12.5.2013

Siiteriä, eh nimittäin

Golden Capin iloiset veikot halusivat tarjota siiderimaistiaisia. En ole siiderin suurimpia ystäviä, mutta pääsääntöisesti pidän kaikesta ilmaisesta. Siispä mielihyvin otin tarjouksen vastaan. Enpä ollut makeita toviin juonutkaan. Tai ainakaan tietääkseni juonut. Ihmiset nimittäin kuulemma eivät aina edes tiedä (tai myönnä) juovansa makeita siidereitä. Mutta that is beside the point.

Toviin en ollut makeita juonut, mutta ihan hauska kokemus kyllä. Makunystyräni kokivat flashbackeja menneisyydestä ajalta, jolloin olut oli niille vielä "liian hapokasta". Nyttemmin osat ovat vaihtuneet. Se on jännä juttu, koska olen limunaatien läheinen ystävä. Moni "aikuinen" ei useampaa lasia sokerilientä pysty juomaan, mutta itsellä se ei ole ongelma, kunhan limppari on hyvää. Sen sijaan makeat siiderit eivät kyllä ole allekirjoittaneen juttu jostain syystä. Tottumus kai se lopulta on, persaukisen opiskelijan on ollut selvästi edullisempaa totutella olueen. Käytännönläheistä.

Sidukkaa juotuani katselin hieman siiderihyllyjä tuossa joku päivä ja siiderien nimet alkoivat kiinnostaa. Jos oikein näin televisiomainoksesta, niin Golden Cap mainostaa itseään ensimmäisenä suomalaisena siiderinä. Tai ainakin nykysidukoista ekana. Se sai Wikipedian mukaan nimensä vuonna 1969 oltuaan sitä ennen yksinkertaisesti Cider. Toinen suuri suomalainen nimi on tietysti UpCider, myös englanniksi.

Englantisuus ei ole siis mitenkään uusi juttu tässä asiassa, mutta nykyään kaupan hyllyjä kansoittaa hämmentävästi englanninkieliset nimet kuten Crowmoor ja Somersby. Jos käytin oikein tiedonhankinnan ammattilaisen kykyjäni, Korppinummi on supisuomalainen juoma ja englantilaiselta paikkakunnalta nimensä lainaava juoma nimestään huolimatta Tanskanmaalta. Laitilan panimon Oiva-sarja on harvoja isompia suomenkielisiä tuotemerkkejä.

Myykö siideri englanniksi paremmin? Kai, jos kaikki sitä käyttää. Monikohan luulee, että vaikka Somersby on englantilaista? Hullua sinänsä, kun kerran Suomi on yksi siiderin vahvoja alueita. Ristiriita bisseen on suuri. Oluttahan jumalauta nykyään myydään jollain Tuntematon Sotilas -nimillä ja vaikka millä metsäläisiä miellyttävillä halkomielleyhtymillä. Vastahan me 1970-luvulla kansakuntana poistuttiin metsästä, joten bissen henkinen koti on luonnollisesti hyvin syvällä siellä. Lapin kullan kaivaminen on hikistä ja miehistä puuhaa ja kyllähän ärisevät karhutkin kovia ja suomalaisia on. Aivan eri maailmassa nämä kaksi juomatyyppiä.

En jaksa tehdä research-duunia tarpeeksi, mutta lukijat oikaiskoon, jos Suomi-oluissa on jotain pseudoulkomaankielisiä tuotteita joukossa. Ja jos joku siideri on kovin suomalaiskansallinen.

P.S. Ruotsalaiset muuten tekee tänkin paremmin. Ainakin Koppari on rehellisesti nimeltään Folkhemmettistä.

P.P.S. Mainittakoon sidukoista vielä, että Matti-siideri, liekö Nokian panimon vai kenkä tekemää, on melko varmasti pahinta juomaa, jota koskaan olen maistanut.

P.P.P.S. Unohtui mainita, että siidereitähän sanotaan meillä päin (tai ainakin minä) teinivissyksi. Kuvitelkaa sana siis kakkoskappaleeseen.

3 kommenttia:

  1. Siideri tunnetaan myös homolonkerona. Suomi on paskan siiderin suurmaa.

    VastaaPoista
  2. Jäi kiinnostamaan mielipiteesi noista siidereistä. Itse olen maistanut vain Lemon sodaa, joka yllättäen oli ihan hyvää ollakseen omenaa. Normaalisti juon vain ällömakeita päärynöitä tai sitten olutta. Tai siis normaalisti juon vettä ja noita alkoholipitoisia muutaman kerran vuodessa.

    VastaaPoista
  3. Ei ne ällömakeita ole siinä kuin siideri ällömakeimmillaan, mutta liian makeaa mulle kyllä. Kyllä siis juo, mutta mieluummin jotain vähemmän makeaa.

    VastaaPoista