Herkkämuistisimmat muistavat kuukauteni kohokohtien koostuvan palkkapäivästä ja lasagnepäivästä (tortillaviikko on kovaa kamaa, mutta pelaa vähän eri kategoriassa). Pelkkä sana lasagne saa veden herahtamaan kielelle ja sydämen skippaamaan pari polkaisua.
Pari päivää sitten, melkein vieläpä palkkapäivänä, lounasravintola Amica Kuukkelissa oli tarjolla kanalasagnea. Kanahan on lihaa, joten shit can't go wrong. Ja tottahan se oli, mikä vaan lasagne on hyvää! Poikkeuksena tietysti myrkytetty lasagne ja maksalasagne. Jos ja kun minulta kysytään, maksan voisi lisätä kiellettyjen aineiden listalle.
Kanalasagne ei tietystikään ole yhtä hyvää kuin normijauhelihakampe, mutta sopii hyvin lasagnepäiväksi lasagnepäivien väliin. Kanan puolesta (tai vastaan) puhuu myös se että ähky oli jotenkin kevyempi kuin jauhelihan kanssa. Toisaalta, kun maksan ruuasta, maksan myös lupauksesta syödä itsensä kunnon ähkyyn. Jos syöpöttelyn jälkeen ei tule oloa, jolloin haluttaa joko nukahtaa istualtaan tai kuolla nuorena, et ole oikeasti syönyt ja sinulla on luultavasti taas kahden tunnin päästä nälkä. Don't play yourself, fool!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti