Silloin kun minä olin koulussa (kuvitelkaa valittava ja venyttävä puhetapa), ei ollut puhettakaan, että kebabia olisi ollut ruokana, mutta ymmärtääkseni nykykouluissa tuokin on mahdollista. Se on hyvää harjoitusta opiskeluaikoihin. Yksineläjä kun ei ruokaa jaksa tehdä, niin kebabravintolat pitävät aika ison osan suomalaisista hengissä.
Harrastaessani taannoin mahtijournalismia Keski-Pohjanmaalla, tulin vierailleeksi paikallisessa kebabtehtaassa. Siellä tehtiin muun muassa niitä komeita jytkyjä, joita kebabpaikoissa näkyy pyörimässä. Omistaja kehaisi myös valmistavansa Suomen armeijan kebabit. Mielenkiintoinen juttu tuokin; enää ei Lehdonkaan tarvii purnata kaloreista vanikkaa mutustaessaan, sen kun vaan vetää iskenderiä ääntä kohti.
Kebab on tullut myös yliopistoruokaloihin ja hyvin onkin tullut. Vanha armaani, Ylioppilasaukion Uni, tarjoili tänään yhtä paremmista pastakastikkeistaan. En tajua, mutta jotenkin tuo mielestäni aika luontaantyötävän näköinen soosi vaan putoaa meikäläiseen. Roimasti valkosipulia päälle ja keimoa napaan. Täytyypä joskus tässä taas tehdä itse kebabia. Aiheesta löytyy netistä hyvin ohjeita, joita suosittelen kokeilemaan.
Juustolaskuri = 12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti