Lihaksikkaina miehinä lämmittelimme lauantaina hieman kantamalla tavaraa. Tämän jälkeen söimme parit juustot Mäkissä ja meikä lähetti postikortin etelään. Sitten seurasi päivän kohokohta, syöminen.
Wingston-ravinteli näyttää ulkoapäin oudohkolta ensi silmäyksellä, mutta sisältö on hyvää, niin ravintelissa kuin sen burgereissa. Nimen perusteella ko. paikassa pitäisi syödä wingsejä, mutta otin Jussin ohjeistuksen mukaan juustopurilaisen, joka oli makoisa.
Tilattaessa perunoiden valinta oli ongelma. Oli monta vaihtoehtoa, josta osa oli euron toisia kalliimpia. Päädyimme molemmat porvarillissempiin pottuihin. Jussi otti maalaisrankikset, minä yhden suokkarini eli vohveliperunat, jotka tunnen itse paremmin ristikkoperunoiden nimellä.
Ristareista on tulossa oma artikkelinsa myöhemmin, mutta vähän hehkutusta tähänkin. Eurolla ei normaalisti saa mitään, mutta joskus jotain, kuten vanha kansa sanoo. Wingstoniin kannattaa heilahtaa ja useimmiten kaikkialla kannattaa maksaa ylimääräinen euro. Ranskikset itsessään ovat harvoin kovin seksikäs valinta, ristikkoperunat sisarineen monesti.
Btw, kiitoksia käynnistä. Viikonloppuna lyötiin aiemmat käyntiennätykset. Lauantaina ylittyi 200 käynnin raja. Nice! Jos muuten diggailette ja haluatte kertoa jollekulle angioplastiastamme, tuossa alhaalla on namiskoja, jolla tekstin linkittää suoraan valitsemaanne sosiaaliseen mediaan. Go for it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti