Mannerheim-Mussolini pact

"Think where man's glory most begins and ends, and say my glory was I had such friends." Nämä Yatesin sanat kaikuivat päässäni, kun eilen eräässä espoolaiskodissa minulle tarjottiin herkullista pastaa pyytämättä ja yllättäin. No, eivät oikeasti kaikuneet, mutta olisivat voineet, sillä niin hyvää ruoka oli.

Tomaattikastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja sisältäen, ja paistettua vuohenjuustoa. Annos viimeistelty basilikalla ja parmesaanilla. Näin se on: myös ilman lihaa voi tehdä herkkua, mutta se vaatii kunnon aineikset. Tässä tapauksessa se oli tuo chévre, joka hoiti homman kotiin. Täytynee ostaa sitä pötikkä taas vaihteeksi ja keksiä jotain käyttöä. Ehkä kopioin tuon setin, se jutteli tomaattikastikkeen kanssa aika hyvin.

Pääruoka oli siis varsin italialainen pläjäys, mutta jälkiruoka oli perinteistä suomalaista, lettuja. Mansikkahilloa ja kermavaahtoa väliin ja tavara rullalle. En ole lettujen ylin ystävä, mutta kyllä niitä aina muutaman syö.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä bussimatkan väärti tuo setti. Vaarallisintahan tässä on se, että kun näin hyvät tarjoilut on, meikäläinen saattaa käydä kylässä useamminkin.