Anopin eväät

On täysin normaalia ja vähintäänkin toivottavaa käytöstä anopilta pistää grilli kuumaksi kun kaltaiseni kultakimpale naarataan eteiseen. Aiempien saaliiden kohdalla on voitu kokea pelonsekaisia tunteita, mutta ne päivät lienee historiaa. Nimittäin aikuisen naisen ei tarvitse kuin ohimennen kulmiensa alta kurkistaa, ymmärtääkseen että nyt pitää pistää kaikki peliin, jotta nämä geenit pysyvät suvussa.

Meikäläisen kohdalla tämä onnistuu vallan hyvin tökkäämällä sähkögrillin töpseli seinään ja paiskomalla erinäköisiä herkkuja kuvun alle hikoilemaan. Pihvi, pekoniherkkusienet (koskenlaskijalla), bonuspekonit ja kasvisnyytti pitänevät minut suvussa ainakin seuraavaan grilli-iltamaan saakka. Lohessakin oli kuulemma suola kohdillaan, mutten kyennyt maistamaan ähkyn noustessa päähän asti. Kolankin oli tuo eteerinen äitihahmo heittänyt kylmään jo hyvissä ajoin ennen messiaan tuloa.

Oikeastaan ainoa kohta missä tästä voisi parantaa olisi, jos ruoka olisi pöydässä jo ulko-oven avautuessa. Mutta silloin minulle jäisi vähemmän aikaa hurmata, mikä tietysti olisi suuri sääli ja vääryys. Joten eiköhän jatketa näillä eväillä.