Saarioisten piknik-ruokaa

En muista, olenko tästä kirjoittanut, mutta musta tuntuu, että aloitan toisinaan puolet blogautuksistani tällä tavoin enkä välitä asiasta nytkään. Kyseessä on roiskeläppä, kuten kuvasta näkyy. Niiden syömiseen on aivan omat aikansa.

Ensinnäkin ne allekirjoittaneella ovat jostain syystä työruokaa. Erinäisissä työpaikoissa ollessani olen mutustanut niitä lukuisia. Joskus kiireisenä tähtireportterina suihkiessani ne ovat olleet pikalounaina verrattomina. Estää nälkäkuoleman, mutta ei vie aikaa. Voittaa hinnassaan myös yhdeksän euron lounaat, joilla Kampissa köyhälle vittuillaan. Nyttemmin en ole niitä syönyt enää, mikä kertonee sekä mukavuushalun ja tulotason lievästä noususta.

Toisekseen - kuten kuvassa - ne ovat verrattomia piknik-ruokia. Tiedättehän tunteen (toivottavasti), kun on pullo skumppaa ja esim. chilipähkinöitä kainalossa ja matka puistoon. Yhtäkkiä, o-ou, huomaat, että nälkä se kurnii masussa. Kaupoista ei monestikaan saa mitään erityisen hyvin tähän sopivaa. Monissa ruoissa olisi se pieni väsääminen tai lämmitys ainakin. Tai sitten ne ovat jotain kuuden euron wrappeja, kiitos ei vaan. Ei ehkä tyylikkäin vaihtoehto, mutta jälleen roiskari siirtää nälkäkuolemaa tulevaisuuteen.

Muistutuksen sanana kuitenkin sanoisin, että näitä ei pidä syödä kotona eikä ennen kaikkea pidä lämmittää, syötiin sitten missä tahansa. Ruoan lämmittäminenhän herättää maut henkiin ja joskus ne vaan on Better Off Dead, kuten Alexi Laiho sanoisi.