Not-a-Comeback: Et ole se kebab johon rakastuin

Teksti ja kuva: Jussi Leinonen

Kebabin nauttimiseen kuuluu kantasuomalainen rituaali: Ostat mahdollisimman halpaa kebabbia, pelkäät hieman ripulia, mutta nautit sen kiivaasti. Nautinto keskittyy aterian alkupäähän, lopun häämöttäessä nautinto on muuttunut itseinhoksi ja orastavaksi peloksi nappiverkkareihin paskantamisesta kotimatkalla. Kokemus siis voi kaivata kehittämistä.

Döner Harju tarjoilee pääkaupunkissamme kebabia, jonka syötyään ei usko tai toivo kuolevansa. Annoksen makumaailma on värityksensä mukainen, en tosin usko että raikas ulkomuoto vielä terveysintoilijoita vakuuttaa. Liha nimittäin on sitä itseään, ainakin lammasversio futasi kuin RoPS. Soossit, leivät ja muut raikkaat ainekset ovat virkistävä poikkeus suomalaiseen kebulautaseen, joka yleensä verhoillaan ranskiksilla tai vastaavalla henkisesti halvalla hutulla.

Kenties olen kasvanut ihmisenä, enkä edes kaivannut ranskanpottuja kebabiini. Pitäisikö huolestua? Mitä seuraavaksi? Kokista ilman jäitä? Pornoa ilman peppupanoa? You never know!