 |
| Nykyinen grillini, lempinimeltään "unidentified frying object". Hehehe. |
En tiedä mikä käytetyn sähkögrillin vastaanottamisen järjellisyys on, mutta tein sen välittömästi tilaisuuden saapuessa nenäni alle. Nyt parvekkeellani on lentävän lautasen näköinen grilli, jolla ensimmäisten kokeiden perusteella pystyy valmistamaan ruokaa muullakin tavalla kuin kuivaamalla. Siinä on yksi säädin ja yksi punainen valo, jonka syttymisen ja sammumisen logiikkaa en ole vielä täysin ymmärtänyt. Grilli ei vähäisestä tehostaan johtuen käryytä kovin paljoa, joten naapuritkaan eivät ole vielä tehneet elämästäni märkivää avohaavaa. Yläkerran naapurini tosin luovuttaa tasaisin väliajoin kännissä verta rappuuni, joten hänellä tuskin on nokan koputtamista käristelyihini.
Grilli on heppoinen, mutta niin olen minäkin. Eikä sillä varmastikaan ole väliä millainen grillini on, vaan tärkeintä on sen olemassaolo. Tämä mystinen olento, joka kypsentää sisäfileeni ansaitsee paikkansa kodissani viimeistään sillä hetkellä kun harvat hampaani uppoavat sen kypsentämään kuolleeseen eläimeen. Tällainen lämmin suhde miehen ja grillin välillä ei katso laitteen kokoa tai hintaa. Tästäkin grillistä tulee varmasti läheinen ystävä minulle ja hiljalleen alkuaan saavalle karsinogeenisyövälle kehossani.
Ruokablogi Pallolaajennus haluaa kiittää grillin minulle lahjoittanutta tahoa anteliaisuudesta ja solidaarisuudesta vaikeina aikoina. Yksinäisyyden tuuli ei ujella enää parvekkeellani.
Oi Jussi, olipa tekstisi lyyristä. Tällaiset tekstit aina välillä muistuttavat meitä sinut tuntevia siitä, että tuon hieman kovan ja kyynisen kuoresi alla asuu pieni pelokas herkkä poika...
VastaaPoistaItselläni oli aikoinaan Tampereen Kissanmaalla asuessani suomalaisista suomalaisin eli pallogrilli. Kaunis ja halpa. Grillasin joskus kaverini kanssa helmikuun hangilla. Diggailin. Sittemmin olen heivannut tuon palliksen ja mennyt ko. kaverin kanssa naimisiin. En tiedä, miten elämäni olisi kääntynyt, jos olisin tehnyt päinvastoin...