Karsu on unohtunut!

Tajusin tuossa, että tässä blogissa on puhuttu hyvin vähän karsusta. Aivan liian vähän. Johtunee siitä, että ainakaan allekirjoittanut ei ole hirvittävästi karkkia syönyt viime aikoina.

Muutamat setit karkeissa ovat meikäläisen vakiystäviä. Eräs klassikko on tv-sekoitus. Se on monikulttuurinen herkkupala, oiva yhdistelmä erirotuisia karkkeja mustista valkoiseen. Joukossa on lisäksi keltaisia, punaisia ja vihreitä, eli myös kinkit, intiaanit ja alienit ovat edustettuina.

Jokaisella varmasti on omat suosikkinsa karkkisekoituksissa. Kaikesta voi pitää, mutta jostain pitää pitää toisia enemmän; se on sama asia kuin naisissa. Tv-sekoituksessa parasta ovat nuo nuolella osoittamani hedelmäkarkit, joita tulee punaisena, vihreänä ja keltaisena. Ja ne on keltaiset, jotka on parhaita, ettäs tiedätte.

Elän elämääni pitäen ohjenuorana sitä vanhaa viisautta, että määrä korvaa laadun. Karkissa se ei mielestäni kuitenkaan päde. Olen ehdoton euron pikkupussien fani. Niissä kilohinta pysyy about kurissa ja kuitenkin saa jotain sokeritasapainon korjaajaa. Mättösäkilliseen ehtisi jo kyllästyä.