Yksi ei muutu

Kävi tänään vanhanaikaiset. Kävin syömässä, mutta olin niin nälkäinen, että en muistanut valokuvata. Tekevälle sattuu. No, onneksi korvaavaa aktiviseettia tuli tilalle.

Vaikka en ole vielä ihan ikäloppu, moni asia on muuttunut elämäni aikana, mitä ruokaan tulee. On esimerkiksi tullut kaikenlaisia mikroruokia ja eineksiä paljon enemmän tarjolle. Myös ruokakulttuuri on laajentunut, ja nykyään suomalainenkin tietää, mitä pesto on.

Yksi on kuitenkin ja pysyy. Se on täytekakku. Rohkenisin veikata, että täykkärin asemassa ja sisällössä ei ole ihan dramaattista muutosta tapahtunut; se on yhä itseoikeutettu juhlapöydän kunkku. Mikään suomalainen juhla ei ole mitään ilman kermaista täytekakkua ja kaffia.

Tietenkin on tullut halpiskilpailijoita täytekakullekin. Jonkinmoisen tekeleen saa myös kaupan pakastealtaasta. Mutta se ei kuitenkaan ole sama. Tänään sain old-school vadelmakakkua. Ei päivänsankari sitä itse ollut tehnyt, vaan ostanut. Näin se nykyään menee, ei kellään ole tekemiseen aikaa. Siitä huolimatta kakku oli ehtaa old-school -kamaa mallia "nam, nam". Palmian kakkuja voi suositella.