Pala piirakkaa

Olin kaverin kemuissa eilen. Tarjolla oli perinteistä kemuruokaa, jota kuvassa. Tässä otoksessa ei ole mm. pakastepizzaa ja fanipaloja, jotka veivät tarjoilua mukavasti epäterveellisempään suuntaan, sillä otin kuvan, koska tuosta juustopiirakasta oli ollut puhetta.

Kuvan piirakka aiheutti illan emännälle päänvaivaa. Alkuviikosta hän valitteli fesessä paineita, jota piirakantekemiseen tuli, kun maailmankuulu ruokabloggaaja oli myös tulossa kylään. Sarkasmi elää ja voi hyvin.

Meikäläinen ei usko, että on olemassa paljoakaan miesten ja naisten asioita, mitä tuli ruokaan tai mihinkään muuhunkaan. Piirakassa on kuitenkin jotain naismaista. Itse en ole koskaan tehnyt piirakkaa mistään aineksista, vaikka siitäkin saisi helposti pallolaajennuksen arvoista sapuskaa.

Monesti saan miespuolisten kavereideni luona pöperöä eri tilanteissa, mutta en koskaan piirakkaa. Naisia ei sen sijaan tarvitse paljon houkutella piirakantekoon. "Mä voisin tehdä piirakkaa", kuuluu ainakin vaimoni suusta helposti, jos hän kuulee jonkun olevan tulossa käymään. Sama pätee moneen muuhun naistuttavaani: piirakka syntyy aineksista kuin aineksista, ihan tuosta vaan.

Miesten kesken ei piirakkaa tehdä, väitän. Kun ehdotin esim. Jussille vähän aikaa sitten, että voisin tulla käymään hänen luonaan, hänen vastauksensa ei ollut "Kiva, voisin tehdä jotain piirakkaa!" Olisin ollut aika järkyttynyt moisesta.

Miten on arvon lukijani, tukeeko joku teistä väitettäni?

P.S. Eiliselle emännälle mainittakoon, että kyllä piirakkaasi sai syötyä, turhaan huolehdit.