Entinen tyttökaverini sanoi joskus että näytän itsekin ihan nakilta, en ala väitettä kieltämään. Mikäli nakeille kasvaisi parta (kaljuja ne ovat jo) ja niillä olisi huono näkö, näyttäisivät ne yks yhteen minulta. Lähinnä hän kai jollain kierolla tavalla viittasi nakkeja kohtaan tuntemaani lämpimään kiintymykseen.
Nakki. Se menee alas kylmänäkin, jolloin se on oiva välipala esimerkiksi ruoan laittoa aloitellessa nakilla voi hiljentää kiukkuisen pikkunälän. Nakki toimii paistettuna, keitettynä, nuotiolla ja jos oikein keulimaan lähtee, voi nakin myös pilkkoa ja yhdistellä muihin aineksiin. Mistä tulikin mieleeni kaksi klassikkoa, joista toinen on tietty nakkimunakas ja toinen on ranulit nakilla, tai nakit ranuleilla. Jälkimmäiseen palataan blogissa myöhemmin erittäin suurella vakavuudella.
Vähintään silloin haluan osoittaa että nakki ain't nuttin' ta fuck wit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti