Tortillas enchilladas fajitas el grande!

Kuva 1. Oikea tapa kääriä tortilla.

Illegal immigrants! Out ta get me! Hyvässä sapuskassa on aina se uhka, että se vain on niin hyvää ettei malttaisi lopettaa. En tarkoita ylensyömistä, tai ahmimista, tai bulimiaa (jota lätkämailamaisen ruumiinrakenteeni perusteella voisin kai sairastaakin), vaan sitä että vetää viikon tortilloja putkeen.

Kuvassa numero 1 näet oikean tavan kääriä tortilla, tuolla tavalla maksimoit täytteen määrän ja varmistat sen että pääset nuolemaan myös lautasta. En arvosta sitä tyyliä, jossa puolet vehnätortillasta käännetään tuohon päälle, törkeää täytepinta-alan hukkaa. Yleensä teen tortsut jauheliha- tai kanalisukkeella, mutta tortillan formaatti on niin poskettoman nerokas, että kasvishommatkin toimivat kiitettävästi. Pääosa täytteestä tulee kuitenkin vihreästä materiasta ja makukin tulee salsasta. Ja kola korjaa virheet.

Kuva 2. Oikea tapa nauttia tortilla.

Tortillakesteillä on kuitenkin aina yksi kohokohta, etenkin jos syöt parhaassa seurassa, eli yksin. Nimittäin viimeinen tortilla. Tiedäthän tilanteen, jossa sinulla on vielä aineksia kahteen, ellei kolmeen pötköön, mutta vehnäkamppeita on enää vain yksi. Tosi gringo ei lähde kauppaan, tai leivo itse lisää, vaan lataa kaikki täytteet viimeiseen lättyyn!

Mitään edullisinta makiaahan tortillat eivät ole, erilaisia aineksia joutuu ostamaan vinon pinon, ja salsasoossitkin tuppaavat olemaan melko kalliita. Mutta täysin hintansa arvoista apetta ne kyllä ovat. Täytteiden monimuotoisuus pitää ruokaformaatin tuoreena vaikka tuollaisella meksikolaisella viikkokuurilla. Jauhelihan voi välillä vaihtaa kanaan ja kokeilla välillä kasviksenakin.

Tortilloihin palataan tämän blogin puitteissa varmasti useita kertoja tulevaisuudessa, kun hihassa nyt sattumoisen on suhteellisen intohimoinen menneisyys kyseisen herkun kanssa.