Harrastin maksimaalista junailua viikonloppuna. Menomatkan eväät näet täältä. Ei voi muuta sanoa, kuin että olipahan tuo patonki taas another Koivisto masterpiece. Paluumatkalle läksin tyystin kaupan eväiden voimin.Pirkka-kolmioleipä ei vakuuttanut, mutta toinen aamupala-vaiheen eines oli aika klassikko. Jotain, mitä en koskaan ostaisi kotiini, mutta mitä olen syönyt miljoonia töissä ja liikkeessä. Saarioisten jauheliharoiskeläppä. Tästä on vain kaksi asiaa sanottavana: 1) Näiden sanominen pizzaksi on melko epäilyttävää ja b) syökää hyvät ihmiset roiskarinne kylmänä.
Junanvaihto Kajaanissa. On muuten aika käpykylämäinen paikka. Ruokaa löysin Citymarketista. Paahtokylkeä tai jotain mitä lie oli nimeltään. Hieman epäilyttävää, ihan ookoosyötävää, mutta parasta ruoassa oli sen haju. Söin pari tsiivanderia junassa. Kaikki tykkäsivät varmasti minusta.
Kolmas on tuo jutun pääkuva, päivälliseni. Huomatkaa, miten ovelasti kännykamera tarkensi itsensä tuohon ritilään, ei suinkaan ruokaan. Makkarapannu ja iso olut tunturipurojen raikkautta oli ravintelivaunussa 10 e. Pannu oli pieni totta kai, enemmänkin aski, mutta aika hyvä. Ei sitä junassa paljoa tarvi, että jaksaa istua ja nauraa Robin Williamsin stand-upille (kaikki varmasti tykkäsivät minusta). Junamittapuulla mielestäni setissä oli hyvä hinta/laatu-suhde ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.Molempiin suuntiin siis siedettävät reissut. Menestyken salaisuus on yksinkertainen. Pitää muistaa syödä tarpeeksi ja ostaa evääksi myös karsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti