltä. Muita tulijoita on tullut nyttemmin myös, mutta en esim. Pohjolan perunapataa ole tohtinut kokeilla. Sounds suspicious.
Kyse on tietysti maiden ruokakulttuureista ja siitä, että 1980-luvulla jopa suomalaisella on ollut joku haisu siitä, minkälaista ruokaa Meksikossa ja Italiassa syödään. Hauska kuitenkin ajatella, että miksi juuri ne. Miksi ei punajuurivetoinen venäjänpata tai sipulikeitosta muokattu ranskanpata? Tai sauerkrautiin pohjautuva baijerinpata... Mahdollisuudet ovat moninaiset.
Kovaa kamaa. Itse ruukaan aina lisätä spagetinpätkiä pataan, tulee runsaampi satsi ja kestää pari päivää. Muutenhan ton hotkii kerralla!
VastaaPoistaTätä on kyllä helppo ahmia liikaa. Jotain E-ainetta sopivasti lisätty, että maistuu hyvälle.
VastaaPoistaItskua en kuitenkaan käpälöi, vaan vedän originaalina. Meksiko-versioon vedän velipoikaa peesaten papuja.
Italianpata, tuo laiskan miehen pelastus. Mutta ohan se hyvää. Pitääkin kokeilla tuota Meksikoa pavuilla.
VastaaPoistaMuista, että otat ruskeita papuja.
VastaaPoista