Litra kahvia to go

Takaisin Amerikkaan. Joskus muinoin tutustuin joko GoogleMapsiin tai -Earthiin. Siinä sai karttoihin yhdistettyä monenlaista dataa. Jostain syystä laitoin kartalle näkymään kaikki Starbucks-kahvilat Manhattanilta. Jukoliste niitä oli.

Tosiaan, Manhattania tallatessa eräs ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on: "Kylläpä täällä on Starbuckseja." Kun kävelee sisään ja tilaa esimerkiksi cappuccinon heidän keskimmäistä kokoaan (enteellisesti nimeltään grande), niin ensimäinen asia, joka tulee mieleen, on: "Kylläpä tässä on iso muki kahvia."

Oikeesti, osasin sitä tietysti odottaa, mutta ensimmäinen grande cappuccino löi kyllä silti sillä kuululla ällikällä. Toiset juovat virvoitusjuomia moisesta, jenkit lyö siihen kahvia. Menolippu Happy Placeen. Ei sillä, nopeasti noihin tottui. Parin päivän kuluttua törppö tuntui jo ihan normaalilta. Hyvältä se maistui jo ekalla kertaa, meikä diggaa.

Ei vaan tarvitse odottaa, että ketju Suomeen tulisi. Aamulla töihinmenoaikaan SB:t pullistelevat asiakkaita ja muutenkin niissä riittää väkeä. Suomen kahvittelukyldyyri on eri maata. Useimmat juovat kahvinsa kotona ja ensimmäinen asia, mitä töissä tehdään on kahvinkeittimen lataaminen tai pikapyrähdys automaatille. Tärkeää on tietty se, että useimmalle plusneljäkymppiselle Juhla Mokan lisäksi kelpaa vain Presidentti ja muut ovat kirosanoja. Haha, perinteinen "tällä hinnallahan saa paketin kahvia" -valistuskaan tuskin sopii Tähtidollarin systeemeihin. No, maassa maan tavalla.