Appiukon eväät

Kuten anoppi edellä, myös appiukon tekele pisti kaiken peliin pitääkseen nämä geenit suvussa. Lämmäytti saunan ja kun Da Vincimäisellä pieteetillä muotoiltu taideteos hikoili löylyissä, ukko käräytti hampparipihvejä ja kananmunia ylensyöntiä silmällä pitäen.

Kuvasta huomaa ruokablogista ottamani loman negatiivisen vaikutuksen tuotetun materiaalin laatuun. Väriksi hampurilaiseen ottamani salaatinlehti peittää toisen jauhelihapihveistä ja kananmuna peittää toisen. Ei näin. Ei riitä, että sanon hampparissa olleen kaksi pihviä, ihan hyvinhän siellä voisi olla vaikka kikherneohukaisia! Pahoittelen tapahtunutta ja aion toimia tulevaisuudessa Wallinmaisen avoimesti kaikissa käänteissä. Eivät pääse persut (tai Koivisto) kuittailemaan.

Yllättävän alistava kokemus on tuollainen paahtiksista kasattu kahden pihvin ja yhden munan hamppari asianmukaisilla mönjillä vahvistettuna. Tietää syöneensä. Appiukko vinkkasi että hamppari on hyvä laittaa kahvinkeittimen suodatinpussiin. Tulihan sitä kokeiltua, mutta eihän tuo sinne mahtunut alkuunkaan. Joutuu ukko ostamaan isomman keittimen ensi kerraksi..